What do you think?
Rate this book
Murtuneet mielet : taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945
Aseiden vaiettua moni veteraani heräsi öisiin painajaisiinsa. Mitä he olivat saaneet kärsiä? Kuinka mielenterveys oli mahdollista säilyttää tilanteissa, joissa sietokyvyn rajat tulivat vastaan? Mitä tapahtui, kun tuo raja ylittyi?
Sotiemme vaiheet tunnetaan jo lähes perin pohjin, mutta sodan tunnehistorian kartoitustyö on yhä kesken. Tärkeän tutkimusalueen merkkipaaluksi muodostuva Murtuneet mielet purkaa rohkeasti sankaruuden ylle sälytettyjä myyttejä sekä sukupolvia vaivanneita kansallisia traumoja.
Sotiemme vaiheet tunnetaan jo lähes perin pohjin, mutta sodan tunnehistorian kartoitustyö on yhä kesken. Tärkeän tutkimusalueen merkkipaaluksi muodostuva Murtuneet mielet purkaa rohkeasti sankaruuden ylle sälytettyjä myyttejä sekä sukupolvia vaivanneita kansallisia traumoja.
475 pages, Hardcover
First published August 1, 2013
47 people are currently reading
675 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 32 reviews
January 5, 2015
Mittava, perusteellinen ja kaikin puolin erinomainen tutkimus talvi- ja jatkosodan aikaisista ja aiheuttamista psyykkisistä vammoista ja häiriöistä. En voi kuin syvään kumartaa tällaisen historiantutkimuksen edessä.
Suositeltavaa luettavaa etenkin sotaa mytologisoiville ja kiitospaitaisille militanteille.
Suositeltavaa luettavaa etenkin sotaa mytologisoiville ja kiitospaitaisille militanteille.
August 11, 2014
Murtuneet mielet on taiten kirjoitettu ja kiinnostava tietoteos Suomen sotahistorian osa-alueesta, josta ei juurikaan ole yleisesti huudeltu. Kivimäki kertoo muun muassa, kuinka psyykkisiä vammoja todettiin ja hoidettiin ja millaiset seikat niille mahdollisesti altistivat tai niiltä suojelivat. Tiiviisti kirjoitettuun teokseen joutuu keskittymään, mutta se palkitsee. Historia avautuu uudella tavalla ja sodan psyykkisten traumojen kaiut kuuluvat nykypäivään asti.
August 31, 2024
Tämä on yhteiskunnallisesti erittäin tärkeä kirja, joka auttoi ymmärtämään sodan jättämiä psyykkisiä jälkiä sekä sitä miksi sotilaiden psyykkisistä sairauksista on vaiettu niin totaalisesti. Tätä teemaa pitäisi käsitellä huomattavasti enemmän vuosien 1939-45 sotien seurauksista puhuttaessa. Tämä kirja auttoi myös hahmottamaan kuinka paljon mielen sairauksien tutkimus, diagnoosit ja hoito ovat kehittyneet viimeisessä 80 vuodessa.
December 12, 2018
Kylmäävä kuvaus hermonsa ja mielenterveytensä menettäneiden rintamasotilaiden hoidosta toisen maailmansodan aikana. Kirja on hieman popularisoitu versio kirjoittajan väitöskirjasta, ja tarkastelee kohdettaan ehkä sellaisesta sosiaaliantropologisesta näkövinkkelistä.
Kiintoisaa on, että rintamamiehet kohtelivat hermonsa menettäneitä ymmärtäen - he ymmärsivät miksi näin voi käydä. Rintamaolosuhteet olivat mielenterveydelle raskaita sekä hyökkäys-, asemasota- että puolustusvaiheissa. Huonoa kohtelua tuli esikunnista, TK-miehiltä, lääkäreiltä ja kotirintamalla. Ja tämä jatkui sodan jälkeen - mielenterveytensä menettäneet eivät saaneet sotavammakorvauksia juurikaan.
Armeija suhtautui kovin epäilevästi "tärähtäneisiin" - oli pelko, että hermoihin vetoamalla miehet pyrkivät pois rintamalta, mitä ei haluttu tietenkään sallia. Psykiatreja oli ylipäätään todella vähän tuohon aikaan, ja arvionti tehtiin käytännössä lähes aina ilman kunnollista ymmärrystä lähellä etulinjaa. Tuon aikainen psykiatria ei tuntenut "post traumatic stress disorder" -käsitettä vielä, ja diagnoosit perustuivat poikkeuksetta mukaviin yksilökeskeisiin, eugeniikkaa tihkuviin analyyseihin. Diagnoosit olivat osin melko runollisia, kuten "sielusyntyinen reaktio". Ja hoidot... Insuliini-, sähkö- ja lääkeshokkihoitoja, osin rangaistuksen omaisesti. Kauheaa.
