What do you think?
Rate this book
Wahlroos - Epävirallinen elämäkerta
Älykkään öykkäri-isän lahjakkaasta hulttiopojasta Björn Wahlroosista kasvoi pelätty ja ulkomaillakin arvostettu yritysjohtaja. Hänen kabinetissaan lounastavat ne, joilla on taloudellista ja poliittista valtaa tai kiinnostavaa tietoa. Wahlroos kerää ympärilleen terävimmät ja sivuuttaa typerykset. Suomen talouselämän ruhtinaaksi ei nousta säälimällä.
Wahlroos on myös inspiroiva keskustelukumppani, jota kuvaillaan vaimoaan, lapsiaan ja lapsenlapsiaan rakastavaksi isoisäksi. Äkkirikastumisen Suomen ennätyksen tehnyt mies jakaa rahaa säätiöiden kautta hyväntekeväisyyteen ja on kunnostanut aateliskartanonsa Halikossa menneen ajan loistoon. Vasemmistoaatteen kapitalismiin vaihtanut entinen Hankenin professori kulkee nykyään metsällä Ruotsin kuninkaan kanssa.
Wahlroos: epävirallinen elämäkerta perustuu yli kahteensataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin. Harvinaislaatuinen tutkivan journalismin hanke valottaa Wahlroosin lapsuuden, nuoruuden, rikastumisen ja Pohjoismaiden valloituksen. Keskeisessä roolissa on myös hänen ympärilleen partiovuosista lähtien kasvanut hyvä veli -verkosto.
Kirjan on kirjoittanut 25 journalismin maisteriopiskelijaa Tampereen yliopistosta yhdessä yliopiston vierailijaprofessori Tuomo Pietiläisen kanssa.
Wahlroos on myös inspiroiva keskustelukumppani, jota kuvaillaan vaimoaan, lapsiaan ja lapsenlapsiaan rakastavaksi isoisäksi. Äkkirikastumisen Suomen ennätyksen tehnyt mies jakaa rahaa säätiöiden kautta hyväntekeväisyyteen ja on kunnostanut aateliskartanonsa Halikossa menneen ajan loistoon. Vasemmistoaatteen kapitalismiin vaihtanut entinen Hankenin professori kulkee nykyään metsällä Ruotsin kuninkaan kanssa.
Wahlroos: epävirallinen elämäkerta perustuu yli kahteensataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin. Harvinaislaatuinen tutkivan journalismin hanke valottaa Wahlroosin lapsuuden, nuoruuden, rikastumisen ja Pohjoismaiden valloituksen. Keskeisessä roolissa on myös hänen ympärilleen partiovuosista lähtien kasvanut hyvä veli -verkosto.
Kirjan on kirjoittanut 25 journalismin maisteriopiskelijaa Tampereen yliopistosta yhdessä yliopiston vierailijaprofessori Tuomo Pietiläisen kanssa.
400 pages
First published September 1, 2013
13 people are currently reading
87 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 23 of 23 reviews
July 29, 2014
25 opiskelijan kirjoittama elämäkerta on mainiota luettavaa. Sitä varten ei ole haastateltu Walhroosia, mutta taustatyötä on kyllä tehty, joten analyysi on syvä ja viiltävä. Etäisyys kohteeseen tarjoaa myös enemmän mahdollisuuksia neutraaliin analyysiin. Ja kirjan ote onkin tosiaan ihailtavan neutraali: asenteellisuus ei paista läpi. Lähes kenen tahansa muun (vasemmistolaisen tai oikeistolaisen) kirjoittama Wahlroos-elämäkerta olisi ollut selvästi vähemmän neutraali - suuntaan tai toiseen. Tämä kirja tarjoaa analyysin, josta jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä.
Kukaan ei varmasti voi olla omaamatta mielipidettä tällaisesta miehestä, jonka ura, asema ja mielipiteet ovat niin räiskyviä, mutta tutkimalla miehen historiaa on mahdollista saada totuudenmukaisempi kuva. Olen itse tavannut Nallen kerran, ja saanut hänestä hyvin positiivisen vaikutelman. Hänen sosiaaliset kykynsä ovat huomattavat, ja hän pitää älyllisestä haastamisesta.
