What do you think?
Rate this book
Testamentti
Tony Halme ripustaa punaiset nyrkkeilyhanskansa naulaan, mutta kongi ei ole vielä kumahtanut. Viikinki lähtee eduskuntavaaliehdokkaaksi, jota kaikki valtaapitävät eivät katso hyvällä. Naruja viritellään polun poikki, mutta raskaan sarjan mestari tanssii kuin perhonen niiden yli ja iskee kuin ampiainen. Tuloksena on tyrmäävä vaalivoitto, Suomen kansa on jälleen äänestänyt väärin.
Iso mies astelee eduskuntatalon portaat ylös kansan valtakirja taskussaan, mutta jo ennen sitä syntyy ensimmäinen poliittinen skandaali. Mitä Tony Halme oikeasti sanoi presidentti Tarja Halosesta ja miksi? Minkä tähden kansanedustajat haluavat matkustaa Lappiin ja miksi Arkadianmäen vessoissa on ranskalaista vessapaperia? Halme pitää historiaan jäävän esikoispuheensa senaattoreille mutta pettyy kollegoihinsa, jotka aamulla lupaavat tukensa ja illalla kääntävät selkänsä.
Turhautunut taistelija yrittää parantaa edes naisten, lasten ja sotaveteraanien asemaa. Tony Halme nousee siksi vielä kerran kohtalokkaasti kehään, jonka seurauksena jättiläinen vaipuu koomaan. Siellä hän näkee taivaan ja helvetin taistelun, joka jatkuu aina hänen elämänsä traagiseen päätökseen asti.
Testamentti on jatkoa Tony Halmeen menestysteoksille Jumala armahtaa – minä en sekä Tuomiopäivä. Keskeneräiseksi jääneen elämäkertatrilogian on saattanut loppuun kirjailija Seppo Porvali.
Iso mies astelee eduskuntatalon portaat ylös kansan valtakirja taskussaan, mutta jo ennen sitä syntyy ensimmäinen poliittinen skandaali. Mitä Tony Halme oikeasti sanoi presidentti Tarja Halosesta ja miksi? Minkä tähden kansanedustajat haluavat matkustaa Lappiin ja miksi Arkadianmäen vessoissa on ranskalaista vessapaperia? Halme pitää historiaan jäävän esikoispuheensa senaattoreille mutta pettyy kollegoihinsa, jotka aamulla lupaavat tukensa ja illalla kääntävät selkänsä.
Turhautunut taistelija yrittää parantaa edes naisten, lasten ja sotaveteraanien asemaa. Tony Halme nousee siksi vielä kerran kohtalokkaasti kehään, jonka seurauksena jättiläinen vaipuu koomaan. Siellä hän näkee taivaan ja helvetin taistelun, joka jatkuu aina hänen elämänsä traagiseen päätökseen asti.
Testamentti on jatkoa Tony Halmeen menestysteoksille Jumala armahtaa – minä en sekä Tuomiopäivä. Keskeneräiseksi jääneen elämäkertatrilogian on saattanut loppuun kirjailija Seppo Porvali.
- GenresNonfictionBiography
189 pages, Hardcover
First published January 1, 2010
16 people want to read
About the author
Tony Halme
5 books1 followerTony Christian Halme ("Hellraiser from Helsinki", "Senaattori") was a Finnish politician, athlete, author and actor. Halme was a member of the Finnish Parliament from 2003 to 2007, representing the True Finns party as an independent politician. He was also known by the pseudonym
Viikinki
he used while appearing in Gladiaattorit, a Finnish version of the TV game show Gladiators, in the 1990s. He was also a professional wrestler best known for his appearances with World Wrestling Federation under the name
Ludvig Borga
, an MMA fighter and a professional boxer who held the Finnish Heavyweight Championship.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
February 12, 2024
Yllättävän hyvä kirja, selkeästikin Halmeella (ja haamukirjoittajilla) oli sanan säilä hallussaan.
Teos etenee aika nopeasti, eikä lopulta pysähdy tarkemmin pohtimaan esimerkiksi Halmeen poliittista ideologiaa -- tai ehkä sitä ei ollut enempää kuin usein mainitut "veteraaneille arvostusta, maahanmuuttajat pois Suomesta". Eduskuntaan nousun jälkeen kirjan loppupuolisko käsittelee lähinnä ryyppy- ja huume-/lääkereissuja ja Halmeen heikentyvää terveyttä. Halmeen ristiriitaisuus tulee esille jo kirjan alkuvaiheessa (jonkinlaisena mottona tuntui olevan "tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen"), ja jatkuu läpi koko teoksen. Useaan kertaan hän sanoo alkaneensa absolutistiksi, mutta sitten jano yllättää. Huumeita hän ei ole käyttänyt koskaan, mutta veritestit kertovat toista. Uskoon hän tuli eduskunnassa ollessaan, mutta asiaa ei käsitellä sen jälkeen enää kirjassa juurikaan.
