What do you think?
Rate this book
Trippi ihmemaahan: huumeiden kulttuurihistoria
Huumeet tulivat Eurooppaan paljon ennen hippiliikettä. Viihdekäytössä ooppiumi on ollut jo 1100-luvulla, hasis pari vuosisataa myöhemmin. 1800-luvun Englannissa oopiumi oli yleislääke, ja sillä jopa terästettiin olutta pubeissa. Erilaiset kivut ja kolotukset, astma ja unettomuus, järkytys ja hermovaivat ja jopa eläinten sairaudet hoidettiin huumeilla. Edullisilla huumeilla rauhoitettiin niin kitisevät lapset kuin äiditkin. Käyttäjät olivat kunniallisia, työssäkäyviä perheenisiä ja -äitejä. Huumeet olivat osa järjestäytynyttä yhteiskuntaa.
Jaakko Hämeen-Anttila kiehtova lukutrippi vie lukijan historian huumepiireihin hienostuneista hasisillanistujaisista arkisiin ooppiumiluoliin. Aiheina ovat mm. huumeiden lääke-, viihde- ja ongelmakäyttö, huumesodat, vanhan ja uuden maailman huumeet sekä huumeita käsittelevä kirjallisuus.
Jaakko Hämeen-Anttila kiehtova lukutrippi vie lukijan historian huumepiireihin hienostuneista hasisillanistujaisista arkisiin ooppiumiluoliin. Aiheina ovat mm. huumeiden lääke-, viihde- ja ongelmakäyttö, huumesodat, vanhan ja uuden maailman huumeet sekä huumeita käsittelevä kirjallisuus.
237 pages, Hardcover
First published August 1, 2013
6 people are currently reading
153 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 25 of 25 reviews
February 22, 2015
Jaakko Hämeen-Anttilan "Trippi ihmemaahan - huumeiden kulttuurihistoria" (Otava, 2013) käsittelee oivallisessa populaarihistoriallisessa teoksessaan huumausaineiden historiaa lähinnä länsimaisen ja arabialaisen kulttuurin valossa. Lukijalle tarjoillaan aiheeseen mielenkiintoinen läpileikkaus, ja samalla mieleen tarttuu lukuisia pikku-anekdootteja muun muassa kirjallisuuden historiasta.
Hämeen-Anttilan ansiosta ainakin minun näkökulmani aiheeseen laajentui kuin hipin tajunta Woodstockissa. Erikoista, miten usein sitä tuleekaan tarkasteltua huumeita yksinomaan 1960-luvun vastakulttuurin tai nykyisen rikollisuuden näkökulmasta, unohtaen tyystin että todellisuudessa aineiden käytöllä on takanaan huomattavasti pitempi ja ennen kaikkea arkipäiväisempi historia.
Hämeen-Anttilan ansiosta ainakin minun näkökulmani aiheeseen laajentui kuin hipin tajunta Woodstockissa. Erikoista, miten usein sitä tuleekaan tarkasteltua huumeita yksinomaan 1960-luvun vastakulttuurin tai nykyisen rikollisuuden näkökulmasta, unohtaen tyystin että todellisuudessa aineiden käytöllä on takanaan huomattavasti pitempi ja ennen kaikkea arkipäiväisempi historia.
January 23, 2025
2,5 tähteä. Opin uutta, mutta olisin nauttinut enemmän erilaisesta painotuksesta.
Odotin yleistä kulttuurihistoriaa. Teos keskittyy omaan makuuni turhan paljon siteeraamaan yksittäisten miestaiteilijoiden tekstejä, joissa he kuvailevat huumetrippejään. Moderni historia käytiin vauhdilla läpi, ja minua olisi kiinnostanut esimerkiksi tietää enemmän ja seikkaperäisemmin niistä kehityskuluista, jotka johtivat nykypäivän äärimmäisen tiukkaan ja epäonnistuneeseen huumepolitiikkaan. Myös luokan ja huumeidenkäytön ajassa muuttuneesta suhteesta olisin mielelläni lukenut enemmänkin.
Joka tapauksessa hattu päästä Hämeen-Anttilalle, joka humanismeineen poistui keskuudestamme ennenaikaisesti. Tarvitsisimme hänen kaltaisiaan ajattelijoita tässä ajassa kipeästi.