Kirjasta selviää, että Nallen hyvät lähtökohdat elämään on luotu suotuisalla syntyperällä, kotikasvatuksella ja perheen rahallisella tuella. Mutta ilman taitoja ja kykyjä ei kenestäkään - edes hyvän perheen kasvatista - olisi voinut tulla nykypäivän kapitalistista aatelista. Ja aatelistoon kuuluminen näyttää sujuvan Nallelle luonnostaan: häna omistaa Joensuun kartanon, harrastaa korkean luokan viinejä ja metsästää fasaaneja ökyrikkaiden ja kuninkaallisten kanssa.
Suurin paradoksi Nallen kaltaiselle liberaalille, joka idolinsa Ayn Randin tapaan vastustaa valtion ylivaltaa taloudesta, liittyy tietysti siihen faktaan (jonka kirja tuo mainiosti esille), että Nalle on tehnyt runsaasti rahaa valtion avulla - fuusioimalla ja johtamalla valtion omistamia pankkeja, nostamalla maataloustukia, ja jopa käymällä kauppasotaa Nordeasta Ruotsin valtion kanssa.
Mutta tämä paradoksi ei ole niinkään osoitus Nallen tekopyhyydestä - hän todella uskoo liberalismin sanomaan - vaan siitä taloudellis-sosiaalisesta todellisuudesta, että Pohjoismaissa suuri pääoma ja valtio ovat jatkuvassa viha-rakkaus-suhteessa, ajoittain sängyssä, ajoittain riidoissa (jopa oikeuteen asti), ja että ainoa tapa rikastua tässä ympäristössä on liikkua näissä ympyröissä. Äiti Valtio omistaa edelleen suuria omaisuuksia, jotka se ankaralla kädellä verottaa kansalaisiltaan.
Pääomamarkkinoiden vapauttaminen johti tulonsiirtoihin yksityiselle sektorille, ja tämä johti usein tiettyjen ihmisten nopeaan rikastumiseen. Valtio myös pakottaa kansalaiset lakisääteisesti maksamaan suuria summia eläkerahastoihin ynnä muihin raha-Sampoihin (pun intended), jotka täten hallinnoivat/kontrolloivat suurta osaa finanssimarkkinoistamme. Näiden pankinjohtajien, vakuuttajien ja eläkepääoman haltijoiden poliittinen valta on myös huomattavaa, mikä on luonnollista seurausta sekataloudesta, joka pyrkii yhdistämään säännellyn markkinatalouden hyödyt hyvinvointivaltion tulonsiirtomekanismeihin. Nalle on reilulla pelillä, kirjan mukaan ilman korruptiota, onnistunut hyödyntämään tilannetta itselleen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja silti voimme myös sanoa, että hänen taidoistaan ovat myös konsernien osakkeenomistajat, ja viime kädessä asiakkaat, hyötyneet.
Tämä kaikki on mielenkiintoista lähihistoriaa. Mielenkiintoista on myös se, miten monenlaista kuvaa Wahlroosista "maailmalla" liikkuu: rento ja reilu VS. vahva ja ilkeä; harkitseva ja huolellinen VS. äkkipikainen ja lyhytnäköinen; pragmaattinen ja mukautuva VS. periaatteellinen ja itsepintainen. Tämä kaikki kertoo varmasti siitä, että Nalle on monimutkainen ihminen; ja myös siitä, että hän osaa suhtauttaa asennoitumisensa tilanteesta riippuen. Hän arvostaa ihmisiä "reilun" meritokraattisesti.
Nalle onkin kuin kameleontti, joka muuttaa väriään ympäristönsä mukaan; mutta toisaalta hän on kuin kettu, mutta jonka todelliset mielipiteet ja periaatteet ovat kyllä kaikkien ansaittujen tiedossa. Tarkempaa kuvaa niistä mielipiteistä voi löytää vaikka hänen kirjastaan "Markkinat ja Demokratia" (2013).
Moni on aliarvoinut Nallen. Tähän ryhmään joudumme liittämään myös Helsingin yliopiston entisen rehtorin, Kari Raivion: "Raivio muistaa [Wahlroosin] hallitsevana hahmona, joskus jopa liian dominoivana." Raivion mielestä Nallen kirjassaan "Markkinat ja Demokratia" esittämä pääoman "vapaan liikkuvuuden hehkutus on ristiriidassa Wahlroosin elämäntavan ja arvojen kanssa. Joensuun kartanon vaaliminen kuten myös Suomen historian ja marsalkka Mannerheimin arvostus kertovat omaa tarinaansa. 'Olen ihan varma, ettei hän niin vain lähde lätkimään, jos asiat eivät miellytä.'"
