”Sun on kerrottava, miten kaikki oikeasti meni ja mitä mun elämä todellisuudessa oli.”
Intiimi elämäkerta paljastaa Kikasta puolen, joka jäi julkisuudelta piiloon. Läpi Kikan elämän hänen tukenaan ja lähimpänä ystävänään pysynyt pikkusisko Kati kertoo sisarensa traagisen tarinan rehellisesti ja avoimesti. Samalla hän täyttää siskolleen antamansa lupauksen kertoa tarinan niin kuin se oikeasti meni.
Kikka ponkaisi aikansa pop-taivaalle kuin tyhjästä. Pikkutuhmat sanoitukset ja avoimen flirttaileva esiintyminen viihdyttivät ja kiihdyttivät lama-ajan Suomea ennennäkemättömällä tavalla. Nuori nainen nousi tähdeksi, jota yhtä aikaa sekä ihailtiin että väheksyttiin. Lähes pari vuosikymmentä yllättävän kuolemansa jälkeen Kikka on edelleen yksi eniten levyjä myyneistä kotimaisista artisteista.
Pikkusisko Kati Lahti kertoo, kuinka Kirsi Viilonen (1964–2005) loi Kikasta fantasiahahmon mediaa ja viihdeteollisuutta valheellisesti ruokkien. Tuhon kierre alkoi, kun tähti itse alkoi paeta liian syvälle luomansa hahmon kuvitteelliseen todellisuuteen. Kirja avaa lukijalle sisarusten lapsuuden karut lähtökohdat, seksuaalisen hyväksikäytön, itsetuhoisuuden, kamppailun mielensisäisten demonien kanssa sekä Kirsin syvän rakkauden ja hyväksynnän kaipuun.
Eteni hyvällä vauhdilla ja kertoi aiemmin pimentoon jääneitä asioita Kikan elämästä. Kerronta oli eläväistä, traagiset asiat kerrottiin suoraan mutta niillä mässäilemättä. Tunnettujen kappaleiden syntyjä ja niiden merkityksiä Kikalle avattiin sopivasti. Äänikirjana kuunneltuna ainoastaan häiritsi satunnaiset kertojavaihdokset - näissä olisi voinut olla eri lukija paikallaan selkeyden vuoksi. Kuuntelen elämäkertoja harvoin, mutta tämä onnistui pitämään otteestaan ja houkuttelemaan lenkille, koska oli pakko jatkaa kuuntelua. Suosittelen!
P.s. Jään seuraamaan kirjan ympärillä liikkuvia oikeustoimia.
Pellin teos jätti aika kylmäksi ja kirja olikin vain pieni pintaraapaisu ystävän silmin. Pikkusiskon silmin Kikan elämästä avautui selkeästi enemmän. Silti mietin tuleeko joskus vielä teos missä pääsisi Kikka itse "ääneen". Kikka oli aikanaan sanonut kirjoittavansa elämänkertaa ja Pellin teoksessa puhuttiin jostain kadonneista päiväkirjoista. Onko Kikan kaikki muistiinpanot ja päiväkirjat todella hävinneet? Tämä oli kuitenkin näistä kahdesta ilmestyneestä kirjasta huomattavasti parempi ja kiinnostavampi.
Rehellinen ja koskettava katsaus upean ja herkän Kikan elämään. Kirja tempaisi kerronnallaan nopeasti mukaansa, ja kuljetti mukanaan Tampereen Kalevan pikataloihin sekä Tesoman köyhälistökortteliin, joissa alkoholistiperheen lapset elivät rajua todellisuuttaan. Aikuisena toinen heistä kohtasi itsensä ja menneisyytensä, toinen loi Kikan, jolla oli suuri sydän ja tarve viihdyttää. Kirja on kaunis kertomus sisaruudesta, toivosta ja toisaalta myös toivon menettämisestä.
Kiinnostava, surullinen ja aika traaginenkin tarina. Toimi hyvin äänikirjana, olisi tosin ehkä vaatinut useamman lukijan kun ainakin itsellä meni hetki tajuta että tässä olikin useampi "kertoja". Jotenkin toivoisi, että meininki viihdemaailmassa olisi nykyään erilainen ja Kikan tarinasta olisi otettu jotain opiksi. En tunne Kikan elämää mitenkään erityisen hyvin, kiinnostuin katsottuani elokuvan ja tykättyäni siitä. Suositus, jos suomalainen musamaailma kiinnostaa, mutta kannattaa varautua siihen että tämä ei ole mikään kevyt kirja.
Peittelemätön kertomus pop-tähti Kikan raadollisesta elämästä sellaisena, kuin hänen sisarensa sen näki. Samalla kertomus alkoholismista, huono-osaisuuden kasautumisesta ja lapsiperheköyhyydestä Suomessa. Teos on kirjoitettu tyylikkäästi ja Kikan muistoa kunnioittaen.
