Komisario Takamäki on uuden edessä. Silmitön kostoisku on tuhonnut hänen kotinsa, hyvä ystävä surmattu ja lähin työtoveri loukkaantunut. Edessä on pakkomuutto Espoosta Helsingin keskustaan. Mutta pysähtyäkään ei auta, kun väkivaltatoimiston arki repii väkisin mukaansa. Aution Kalasataman tuuliselta kadulta löytyy henkihieveriin piesty mies, joka ei suostu puhumaan poliisille. Kun samaan aikaan Itäkeskuksen Citymarketin parkkipaikan lumipenkasta paljastuu tuntemattoman miehen ruumis, Takamäki huomaa sotkeutuneensa kummalliseen rikosvyyhteen, joka tuntuu kiinnostavan yllättävän monia.
Rikostoimittajan ja -kirjailijan Jarkko Sipilän 13. Takamäki-romaani Valepoliisi tempaa lukijansa mukaan kansainvälisen terrorismin harmaalle vyöhykkeelle. Kun peruspoliisityö törmää tiedustelupalvelujen käytäntöihin, mikään ei olekaan enää sitä, miltä se aluksi näytti. Sen saa myös alamaailmaan soluttautunut peitepoliisi Suhonenkin nahoissaan tuntea.
Seuraava Takamäki-sarjassa. Tällä kertaa kauppakeskuksen parkkipaikan lumikasasta löytyy teloitustyyliin tapettu ja ennen ampumista kidutettu mies. Melko läheltä löytyy toinen, henkihieveriin pahoinpidelty mies, joka ei halua sanallakaan keskustella poliisien kanssa pahoinpitelystään. Melko pian osoittautuu, että tapaukset liittyvät toisiinsa ja murhattu mies on amerikkalainen. Pian asiasta kiinnostuu myös suojelupoliisi ja myös tietyt jenkkien liittovaltion virastot. Kuka tuo kuollut mies oikein oli ja mitä hän oli tekemässä? Asiat eivät kovin hyvin suju ja Atari-mies, peitetehtävien konkari, Suhonen on taas kerran pahemmassa kuin pulassa ennen kuin asiat järjestyvät huolellisen poliisityön (ja hyvien vasikoiden) ansiosta.
Kirjasarjan aika tavallista tasoa, ehkä kuitenkin kirja jäi hiukan keskitason alapuolelle. Tässä kirjassa oli taas ehkä hieman vähemmän henkilöihin perustuvaa juonta ja tarina oli pitkälti rikoksen selvittelyyn painottuvaa. Takamäellä sentään naisrintamalla oli vähän positiivista tapahtumassa aikaisemman tragedian sijasta. Joka tapauksessa kirja oli sujuvaa ja mukavaa autokuunneltavaa.
Another police procedural in the Takamäki-series. A dead man is found in a pile of snow in the parking lot of a shopping center. He has been tortured and killed execution style. Another heavily battered man is found on a quiet road nearby. He refuses to say anything about who was responsible. It turns out that the man killed was American and federal bureaus are highly interested in the case. Who was this man, and what was he doing in Finland? Another smoothly written book where the crime is solved carefully by policemen's work (and using good informants), but it is below average for the series.
Jarkko Sipilän Valepoliisi (2013) osui luettavakseni vahingossa, tupsahti ilmaisena e-kirjana, ja oli hintansa väärti. Dekkari on varsin helppoa luettavaa: aamukahvilta kun aloitti, oli ennen lounasaikaa jo luettu. Kieli on tasaisen sujuvaa, kerronta loogisesti etenevää, tarina ihan perususkottava vailla erityisen kutkuttavia koukkuja tai mieltä kiehtovia kiemuroita. Kiinnostavaa on etenkin Sipilän ilmeisen sisäpiirihenkisesti kertoma poliisin toiminta jurnuttavan ruohonjuuritoimijan näkökulmasta. Yhden kirjan perusteella en ryhdy esittämään yleistäviä tuomioita. mutta vähän koin väsyneeksi sen, että hyvikset tuntuivat olevan järjestään kantasuomalaisia (paitsi yksi jenkki) ja pahikset maahanmuuttajia. Toki tämä voi heijastaa kirjoittajan käsityksiä poliisin asenteista, samoin kuin naishahmojen rooli. Mutta tältä pohjalta en ihan kiireellä lähde haalimaan kirjailijan muuta tuotantoa luettavaksi, tämä riittää tällä erää, kiitos.
Kuunteleehan näitä, mutta jotenkin ei pääse sisään niin kuin Jokisen tai Rönnbackan dekkareihin.
Henkilöhahmot ovat jotenkin yhdentekeviä, eikä niihin tule oikein kiintymystä. Helsinki on vauhdikkaampi kuin Tampere, mutta henkilöt taas tuntuvat olevan yksinkertaisempia vahakopioita. Useamman kirjan kuunnelleena en edelleenkään muista suurimman osan nimeä, enkä ole oikein selvillä kuka on se päähenkilö. Kukaan heistä ei oikein nouse kiinnostavaksi kuin Atari-mies Suhonen, joka on yleensä se epäonnensoturi.
Tämä oli omalla tavallaan mutkikkaampi rikos, mutta mitään yllättävää ei sitten paljastunutkaan Christien dekkarin tavoin.
Teksti on kuitenkin sujuvaa ja Veikko Honkanen miellyttävä-ääninen lukija. Sopivaa iltasaduksi kuunneltavaa
Good, easy summer reading from Sipilä's Helsinki Homicide series. Police investigating a murder which have international links. Fun to read about action happening on familiar places.
Takamäen tiimistä kertovat dekkarit on kuorrutettu tarkoilla yksityiskohdilla ja välittävät aidompaa kuvaa poliisin työstä, kuin monet muut. Kasvattava sanoma vähän tökki, mutta kuitenkin kelpo dekkari, jonka lukeminen loppuun venytti nukkumaan menoa tunnilla.
Erinomainen kuvaus poliisin arkisesta työstä kaikkine ristiriitoineen ja vaikeuksineen. Aihe on mielenkiintoinen ja ajankohtaisen tärkeä: miten selvitetään maahanmuuttajaterroristien tekemiä rikoksia. Tässä tapauksessa uhri oli amerikkalainen, ja sikäläisen poliisin apu oli myös varsin ratkaisevaa. Sipilä tuo esille myös yleishyödyllisiä ideoita, kuten sen, että prepaid-korttien ostaminen edellyttäisi henkilötietojen antamisen myyjälle, mikä auttaisi poliisia puhelintietojen seuraamisessa. Eipä tästä poliisiopus juuri parane.
Havaitsin pinetä virkistymistä tässä sarjan 13. teoksessa. Juoni oli paljonuskottavampi kuin moneen kirjaan ja muutenkin pieni paluu oli tehty realistisempaan suuntan. Vaikka itse ratkaistava rikos(vyyhti) olikin kansainvälinen ja koukeroineen niillä rajoilla, oli tämä taas lupaus paremmasta tulevaisuudesta Takamäkien parissa.