Ja mitä tapahtui? Vuodesta 2013 lähtien Wahlroos on muuttanut kirjansa Ruotsiin.
Kukaan ei varmasti voi olla omaamatta mielipidettä tällaisesta miehestä, jonka ura, asema ja mielipiteet ovat niin räiskyviä, mutta tutkimalla miehen historiaa on mahdollista saada totuudenmukaisempi kuva. Olen itse tavannut Nallen kerran, ja saanut hänestä hyvin positiivisen vaikutelman. Hänen sosiaaliset kykynsä ovat huomattavat, ja hän pitää älyllisestä haastamisesta.
Kirjasta selviää, että Nallen hyvät lähtökohdat elämään on luotu suotuisalla syntyperällä, kotikasvatuksella ja perheen rahallisella tuella. Mutta ilman taitoja ja kykyjä ei kenestäkään - edes hyvän perheen kasvatista - olisi voinut tulla nykypäivän kapitalistista aatelista. Ja aatelistoon kuuluminen näyttää sujuvan Nallelle luonnostaan: häna omistaa Joensuun kartanon, harrastaa korkean luokan viinejä ja metsästää fasaaneja ökyrikkaiden ja kuninkaallisten kanssa.
Suurin paradoksi Nallen kaltaiselle liberaalille, joka idolinsa Ayn Randin tapaan vastustaa valtion ylivaltaa taloudesta, liittyy tietysti siihen faktaan (jonka kirja tuo mainiosti esille), että Nalle on tehnyt runsaasti rahaa valtion avulla - fuusioimalla ja johtamalla valtion omistamia pankkeja, nostamalla maataloustukia, ja jopa käymällä kauppasotaa Nordeasta Ruotsin valtion kanssa.
Mutta tämä paradoksi ei ole niinkään osoitus Nallen tekopyhyydestä - hän todella uskoo liberalismin sanomaan - vaan siitä taloudellis-sosiaalisesta todellisuudesta, että Pohjoismaissa suuri pääoma ja valtio ovat jatkuvassa viha-rakkaus-suhteessa, ajoittain sängyssä, ajoittain riidoissa (jopa oikeuteen asti), ja että ainoa tapa rikastua tässä ympäristössä on liikkua näissä ympyröissä. Äiti Valtio omistaa edelleen suuria omaisuuksia, jotka se ankaralla kädellä verottaa kansalaisiltaan.
Pääomamarkkinoiden vapauttaminen johti tulonsiirtoihin yksityiselle sektorille, ja tämä johti usein tiettyjen ihmisten nopeaan rikastumiseen. Valtio myös pakottaa kansalaiset lakisääteisesti maksamaan suuria summia eläkerahastoihin ynnä muihin raha-Sampoihin (pun intended), jotka täten hallinnoivat/kontrolloivat suurta osaa finanssimarkkinoistamme. Näiden pankinjohtajien, vakuuttajien ja eläkepääoman haltijoiden poliittinen valta on myös huomattavaa, mikä on luonnollista seurausta sekataloudesta, joka pyrkii yhdistämään säännellyn markkinatalouden hyödyt hyvinvointivaltion tulonsiirtomekanismeihin. Nalle on reilulla pelillä, kirjan mukaan ilman korruptiota, onnistunut hyödyntämään tilannetta itselleen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja silti voimme myös sanoa, että hänen taidoistaan ovat myös konsernien osakkeenomistajat, ja viime kädessä asiakkaat, hyötyneet.
Tämä kaikki on mielenkiintoista lähihistoriaa. Mielenkiintoista on myös se, miten monenlaista kuvaa Wahlroosista "maailmalla" liikkuu: rento ja reilu VS. vahva ja ilkeä; harkitseva ja huolellinen VS. äkkipikainen ja lyhytnäköinen; pragmaattinen ja mukautuva VS. periaatteellinen ja itsepintainen. Tämä kaikki kertoo varmasti siitä, että Nalle on monimutkainen ihminen; ja myös siitä, että hän osaa suhtauttaa asennoitumisensa tilanteesta riippuen. Hän arvostaa ihmisiä "reilun" meritokraattisesti.