Odotin yleistä kulttuurihistoriaa. Teos keskittyy omaan makuuni turhan paljon siteeraamaan yksittäisten miestaiteilijoiden tekstejä, joissa he kuvailevat huumetrippejään. Moderni historia käytiin vauhdilla läpi, ja minua olisi kiinnostanut esimerkiksi tietää enemmän ja seikkaperäisemmin niistä kehityskuluista, jotka johtivat nykypäivän äärimmäisen tiukkaan ja epäonnistuneeseen huumepolitiikkaan. Myös luokan ja huumeidenkäytön ajassa muuttuneesta suhteesta olisin mielelläni lukenut enemmänkin.
Joka tapauksessa hattu päästä Hämeen-Anttilalle, joka humanismeineen poistui keskuudestamme ennenaikaisesti. Tarvitsisimme hänen kaltaisiaan ajattelijoita tässä ajassa kipeästi.
November 2, 2016
Ihan kiinnostava teos, alussa vähän tökki, koska en hirveästi kiinnostunut huumeiden historiasta Lähi-Idässä ja siitä, kuinka ne pikkuhiljaa kulkeutuivat Eurooppaan. Kirja ei kurkottele 1960-lukua kauemmas kovinkaan paljon, paino on eniten 1800-luvulla käytetyissä huumeissa ja näistä erityisesti oopiumissa ja hasiksessa, joista on kirjassa laajat kuvaukset. Muut ajan huumeet ja nautintoaineet jäävät oikeastaan näiden varjoon tullen mainituksi hieman ohimennen omissa lyhyissä kappaleissaan. Eniten kirjassa ärsytti sen paikoittainen toistuvuus ja ylipitkät kuvaukset kirjailijoiden ja taiteilijoiden tripeistä, jotka alkoivat nopeasti toistamaan itseään, vaikka niitä kokivat monet eri henkilöt. Ehkä tämän vuoksi annan kirjalle vain kolme tähteä, vaikka se aiheeltaan ihan kiinnostava olikin.
December 13, 2022
Helmet-lukuhaaste sai tähän kirjaan tarttumaan ja hampaati irvessä sen lopulta kuuntelin loppuun. Itse aihe on ihan mielenkiintoinen ja mielipiteet esim.huumeiden kriminalisoinnin vaikutuksesta niiden käytön pahenemiseen olivat hyviä, mutta kirjassa on myös monta kohtaa joista en pidä. Kirjoitustyyli on hyvin pomppiva ja erityisesti asioita toistava. Vielä viimeisessä viidenneksessä kirjaa edelleen kerrattiin oopiumharhoja, jotka oli siihen mennessä käsitelty ainakin viiteen kertaan. Myös turha n-sanan käyttö laski pisteitä. Ihan mielenkiintoinen oli lukea huumeista semikiihkottomasti, mutta en menisi kyseistä teosta kuitenkaan suosittelemaan muille. Tästä saisi varmasti editoimalla lyhyemmän hyvän version.
April 4, 2014
Hämeen-Anttila pureutuu aiheeseen asiantuntijan ottein. Mielestäni tämän kirjan vahvuutena on faktojen esittäminen niinkuin ne on, ilman demonisointia tai hysteriaa. Hämeen-Anttila valottaa mielenkiintoisella tavalla huumeiden paikkaa menneessä maailmassa, ajassa, jolloin oli arkipäivää nauttia hieman oopiumia tai hasista työpäivän päätteeksi, olemalla silti yhteiskuntakelpoinen ja kunniallinen kansalainen. Kirja kulkee kronologisesti muinaishistoriasta nykypäivään, tiivistäen modernin ajan lyhyehkösti kirjan loppupuolelle. 1900-lukua käsitellään kuitenkin juuri sen verran, että lukijalle ilmenee kieltolain takana vellovat poliittiset syyt - ja tietenkin tänäkin päivänä näkyvät seuraukset.
Tässä on kirja, joka pitäisi luetuttaa kouluissa. Ei siksi, että nuorten pitäisi käyttää huumeita, eikä siksi, että nuorten pitäisi käyttää huumeita oikein. Tämä kirja pitäisi luetuttaa koulussa siksi, että historia lakkaisi toistamasta itseään. Kehnosti perusteltu nykyinen kieltolaki aiheuttaa suurimman osan huumausaineisiin liittyvistä ongelmista. Maailmanlaajuisesti.