On tietenkin hieman kyseenalaista arvioida toisen maailmansodan aikaisia päätöksiä nykyisen psykiatrisen tietämyksen valossa - menee vähän jälkiviisauden puolelle. Kirjailija tekee kyllä mielestäni kuitenkin erinomaisen yrityksen kuvata tuolloista ajattelua ja siihen johtaneita syitä. Nuo hoidot olivat silloin kuuminta hottia - ennen ei ollut mitään keinoja parantaa mielenterveyden ongelmia (levon lisäksi), 1930-luvulla kehitetyt shokkihoidot olivat ensimmäisiä hoitoja jotka saivat mm. psykoottisia ihmisiä jossain määrin "paranemaan".
Etukäteen ei pystytä - vieläkään - ennustamaan, kenen pää hajoaa sodassa. Varmin keino on (tätä on tutkittukin!) olla lähettämättä ihmisiä sotaan! Se on hyvä neuvo, pidetään siitä kiinni.
Kiintoisaa on, että rintamamiehet kohtelivat hermonsa menettäneitä ymmärtäen - he ymmärsivät miksi näin voi käydä. Rintamaolosuhteet olivat mielenterveydelle raskaita sekä hyökkäys-, asemasota- että puolustusvaiheissa. Huonoa kohtelua tuli esikunnista, TK-miehiltä, lääkäreiltä ja kotirintamalla. Ja tämä jatkui sodan jälkeen - mielenterveytensä menettäneet eivät saaneet sotavammakorvauksia juurikaan.
Armeija suhtautui kovin epäilevästi "tärähtäneisiin" - oli pelko, että hermoihin vetoamalla miehet pyrkivät pois rintamalta, mitä ei haluttu tietenkään sallia. Psykiatreja oli ylipäätään todella vähän tuohon aikaan, ja arvionti tehtiin käytännössä lähes aina ilman kunnollista ymmärrystä lähellä etulinjaa. Tuon aikainen psykiatria ei tuntenut "post traumatic stress disorder" -käsitettä vielä, ja diagnoosit perustuivat poikkeuksetta mukaviin yksilökeskeisiin, eugeniikkaa tihkuviin analyyseihin. Diagnoosit olivat osin melko runollisia, kuten "sielusyntyinen reaktio". Ja hoidot... Insuliini-, sähkö- ja lääkeshokkihoitoja, osin rangaistuksen omaisesti. Kauheaa.
On tietenkin hieman kyseenalaista arvioida toisen maailmansodan aikaisia päätöksiä nykyisen psykiatrisen tietämyksen valossa - menee vähän jälkiviisauden puolelle. Kirjailija tekee kyllä mielestäni kuitenkin erinomaisen yrityksen kuvata tuolloista ajattelua ja siihen johtaneita syitä. Nuo hoidot olivat silloin kuuminta hottia - ennen ei ollut mitään keinoja parantaa mielenterveyden ongelmia (levon lisäksi), 1930-luvulla kehitetyt shokkihoidot olivat ensimmäisiä hoitoja jotka saivat mm. psykoottisia ihmisiä jossain määrin "paranemaan".
Etukäteen ei pystytä - vieläkään - ennustamaan, kenen pää hajoaa sodassa. Varmin keino on (tätä on tutkittukin!) olla lähettämättä ihmisiä sotaan! Se on hyvä neuvo, pidetään siitä kiinni.
February 14, 2021
Todella mielenkiintoinen tietokirja siitä, millaisia mielenterveyden ongelmia suomalaiset sotilaat kohtasivat toisen maailmansodan aikana, miten nämä ongelmat omana aikanaan nähtiin ja miten niitä hoidettiin. Kivimäen väitöskirjaan perustuva teos on looginen ja kutkuttavaa luettavaa. Erityisesti kiitän teoksen oivallisesta kielestä. Virkkeet ovat hiottuja, kerronta vetää ja teosta oli todella mukava lukea.
January 7, 2025
Annoin kolmosen, sillä kirja ei ollut lukukokemuksena enemmän arvoinen, vaikka sisällöltään kyllä. Kirjahan on tehty väitöstutkimuksesta, siis väitöstutkimus on ollut sen pohjana.
Minua on aina kiinnostanut talvi- ja jatkosotaan liittyvät asiat ja siksi päätin tämän lukea. Tässä tulee taas esiin sodan kauheudet, joita sotilaat ovat silloin joutuneet kohtaamaan. Olen joskus miettinyt ja mietin myös tätä lukiessani, että miten itse olisin sodassa kestänyt ja pärjännyt.
