700 grammaa

by Tuomas Kyrö

Kun mieheltä menee firma alta, tarvitaan perhe ja piikkarit että mies pysyy pystyssä. Kun mies ponnistaa pikkukisoissa lankulta, vaimo ponnistaa synnytyssalissa. Kun mies kamppailee palkintopallipaikasta, miehen poika kamppailee hengestään. Keskoskaappiin nojaten Ilmari Kivi lupaa hypätä seitsemän metriä, jos poika jää henkiin. Lupauksesta on seurauksena päättymätön kilpailukiertue, jonka aikana yli eivät mene vain hypyt vaan ihan koko elämä. Ja kun tavoite näyttää lopullisesti karkaavan, tarvitaan apuun Valmentaja, joka vaihtaa raskasmielisen suomalaisuuden ruotsalaiseen kepeyteen; tyhjentää punaisen putkikassin urheilujuomista ja täyttää sen Varsovan Liiton lääketieteellisillä saavutuksilla.

700 grammaa on asian vaatimalla vakavuudella kirjoitettu koominen romaani isästä, pojasta ja pyhästä pituushypystä. Se on romaani äidistä, pojista ja kirjoittamisesta, vanhemmuudesta, veljeydestä ja maailman ensimmäisestä hyppylingosta. Se on romaani pojasta, joka kasvaa kokonaiseksi omaksi itsekseen, isästään erilliseksi. Romaani hajoavasta ja yhdistyvästä perheestä. Romaani kilpailusta kentällä ja yhteiskunnassa, ihmisten itselleen asettamista kohtuuttomista tavoitteista. Ja laillisista ja laittomista keinoista niiden tavoittelussa. Se on romaani pohjoisesta kansakunnasta, joka on menestyksellä paiskonut ikiaikaisia tappovälineitä ja juossut kohtuuttomia matkoja, mutta jonka pitäisi vapautua hyppimään ja loikkimaan.

700 grammaa on suomalaisesta realismista kasvava, mutta siitä täysin omalle vauhdinottoradalleen irtautuva omalakinen romaani. Se on koskettava, röyhkeä, näkemyksellinen ja hauska. Se on Tuomas Kyröä.

Genres: Finnish Literature, Fiction

379 pages, Paperback

First published January 1, 2009

About the author

Tuomas Kyrö is a Finnish author and comic book illustrator.

FI: Tuomas Kyrö on suomalainen romaaneja, kolumneja, pakinoita, draamaa sekä sarja- ja pilakuvia tuottanut kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä. Kyrö on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin rahaston palkinnolla vuonna 2005 ja Nuori Aleksis -palkinnolla 2006. Hänen teoksensa Liitto oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2005. Kyrö oli Eeva Joenpellon kirjailijakodin ensimmäinen stipendiaatti vuosina 2005–2009. Nykyisin hän asuu perheineen Janakkalassa.

Reviews

[Make · Rating 3 out of 5]

Olipa mahtava alkukolmannes, mutta voi kun Kyrö olisi pitänyt sisällön lisäksi kirjan rakenteen lähempänä pituushyppyä kuin kymppitonnia.

Räjähtävän alun jälkeen matka taittuu mukavasti noin puoleen väliin, mutta sitten alkavat mennä hapoille niin tekijä kuin lukija. Uusia askelmerkkejä Kyrö ei edes kokeile, ja viimeiset kirikierrokset menevät jo aikamoisella irvistyksellä.

Maaliin tullaan sentään kunniakkaasti ja sykkeen tasaannuttua voi muistella reitin huippukohtia tyytyväisesti hymyillen.

[IinaS · Rating 4 out of 5]

3½ joka pyöristyy ylös 4:ään.
Alkuosa hämmensi kertojan ja rakenteen vuoksi, mutta oli pääsyitä, miksi kirjaa lopulta ja etenkin lopussa ahnaastikin jatkoin. Pidän valtavasti Kyrön tyylistä ja kielinikkaroinnista, niin myös tässäkin teoksessa. Huumorin väliin mahtuu paljon ajateltavaa.
Useat arviot täällä ovat karsastaneet urheilusisältöä, itseäni ei-(penkki)urheilijana tuo ei mitenkään menoa hidastanut.
Voin suositella!

[Vikin Greg · Rating 3 out of 5]

I read this and Kyrö's "Nahkatakki" back-to-back. A big improvement from the first book, yet still felt like something was missing. This book also has a mix of humor and normal life within a Finnish family, alongside sports and something supernatural. At points, the pacing felt off. The story could have been reduced down more, too much repetition in my opinion. Kyrö uses humor, but at times it feels like he's trying too hard to be funny, especially in the way he plays with the language. The last third felt like a struggle to get through, but there were some lessons learned along the way.