Tässä on kirja, joka pitäisi luetuttaa kouluissa. Ei siksi, että nuorten pitäisi käyttää huumeita, eikä siksi, että nuorten pitäisi käyttää huumeita oikein. Tämä kirja pitäisi luetuttaa koulussa siksi, että historia lakkaisi toistamasta itseään. Kehnosti perusteltu nykyinen kieltolaki aiheuttaa suurimman osan huumausaineisiin liittyvistä ongelmista. Maailmanlaajuisesti.
September 26, 2018
Oiva tulkinta huumeiden historiasta länsimaisesta näkökulmasta. Kirjana helppolukuinen, alkupuoliskoltaan mielestäni liikaa henkilökultteihin keskittyvä. Loppupuoli on sisällöltään viihdyttävämmänlaatuista ja tarjoaa kulttuurintutkijalle kutkuttavaa knoppitietoutta erityisesti psykedeeleistä ja niiden tabuluontoisuudesta.
Huumeidenkäytön historian tunteminen auttaisi ehdottomasti konservatiivisia tahoja pohtimaan huumeiden ja lääkkeiden merkityseroja sekä kontrolloitavuutta "viileän rationaalisesti" ja kiihkottomasti. Suosittelen teosta ihmisille, jotka eivät oikein tiedä mitä ajatella ja toisintavat puheissaan halventavia mielleyhtymiä erityisesti lain tuomitsemien huumeiden käyttäjistä.
Huumeidenkäytön historian tunteminen auttaisi ehdottomasti konservatiivisia tahoja pohtimaan huumeiden ja lääkkeiden merkityseroja sekä kontrolloitavuutta "viileän rationaalisesti" ja kiihkottomasti. Suosittelen teosta ihmisille, jotka eivät oikein tiedä mitä ajatella ja toisintavat puheissaan halventavia mielleyhtymiä erityisesti lain tuomitsemien huumeiden käyttäjistä.
October 2, 2021
I have no other option than to give this book a solid 5 out of five. This was a super entertaining cultural history on drugs, very neutral and insightful, often extremely funny and eye-opening in a soft, humane way. I loved all the depictions of artists and scientists experimenting with drugs companioned with the reactions of the society. Laughed out loud multiple times; these histories are hilarious!
Many familiar books referred to here from Junky to The Doors of Perception.
I find addiction and self-harm extremely problematic and negative, but drugs are not self-evidently just that. I have very positive experiences on various drugs, but once they entered a state of self-harm and addiction, I've taken a step back. But enjoyed responsibly I find them both insightful and positive, many experiences I've had have stayed with me in a great way. Many experiences in a bad way, too, of course, but for me it definitely leans on the positive. For me the biggest problems have always been alcohol and tobacco. And sugars/fats, which the books also shines light upon when comparing all the things that bring us pleasure but also carry dangers.
This can be read in various ways, each reader will mirror their own experiences and attitudes when entering these pages. But for me it's always been very simple: if it brings more pleasure than pain, it's always worth it. Take a step back, clear your mind, think for yourself and you'll find the answer that opens the door within you.
Many familiar books referred to here from Junky to The Doors of Perception.
I find addiction and self-harm extremely problematic and negative, but drugs are not self-evidently just that. I have very positive experiences on various drugs, but once they entered a state of self-harm and addiction, I've taken a step back. But enjoyed responsibly I find them both insightful and positive, many experiences I've had have stayed with me in a great way. Many experiences in a bad way, too, of course, but for me it definitely leans on the positive. For me the biggest problems have always been alcohol and tobacco. And sugars/fats, which the books also shines light upon when comparing all the things that bring us pleasure but also carry dangers.
This can be read in various ways, each reader will mirror their own experiences and attitudes when entering these pages. But for me it's always been very simple: if it brings more pleasure than pain, it's always worth it. Take a step back, clear your mind, think for yourself and you'll find the answer that opens the door within you.
April 16, 2020
Hämeen-Anttila on taas kerran kirjoittanut kiinnostavan ja helppolukuisen tietokirjan. Tällä kertaa käsitellään huumeiden kulttuurihistoriaa. Painopiste on eurooppalais-islamilaisessa maailmassa ja huumeiden esiintymisessä kirjallisuudessa.