Ikävillä asioilla ei mässäillä, mutta niitä ei myöskään kierrellä. Sisaren kerronnan lomaan on sopiviin kohtiin lisätty muiden kerrontaa, mikä tuo tarinaan lisää ulottuvuuksia ja samalla vahvistaa sisaren muisteluita. Tämä elämäkerta kannattaa lukea, vaikkei edes olisi kiinnostunut Kikasta artistina.
Viime vuosina 90-luvun suosikkiartisti Kikka on saanut uutta näkyvyyttä ja uusia tulkintoja audiodraaman, näytelmän ja Raija Pellin kirjoittaman kirjan myötä. Nyt vuorossa on Kikan siskon silmin katsottu elämäntarina, joka täydentää tarinaa omalta osaltaan.
Ensin hyvät puolet. Kirjasta jää vaikutelma, että se on huolellisesti tehty. Koska sisarusten tarinaan liittyy paljon synkkää ja traagista, toki lööppeihinkin päästiin, mutta yleistunnelma ei ole ”kohuisa”. Niitähän Kikan elämään riitti jo muutenkin. Sisaren kautta kirjassa kuuluu ainutlaatuinen ääni, koska siskokset olivat toistensa luottohenkilöt läpi elämän. Tekijöillä on ollut myös pääsy esimerkiksi terveydenhuollon asiakirjoihin. Rakenteeltaankin kirja pääosin toimii. Teoksessa on 285 sivua, eli tiiliskivestä ei voi puhua. Jotkut tarinan vieraammat käänteet meinasivat pudottaa hetkeksi kyydistä.
Kantava ajatus kirjassa on, että Kikka on Kirsin luoma hahmo, joka alkuun esiintyy vain keikkalavoilla ja töissä. Muun aikaa hän on Kirsi, siviilihenkilö, kokonainen ihminen ja persoona. Loppua kohti rajat Kirsin ja Kikan välillä hämärtyvät ja Kirsin vointi huononee aina kuolemaan asti. Tämäkin ajatus toimii.
Miksi siis vain kaksi tähteä? Miun lukukokemusta verotti kovasti kirjoitustyyli, joka teki kirjasta töksähtelevän luettavan. Tyyli lipsuu usein melodramaattiseksi ja vuoroin miun makuun liian koukeroiseksi tai lyhyeksi päälauseeksi. Tämä on eka kirja, jonka Kai Kortelaiselta luen. Kirjassa on myös paljon sitaatteja, joista osa tuntuu nuoren ihmisen suuhun liian kirjakielisiltä ja siksi paperinmakuisilta.
Mietin myös kirjan nimeä. Miksi Kikka, ei Kirsi? Samoin alaotsikon traaginen elämä tuntuu vain myynnin edistämiseltä, joka ironisesti leimaa myös Kikan musiikkiuraa.
Kahdesta tähdestä huolimatta lukemisen arvoinen kirja on, jos Kikka yhtään kiinnostaa. Sisaren näkökulman kautta perspektiivi Kikan/Kirsin elämään laajenee huomattavasti. Jään silti oottamaan vielä sitä täysosumateosta.
For a person who was too young at the time and for who Kikka will be always that shining star from the childhood, this was sad to read. And for that I mean it was a book that opened up her life in an eye-opening way, and at the same time brought up the subjects that need to be talked. Fairness her story was very typical for so many artists and stars before and after her, so it was not really that surprising. But mental health, alcoholism, abuse and other subjects need to be talked about, the shame around them need to be get rid off. Help needs to be available. It's sad that person behind Kikka, Kirsi, had such a horrible life, luckily not all of it. But she also did great things before others to get up on that stage as a Kikka, she was ahead of her time. And those who were children at the time still look up on her as bright star she was. Very realistic story, without scandalous approach. It must have been so hard for the whole family. And this is just a one example, the country is full of families struggling with same problems. Sad.
Kuten monen muunkin traagisen elämän kokeneen julkimon tarina, Kikankin tarina on täynnä tasoja. Kortelainen on osannut vangita todella kauniisti ja selkeästi sisko-Katin ja muiden läheisten muistot Kikasta eli Kirsistä yksiin kansiin. En ole aikoihin itkenyt näin vuolaasti kirjaa lukiessa. Musta ja valkoinen saa paljon sävyjä, lisäksi keltaisen lehdistön törkeä toiminta täysin sille kuuluvaa kritiikkiä. Maailma ei osannut arvostaa Kikkaa ihmisenä tarpeeksi. Toivon, että tämän kirjan myötä osaa.
Äänikirjan ongelma oli kertojahenkilöiden vaihtuminen. Äänikirjan lukijoita olisi voinut olla enemmän kuin yksi, jotta olisi paremmin pystynyt seuraamaan eri henkilöiden ajatuksia ja huomioita.