Minua on aina kiinnostanut talvi- ja jatkosotaan liittyvät asiat ja siksi päätin tämän lukea. Tässä tulee taas esiin sodan kauheudet, joita sotilaat ovat silloin joutuneet kohtaamaan. Olen joskus miettinyt ja mietin myös tätä lukiessani, että miten itse olisin sodassa kestänyt ja pärjännyt.
April 29, 2020
Todella hyvä ja kattava tietokirja erittäin mielenkiintoisesta aiheesta, josta kuitenkin on Suomessa aika vähän ollut puhetta. Käytännössä väitöskirjan muodossa, joten välillä hieman puiseva, mutta silti luettavissa tietokirjana.
November 16, 2024
Äidinkielen kurssilla piti lukea jokin kirja ja päätin lukea tämän, koska se on ollut lukulistallani odottamassa.
Olen tyytyväinen että valitsin tämän kirjan, sillä se vastasi odotuksiani ja antoi hyvin tietoa aiheesta joka on kiinnostanut minua pitkään.
Lukukokemus oli minulle hyvin silmiä avaava ja koskettava, sillä kirjasta sai syvemmän ymmärryksen aihepiiristä, joka on jäänyt pitkään sodan fyysisten uhrausten varjoon.
Kirjassa historialliset faktat ja koskettavat yksilötarinat kerrottiin tavalla, joka puhutteli minua varsin syvästi.
Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi!
Olen tyytyväinen että valitsin tämän kirjan, sillä se vastasi odotuksiani ja antoi hyvin tietoa aiheesta joka on kiinnostanut minua pitkään.
Lukukokemus oli minulle hyvin silmiä avaava ja koskettava, sillä kirjasta sai syvemmän ymmärryksen aihepiiristä, joka on jäänyt pitkään sodan fyysisten uhrausten varjoon.
Kirjassa historialliset faktat ja koskettavat yksilötarinat kerrottiin tavalla, joka puhutteli minua varsin syvästi.
Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi!
April 20, 2020
Aihe oli tosi mielenkiintoinen ja sen takia kirjan luki mielellään melko nopeasti loppuun. Teos pohjaa Kivimäen väitöskirjaan ja teksti on tyyliltään melko akateemista, ja vaikka akateemisen tekstin lukeminen onkin tuttua, tuntui tämä ainakin nyt tässä tämänhetkisessä tilanteessa vähän raskaalta lukemiselta sen takia. Olin kuitenkin jo pitkään halunnu tän lukea ja aihe kiinnosti niin paljon, ettei kirja kesken jättäminen käyny mielessä.
August 16, 2017
Murtuneet mielet on hieno teos suomalaisten sotilaiden henkisestä tilasta II maailmansodan aikana. Kivimäki on tarttunut tuon ajan potilaskertomuksiin, rintamalla olleiden miesten muistelmiin sekä perehtynyt psykiatrian tilaan 1900-luvun alkupuoliskolla.
Näin hän piirtää kuvaa kuinka sotilaat hakeutuivat tai passitettiin toisen maailmansodan eri vaiheissa rintamalta hoitoon erilaisten psyykkisten oireiden takia. Kuinka hermot olivat toisenlaisella koetuksella talvisodan yhtenäisessä puolustuslinjassa kuin jatkosodan hyökkäyksessä, jossa suomalaiset sotilaat hyökkäsivät syvälle Neuvostoliittoon, paljon pidemmälle kuin kukaan rintamasotilas hyökkäykseen lähtiessä olisi arvannut. Puhumattakaan Neuvostoliiton vastahyökkäyksestä, jossa armoton tykkituli koetteli sotilaiden hermoja.
Kivimäki esittelee minkälaisin erilaisin oirein tai diagnoosein sotilaat päätyivät hoitoon, kuinka psyykkisiin vammoihin ei sodan alussa oltu varauduttu lainkaan ja kuinka psykiatrisia osastoja rakennettiin ja minkälaista hoitoa niissä annettiin. Hän kuljettaa läpi kirjan mukana yksittäisiä sotilaskertomuksia, jotka elävöittävät ja konkretisoivat hienosti muuten paikoin raskastakin sisältöä.
Kivimäki on tehnyt arvokasta ja kattavaa tutkimusta paljon vaietusta aiheesta. Ainoa särö mielestäni on kun hän alkaa tutkia sotilaiden rintamalla kirjoittamia runoja ja ryhmittelee niitä eri teemojen mukaan. Se ei tunnu olevan linjassa muun tutkimuksen kanssa.
Näin hän piirtää kuvaa kuinka sotilaat hakeutuivat tai passitettiin toisen maailmansodan eri vaiheissa rintamalta hoitoon erilaisten psyykkisten oireiden takia. Kuinka hermot olivat toisenlaisella koetuksella talvisodan yhtenäisessä puolustuslinjassa kuin jatkosodan hyökkäyksessä, jossa suomalaiset sotilaat hyökkäsivät syvälle Neuvostoliittoon, paljon pidemmälle kuin kukaan rintamasotilas hyökkäykseen lähtiessä olisi arvannut. Puhumattakaan Neuvostoliiton vastahyökkäyksestä, jossa armoton tykkituli koetteli sotilaiden hermoja.