Kiinnostavimmat luvut ovat kirjan alussa, missä liikutaan islamilaisen maailman kulttuuripiirissä. Myös luvut, jotka kertovat ooppiumin ja hasiksen tulosta Eurooppaan ja niiden käytöstä ovat kiinnostavat. Kirjassa kerrotaan myös, miten erilaisia kaasuja (eetteriä, ilokaasua) käytettiin huumausainetarkoituksessa. Vähemmän kiinnostavana itse pidin esimerkiksi kertomuksia lsd:n ja kokaiinin valmistamisesta. Niillä ei tosin ole kovin pitkää historiaa, josta ammentaa.
Hämeen-Anttila kritisoi huumeiden kriminalisointia, joka aloitettiin 1900-luvulla ja joka samalla loi huumeiden ympärille kasvaneen järjestäytyneen rikollisuuden. Hän ei tarjoa valmiita vastauksia siihen, mitä olisi tehtävä lainsäädännön tai huumeisiin kohdistuvien asenteiden suhteen, vaan toteaa että aiheen historian tunteminen lisää mahdollisuutta keskustella asiasta kiihkottomasti.
Kiinnostavimmat luvut ovat kirjan alussa, missä liikutaan islamilaisen maailman kulttuuripiirissä. Myös luvut, jotka kertovat ooppiumin ja hasiksen tulosta Eurooppaan ja niiden käytöstä ovat kiinnostavat. Kirjassa kerrotaan myös, miten erilaisia kaasuja (eetteriä, ilokaasua) käytettiin huumausainetarkoituksessa. Vähemmän kiinnostavana itse pidin esimerkiksi kertomuksia lsd:n ja kokaiinin valmistamisesta. Niillä ei tosin ole kovin pitkää historiaa, josta ammentaa.
Hämeen-Anttila kritisoi huumeiden kriminalisointia, joka aloitettiin 1900-luvulla ja joka samalla loi huumeiden ympärille kasvaneen järjestäytyneen rikollisuuden. Hän ei tarjoa valmiita vastauksia siihen, mitä olisi tehtävä lainsäädännön tai huumeisiin kohdistuvien asenteiden suhteen, vaan toteaa että aiheen historian tunteminen lisää mahdollisuutta keskustella asiasta kiihkottomasti.
October 10, 2021
Tämä kirja kannattaisi kaikkien lukea – huumeiden dekriminalisointia vastustavienkin. Hämeen-Anttila sukeltaa syvälle Lähi-idän, Aasian, Euroopan ja vähän Amerikankin päihteiseen historiaan, huumeiden alkulähteille ja ei-niin-kaukaiseen-aikaan kun huumeisiin voitiin Euroopassakin suhtautua ainakin yhtä neutraalisti kuin alkoholiin. Kaunokirjallisten kuvausten kautta Hämeen-Anttila tuo omaan laadukkaaseen tyyliinsä huumeiden käyttökokemuksia, niiden aiheuttamia tuntemuksia ja jälkivaikutuksia satojen vuosien takaa lukijan nautittavaksi.
April 27, 2023
Mielenkiintoinen teos, johon jäi vähän koukkuunkin. Faktojen osalta hieman vajavaisuutta esimerkiksi marihuanan osalta. Hämeen-Anttilan mukaan marihuanaan käytetään kannabiskasvin lehtiä ja varsia, vaikka tuskin kukaan enää nykyään varsia käyttää, ja maininta kukinnosta puuttui kokonaan. Erikoista oli huomata jo historiassakin esiintyneen vertailun "alkoholi vs hasis", keskustelun, jota käydään edelleen. Pidin siitä, että kirjailija toisti paljon itseään, sillä kirjan pystyi jättämään pidemmäksikin aikaa, ja jatkamaan silti putoamatta kärryiltä. Solid 3 tähteä.
August 26, 2024
Kiinnostava aihe, mutta sisältö toistaa usein itseään ja kirja sisältää liikaa puuduttavan tylsiä kuvailuja 1800-luvun kirjailijoiden "tripeistä". Tämän olisi voinut vähän tarkemmin toimittaa. 1900-luku käsiteltiin hyvin nopeasti ja pintapuolisesti joten se ei ainakaan itselleni tarjonnut juuri mitään uutta. Hämeen-Anttilalle ymmärrettävästi antoisin sisältö oli islamilaisen maailman huumehistoria. Lopun pohdinta huumeiden yhteiskunnallisesta asemasta oli kiintoisinta antia, mutta jäi valitettavan lyhyeksi.
