Ihmisten suhde eläimiin rakentuu usein hierarkioiden ja vastakkainasettelujen varaan. Vaikka eläinsuojelu- ja eläinoikeusliikkeet ovat saaneet aikaa yhteiskunnallista keskustelua eläinten moraalisesta asemasta, valtavirta-ajattelu on vahvasti ihmiskeskeistä. Eläinten aseman filosofinen jäsentäminen auttaa avartamaan tätä kapeaa näkökulmaa.
Johdatus eläinfilosofiaan tarjoaa kattavan ja helposti lähestyttävän valikoiman alan vaikutusvaltaisimpia kirjoituksia. Niissä käsitellään esimerkiksi eläinten kärsimystä, eläinyksilöiden moraalista arvoa sekä eläinten kohtelun yhteyksiä muihin yhteiskunnan valtamekanismeihin. Esillä ovat myös ympäristöpoliittiset teemat sekä eläinten mielen kyvyt.
Teoksessa mukana ovat monet filosofian kansainväliset huiput kuten Peter Singer, Cora Diamond ja Martha Nussbaum. Kaikkia kirjoittajia yhdistää halu tarkastella eläimiä itsessään arvokkaina tutkimuskohteina, ei pelkkinä välineinä ihmisyyden ymmärtämisessä.
Kirja ylitti odotukseni. Sisältää kattavan, kronologisesti järjestellyn kokoelman artikkeleita hyvinkin erilaisista tulokulmista analyyttisen sekä mannermaisen filosofian perinteistä; kylmää järkeä ja kauniita kokemuksia, jotka yhdessä mahdollistavat monipuolisen ihmisen ja muiden eläinten suhdetta koskevan pohdinnan.
Koskettava teos, joka antaa laajan ensisilmäyksen eläinfilosofian maailmaan. Jostain osista nautin enemmän kuin toisista. Varsinkin viimeinen Barbara Smutsin luku kolahti kovaa.
Näihin kansiin kerätyt kirjoittajat ja kirjailijat olivat todella monenkirjavaa joukkoa, toiset muita mielenkiintoisempia, ja jotkut eittämättä vähän turhan korkealentoisia minun makuuni. Voinen kuitenkin väittää, että ymmärsin valtaosan siitä, mitä tässä yritettiin sanoa, ja voin lämpimästi suositella tätä oikeastaan kenelle vain vähänkään filosofiasta kiinnostuneelle. Itse sain tästä uusia ideoita, ja monet vanhoista saivat selkeän tai ainakin selkeämmän muodon, mikä on jo auttanut minua useammassa keskustelussa eteenpäin. Koen pystyväni perustelemaan itseni paremmin, vaikka monet sanani olisivatkin lainattuja.
Keskustelua evoluution luonteesta ja selviytymisestä, eli siitä, miten kehittymisen kilpailu ja kamppailu tulee tasapainottaa yhteistyön, jakamisen ja rinnakkaiselon kanssa jo omankin hyvinvoinnin (tai elossapysymisen) edistämiseksi. Kivun ja mielihyvän luonteesta ja laadusta keskustelevat kirjoitukset olivat myös minulle hyvin antoisia, ja huomasin syyllistyväni luulemaani useammin eläinten inhimillistämiseen. Lihan sukupuolipolitiikka -teksti taas erottui muiden joukosta niin nyky- ja arkipäiväisyydellään kuin raikkaalla aihevalinnallakin, ja jäi ehkä kirkkaimpana mieleeni.