Nalle onkin kuin kameleontti, joka muuttaa väriään ympäristönsä mukaan; mutta toisaalta hän on kuin kettu, mutta jonka todelliset mielipiteet ja periaatteet ovat kyllä kaikkien ansaittujen tiedossa. Tarkempaa kuvaa niistä mielipiteistä voi löytää vaikka hänen kirjastaan "Markkinat ja Demokratia" (2013).
Moni on aliarvoinut Nallen. Tähän ryhmään joudumme liittämään myös Helsingin yliopiston entisen rehtorin, Kari Raivion: "Raivio muistaa [Wahlroosin] hallitsevana hahmona, joskus jopa liian dominoivana." Raivion mielestä Nallen kirjassaan "Markkinat ja Demokratia" esittämä pääoman "vapaan liikkuvuuden hehkutus on ristiriidassa Wahlroosin elämäntavan ja arvojen kanssa. Joensuun kartanon vaaliminen kuten myös Suomen historian ja marsalkka Mannerheimin arvostus kertovat omaa tarinaansa. 'Olen ihan varma, ettei hän niin vain lähde lätkimään, jos asiat eivät miellytä.'"
Ja mitä tapahtui? Vuodesta 2013 lähtien Wahlroos on muuttanut kirjansa Ruotsiin.
July 5, 2018
Imponerades av grävjobbet men kände att jag inte riktigt tillhör målgruppen för den här boken. Jag är för oinsatt i (och ointresserad av) bank- och finansvärlden för det. Lite mer bakgrundsfakta och sammanhang hade öppnat upp det hela för mig – men samtidigt fått boken att svälla ut rejält.
October 15, 2014
Ajoittain kiinnostava lähinnä suomalaisen 80-90 luvun taloushistorian ja
osittain Wahlroosin taustan kertojana.
Muuten kovin keskinkertainen kirja, enkä oikeastaan suosittelisi tätä kellekään. Varsinkin viimeinen luku oli pitkästyttävä, jotenkin tuntuu että "tutkiva" ryhmä epätoivoisesti etsii (kapellimestarinsa säestämänä) jotain sensaatiomaista paljastusta; siinä tietenkin täydellisesti epäonnistuen. Hieman häiritsee että kirjoittajat ilmoittavat hylkäävänsä ennakkoasenteet; rivien välistä nousee jatkuvasti esille niin tyypillinen perisuomalainen kateus ja suomenruotsalaisten stereotypisointi.
Koska taloushistoria kiinnostaa bongasin kirjasta viittauksen Erehtymättömät nimiseen kirjaan jonka aion lukea. Jotenkin tuntuu että tulee olemaan teoksena aivan eri luokkaa...
osittain Wahlroosin taustan kertojana.
Muuten kovin keskinkertainen kirja, enkä oikeastaan suosittelisi tätä kellekään. Varsinkin viimeinen luku oli pitkästyttävä, jotenkin tuntuu että "tutkiva" ryhmä epätoivoisesti etsii (kapellimestarinsa säestämänä) jotain sensaatiomaista paljastusta; siinä tietenkin täydellisesti epäonnistuen. Hieman häiritsee että kirjoittajat ilmoittavat hylkäävänsä ennakkoasenteet; rivien välistä nousee jatkuvasti esille niin tyypillinen perisuomalainen kateus ja suomenruotsalaisten stereotypisointi.
Koska taloushistoria kiinnostaa bongasin kirjasta viittauksen Erehtymättömät nimiseen kirjaan jonka aion lukea. Jotenkin tuntuu että tulee olemaan teoksena aivan eri luokkaa...
April 4, 2022
Epäilemättä viisas mies ja taitava verkostoituja. Havainnollistava kirja siihen, miten valta ja varallisuus on Suomessa keskittynyt. Kuka pääsee verkostoon mukaan? Kirja on hyvin yhtenäinen, vaikka kirjoittajia on melkoinen joukko. Hienosti tehty opus!
December 23, 2019
Mielenkiintoinen kuka Björn Wahlroosin vaiheista ilman hänen omaa kertomustaan.
January 26, 2020
Ihan hyvä ja kattava kertomus vaikka krjoitettukin ilman kohteen lupaa
February 16, 2025
Kuva ylimielisestä raharossista vähän monipuolistui, mutta myös vahvistui. Aikamoisia käänteitä on ollut ja Wahlroosin omin sanoin aina suunnittelematta ja ilman strategiaa.