[Silja Remes · Rating 4 out of 5]

Päädyin 4 tähteen, vaikka oikea luku olisi ollut 3,5. Kokonaisuutena raju ja sekopäinen tarina, mutta keskivaiheilla jäi vähän junnaamaan. Tiedän sentään nyt, paljonko suomalainen melankolia painaa, ja loppu sopi hyvin joulun alla luettavaksi. Sen verran tarina vei mennessään, että tunnistin vasta puolivälissä alakulman piirrokset animaatioksi, vaikka kirjaston kirjaa ei kovasti kehdannutkaan plärätä.

[Mira Länsikallio · Rating 3 out of 5]

2,5 ehkä kuitenkin eli puolet. En meinannut Alun jälkeen saada lukemista etenemään, mutta otin avuksi äänikirjan tuplanopeudella, niin homma tuli valmiiksi. Mahtavia oivalluksia ja hyvää rikasta kieltä, mutta joku vaan tökki. Ehkä perusidea oli jo loppu puolessavälissä. Pidin paljon Kyrön Aleksi Suomesta-kirjasta ja pidän hänen tyylistään televisiossa, mutta en ole esim. Mielensäpahoittajan ystävä vaikka hyviä oivalluksia niissäkin.

[Anneli Renfors · Rating 3 out of 5]

Aluksi kovasti koukuttava ja hulppean hauska kielellinen hulluttelu suomalaisesta tavisperheestä, jonka jäsenistä joka ikinen on melkoinen kaistapää. Ja tietenkin tämä on kirja urheilusta. Puolivälin jälkeen aloin syvästi toivoa kirjan loppumista, mutta ei, aina vaan hullumpaa, hullumpaa, hullumpaa... Mutta minäpäs olen saanut tämän kirjan lahjaksi itseltään Tuomas Kyröltä. Nimmarin kera.

[Irene · Rating 2 out of 5]

Ehkä olisi pitänyt olla henkeen ja vereen penkkiurheilija, jotta olisi voinut nauttia tästä kirjasta? Nyt sen sijaan kahlasin läpi hampaat irvessä. Kyrön omalaatuinen huumori ei tällä kertaa riittänyt kannattelemaan lähes 400 sivun opusta, jotain muuta olisi tarvittu.

[Hannu · Rating 2 out of 5]

Mostly tragic.

[Stefan Salonen · Rating 2 out of 5]

Ganska tom bok om ett fattigt liv utan vettigt innehåll. Väntade mest på att komma till slutet på en tråkig bok.

[Taija · Rating 3 out of 5]

Mukavaa lukea suomalaista, alunperin suomeksi kirjoitettua kirjaa - kyllä meidän kielemme on niin hieno ja monipuolinen, ja sitten kun sitä vielä kääntelee ja vääntelee sellainen virtuoosi kuin Kyrö, niin lukuelämys on taattu. Miten kukaan voi keksiä mitään tuollaista? Itse tarina melkein jää kielellisen ilotulituksen varjoon.

Tarina alkaa yllättävän lupaavasti, Ilmarin elämä on mielenkiintoinen täynnä erinäisiä hauskoja vaiheita, ja Kyrö kuvaa ne elävästi, mutta siinä vaiheessa kun pituushyppy ja harjoittelu saa pääroolin, urheilusta alkaa saada vähän jo tarpeekseen. Ihan sama kuinka monta metriä se hyppää! En muutenkaan seuraa urheilua yhtään. Ei kiinnosta, enkä enää usko minkään kilpaurheilun puhtauteen (kuten tässäkin nähtiin).
Tarina oli muutenkin turhan pitkä (ja outo) tiivistämisen varaa olisi ollut.

Ja mikä siinä on, että kirjailijat rakastavat kirjoittaa kirjailijoista, kirjan kirjoittamisesta, sen vaikeudesta. Tässäkin. Ymmärrän, että se on suuri osa heidän elämäänsä, mutta täytyykö sitä joka kirjaan ympätä (vrt juuri lukemani Läckberg). Hmh. Liisa Kiven "Kuinka kirjani ovat syntyneet" -osuudet tuntuivat aluksi vähän irrallisilta ja turhilta, mutta ehkä nekin loppujen lopuksi saivat merkityksen.

Kyrön huumorin kanssa on vähän niin ja näin, välillä sille naurahtaa, välillä se menee ihan överiksi. Välillä teksti on niin outoa että menee vähän yli hilseen. Ja liika on liikaa.