Sattumalta tämä teos tuli kirjaston urheiluhyllyssä vastaan ja oliha tämä ihan mielenkiintoinen ja tavallisuudesta poikkeava lukuelämys. Vieläköhän Suomessa on tilausta ryyppääville ja terveytensä hajottaville hahmoille vai olivatko Halme ja Nykänen viimeisiä tuonkaltaisia tekijöitä?
Teos etenee aika nopeasti, eikä lopulta pysähdy tarkemmin pohtimaan esimerkiksi Halmeen poliittista ideologiaa -- tai ehkä sitä ei ollut enempää kuin usein mainitut "veteraaneille arvostusta, maahanmuuttajat pois Suomesta". Eduskuntaan nousun jälkeen kirjan loppupuolisko käsittelee lähinnä ryyppy- ja huume-/lääkereissuja ja Halmeen heikentyvää terveyttä. Halmeen ristiriitaisuus tulee esille jo kirjan alkuvaiheessa (jonkinlaisena mottona tuntui olevan "tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen"), ja jatkuu läpi koko teoksen. Useaan kertaan hän sanoo alkaneensa absolutistiksi, mutta sitten jano yllättää. Huumeita hän ei ole käyttänyt koskaan, mutta veritestit kertovat toista. Uskoon hän tuli eduskunnassa ollessaan, mutta asiaa ei käsitellä sen jälkeen enää kirjassa juurikaan.
Sattumalta tämä teos tuli kirjaston urheiluhyllyssä vastaan ja oliha tämä ihan mielenkiintoinen ja tavallisuudesta poikkeava lukuelämys. Vieläköhän Suomessa on tilausta ryyppääville ja terveytensä hajottaville hahmoille vai olivatko Halme ja Nykänen viimeisiä tuonkaltaisia tekijöitä?
February 5, 2021
Arvostelu:
Tony Halme -trilogia (Jumala armahtaa – minä en 1998, Tuomiopäivä 2002, ja Testamentti 2010)
Politiikan laitamilta -lukupiirimme lukulistalla oli kohujulkkiksen* ja -kansanedustajan, edesmenneen nyrkkeilijä Tony Halmeen kirjatrilogia. Keskityimme lukupiirimme teeman mukaisesti erityisesti Halmeen poliittiseen uraan ja kahteen jälkimmäiseen teokseen.
Heti alkuun on todettava, että teokset ovat täynnä epäasiallisia, avoimen rasistisia ja sovinistisia näkemyksiä ja kielikuvia, joita emme tässä arvostelussa toista. Ylättävää kuitenkin oli, että Halme oli jonkinlainen sananiekka ja vähintäänkin supliikki mies. Karuista asioista huolimatta kirjat olivat muutoin kieliasultaan osuvia ja paikoin jopa kutkuttavaa luettavaa. Hauskoja ovat myös sanat ja sanamuunnokset, joiden merkitystä emme tienneet (paitsi visio-missio-fissio-kombon). Lukupiirimme mieleen jäivät esimerkiksi: “villevittumainen”, “kriitikot ovat kuin impotentteja”, “on mullakin pehmeä puoleni, ja se on pää”. Teokset ovat täynnä tarinoita ja kaskuja, joiden totuudenmukaisuutta voi kukin jäädä pohtimaan.
Halmeen suhde lapsiin oli varsin mielenkiintoinen. Kirjoista tulee läpi aito halu olla niiden puolella, joista sorretaan. Tätä ohjaa suru omien lapsien puuttumisesta ja vaikeasta lapsuudesta. Veljen lapset ovat Halmelle tärkeitä (yksi elämän tavoitteista on tehdä henkivakuutus heidän edukseen!). Politiikassakin Halme oli mielestään erityisesti naisten ja lasten puolustaja, jonka hän yhdisti myös markkinointiin: urheiluravinnejuoman mainostuksessa jaettiin lapsille painettuja paitoja tekstillä “ei saa kiusaa”. Kukapa kiusattu ei sellaista haluaisi pukea päälleen? Lapsirakkaus on kuitenkin Halmeen sympaattinen puoli:“Isätön poika [runo] kertoi musta ja mun elämästä. Täydellisesti. Siinä on mun omat sanat, koska mä tiedän itse mun elämästä kaikkein parhaiten.” (Testamentti)
Halme todella uskoo omaan asiaansa ja omaan erehtymättömyyteensä (Testamentissa: kiertänyt maat ja mannut ja KAIKKI ovat samaa mieltä). Halme on kuitenkin täysin kyvytön arvioimaan omaa toimintaansa, joka oli räikeässä ristiriidassa arvojen ja poliittisten aatteiden kanssa: mm. lääkkeiden ja huumeiden käyttö, alkoholin käyttö, väkivalta, rikollisuus, naiset, kansanedustajan ammatti. “Mä läksin eduskuntaan ihan tosissani ollen siinä ehkä hieman lapsellisessa uskossa, että yksi ihminen voi muuttaa koko suomalaisen poliittisen kentän, kulttuurin ja rakenteen.” (Testamentti) Havaittavissa on dissonanssia ja mahdollista projisointia: piirteet, joita vihataan omassa perheessä käännetään myös kuvaamaan muita. Halme vaikuttaa teosten pohjalta olleen täysin sokea omalle toiminnalle ja sen ristiriitaisuuksille sekä toiminnan vaikutuksiin muissa ihmisissä.