August 8, 2014
Björn Wahlroosista kirjoitettu epävirallinen elämäkerta on kunnianhimoinen hanke, ja sen ovat toteuttaneet Tuomo Pietikäinen 25 opiskelijan voimin. Koska toimittajajoukko on näinkin laaja, valitettavasti lopputulos on hajanainen ja liian asenteellinen. Välissä on hyviä lukuja ja infografiikkaa, mutta loppua kohden lukemista alkoi rasittaa perisuomalainen kateus ja negatiivisten arvioiden korostaminen ja turhiin henkilökohtaisuuksiin meneminen, eli entiselle katkerille alaisille annettiin ehkä liikaakiin laukoa kielteisiä arvioitaan.
Kirja lähtee liikkeelle niin kuin tapana on lapsuudenkodista, ja palataan synnyinvuoteen 1952. Lukio jää kesken, eikä Nalle viihtynyt nynnyjen kanssa. Hankenin ovet avautuivat 1973, ja sitä ennen lukio suoritettiin pikaisesti hyvin arvosanoin iltaopiskeluna. Wahlroos väitteli tohtoriksi vuonna 1979, ja valittiin professoriksi. Luennoilla oli tähtien sotaa ja muppetejakin.
Akateeminen ura jatkui, ja 1981 hänet nimitettiin Hankenin apulaisrehtoriksi. Räväkistä lausunnoista ja suorapuheisuudestaan kuuluisa bisneslegenda ei ollut kaikkien mieleen, ja ura jatkui Mika Tiivolan SYPissä vuodesta 1985. 1980-luvun lopussa SYP ja KOP kävivät valtataistelua, ja molemmat nurkkasivat toisiaan. Peter Fryckmanin ja MIT-tohtori Kourin ja Hannes Kulvikin myötä KOP-SYP-Sampo-akselilla alkoi tapahtua.
Siirryttäessä seuraavalle vuosikymmenelle edessä oli talouslama ja devalvaatio syksyllä 1991. Wahlroosia ei haluttu Suomen Pankkiin eikä Ahti Hirvonen pitänyt liiemmälti Wahroosista, ja ratkaisuksi löydettiin investointipankki Mandatumin perustaminen. Reilun kymmenen hengen firmasta on tullut jättiyritys, ja se on yli tuhatkertaistanut Wahlroosin omisuuden.
Vuonna 1995 KOP ja SYP yhdistyivät Meritaksi, ja toisaalla Nalle rakensi omaa imperiumia: Mandatumiin liitettiin niin Interbank kuin Protoskin. Tuuliajolla olleen Sampo-Leonian johtoon Sauli Niinistön johtamissa neuvotteluissa löydettiin Wahlroos vuonna 2000. Sieltä Jouko K. Leskinen sai pikaisesti lähtöpassit.
Halikkolainen kartanonherra Wahrsoosista tuli vuonna 2001 ostettuaan Åminnen eli Joensuun kartanon. Sittemmin yli 2000 hehtaarin tiluksia on laajennettu yli 800 hehtaaria, ja Wahlroosin bisnesäly on tuottanut sijoittajille ja omistajille muhkeat voitot. Lopulta If:kin päätyi Skandialta ja Sturebrandilta Sampoon, ja pankkitoiminnot myytiin oikeaan aikaan Danske Bankille. Metsästystä harrastava kartanonherra ja Nordean hallituksen puheenjohtaja jatkaa edelleen suomalaisen taloushistorian tekemistä ja ehkä Nordea-potin kasvattamista.
Tulevaisuus näyttää, miten omistusarvon kasvattaminen onnistuu meillä, pohjoismaissa ja ehkä vielä Keski-Euroopassakin nähdään pankki- tai vakuutustoimintojen yhdistymisiä. Sammon pitkäaikaisena osakkeenomistajana on hyvä olla, ja jättää muutamien toimittajien väitteet pelon ilmapiiristä ja höykytyksestä ja nöyryyttämisestä omaan arvoonsa.