Kivimäki esittelee minkälaisin erilaisin oirein tai diagnoosein sotilaat päätyivät hoitoon, kuinka psyykkisiin vammoihin ei sodan alussa oltu varauduttu lainkaan ja kuinka psykiatrisia osastoja rakennettiin ja minkälaista hoitoa niissä annettiin. Hän kuljettaa läpi kirjan mukana yksittäisiä sotilaskertomuksia, jotka elävöittävät ja konkretisoivat hienosti muuten paikoin raskastakin sisältöä.
Kivimäki on tehnyt arvokasta ja kattavaa tutkimusta paljon vaietusta aiheesta. Ainoa särö mielestäni on kun hän alkaa tutkia sotilaiden rintamalla kirjoittamia runoja ja ryhmittelee niitä eri teemojen mukaan. Se ei tunnu olevan linjassa muun tutkimuksen kanssa.
February 13, 2015
Tuntematon mielenterveyspotilas.
'Kansakuntia olivat kuljettaneet toiseen maailmansotaan poliittisiksi johtajiksi nousseet "psykopaatit", joiden vuoksi kokonaiset kansat olivat joutuneet kiihkoisänmaallisen "sotapsykoosin" valtaan. Sota itsessään vaurioitti kansalaisten eettistä ja siveellistä tajuntaa. Moraalisesti kieroutuneissa oloissa, "jolloin uskotaan kuten aina ennenkin, että lainantaja on erehtymätön, voidaan pitää esim. pelkuruudesta rankaisua tai juutalaisten vainoa moraalisena totuutena.'
---
'Toisen maailmansodan aikana yhteensä 191 suomalaista sai korkeimman sotilaallisen kunniamerkin, Mannerheim-ristin. Sodan matematiikka on kuitenkin sellaista, että jokaista heitä kohden lähes sata suomalaissotilasta päätyi sotapsykiatriseen hoitoon. Sotasankareita ja psyykkisesti haavoittuneita sotilaita ei ole syytä asettaa vastakkain, mutta suhdeluku saattaa silti muuttaa näkökulmaamme, kun luemme kertomuksia sotilaiden poikkeuksellisesta urheudesta. Sama pätee sotahistorian tutkimuksiin ja juhlapuheisiin, joissa sodan avulla edelleen rakennetaan kuvaa siitä, keitä me suomalaiset olimme ja olemme. Taktisten nuolien ja isänmaallisen juhlaretoriikan takana oli aina joku, joka menetti järkensä tai hermonsa väkivallan keskellä. Tuo joku saattoi lopulta olla kuka tahansa.'
'Kansakuntia olivat kuljettaneet toiseen maailmansotaan poliittisiksi johtajiksi nousseet "psykopaatit", joiden vuoksi kokonaiset kansat olivat joutuneet kiihkoisänmaallisen "sotapsykoosin" valtaan. Sota itsessään vaurioitti kansalaisten eettistä ja siveellistä tajuntaa. Moraalisesti kieroutuneissa oloissa, "jolloin uskotaan kuten aina ennenkin, että lainantaja on erehtymätön, voidaan pitää esim. pelkuruudesta rankaisua tai juutalaisten vainoa moraalisena totuutena.'
---
'Toisen maailmansodan aikana yhteensä 191 suomalaista sai korkeimman sotilaallisen kunniamerkin, Mannerheim-ristin. Sodan matematiikka on kuitenkin sellaista, että jokaista heitä kohden lähes sata suomalaissotilasta päätyi sotapsykiatriseen hoitoon. Sotasankareita ja psyykkisesti haavoittuneita sotilaita ei ole syytä asettaa vastakkain, mutta suhdeluku saattaa silti muuttaa näkökulmaamme, kun luemme kertomuksia sotilaiden poikkeuksellisesta urheudesta. Sama pätee sotahistorian tutkimuksiin ja juhlapuheisiin, joissa sodan avulla edelleen rakennetaan kuvaa siitä, keitä me suomalaiset olimme ja olemme. Taktisten nuolien ja isänmaallisen juhlaretoriikan takana oli aina joku, joka menetti järkensä tai hermonsa väkivallan keskellä. Tuo joku saattoi lopulta olla kuka tahansa.'