September 4, 2019
Tätä ei voi kutsua hyvin rakennetuksi tai lukunautinnoksi. Alku on mielenkiintoinen, kun Hämeen-Anttila kirjoittaa siitä, mistä tietää, eli arabialaisen maailman suhteesta huumeisiin. Myös oopiumin arkisuutta käsittelevä osa on mielenkiintoinen, mutta siitä melkein kirjan loppuun asti hän käytännössä tiivistää vanhaa länsimaista huumekokemuksia kuvailevaa kirjallisuutta. Tämä kirja on vain tylsä.
July 19, 2020
Mielenkiintoinen kirja, mutta olisin toivonut enemmän asiapohjaista tietoa kuin kirjallisuuden tarkastelua. Tästä jäi sellainen kuva, että olisi ollut vain pintaraapaisu. Pidän myös siitä, että asioita pohditaan/näytetääm kirjallisuuden näkökulmasta mutta jossain vaiheessa tämä alkoi toistaa itseään. Hasiskokemuksten kuvailua oli mielestäni aivan liikaa.
Read
December 6, 2022Vuosia sitten oman kirjaston poistohyllystä mukaan tarttunut kirja, jonka lukemisen aloitin ainakin neljä vuotta sitten ja jonka urakoin loppuun tänä syksynä. Luulen, että aikoinaan jumahti vähän toistuviin 1800-luvun oopiumkokemuksiin, jotka eivät sit loppupeleissä kiinnostaneetkaan tarpeeksi. Ehkä vika lukijassa? Palautuu nyt kumminkin takaisin poistohyllyyn, eikä jää omaan.
April 4, 2022
Työläs lukea, ei edennyt, hyppi ihan aiheesta toiseen ja en kyllä oikeestaan saanut paljon mitään tietoo päähäni. (Paitsi et coca-colassa käytetään kokalehtiä ja on ollu kokaiinia). Ihan liikaa eri nimiä joiden perässä ei todellakaan pysy. Luin koulua varten
February 23, 2023
Kiinnostava aihe, jota käsiteltiin asiantuntevasti, mutta omaan makuuni kirjassa keskityttiin liikaa yksittäisiin henkilöihin ja heidän kokemustensa kuvailuun juurta jaksaen, mikä meni jo toistamisen puolelle.
March 22, 2018
Jäi vähän kesken, palautettava bestseller-hyllyyn. Joskus uusi laina, hauskaa taustatietoa!
August 11, 2020
Harvinaisen kiihkoton ja analyyttinen esitys usein melko paljon tunteita herättävästä aiheesta. Suosittelen!
July 21, 2021
3,5 tähteä. Puolikas lisää viimeisestä kappaleesta.
October 20, 2021
Hämeen-Anttilan tekstejä on aina ilo lukea. Kirja antoi kattavan kuvauksen länsimaisen ja islamilaisen maailman suhtautumisesta huumeisiin kautta historian. Erityisesti se muutos, mikä huumekeskustelussa on vuosikymmenten varrella tapahtunut, oli kiinnostava. Moni asia yllätti. Suosittelen lämpimästi!
August 16, 2017
"...Burroughs edustaa huumekirjallisuuden kolmatta suuntausta. 1800-luvun romantikot olivat kuvanneet estetisoituja kokemuksiaan, joissa huumeet liittyivät maailmankirjallisuuteen ja sen eksoottisiin maisemiin. Psykologiasta kiinnostuneet Havelock Ellis ja Huxley olivat puolestaan nähneet huumeet porttina sisäisiin maailmoihinsa. Burroughsille ne olivat yhteiskunnan alimpien kerrosten ja erityisesti yhteiskunnasta syrjäytyneitten addiktien elämäntapa. Kaikki tasot ovat yhtä lailla valikoivia ja romantisoituja, ja kukin tarkastelee huumeita vain yhden ihmisryhmän näkökulmasta."
Jaakko Hämeen-Anttila tarkastelee huumeiden kulttuurihistoriaa mukavan pitkällä aikajänteellä. Tästä perspektiivistä katsoen huumeiden laittomuuskokeilu on kestänyt kovin lyhyen tovin, mutta ollut silti varsin tuhoisa.
Hämeen-Anttila käy läpi kaikki klassiset huumausaineet ja kertoo niiden käyttöhistoriasta. Kaikilla niillä on vähintään satojen, monilla tuhansien vuosien taival ihmisen lääkinnässä, henkisessä etsimisessä ja spirituaalisissa rituaaleissa. Hämeen-Anttila jäljittää vanhoja tekstejä ja kirjallisia viittauksia, joissa näitä aineita mainitaan.
