Ava, ava, ava! Avaissiks mulle ove, mu o asioiki sata!
Tämä aapine o niil, ko ymmärtävä jo pualest sanast!
Suomen ensimmäinen murteella kirjoitetun aapisen jokainen aukeama on värikäs maailmansa. Heli Laaksosen riemukkaat runot ja Elina Varstan villit kuvat lumoavat lapset ja aikuiset. Aakkosensa jo opetelleelle mukana on kolme pientä tarinaa, ja paasausosiossa lukijalle avautuvat lounaismurteen salat.
Älä jätä last Aapise ääre ilma valvontta! See voi oppi murret!
Šodien sāku lasīt un pēc brīža pametu 4 dažādas grāmatas, nevienā nespēju iedziļināties. Idiotiskā vīrusa krīze mani ir izsitusi no visiem iespējamiem līdzsvariem, kaitina viss un visi, pati sevi visvairāk. Beigās kā last-ditch remedy paķēru Lāksonenu. Nu un tad, ka bērniem domāta grāmata. Pieaugušajiem arī dažreiz vajag tādu nesamākslotu un mierīgu vieglumu. Iesaku.
"Pe durim klouve. Tuk, tuk! Taipus durim stāv ābel, zars isstieps, nelaimiks roud: Man ekša i dobums!
Vai tas ir kād problem? Dobuma i viet prekš laim."
Iih, miten ihana kirja! Huikia! Sympaattinen! Tykkäsin tässä aivan kaikesta: runoista, kuvituksesta, lopun pamfletista ja siitä, että aapiseen oli ympätty myös sanasto meitä kieli- tai siis murretaidottomia varten. Napakymppi, viisi tähteä!
"Nyy mää kerro sul, kummottos mennä zumpa. Ens kipitetä oikkial, sit laukata alavasemal, sit pinkasta oikkial taas Z! Näi malli mukka zumpata (ja pumpata ja jumpata) Z Z Z Z voi kauhi, ko tul uni!"
Kaunon nuoruusvuodet kirjan jälkeen luin kirjan nimeltä Aapine. Lukiessani kirjaa nimeltä Aapine minulle tuli nauravainen tunne koska siinä oli hauskaa murretta. Minulle tuli todella oikein hyvä mieli. 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜
Somu autores dzejoļu krājums, kuru lībiskā dialekta Vidzemes izloksnē fantastiski atdzejojis Guntars Godiņš, ir brīnišķīgs bērnu literatūras piemērs, un atliek vien sirsnīgi pateikties Godiņa kungam par darbu, kas ieguldīts šajās lappusēs. Savdabīgie dzejoļi, kurus nevažo literārās valodas likumi, veltīti alfabēta apguvei (latviskā versijā gan ne visa alfabēta, bet gan atsevišķu burtu apguvei), un tie asprātīgi apspēlē to, kā skan kāds burts, dzejoļos iekļaujot arī lauku realitātes un domāšanas veidu. Pieaugušajiem šajā grāmatā būs iespēja pilnībā ļauties valodas baudījumam un priecāties par brīnišķīgām valodas spēlēm, savukārt bērniem būs iespēja apgūt jaunu valodas aspektu un pie viena mācīties izmantot vārdnīcu, jo katrā atvērumā dzejoļi efektīvi tulkoti arī mums pierastākā valodā. Patīkami, ka dzejoļi ir baudāmi ne tikai valodas aspektā, bet arī saturiski, un tie daudziem lasītājiem ļaus gremdēties domās par laukos dzīvojošajiem radiniekiem, vecmāmiņām un opīšiem.
Traki patīk Vidzemes lībiskā valodiņa, traki patīk, kā valodā var rotaļāties un ko tajā var izteikt, traki patīk Heli Lāksonenas dzeja, un Guntars Godiņš to traki labi atdzejo. Kaut gan šī grāmata ir bērniem, tā sniedza neviltotu prieku, rotaļīgumu un siltumu arī pieaugušam.
Riemastuttava runokirja, joka kiinnostaa niin lapsia kuin aikuisiakin. Heli Laaksosen runoilema aapisteksti ja Elina Warstan kaunis kuvitus täydentävät oivallisesti toisiaan. Kirjan loppupuolella on myös Pamfletti eli paasausosio, jossa Heli Laaksonen esittelee lounaismurteille tyypillisiä ilmiöitä. Murteet elävät edelleen, ja tämä teos tuo lounaismurteet kaiken kansan tietoon.
Aapisen runoissa fiktio ja fakta eli Pamfletissa esitellyt lounaismurteille tyypilliset piirteet yhdistyvät. Niin tapahtuu myös D:n suhteen.
"Onk ireoi? Onk vireoi? Onk karui? Onk larui? Onk sarui? Ei teil mittä Riisseli-Laraa olis?