May 12, 2017
Kivimäki on tehnyt kovan teon kootessaan tämän kirjan. Takakansitekstin perusteella odotin kuitenkin henkilökohtaisempaa tutustumista mieleltään murtuneisiin henkilöihin, mutta ilmeisesti sellaista materiaalia ei ole juurikaan tarjolla. Psyykkisistä ongelmista rintamalta palautettujen sotaveteraanien tuettomuus tekee surulliseksi. Jonkinlaista osittaista tukea olisi ainakin 90-luvulla pitänyt voida myöntää. Häpeällistä.
Aihe on mielenkiintoinen, jonkan takia kirja lukee. Muuten kirja kärsii turhasta toistosta. Toisinaan tilastoja pyöritellään tekstin avulla hirveän pitkään, vaikka muutamalla diagrammilla sen olisi voinut avata selkeämmin.
Aihe on mielenkiintoinen, jonkan takia kirja lukee. Muuten kirja kärsii turhasta toistosta. Toisinaan tilastoja pyöritellään tekstin avulla hirveän pitkään, vaikka muutamalla diagrammilla sen olisi voinut avata selkeämmin.
October 18, 2019
Uskomattoman hieno kirjaksi muokattu väitöstyö mieleltään järkynneiden suomalaissotilaiden vaietusta historiasta. Pyysin kirjan joululahjaksi useampi vuosi sitten, mutta nyt vihdoin luin sen loppuun. Alun perin varmaankin halusin löytää kirjasta selityksiä siihen, ovatko sotatraumat todistetusti siirtyneet suomalaissukupolvelta toiselle, ja laajentaa ymmärrystäni siitä, millaisia elämänikäisiä seuraamuksia taisteluissa koetulla väkivallalla voi olla. Nämä kaksi katkelmaa summaavat mielestäni Kivimäen kirjan tärkeimmät viestit:
- "Ehdoton enemmistö erilaisista psyykkisistä häiriöistä kärsineistä veteraaneista on kuollut. -- rahallisen korvauksen sijaan usein olisi ollut tärkeämpää tunnustaa, että sota todellakin aiheutti psyykkisiä vammoja - ettei kyse ollut näiden miesten omasta heikkoudesta saati luulosairaudesta. -- Nykynäkökulmasta katsottuna psyykkisesti murtuneiden suomalaissotilaiden kohtelu sotavuosina oli yleensä ankaraa sekä paikoin yksiselitteisen brutaalia ja halventavaa."
- "Rannaton traumapuhe tekee koko (trauman) käsitteestä hyödyttömän ja hämärtää ratkaisevia eroja niiden ihmisten ja perheiden välillä, joihin sodan väkivalta jätti musertavan jälkensä, ja niihin, jotka selvisivät ja joita suuremmat menetykset eivät kohdanneet. Niin tosia ilmiöitä kuin sukupolvelta seuraavalle siirtyvät traumat monissa perheissä ovatkin, me kaikki emme ole sodan uhreja."
- "Ehdoton enemmistö erilaisista psyykkisistä häiriöistä kärsineistä veteraaneista on kuollut. -- rahallisen korvauksen sijaan usein olisi ollut tärkeämpää tunnustaa, että sota todellakin aiheutti psyykkisiä vammoja - ettei kyse ollut näiden miesten omasta heikkoudesta saati luulosairaudesta. -- Nykynäkökulmasta katsottuna psyykkisesti murtuneiden suomalaissotilaiden kohtelu sotavuosina oli yleensä ankaraa sekä paikoin yksiselitteisen brutaalia ja halventavaa."
- "Rannaton traumapuhe tekee koko (trauman) käsitteestä hyödyttömän ja hämärtää ratkaisevia eroja niiden ihmisten ja perheiden välillä, joihin sodan väkivalta jätti musertavan jälkensä, ja niihin, jotka selvisivät ja joita suuremmat menetykset eivät kohdanneet. Niin tosia ilmiöitä kuin sukupolvelta seuraavalle siirtyvät traumat monissa perheissä ovatkin, me kaikki emme ole sodan uhreja."
November 28, 2024
Erittäin kiinnostava aihe. Lähestymistapa oli omaan makuuni sen verran raskas ja yksityiskohtainen kaikkine tilastoineen, että alun innostuksen jälkeen luin kirjaa kevyemmän kaunokirjallisuuden ohessa pienemmissä pätkissä useamman kuukauden ajan. Odotin siis ennakkoon helppolukuisempaa teosta, joka olisi jossain määrin - rankasta teemastaan huolimatta - viihteellisempi, joten ehkä tyyli ei ihan kohdannut odotuksiani.
Siitä huolimatta kirja oli hyvinkin mielenkiintoinen ja on hienoa, että se on kirjoitettu. Tunnetustihan suomalaissotilaiden teoista ja ominaisuuksista on nostettu esiin lähinnä niitä urotekoja ja loputonta ihailtavaa sisua tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka koko totuus sisältää niin paljon muutakin. Sota toi mukanaan paljon kärsimystä ja traumoja, joihin Suomi ja sen silloinen lääketiede oli täysin valmistautumaton. Kirja kuvaa karulla tavalla kuinka värikkäästi mieleltään järkkyneiden suomalaissotilaiden mielenterveyttä tuolloin diagnosoitiin ja hoidettiin...jos hoidettiin.