Lähestymistapa osoittautuu tylsähköksi sellaiselle, jolle näkökulma ei varsinaisesti tuo mitään uutta. On puuduttavaa lukea 1800-luvulla koettuja huumenäkyjä. Mutta jos huumeet ovat pelkkä mörkö ja kauhukuva, voi olla avartavaa tarttua tähän teokseen.
Jaakko Hämeen-Anttila tarkastelee huumeiden kulttuurihistoriaa mukavan pitkällä aikajänteellä. Tästä perspektiivistä katsoen huumeiden laittomuuskokeilu on kestänyt kovin lyhyen tovin, mutta ollut silti varsin tuhoisa.
Hämeen-Anttila käy läpi kaikki klassiset huumausaineet ja kertoo niiden käyttöhistoriasta. Kaikilla niillä on vähintään satojen, monilla tuhansien vuosien taival ihmisen lääkinnässä, henkisessä etsimisessä ja spirituaalisissa rituaaleissa. Hämeen-Anttila jäljittää vanhoja tekstejä ja kirjallisia viittauksia, joissa näitä aineita mainitaan.
Lähestymistapa osoittautuu tylsähköksi sellaiselle, jolle näkökulma ei varsinaisesti tuo mitään uutta. On puuduttavaa lukea 1800-luvulla koettuja huumenäkyjä. Mutta jos huumeet ovat pelkkä mörkö ja kauhukuva, voi olla avartavaa tarttua tähän teokseen.
June 14, 2015
Huumeilla on pitkä historia, ja tässä kirjassa kerrotaankin lähinnä ajasta ennen maailmansotia. Islamilaisen kulttuurin erikoismiehenä Hämeen-Anttila keskittyy erityisesti arabimaiden huumausainehistoriaan. Sen lisäksi hän kertoo huumeiden monimuotoisesta vaikutuksesta kirjallisuuteen ja taiteisiin. Kirjassa pohditaan myös sitä, miten käsityksemme huumeista on muuttunut, ja miksi niistä on nyky-yhteiskunnassa tullut ongelma.
Ajatuksia herättävää luettavaa, tosin teksti tuntui välillä hiukan toistavan itseään. Uudemmat huumeet jäävät vähemmälle huomiolle, mutta ainakin hasiksen ja oopiumin osalta kerrotaan kaikki mahdollinen.
Ajatuksia herättävää luettavaa, tosin teksti tuntui välillä hiukan toistavan itseään. Uudemmat huumeet jäävät vähemmälle huomiolle, mutta ainakin hasiksen ja oopiumin osalta kerrotaan kaikki mahdollinen.
November 20, 2014
Todella hieno kirja - helppo myös lukea, kevyttä tekstiä. Suosittelen jos ei tunne paljoakaan lääkkeiden/päihteiden historiaa jne.
December 31, 2021
Mielenkiintoisia yhtymäkohtia pariin muuhun kirjaan, joita olen lukenut viime aikoina. Jopa aivan samoja esimerkkejä. Aika kevyt katsaus huumeiden populaarihistoriaan muutamalla kulttuurialueella.
Read
November 4, 2018Huumeita on käytetty kautta historian, eikä niiden käyttö ole aina ollut rangaistavaa. Näihin teemoihin keskittyy arabian kielen ja islamintutkimuksen asiantuntijan, professori Jaakko Hämeen-Anttilan teos Trippi ihmemaahan – Huumeiden kulttuurihistoria (Otava, 2014).
Hämeen-Anttila käy läpi monipuolisesti huumeiden käyttöä eri aikoina ja eri maissa. Erityisesti keskitytään hasiksen ja oopiumin historiaan Lähi-idässä ja 1800-luvun länsimaissa, mutta myös ilokaasu, eetteri, kokaiini ja psykedeelit saavat käsittelystä osansa. Hämeen-Anttila näyttää ansiokkaasti, miten huumausaineiksi nykyään kutsuttujen aineiden rooli on ollut moninainen ja hyvin riippuvainen ympäröivästä yhteiskunnasta: huumeongelma ei ole pelkästään aineiden kemiallisten ominaisuuksien seuraus, vaan osa sitä ovat yhteiskunnan kulttuuri, asenteet, lainsäädäntö sekä muut aineen ja käyttäjän ulkopuoliset seikat. Siinä missä arabialaisessa maailmassa hasiksen käyttö oli vähemmän tuomittavaa kuin alkoholin, on meillä asian laita toisinpäin. Nykyään taistellaan huumeita salakuljettavia rikollisorganisaatioita vastaan, kun taas 1800-luvulla Britti-imperiumi pyrki aktiivisesti tuomaan oopiumia Kaukoitään.
