Viisitoistavuotias helsinkiläistyttö Emma lentää isoäitinsä kanssa Thaimaahan, Khao Lakiin. Mutta ei ensimmäistä kertaa, sillä kuusivuotiaana, tapaninpäivänä 2004 hän menetti koko perheensä tuhoisassa luonnonkatastrofissa.
Tällä reissulla Emma ja isoäiti eivät aio vain loikoilla auringossa, sillä heillä on tehtävä: Operaatio Hengenpelastaja. He aikovat etsiä käsiinsä sen paikallisen miehen, joka aikoinaan pelasti Emman vesimassoista, hiuksista vetämällä.
Paikan päällä Emman muistot vuosien takaa tulvahtavat mieleen. Hienovaraisesti ja latautuneesti kirjoitetuissa takaumissa kerrotaan siitä miltä tuntuu, kun ihminen joutuu äärimmäisen eteen.
Tunteet ovat pelissä myös kun Emma tapaa Lukaksen, mukavan ruotsalaisen pojan, joka hänkin on tsunamin selviytyjiä. Kohtalotoverit ymmärtävät toisiaan, ja romantiikkaa on pian ilmassa.
Ympäriltä kuuluu kirkumista ja huutoa. Ihmiset pakenevat kauhuissaan aaltoa, joka on hyökynyt jo ensimmäisten rakennusten päälle. Uima-altaan kohdalla isä alkaa huutaa äidin ja Kasperin nimeä- Emma on liian peloissaan pystyäkseen päästämään ääntäkään. Hän puristaa isää kaulasta ja samassa vesi tavoittaa heidät. (s.62)
Loppuvuodesta 2004 Intian valtamerellä tapahtui merenalainen maanjäristys, jonka nostattama hyökyaalto iski hirvittävällä voimalla alueen rannikko- ja saarivaltioihin. Lopulta tsunamin kuolonuhreja oli yli 200 000, heidän joukossaan tuhansia eurooppalaisia turisteja, jotka olivat saapuneet viettämään joulua muun muassa Thaimaassa sijaitsevaan Khao Lakin suosittuun turistikohteeseen. Suomalaisia oli menehtyneiden joukossa noin 180.
Marja-Leena Tiaisen "Khao Lakin sydämet" (Tammi, 2013) käsittelee suuronnettomuutta etupäässä viisitoistavuotiaan Emma-tytön näkökulmasta, osin takaumien kautta ja osin nykyhetkessä liikkuen. Seitsemänvuotiaana isänsä, äitinsä ja pikkuveljensä tsunamissa menettänyt tyttö matkustaa nyt isoäitinsä kanssa takaisin Khao Lakin turmarannalle. Heidän tarkoituksenaan on löytää mies, joka pelasti Emman hengen, ja samalla jättää jäähyväiset menehtyneille perheenjäsenille.
Emman surutyötä käsitellään aika koskettavasti, mutta reissussa koetaan myös romantiikkaa, kun reissussa tavataan ruotsalainen Lukas-poika. Elämä jatkuu, vaikka kaipaus jääkin ikuiseksi vieraaksi.
"Khao Lakin sydämet" on kaikessa itkettävyydessään varsin onnistunut nuortenromaani suuronnettomuudesta ja surutyöstä, olkoonkin, että romaanin toinen kertojahahmo Venla tuntuu kokonaisuuden kannalta vähän turhalta. Huonompi lukija saattaa toki turhautua henkilöhahmojen määrään ja aikatasojen vaihteluun.
Vinkkaukseen ainakin yläkoululaisille ja miksei vähän nuoremmillekin. Lukunäyte sivuilta 6-7 saanee muksut kuuntelemaan.
Khao Lakin sydämet (2013) kertoo viisitoistavuotiaasta Emmasta, joka lähtee yhdessä isoäitinsä kanssa lomalle Khao Lakiin Thaimaahan. Matkan tarkoitus ei kuitenkaan ole perinteinen lomamatka, vaan kahden viikon aikana Emman tarkoituksena on löytää thaimaalainen mies, joka pelasti Emman hengen vuoden 2004 tsunamissa. Matka nostaa Emman mieleen kivuliaita muistoja, mutta lomaan mahtuu mukaan myös uusia ystäviä sekä ihastus, joka on myös ollut Thaimaassa tsunamin aikana.