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että Halme kyllä muutti Suomen poliittista kenttää perussuomalaisen nousun myötä. Trilogia valaiseekin hieman myös perussuomalaisten alkuvaiheiden historiaa. Halmeen vaalikampanjan markkinointi oli tarkasti kohdennettua ja jaettu alueuutisten välissä. Tiivistämme Halmeen poliittiset kannat toteamalla, että kirja on perussuomalaisten vanhojen virsien kyllästämä. Halmeen maailmaa ei todellisuudessa ole ja sen näkökulma on mustavalkoinen. Halmeen teokset ovat kommenttikentien virtaa ennen Facebookkia. Mikä pahinta, pidettyään yhden puheistaan eduskunnassa Halme toteaa: “MUUTEN MINUNLAISIANI VOI OLLA TÄÄLLÄ NELJÄN VUODEN KULUTTUA KYMMENITTÄIN, JA SITÄ TE ETTE KESTÄ!.” (Testamentti)
Trilogian loppu on yksinäinen. Elämästä on jäänyt muistot, sisältö on mennyt. Testamentti on julkaistu postuumisti ja on trilogian mielenkiintoisin kirja. Mikä elämässä oli tärkeää? Lopussa pää ja elämä pysyy kasassa vain lääkkeiden ja viinan voimalla, jonka oma ura on tuhonnut.
Halme on myös paikoin hyvin samaistuttava: “Tarkoitus oli aluksi ottaa vain pari kaljaa ja painua nukkumaan hyvissä ajoin, että pääsee hyvissä ajoin ylöskin ja töihin…” Tie helvettiin on kivitetty hyvillä aikomuksilla.
*Toim. huom. Halmeen käsite-erottelua noudattaen korjasimme termin kohukuuluisuudeksi.
Tony Halme -trilogia (Jumala armahtaa – minä en 1998, Tuomiopäivä 2002, ja Testamentti 2010)
Politiikan laitamilta -lukupiirimme lukulistalla oli kohujulkkiksen* ja -kansanedustajan, edesmenneen nyrkkeilijä Tony Halmeen kirjatrilogia. Keskityimme lukupiirimme teeman mukaisesti erityisesti Halmeen poliittiseen uraan ja kahteen jälkimmäiseen teokseen.
Heti alkuun on todettava, että teokset ovat täynnä epäasiallisia, avoimen rasistisia ja sovinistisia näkemyksiä ja kielikuvia, joita emme tässä arvostelussa toista. Ylättävää kuitenkin oli, että Halme oli jonkinlainen sananiekka ja vähintäänkin supliikki mies. Karuista asioista huolimatta kirjat olivat muutoin kieliasultaan osuvia ja paikoin jopa kutkuttavaa luettavaa. Hauskoja ovat myös sanat ja sanamuunnokset, joiden merkitystä emme tienneet (paitsi visio-missio-fissio-kombon). Lukupiirimme mieleen jäivät esimerkiksi: “villevittumainen”, “kriitikot ovat kuin impotentteja”, “on mullakin pehmeä puoleni, ja se on pää”. Teokset ovat täynnä tarinoita ja kaskuja, joiden totuudenmukaisuutta voi kukin jäädä pohtimaan.
