Minulle suositeltiin tätä kirjaa, kun halusin tietää eri terapiamuodoista. Kirja on vanha, joten siinä olevat ohjeet psykoterapiaan hakeutumisesta ja muutamista muista seikoista ovat vanhentuneita. Sen sijaan psykoterapian muotojen esittelyt lienevät edelleen paikkansapitäviä. Osa esittelyistä on hyvinkin perusteellisia ja niitä on ryyditetty kokemuksilla, osa on hyvin ylimalkaisia. Ehkä kirjan iän vuoksi tästä puuttuu monia suuntauksia, joita näkee alan nettisivuilla.
Minua ärsytti kirjassa muutama asia. Apua tarvitsevaan ihmiseen viitataan kuluttajana, aivan kuin tässä ostettaisiin joku tuote. Ehkä terapia on jollekin sitä, mutta se ei tunnu reilulta niitä ihmisiä kohtaan, joille kysymys on todella vakavasta avun hakemisesta.
Monta kertaa mainitaan, että ihmisen on otettava vastuu omasta elämästään. Kai jotkut pakoilevatkin sitä vastuuta, mutta minä luulen, että aika moni nimenomaan on yrittänyt kantaa vähän liikaakin vastuuta. Tähän liittyy kolmas ärsyttävä asia: ihmisten syyttäminen itsesääliin vajoamisesta ja omaan ahdistukseen takertumisesta. Siltähän se voi näyttää, mutta luulisi että psykoterapiakirjassa ymmärrettäisiin, että kukaan ei oikeasti mielikseen ryve itsesäälissä ja takerru ahdistukseensa. Tai vaikka tekisikin niin, syyttely tuskin edistää kenenkään parantumista.
Auttamatta vanhentunut, mutta kun en ole parempaakaan opasta lukenut, annan kolme tähteä. Kirjoittajalla on hyvin avoin ja salliva suhtautuminen erilaisiin terapiamuotoihin. Toisaalta taas terapiassa käyneiden kokemukset ja terapeuttien kertomukset tuntuivat osittain jopa ahdistavilta, enkä tiedä, mikä niiden funktio tässä oli. Kirja on kuitenkin reilusti parempi kuin ei-mitään.