Summa summarum: tarina oli nyt mitä oli, liian pitkä, mutta kieli lennokasta, sanavarasto runsasta

[Antti Virolainen · Rating 5 out of 5]

Tuomas Kyrö on nostanut fiktiivisen, urheilusta ammentavan romaanin aivan uudelle tasolle. Tai pitäisikö sanoa leiskauttanut lankulta sellaisen hypyn, että mittanauha ei enää riitä.

Kyrön 700 grammaa ei kuitenkaan ole vain urheiluromaani. Se on kirja pituutta intohimoisesti hyppäävästä nuorukaisesta, puolisosta, isästä sekä hänen perheestään. Se on kirja ihmisen hypestä ja häpeästä.

Urheilukulttuurin kannalta on hienoa, että yksi Suomen parhaista nuoremman polven kirjailijoista peilailee yhteiskuntaa pituushyppääjän sielunmaiseman kautta. Tuo näkymä on koominen ja vakava. Se on hyvin suomalainen.

Hyppääjä on myös yrittäjä. Lama-Suomessa tuo ammatti on uhkapeliä. Mutta niin on huippu-urheilukin, jossa uran loppu on pieni kuolema.

Kyrö osoittaa, että urheilija ei koskaan ole yksin, vaikka onkin aina yksinäinen. Hän hyppää poikansa puolesta. Valmentajansa ja vaimonsa vuoksi. Sekä lopulta koko Suomen edestä.

[Tuija · Rating 2 out of 5]

Kirja urheiluun intohimolla suhtautuvista miehistä ja pojista. Mutta luinpa silti- vaikka syy olikin, että ei ollut kotona muutakaan tarjolla. Tykkään Kyröstä ihmisenä, ja olen kuunnellut ruskeakastikkeen. Tästäki kirjasta näkyy, että Tuomas tykkää 80-luvusta ja on älykäs. Itse tarina kertoo perheestä, rakkauden monista ilmenemismuodoista perheen sisällä ja asioista, joiden kautta etenkin miehet ja pojat rakkauttaan yrittävät välittää. Puhuminen on keinoista vihoviimeinen ja silloin ympäristö heti arvelee henkilön menneen päästään sekaisin...Nimen 700 grammaa ja se selviytymistarina olisi minusta ansainnut enemmän huomiota (koska minusta vauvat ovat Huomattavasti kiinnostavampia kuin pituushyppy)!

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Omituinen sekametelisoppa tämä. Yhtäältä suomalaisen (penkki)urheilukulttuurin koko kuva, yhtäältä riipaiseva tarina perheestä ja sen ihmissuhteista. Ja toisaalta kuitenkin ehkä eniten kieli-iloittelu, jossa pikkunäppärällä tavalla sijoitetaan sanaleikkejä ja vekkuleita heittoja noin joka kolmanteen sanaan. En saanut toisin sanoen tästä oikein kiinni. Sanaleikit hymähdyttivät silloin tällöin jopa ääneen, siitä toinen tähti.

[Markku Kesti · Rating 3 out of 5]

Kolme ja hiukan plus. Kyrön kirjoista kurkistaa ulos suomalainen erikoisuus: Tosikkomainen ja vakavamielisen misantrooppinen humoristi, joka kuvaa tapahtumia ymmärtäen, hiton tosissaan, mutta rakastavalla huumorilla höystettynä. Ristiriitainen, mutta juuri siksi lukemisen arvoinen. Ainakin, jos urheilu ei ole lukijalle kirosana.

[Eero · Rating 3 out of 5]

Alku vaikutti lupaavalta, mutta sitten meni minun makuuni överiksi.

[Krista · Rating 4 out of 5]

Omituinen, mutta silti jotenkin sairaalla tavalla hyvä, ei sen kummempia perusteita! :)

[Sanna]

Tylsä, kesken jäi.

[Laika · Rating 2 out of 5]

Kovin, kovin, kovin suomalainen. Hyvässä ja pahassa.

[Silvereyedlynx · Rating 3 out of 5]

Ihan ok kirja, ei niin hauska kuin odotin. Lievä yliannostus urheilua tuli, juoni oli aika erikoinen, tuntu että kirja vaan jatkui ja jatkuu ilman selkeää päämäärää. Kirjan loppu oli kuitenki hauska.

[Helena · Rating 1 out of 5]

Tämä ei napannut ollenkaan, jätin kesken.

[Sonja · Rating 4 out of 5]

Hieman synkeä ja alakuloinen kirja. Siitä huolimatta hyvä ja pidin kirjasta.

[Kimmo · Rating 3 out of 5]

Ihan viihdyttävä.

[Jenni Riihimäki · Rating 3 out of 5]

Ihan hyvä ja kevyt lukukokemus. Monipuolinen, mutta osittain vähän kömpelö. Ei parasta Kyröä.