Halmeen suhde lapsiin oli varsin mielenkiintoinen. Kirjoista tulee läpi aito halu olla niiden puolella, joista sorretaan. Tätä ohjaa suru omien lapsien puuttumisesta ja vaikeasta lapsuudesta. Veljen lapset ovat Halmelle tärkeitä (yksi elämän tavoitteista on tehdä henkivakuutus heidän edukseen!). Politiikassakin Halme oli mielestään erityisesti naisten ja lasten puolustaja, jonka hän yhdisti myös markkinointiin: urheiluravinnejuoman mainostuksessa jaettiin lapsille painettuja paitoja tekstillä “ei saa kiusaa”. Kukapa kiusattu ei sellaista haluaisi pukea päälleen? Lapsirakkaus on kuitenkin Halmeen sympaattinen puoli:“Isätön poika [runo] kertoi musta ja mun elämästä. Täydellisesti. Siinä on mun omat sanat, koska mä tiedän itse mun elämästä kaikkein parhaiten.” (Testamentti)
Halme todella uskoo omaan asiaansa ja omaan erehtymättömyyteensä (Testamentissa: kiertänyt maat ja mannut ja KAIKKI ovat samaa mieltä). Halme on kuitenkin täysin kyvytön arvioimaan omaa toimintaansa, joka oli räikeässä ristiriidassa arvojen ja poliittisten aatteiden kanssa: mm. lääkkeiden ja huumeiden käyttö, alkoholin käyttö, väkivalta, rikollisuus, naiset, kansanedustajan ammatti. “Mä läksin eduskuntaan ihan tosissani ollen siinä ehkä hieman lapsellisessa uskossa, että yksi ihminen voi muuttaa koko suomalaisen poliittisen kentän, kulttuurin ja rakenteen.” (Testamentti) Havaittavissa on dissonanssia ja mahdollista projisointia: piirteet, joita vihataan omassa perheessä käännetään myös kuvaamaan muita. Halme vaikuttaa teosten pohjalta olleen täysin sokea omalle toiminnalle ja sen ristiriitaisuuksille sekä toiminnan vaikutuksiin muissa ihmisissä.
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että Halme kyllä muutti Suomen poliittista kenttää perussuomalaisen nousun myötä. Trilogia valaiseekin hieman myös perussuomalaisten alkuvaiheiden historiaa. Halmeen vaalikampanjan markkinointi oli tarkasti kohdennettua ja jaettu alueuutisten välissä. Tiivistämme Halmeen poliittiset kannat toteamalla, että kirja on perussuomalaisten vanhojen virsien kyllästämä. Halmeen maailmaa ei todellisuudessa ole ja sen näkökulma on mustavalkoinen. Halmeen teokset ovat kommenttikentien virtaa ennen Facebookkia. Mikä pahinta, pidettyään yhden puheistaan eduskunnassa Halme toteaa: “MUUTEN MINUNLAISIANI VOI OLLA TÄÄLLÄ NELJÄN VUODEN KULUTTUA KYMMENITTÄIN, JA SITÄ TE ETTE KESTÄ!.” (Testamentti)
Trilogian loppu on yksinäinen. Elämästä on jäänyt muistot, sisältö on mennyt. Testamentti on julkaistu postuumisti ja on trilogian mielenkiintoisin kirja. Mikä elämässä oli tärkeää? Lopussa pää ja elämä pysyy kasassa vain lääkkeiden ja viinan voimalla, jonka oma ura on tuhonnut.
Halme on myös paikoin hyvin samaistuttava: “Tarkoitus oli aluksi ottaa vain pari kaljaa ja painua nukkumaan hyvissä ajoin, että pääsee hyvissä ajoin ylöskin ja töihin…” Tie helvettiin on kivitetty hyvillä aikomuksilla.
*Toim. huom. Halmeen käsite-erottelua noudattaen korjasimme termin kohukuuluisuudeksi.
January 5, 2026
The final chapter in the autobiographical trilogy of a Finnish wrestler/boxer/actor/media personality, who became a politician in his final years. Published posthumously after his suicide, the last book is surprisingly good. The tone is similar to the previous volumes. I think Tony would have approved of how it depicts his last years and how he fucks up one last time.
It is also very depressing to read. Tony Halme achieved a lot, but was always dealt a losing hand due to his own impulse-driven behavior. When he is elected as a member of parliament, it comes across clearly how out of his depth he is in this new environment. The loud-mouthed behavior that made him famous doesn’t help now. Substance abuse leads to permanent brain damage, and he sinks to the bottom along with the lowest ranks of has-been celebrities. The loneliness and depression of his final years are captured in a very concrete way.
All his books are in Finnish only and wouldn’t really translate well due to the redneck style of writing. Testamentti also reveals that all of his books are actually written by a ghost writer. My favorite of Halme books is Kovan päivän ilta (A Hard Day’s Night), a poetry book with content ranging from hilariously bad to surprisingly good.
It is also very depressing to read. Tony Halme achieved a lot, but was always dealt a losing hand due to his own impulse-driven behavior. When he is elected as a member of parliament, it comes across clearly how out of his depth he is in this new environment. The loud-mouthed behavior that made him famous doesn’t help now. Substance abuse leads to permanent brain damage, and he sinks to the bottom along with the lowest ranks of has-been celebrities. The loneliness and depression of his final years are captured in a very concrete way.
All his books are in Finnish only and wouldn’t really translate well due to the redneck style of writing. Testamentti also reveals that all of his books are actually written by a ghost writer. My favorite of Halme books is Kovan päivän ilta (A Hard Day’s Night), a poetry book with content ranging from hilariously bad to surprisingly good.
August 11, 2017
Viihdyttävä. Aito. Helppo.
Displaying 1 - 4 of 4 reviews