Siitä huolimatta kirja oli hyvinkin mielenkiintoinen ja on hienoa, että se on kirjoitettu. Tunnetustihan suomalaissotilaiden teoista ja ominaisuuksista on nostettu esiin lähinnä niitä urotekoja ja loputonta ihailtavaa sisua tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka koko totuus sisältää niin paljon muutakin. Sota toi mukanaan paljon kärsimystä ja traumoja, joihin Suomi ja sen silloinen lääketiede oli täysin valmistautumaton. Kirja kuvaa karulla tavalla kuinka värikkäästi mieleltään järkkyneiden suomalaissotilaiden mielenterveyttä tuolloin diagnosoitiin ja hoidettiin...jos hoidettiin.
May 7, 2019
Tärkeä teos sodasta ja sotimisesta sotilaan kokemuksen ja sotapsykiatrian näkökulmasta. Teos avaa ja kuvaa niitä sotaympäristön tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet sotilaiden tunne-elämään sekä sitä ristiriitaa, mikä sotapsykiatrialla oli suhteessa sodan seurauksena oireileviin. Monella lääkärillä oli halu auttaa ja parantaa, mutta armeijan alaisuudessa toimiminen ja armeijan ideologia, aikakauden kulttuuri ja ihanteet sekä mm. trauma-tietoisuuden puuttuminen saa nykylukijan silmissä sotapsykiatrian näyttämään hyvin monimutkaiselta vyyhdiltä, johon voi suhtautua monella tavoin.
Teos ei saa ainoastaan pohtimaan sotapsykiatrian erityistä asemaa armeijan alaisuudessa ja sodan ajan ideologian vaikutusta mielenterveyden ihanteisiin ja hoitoihin, vaan myös sitä, mitkä ovat niitä ideologioita, jotka nykyään tietoisesti tai tiedostamatta vaikuttavat mielenterveyteen liittyvien käsitystemme ja ihanteidemme takana.
Teos ei saa ainoastaan pohtimaan sotapsykiatrian erityistä asemaa armeijan alaisuudessa ja sodan ajan ideologian vaikutusta mielenterveyden ihanteisiin ja hoitoihin, vaan myös sitä, mitkä ovat niitä ideologioita, jotka nykyään tietoisesti tai tiedostamatta vaikuttavat mielenterveyteen liittyvien käsitystemme ja ihanteidemme takana.
December 25, 2019
Murskaava, unohtumaton kirja; yksi tärkeimmistä Suomessa koskaan kirjoitetuista. Jokainen edes armeijan käynyt pystyy samaistumaan Kivimäen kuvaukseen esimerkiksi oman identiteetin korvautumisesta "sotilaan" identiteetillä ryhmässä toimiessa. Muu kuvaus onkin sitten niin kaukana hyvinvointivaltiossa kasvaneen ihmisen kokemuksesta, ettei sen kauhu välttämättä edes välittyisi lukijalle ellei Kivimäki olisi niin taitava kirjoittaja. Onneksi on. Tämän tulisi olla jo pakollista luettavaa vaikkapa lukion psykologian opinnoissa.
April 13, 2020
Tutkimukseen pohjautuva teos oli todella raskaslukuinen, jonka vuoksi pidinkin 2,5 vuoden lukutauon tästä ensimmäisen 100 sivun jälkeen. Luettuani juuri Väinö Linnan Sotaromaanin, oli tämä mielenkiintoinen seuraavaksi luettavaksi ja tahkoin loput 300 sivua. Satasivuinen lähdeluettelo kertonee siitä kuinka paljon tutkimusta ja eri lähteitä teoksesta löytyy. Ajoittain vaikea ja raskaslukuinen mutta omassa lajissaan erittäin mielenkiintoinen ja mieleenpainuva lukukokemus tällaiselle sotahistoriasta kiinnostuneelle. Suosittelen, mutta vaatii oman lukuaikansa.
August 9, 2021
Raskaslukuinen tietokirja. Lukukokemus olisi parantunut huomattavasti, jos tekstiä olisi uskallettu tiivistää rankalla kädellä. Kivimäki on tehnyt ilmeisen huolellisesti tärkeästä aiheesta väitöskirjan, johon tämä kirja pohjautuu. Valitettavasti kirja on lähinnä kyseisen väikkärin hieman tiivistetty versio, jossa lukijaa ei ole ajateltu.