Kirja on nopeasti luettava nuorten romaani, jossa surulliset tunteet ja ilon hetket vuorottelevat. Vuodesta 2004 kertovat osat on siroteltu sinne tänne kirjaan, mutta suurin osa niistä kirjan alkupuolella, mikä paljastaa paljon asioita Emman nykyhetkeen liittyen. Ratkaisu on kohtuullinen, itse olisin tosin pitänyt enemmän siitä, että takaumat olisivat tulleet kuvioihin hieman myöhemmin. Kokonaisuutena kirja on samalla sekä hyvin surullinen että myös positiivinen. Annan sille 3½ tähteä, jotka pyöristän 3 tähteen, sillä osa juoneen liittyvistä asioista oli hieman turhia.
Tarina on oikein mielenkiintoinen ja kerronta on mukaansa tempaavaa sekä sujuvaa. Pidin aika paljon tästä kirjasta, vaikka nuorten kirja olikin. Mielestäni hyvä tapa lähestyä tarinaa, eikä kuitenkaan aiheesta huolimatta ollut liian ahdistava. Tykkäsin tavasta että välillä kerrottiin nykyhetkestä ja välillä palattiin vuoteen 2004. Ehkä välillä joutui miettimään, että missä ajassa nyt oltiin mutta kyllä sen kuitenkin lopulta aina tiesi. Sitä olisi voinut vähän selkeyttää vaikka otsikoimalla vuoden, jossa kulloinkin oltiin. Monesti takauma kohdat olikin merkitty, mutta myös takaisin nykyhetkeen palaaminen olisi voinut olla selkeämmin merkitty vuosiluvuilla. Kaiken kaikkiaan hyvä kirja vaikeasta aiheesta.
Kirja menee Helmet- lukuhaasteeseen 2024 kohtaan 10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna. No tämä sattui olemaan se kymmenes sitten. Valitsin tämän kirjan siten, että en lukenut mitään sellaista kirjaa, jota olin jo miettinyt muuhun Helmet- kohtaan, mutta jonka olin kuitenkin ajatellut lukevani tänä vuonna/kohta ja joka oli lukulistallani.
Tiainen osaa kyllä kirjoittaa vaikeista ja tärkeistä aiheista. Tässä kirjassa henkilöhahmot saavat minulta hieman miinusta: varsinkaan teinien tunteet eivät aina tunnu todellisilta, vaan niiden kohdalla tulee sellainen "no näin tässä nyt kuuluu tuntea" -fiilis. Henkilöitä on myös aika paljon, varsinkin toisella päähenkilöllä Venlalla melkein koko suku on lähtenyt Thaimaahan. Vinkkauksessa sanon aina, että Venlan sukulaisia ei tarvitse muistaa.
Kirja hyödyntää takaumia hyvin. Tosin olisin toivonut, että ne olisi merkitty selkeämmin. Selkoversiossa "Hiekalle jätetyt muistot" fonttivalinnoilla tehdään hyvin selväksi, milloin takauma alkaa. Kirjan voi hyvin lukea, vaikka ei tietäisi tsunamista hirveästi. Jonkun random pelastajan etsiminen on ehkä hieman epäuskottava juonikuvio, mutta traumaa käsitellään mielestäni hyvin. Kirja on kokonaisuudessaan koskettava, kuten myös YouTubesta löytyvä hieno kirjatraileri.
Khao Lakin sydämissä on rankka aihe, ja takaumat varsinkin taitaa aiheuttaa pari painajaista seuraavina öinä. Mutta on tässä onneksi muutakin. Operaatio Hengenpelastaja kaikkine mutkineen ja koukeroineen, toinen hotellissa lomaileva suomalaisperhe ja pari poikaakin. Miinusta tuli vähän tönköstä puhekielestä, ja siitä etten oikein pysynyt ihmisten nimissä kärryillä.
Helmet-haasteeseen tämä menee kohtaan 23, kirja on julkaistu myös selkokielellä (selkokielinen versio on nimeltään Hiekalle jätetyt muistot).
Luin tän pitkästä aikaa uudestaan ja oli vieläkin tosi hyvä. Sydän särky ja muutamat itkut tuli tätä lukiessa. Nyt kyllä kiinnitän enemmän huomiota esim henkilöihin, joita ei oltu kirjotettu niin hyvin. Ja varsinkin henkilöiden nimet oli todella suomalaisia, mikä tuntu aika epäuskottavalta ja sai aikaan sen, että henkilöt meni lukiessa sekaisin. Kuten joku muukin oli kommentoinu; idea hyvä, mutta toteutus ei niinkään.
Tärkeästä aiheesta kirjoitettu nuortenkirja, joka ei kuitenkaan onnistunut koskettamaan minua. Etenkin Venla-neitosen murkkuilu aiheutti tuskastuneita huokailuja...
Mutta nuoremmille lukijoille varmasti toimiva tapa tutustua siihen, mitä vuoden 2001 tsunamissa oikein tapahtui.