Kirja sisältää runsaasti mielenkiintoisia anekdootteja historiallisista ja kaunokirjallisista lähteistä, jotka muodostavat laadukkaan katsauksen aineiden käsittelyyn aikalaiskirjallisuudessa. Hämeen-Anttilan kuvaus huumeiden vaikutuksista perustuu historian tunnetuimpien huumeidenkäyttäjien, kuten Aldous Huxleyn, Thomas de Quincyn ja Fitz Ludlowin raportteihin. Hämeen-Anttila antaa alkuperäislähteille tilaa puhua lukuisten lainausten kautta, ja kirja tiivistääkin oleellisia kohtia monista historiallisesti merkittävistä teoksista. Toisaalta korostuvat myös estetisoivasti huumeista kirjoittaneiden miespuolisten älykköjen kokemukset – tavallisen rahvaan kokemuksista ei menneiltä vuosisadoilta ole juuri säilynyt kertomuksia.
Kirjan lopussa Hämeen-Anttila käsittelee myös tämän päivän huumetilannetta. Hän tuo nykylainsäädännön ja huumausainepolitiikan ongelmat ansiokkaasti esiin, vaikka teksti paljastaakin hänen vahvuutensa olevan nimenomaan huumeiden historiassa. Huumekauppaa koskevat osuudet puolestaan ovat varsin stereotyyppisiä ja joiltain osin jopa virheellisiä. Esimerkiksi käsitys muuntohuumeista järjestäytyneen rikollisuuden luomina aineina, joiden ainoa tarkoitus on aiheuttaa riippuvuutta ja tuottaa rikollisille rahaa, on karkea yleistys ilmiöstä, jossa valtaosa “uusista” aineista on kehitetty tieteellisen tutkimuksen tai lääkekehityksen piirissä.
Myös yleisissä faktoissa on paikoitellen puutteita. Esimerkiksi hasista väitetään valmistettavan kukinnosta saatavasta “tahmeasta nesteestä”, joka on hieman kummallinen kuvaus hartsista tai pihkasta, jonka Hämeen-Anttila saattaa sekoittaa unikon maitiaisnesteeseen. Marihuanan taas väitetään virheellisesti olevan lehdistä ja varsista koostuvaa silppua, ja käsitteet ”psykedeelinen” ja ”psykoaktiivinen” sekoitetaan paikoitellen. Ajoittain teoksessa on myös toistoa, jonka huolellinen kustannustoimittaja olisi voinut karsia.
Kokonaisuudessaan kirja on kuitenkin erinomainen perusteos huumausaineiden historiaan, ja sellasena omiaan näyttämään huumeiden ja niiden käytön aika- ja kulttuurisidonnaisuuden. Mukaansatempaavasti ja yleistajuisesti kirjoitetun teoksen vahvuuksia ovat kiihkoton suhtautuminen käsiteltyyn aiheeseen, hauskat anekdootit ja historian tarinoiden seassa olevat kommentit, jotka sitovat käsitellyt asiat hyvin nykypäivään. Erityismaininnan ansaitsevat arabialaisen kulttuurin hasiksenkäytön esittely, joka esitellään tarkkojen alkuperäislähteiden kautta, joita tuskin edes moni huumeiden kulttuurihistoriaan perehtynyt tuntee.
Trippi ihmemaahan on nopealukuinen ja viihdyttävä, mutta silti informatiivinen ja huolelliseen lähdetyöhön perustuva teos, jota voi suositella kaikille huumausaineiden historiasta kiinnostuneille.