Read
October 23, 2025Luin omaa esseetäni varten skimmaten osan ja ison osan ihan lukemalla. Tarkoituksenani on vielä kyllä lukea kaikki kappaleet kunnolla.
Ville Kivimäen työ ja julkaisut ovat aina yhtä kiinnostavia. Pidin tästä erittäin paljon, ja opin uutta. Ihanaa, että tätä aihetta tutkitaan, ja että sitä koskevia kirjoja julkaistaan.
Ville Kivimäen työ ja julkaisut ovat aina yhtä kiinnostavia. Pidin tästä erittäin paljon, ja opin uutta. Ihanaa, että tätä aihetta tutkitaan, ja että sitä koskevia kirjoja julkaistaan.
January 28, 2025
Paljon mielenkiintoista tietoa, mutta tosiaan huomaa kyllä teoksen olleen alunperin väitöskirja. Paljon toistoa ja saksille olis ollut käyttöä.
February 17, 2014
Tätä aihetta tuskin pystyy tätä perusteellisemmin käsittelemään. Kivimäki käy todella perusteellisesti läpi aihealueen kaikki puolet. Tämä on sekä kirjan vahvuus että heikkous. Itselläni kirjan lukeminen kesti melkoisen kauan, koska muutamat luvut eivät itseäni juurikaan kiinnostaneet. Toisaalta nekin luvut puolustivat paikkaansa taustoittamalla asioita. Kirja on kuitenkin ennen muuta tieteellinen tutkimus aiheesta, joten tämä on tarpeellista.
Kirjassa käydään läpi paitsi mielensä murtaneet, myös ajan psykologiset virtaukset, hoitomenetelmät kuin suhtautuminen. Erityisen mielenkiintoiseksi kirjan tekee kuitenkin pohdinta siitä, miksi osa miehistä murtui, mutta suurin osa kesti sodan epäinhimillisyyden. Kivimäki vetoaa niin isänmaallisuuteen, josta hänen mukaansa jermut loivat oman versionsa kuin erityisesti pienryhmädynamiikkaan ja erityisesti toveruuteen, joka kovissa oloissa syntyi. Kivimäen havainnon mukaan sotilaat, jotka jäivät ryhmän ulkopuoliseksi olivat erityisen alttiita myös traumatisoitumaan. Tässä on mielenkiintoinen yhtymä toiseen sotilaiden henkistä tilaa kuvaavaan kirjaan, Soldaten: On Fighting, Killing, and Dying. Tämä kirja selittää osin samoilla perusteilla miten saksalaiset sotilaat pystyivät tekemään hirmutekoja. Kivimäki mielestäni kuitenkin onnistuu paremmin porautumaan sotilaan ajatusmaailmaan, vaikka, toisin kuin Neitzelin kirjassa, se ei ole pääasia (heh).
Kirjassa on runsaasti mielenkiintoisia löydöksiä ja johtopäätöksiä ja osin mielenkiintoisia tietoja ajan psykologiasta, mutta pitkästyttävimmillään Kivimäki kirjoittaa pitkät luvut suomalaisen sota-ajan psykologian taustoja. Aihe on syytä käsitellä, jotta valittu linja on ymmärrettävissä, mutta valitettavasti se ei tee luvuista yhtään mielenkiintoisempia. Kivimäki selvästi kuitenkin ymmärtää päälinjoja ja miksi mielensä murtaneita käsiteltiin, kuten käsiteltiin, vaikkakin joitakin ylilyöntejäkin tapahtui. Toisaalta PTSD:tä ei psykologiassa vielä tunnettu, toisaalta psykologia oli vielä varsin kehittymätöntä. Lääkehoitoa oli vähän, ja lääkkeet rajuja. Sähköshokit ja Cardizolilla aiheutetut kohtaukset olivat tärkeimmät hoitotoimenpiteet kovan työnteon ohessa. Toisaalta paria psykologia lukuunottamatta Suomessa ei juurikaan menty niihin äärimmäisyyksiin, mitä esimerkiksi Saksassa tapahtui. Täällä ensisijaisesti potilaat pyrittiin hoitamaan kuntoon ja vain harvat lähetettiin enää takaisin rintamalle.
Suurin ongelma ajan käsityksissä oli se, että sotilaan murtumisen täytyi johtua vajaa-älyisyydestä tai hengen heikkoudesta, poislukien poikkeuksellisen traumaattiset tilanteet tai fyysiset päävammat. Tämä asenne näkyi aina 90-luvulle asti, jolloin jopa Veteraanien Veljesliitto ei päässyt yksimielisyyteen korvausasioissa. Tämä on sikälikin hämmentävää, että varmasti veteraanit itsekin tiesivät, että jopa ns. selvinneet miehet kärsivät vakavista ongelmista pitkään sodan jälkeen.