Joulun jälkeen varasin tämän ja toisen kirjan kirjastosta kun vuoden 2004 Tsunamin 15v. muistopäivä koitti. Halusin lukea jonkun kirjan aiheesta eikä minulla ollut muistikuvaa että olisin näitä lukenut. Ensin luin Hiekalle jätetyt muistot. Se oli selkokirja tästä kirjasta.
Kirjan päähenkilönä on tyttö nimeltä Emma, joka selvisi tsunamista mutta menetti siellä muun perheensä; äiti, isä, pikkuveli ja toiset isovanhemmat. Emman pelasti paikallinen mies. Kirjassa Emma kertoo vuoden 2004 kokemuksista sekä nykyhetkestä kun hän palaa isoäitinsä kanssa Khao Lakiin etsimään pelastajaansa.
Kirja on koskettava kertomus. Sitä lukiessa tuli selvästi itsellekin muistikuvia uutisesta joka kosketti jollain tavalla jokaista suomalaista. Mielikuviin palautui ne hirveät uutiskuvat ja suru ja kauhu joka näkyi paikan päällä olevien ihmisten kasvoilta sekä omaisien hätä mediassa kun ei ollut tietoa mikä heidän omaisensa/ ystävänsä kohtalo oli.
Nuortenkirjat ovat ihanaa luettavaa - ne kun voi ahmia päivän aikana. Marja-Leena Tiaiselta olen lukenut "Rakas Mikael" -teoksen lukuisia kertoja ja oli nyt tätä teosta lukiessa ilo huomata, että Tiainen on saanut tuotua teoksessana esille tällä hetkellä nuorten maailmaan vaikuttavat asiat, kuten älypuhelimet ja Facebookin. Nopeasti luettu, monia kertojia (voi olla aluksi hämmentävä tekijä nuorille lukijoille) ja melko monta henkilöä, joka sekin voi sekoittaa pakkaa. Tarina etee ennakoidusta kuin juna asemalta toiselle, mutta mitäs sitten? Vaikka taustalla häilyy tsunamin varjo, on tarina kuitenkin nuorten rakkauskertomus.
Oikeastaan 3,5 tähteä, mutta tällä kertaa pyöristän ylös. Yritin eläytyä nuoren lukijan rooliin, ja jos itse olisin lukenut tämän teininä, olisin varmaan ollut täysin otettu. Tiainen onnistuu monellakin tapaa: kirja sijoittuu uskottavasti nykymaailmaan, faktat tsunamista ovat kohdillaan (ja hienoa, että 2000-luvulla syntyneetkin pääsevät tätä kautta eläytymään tapahtumiin), ja onpa teoksessa sopivissa määrin romantiikkaakin. Kerronta takaumineen ja näkökulman vaihdoksineen voi olla jollekin yläkoululaiselle vaikeahkoa, mutta hienoa, että oppivat lukemaan tällaistakin: ovathan ne nykykirjallisuudessa aika lailla peruskauraa.
Tiainen ei petä. Koskettava aihe ja etenee hyvin. Miksi mulla on silti olo, että olisin odottanut jotain enemmän? Ehkä kirjan aiheen takia odottelin sellaista kasi-ysi-luokille sopivaa, mutta luettuani tämä on mielestäni kuitenkin parhaimmillaan seiskoille, ehkä kutosillekin. Eli odotin hiukan ahdistavampaa ja nyt olo, että lukija pääsee liian helpolla.
Vinkkauspakkiin ehdottomasti ja käyttöön varmaan ihan seuraavissa vinkkauksissa.
This book is definetily for teenagers. This book was a little boring on my opinion. I think the romance didn’t advance as much as I would liked. It kind of ended too soon. Also it would have veen nice to read more about the tsunami. In the end the book was really chill and easy to read so I am not mad about it. I recommend this to people who like to read about teenage romances and major accidents.
Vei mukanaan. Draaman kaaren kannalta olisin päätynyt vähän erilaisiin ratkaisuihin, mutta se olisi tehnyt kirjasta ahdistavamman. Pelastajan tapaaminen ja takaumat olisi voinut laittaa toiseen järjestykseen, jolloin lukijaa olisi piinattu kauemmin.
Toivo, arki ja rakkaus - niin perheenjäsenten, teinixien kuin humaanisti koko ihmiskunnankin kantavat. Siinä sanoma, mitä on hyvä vinkata.
Vaikka aihe sinänsä on rankka, niin kirja olikin hyvin helppoa ja kevyttä luettavaa. Olisin kaivannut syvemmälle menemistä, melko lailla pinnallista jutustelua. Menee kategoriaan "tulipahan luettua".