Kirjasta välittyy kuva, että Wahlroos on oman tiensä kulkija, joka vasemmistoradikalismin kautta löysi kansainvälisen näkökulman kartuttaa yritysten omistaja-arvoa. Ulkomailla vietetyt vuodet ja uudet ajatukset eivät ihastuttaneet niin yliopistomaailman kuin kotimaisen bisneseliitin kotikutoisia snobbailijoita. Wahlroos ei pitänyt sen paremmin sampolaisten tavasta lorvailla lapin mökeissään pitkillä viikonloppuryyppyorgioissaan kuin tehottomasta ylimiehitetystä johtoportaastakaan. Näin ainakin kirja väittää. Kaiken kaikkiaan teos oli mukavaa luettavaa ja vie lukijan kulissien taakse finanssimaailmaan ja sen merkittäviin tapahtumiin viime vuosikymmenien aikana.
Kirja lähtee liikkeelle niin kuin tapana on lapsuudenkodista, ja palataan synnyinvuoteen 1952. Lukio jää kesken, eikä Nalle viihtynyt nynnyjen kanssa. Hankenin ovet avautuivat 1973, ja sitä ennen lukio suoritettiin pikaisesti hyvin arvosanoin iltaopiskeluna. Wahlroos väitteli tohtoriksi vuonna 1979, ja valittiin professoriksi. Luennoilla oli tähtien sotaa ja muppetejakin.
Akateeminen ura jatkui, ja 1981 hänet nimitettiin Hankenin apulaisrehtoriksi. Räväkistä lausunnoista ja suorapuheisuudestaan kuuluisa bisneslegenda ei ollut kaikkien mieleen, ja ura jatkui Mika Tiivolan SYPissä vuodesta 1985. 1980-luvun lopussa SYP ja KOP kävivät valtataistelua, ja molemmat nurkkasivat toisiaan. Peter Fryckmanin ja MIT-tohtori Kourin ja Hannes Kulvikin myötä KOP-SYP-Sampo-akselilla alkoi tapahtua.
Siirryttäessä seuraavalle vuosikymmenelle edessä oli talouslama ja devalvaatio syksyllä 1991. Wahlroosia ei haluttu Suomen Pankkiin eikä Ahti Hirvonen pitänyt liiemmälti Wahroosista, ja ratkaisuksi löydettiin investointipankki Mandatumin perustaminen. Reilun kymmenen hengen firmasta on tullut jättiyritys, ja se on yli tuhatkertaistanut Wahlroosin omisuuden.
Vuonna 1995 KOP ja SYP yhdistyivät Meritaksi, ja toisaalla Nalle rakensi omaa imperiumia: Mandatumiin liitettiin niin Interbank kuin Protoskin. Tuuliajolla olleen Sampo-Leonian johtoon Sauli Niinistön johtamissa neuvotteluissa löydettiin Wahlroos vuonna 2000. Sieltä Jouko K. Leskinen sai pikaisesti lähtöpassit.
Halikkolainen kartanonherra Wahrsoosista tuli vuonna 2001 ostettuaan Åminnen eli Joensuun kartanon. Sittemmin yli 2000 hehtaarin tiluksia on laajennettu yli 800 hehtaaria, ja Wahlroosin bisnesäly on tuottanut sijoittajille ja omistajille muhkeat voitot. Lopulta If:kin päätyi Skandialta ja Sturebrandilta Sampoon, ja pankkitoiminnot myytiin oikeaan aikaan Danske Bankille. Metsästystä harrastava kartanonherra ja Nordean hallituksen puheenjohtaja jatkaa edelleen suomalaisen taloushistorian tekemistä ja ehkä Nordea-potin kasvattamista.
Tulevaisuus näyttää, miten omistusarvon kasvattaminen onnistuu meillä, pohjoismaissa ja ehkä vielä Keski-Euroopassakin nähdään pankki- tai vakuutustoimintojen yhdistymisiä. Sammon pitkäaikaisena osakkeenomistajana on hyvä olla, ja jättää muutamien toimittajien väitteet pelon ilmapiiristä ja höykytyksestä ja nöyryyttämisestä omaan arvoonsa.
Kirjasta välittyy kuva, että Wahlroos on oman tiensä kulkija, joka vasemmistoradikalismin kautta löysi kansainvälisen näkökulman kartuttaa yritysten omistaja-arvoa. Ulkomailla vietetyt vuodet ja uudet ajatukset eivät ihastuttaneet niin yliopistomaailman kuin kotimaisen bisneseliitin kotikutoisia snobbailijoita. Wahlroos ei pitänyt sen paremmin sampolaisten tavasta lorvailla lapin mökeissään pitkillä viikonloppuryyppyorgioissaan kuin tehottomasta ylimiehitetystä johtoportaastakaan. Näin ainakin kirja väittää. Kaiken kaikkiaan teos oli mukavaa luettavaa ja vie lukijan kulissien taakse finanssimaailmaan ja sen merkittäviin tapahtumiin viime vuosikymmenien aikana.