Onk tämä ollenka torellist? Mihe jemma mamma sen Deen pist?"
On vain harvoja runoteoksia, joista olen pitänyt mutta Laaksonen onnistuu joka kerta tai ainakin niiden kanssa, joita olen jo lukenut. Runot ovat hauskoja ja selkeitä, jotta minäkin ne ymmärrän. Kuuntelin kirjan Laaksosen itsensä lukemana, ja jos se on vain mahdollista niin kannattaa tehdä niin. Lukija, joka hallitsee "oman kielensä" on aina paras siihen ja runotkin aukeaa minusta paremmin näin vaikka kieli onkin tuttua itselle.
Heli Lāksonena i būt ven burvīg rakstnec! 🐑 Mans mēģinājums runāt mazo strautiņu valodā. Asprātīga un mīļa grāmatiņa! Guntars Godiņš ir atdzejojis šo īpašo somu valodas dienvidrietumu dialektu, kas latviski izklausas tik jancīgi, ka pat zaķs smej, kamer ēd pēperkoks. Elīnas Varstas zīmējumi pasakaini! 🌿
Aikuisillekin loistava runokirja! Omat juureni eivät ole Lounais-Suomesta, mutta runojen kieli oli mukavalla tavalla tuntematonta ja hauskaa luettavaa. Kirjan lopun analyysi murteista oli myös mielenkiintoinen.
Aapine sopii luettavaksi niin lapselle kuin aikuisellekin. Kirjasta löytyy lounaismurteella kirjoitettu runo jokaiselle aakkosten kirjaimelle höystettynä Elina Warstan värikkäillä ja kauniilla kuvituksilla. Kirja on ihastuttava yhdistelmä sana- ja kuvataidetta iloisella otteella. Lopusta löytyy lisäksi kolme hurmaavaa pientä runotarinaa sekä "Paasausosio", joka valottaa lyhyesti ja kiehtovasti lounaismurteiden maailmaa. Paasausosio on hyvin informaativinen ja kiinnostava sellaiselle, joka haluaa oppia enemmän lounaismurteiden toiminnasta, mutta sitä ei ole "mukulittem pakko lukke. Eikä aikihmistenkä!" Erittäin mukava lukukokemus.
Lounaismurteet eivät tosiaankaan taitu itseltäni millään lailla, mutta lukeminen onnistuu jotenkuten. Heli Laaksosen jutuissa on onneksi muutakin sisältöä kuin murre. Kaikki jutut eivät ole kovin onnistuneita, mutta pari erittäinkin riemukasta oli ja sitten myös pari sopivasti vakavaa ja syvällistä, mikä on ihan hyvä prosentti. Oma suosikkini on J-kirjain, jossa jänes jyrsii joriininjuuria, ja jonka huvittavuudesta ehkä jopa yli puolet on kuvituksen (Elina Warsta) ansiota.
Aapine on aapisen muotoon puettu runokirja. Runokirjat ovat yleensä kuolettavan ikävystyttäviä, mutta Aapine on riemastuttava poikkeus. Se toimii parhaiten ääneen luettuna – tosin ilman yleisöä; näin sanoja ja riimejä pääsee myös itse maistelemaan. Teoksen teema on kiehtova, ja lukijaa askarruttaa monesti etukäteen, kuinka runoilija aikoo selviytyä hankalista kirjaimista. Kirja on värikäs ja jopa hiukan nostalginenkin, ja se on selkeästi tarkoitettu nautittavaksi monin eri aistein.
Hauska, iloitteleva, nostalginen, paikoin jopa ihanan anarkistinen. Erittäin hauska lukukokemus, ja kaunis kuvitus kulkee käsi kädessä tekstin kanssa.
Suosittelisin kirjaa aakkosensa jo oppineille, mutta kaipa tämän avulla voisi lukemaan opetellakin. Aapine sopii myös ääneen luettavaksi, tosin muutaman kirjaimen kohdalla jutun juju on juuri kirjoitusasussa.
Laaksosen aikaisemmat runokokoelmat eivät ole koskaan minuun oikein uponneet, mutta tämä teos oli hauska ja kiinnostava eikä murrekkaan tuntunut pahalta. Erityismaininta oivaltavista kuvituksista, jotka tukevat jokaisen aakkosen runoja hyvin ja ovat hauskasti toteutettuja (jäniskuvitus oli erityisen loistava, näin kaninomistajan näkökulmasta katsottuna :D).
Yhden suosikkirunoilijoistani "murre-aapine" on positiivinen pläjäys ylistystä elävälle äidinkielelle. Teoksen kruunaa Elina Warstan ihanat kuvitukset ja kolme pientä tarinaa arkisista aiheista.