Hämeen-Anttila käy läpi monipuolisesti huumeiden käyttöä eri aikoina ja eri maissa. Erityisesti keskitytään hasiksen ja oopiumin historiaan Lähi-idässä ja 1800-luvun länsimaissa, mutta myös ilokaasu, eetteri, kokaiini ja psykedeelit saavat käsittelystä osansa. Hämeen-Anttila näyttää ansiokkaasti, miten huumausaineiksi nykyään kutsuttujen aineiden rooli on ollut moninainen ja hyvin riippuvainen ympäröivästä yhteiskunnasta: huumeongelma ei ole pelkästään aineiden kemiallisten ominaisuuksien seuraus, vaan osa sitä ovat yhteiskunnan kulttuuri, asenteet, lainsäädäntö sekä muut aineen ja käyttäjän ulkopuoliset seikat. Siinä missä arabialaisessa maailmassa hasiksen käyttö oli vähemmän tuomittavaa kuin alkoholin, on meillä asian laita toisinpäin. Nykyään taistellaan huumeita salakuljettavia rikollisorganisaatioita vastaan, kun taas 1800-luvulla Britti-imperiumi pyrki aktiivisesti tuomaan oopiumia Kaukoitään.
Kirja sisältää runsaasti mielenkiintoisia anekdootteja historiallisista ja kaunokirjallisista lähteistä, jotka muodostavat laadukkaan katsauksen aineiden käsittelyyn aikalaiskirjallisuudessa. Hämeen-Anttilan kuvaus huumeiden vaikutuksista perustuu historian tunnetuimpien huumeidenkäyttäjien, kuten Aldous Huxleyn, Thomas de Quincyn ja Fitz Ludlowin raportteihin. Hämeen-Anttila antaa alkuperäislähteille tilaa puhua lukuisten lainausten kautta, ja kirja tiivistääkin oleellisia kohtia monista historiallisesti merkittävistä teoksista. Toisaalta korostuvat myös estetisoivasti huumeista kirjoittaneiden miespuolisten älykköjen kokemukset – tavallisen rahvaan kokemuksista ei menneiltä vuosisadoilta ole juuri säilynyt kertomuksia.
Kirjan lopussa Hämeen-Anttila käsittelee myös tämän päivän huumetilannetta. Hän tuo nykylainsäädännön ja huumausainepolitiikan ongelmat ansiokkaasti esiin, vaikka teksti paljastaakin hänen vahvuutensa olevan nimenomaan huumeiden historiassa. Huumekauppaa koskevat osuudet puolestaan ovat varsin stereotyyppisiä ja joiltain osin jopa virheellisiä. Esimerkiksi käsitys muuntohuumeista järjestäytyneen rikollisuuden luomina aineina, joiden ainoa tarkoitus on aiheuttaa riippuvuutta ja tuottaa rikollisille rahaa, on karkea yleistys ilmiöstä, jossa valtaosa “uusista” aineista on kehitetty tieteellisen tutkimuksen tai lääkekehityksen piirissä.
Myös yleisissä faktoissa on paikoitellen puutteita. Esimerkiksi hasista väitetään valmistettavan kukinnosta saatavasta “tahmeasta nesteestä”, joka on hieman kummallinen kuvaus hartsista tai pihkasta, jonka Hämeen-Anttila saattaa sekoittaa unikon maitiaisnesteeseen. Marihuanan taas väitetään virheellisesti olevan lehdistä ja varsista koostuvaa silppua, ja käsitteet ”psykedeelinen” ja ”psykoaktiivinen” sekoitetaan paikoitellen. Ajoittain teoksessa on myös toistoa, jonka huolellinen kustannustoimittaja olisi voinut karsia.
Kokonaisuudessaan kirja on kuitenkin erinomainen perusteos huumausaineiden historiaan, ja sellasena omiaan näyttämään huumeiden ja niiden käytön aika- ja kulttuurisidonnaisuuden. Mukaansatempaavasti ja yleistajuisesti kirjoitetun teoksen vahvuuksia ovat kiihkoton suhtautuminen käsiteltyyn aiheeseen, hauskat anekdootit ja historian tarinoiden seassa olevat kommentit, jotka sitovat käsitellyt asiat hyvin nykypäivään. Erityismaininnan ansaitsevat arabialaisen kulttuurin hasiksenkäytön esittely, joka esitellään tarkkojen alkuperäislähteiden kautta, joita tuskin edes moni huumeiden kulttuurihistoriaan perehtynyt tuntee.
Trippi ihmemaahan on nopealukuinen ja viihdyttävä, mutta silti informatiivinen ja huolelliseen lähdetyöhön perustuva teos, jota voi suositella kaikille huumausaineiden historiasta kiinnostuneille.
Displaying 1 - 25 of 25 reviews