March 10, 2019
Ei pelkkää hiekkaa lattialla.
January 22, 2021
Auktorisoimaton elämäkerta pankkiiri, talousvaikuttaja ja kauppatieteiden tohtori Björn Wahlroosista. Kertoo tutkijoiden kattavan taustatyön seurauksena melko kattavasti, tarkasti ja tasapuolisesti henkilön vaiheet lapsuuden suomenruotsalaisesta kodista, taistolaisesta nuoruudesta, heräämisestä markkinatalouden realiteetteihin, opiskeluajoista, siirtymisestä pankkimaailmaan ja myöhemmin vaikutusvaltaiseksi yritysjohtajaksi päätymisestä. Tarina opettaa kovan työn, kunnianhimon, kielitaidon, verkostojen ja sosiaalisten taitojen merkityksen elämässä etenemisessä.
Vaiheet vievät läpi Suomen taloushistorian keskeisten tapahtumien 80-luvulta 2010-luvulle ja kuinka Wahlroos oli niissä mukana. Monikielisyyden, korkean koulutuksen, työskentelyn Yhdysvalloissa, Ayn Randin sekä Milton Friedmanin lukemisen vaikutukset näkyvät selkeästi Wahlroosin taloudellisessa ajattelussa.
Vaiheet vievät läpi Suomen taloushistorian keskeisten tapahtumien 80-luvulta 2010-luvulle ja kuinka Wahlroos oli niissä mukana. Monikielisyyden, korkean koulutuksen, työskentelyn Yhdysvalloissa, Ayn Randin sekä Milton Friedmanin lukemisen vaikutukset näkyvät selkeästi Wahlroosin taloudellisessa ajattelussa.
September 17, 2015
Aivan hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Osaksi omaa laiskuutta kirjan lukemiseen meni useampi kuukausi mikä harmittaa ja jätti kirjan kokonaiskuvan hahmottamisen huonommalle tolalle kuin olisi suvainnut. Haastateltavien nimiä ja paikkoja vilisee ja oli vaikea muistaa kuka on kuka ja teki mitäkin (osaksi pitkästä lukuajasta johtuen)
Wahlroosista voi olla monta mieltä mutta aika inspiroiva kaveri, joka ei paljoa paskaa niele.
Wahlroosista voi olla monta mieltä mutta aika inspiroiva kaveri, joka ei paljoa paskaa niele.
May 5, 2014
Vapputunnelman etsintää? Enimmäkseen asaillinen ja selkeä, paikoin valaiseva. Työryhmätyöskentely näkyy paikoittaisena päällekkäisyytenä ja tarpeena raportoida kaikki löytyneet ja löytymättömät asiat kuin ne olisivat samanarvoisia ja yhtä merkityksellisiä, mitä ne eivät tietenkään ole.
February 4, 2017
Parasta kirjassa olivat kuvaukset Wahlroosin tavasta johtaa ja toimia, mutta suurelta osin aika tylsää luettavaa. Matkaluettavana toimi. Pätkissä. Kirjoitustyyli vaihteli kovin kirjan eri osissa (eri kirjoittajat, 25+ kaikkiaan).
October 1, 2013
Kiinnostava ajankuva, ei oikeastaan elämänkerta.
July 29, 2014
Juohevasti kirjoitettu katsaus. Ei toki suuri kirjallinen teos, mutta varsin helppo lukuinen.
November 9, 2013
Jäi kesken
October 12, 2014
Ett gediget arbete, men de många redogörelserna för bolagsaffärerna blir till slut ganska långrandigt. Intressant ändå.
February 6, 2015
Loppuosion haihattelusta vähän miinuksia, hyvä läpikäynti eri vaiheista Mr Wahlroosin uralla
March 6, 2016
An unofficial biography of Björn Wahlroos, one of the richest men in Finland. Interesting, intelligent, impatient and ambitious man.
January 15, 2014
Sen pituinen Se
January 24, 2014
Metodi mainio. Ulkopuolelta tehtynä kiinnostava.
May 28, 2016
Riktigt intressant bok med gediget forskningsarbete i bakgrunden.
Displaying 1 - 23 of 23 reviews