Kaiken kaikkiaan, kirja on hyvinkin yleispätevä teos taistelutilanteen stressiin ja psykologisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat siihen, murtuvatko vai kestävätkö sotilaat. Sen ohessa saadaan kattava katsaus tilanteeseen Suomessa, ajan asenteisiin, psykologiaan ja muihin käsiteltävään aiheeseen liittyviin asioihin. Jos aihe kiinnostaa, niin tästä kirjasta kannattaa aloittaa.
Kirjassa käydään läpi paitsi mielensä murtaneet, myös ajan psykologiset virtaukset, hoitomenetelmät kuin suhtautuminen. Erityisen mielenkiintoiseksi kirjan tekee kuitenkin pohdinta siitä, miksi osa miehistä murtui, mutta suurin osa kesti sodan epäinhimillisyyden. Kivimäki vetoaa niin isänmaallisuuteen, josta hänen mukaansa jermut loivat oman versionsa kuin erityisesti pienryhmädynamiikkaan ja erityisesti toveruuteen, joka kovissa oloissa syntyi. Kivimäen havainnon mukaan sotilaat, jotka jäivät ryhmän ulkopuoliseksi olivat erityisen alttiita myös traumatisoitumaan. Tässä on mielenkiintoinen yhtymä toiseen sotilaiden henkistä tilaa kuvaavaan kirjaan, Soldaten: On Fighting, Killing, and Dying. Tämä kirja selittää osin samoilla perusteilla miten saksalaiset sotilaat pystyivät tekemään hirmutekoja. Kivimäki mielestäni kuitenkin onnistuu paremmin porautumaan sotilaan ajatusmaailmaan, vaikka, toisin kuin Neitzelin kirjassa, se ei ole pääasia (heh).
Kirjassa on runsaasti mielenkiintoisia löydöksiä ja johtopäätöksiä ja osin mielenkiintoisia tietoja ajan psykologiasta, mutta pitkästyttävimmillään Kivimäki kirjoittaa pitkät luvut suomalaisen sota-ajan psykologian taustoja. Aihe on syytä käsitellä, jotta valittu linja on ymmärrettävissä, mutta valitettavasti se ei tee luvuista yhtään mielenkiintoisempia. Kivimäki selvästi kuitenkin ymmärtää päälinjoja ja miksi mielensä murtaneita käsiteltiin, kuten käsiteltiin, vaikkakin joitakin ylilyöntejäkin tapahtui. Toisaalta PTSD:tä ei psykologiassa vielä tunnettu, toisaalta psykologia oli vielä varsin kehittymätöntä. Lääkehoitoa oli vähän, ja lääkkeet rajuja. Sähköshokit ja Cardizolilla aiheutetut kohtaukset olivat tärkeimmät hoitotoimenpiteet kovan työnteon ohessa. Toisaalta paria psykologia lukuunottamatta Suomessa ei juurikaan menty niihin äärimmäisyyksiin, mitä esimerkiksi Saksassa tapahtui. Täällä ensisijaisesti potilaat pyrittiin hoitamaan kuntoon ja vain harvat lähetettiin enää takaisin rintamalle.
Suurin ongelma ajan käsityksissä oli se, että sotilaan murtumisen täytyi johtua vajaa-älyisyydestä tai hengen heikkoudesta, poislukien poikkeuksellisen traumaattiset tilanteet tai fyysiset päävammat. Tämä asenne näkyi aina 90-luvulle asti, jolloin jopa Veteraanien Veljesliitto ei päässyt yksimielisyyteen korvausasioissa. Tämä on sikälikin hämmentävää, että varmasti veteraanit itsekin tiesivät, että jopa ns. selvinneet miehet kärsivät vakavista ongelmista pitkään sodan jälkeen.
Kaiken kaikkiaan, kirja on hyvinkin yleispätevä teos taistelutilanteen stressiin ja psykologisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat siihen, murtuvatko vai kestävätkö sotilaat. Sen ohessa saadaan kattava katsaus tilanteeseen Suomessa, ajan asenteisiin, psykologiaan ja muihin käsiteltävään aiheeseen liittyviin asioihin. Jos aihe kiinnostaa, niin tästä kirjasta kannattaa aloittaa.
March 17, 2014
Ville Kiviniemen Murtuneet mielet on hänen väitöskirjansa, joka on hieman muokattu suurelle yleisölle sopivaksi. Teos tuo esiin suomalaisten sotilaiden psyykkiset ongemat sodissamme. Alku on erinomaista luettavaa, mutta loppupuolella kirja uppoutuu suomalaisen sotapsykiatrian maailmaan hieman liian pitkään, näin tavallisen lukijan näkökulmasta. Tiesittekö että yhtä Mannerheimin ristin ritaria kohden oli noin 100 sotaneuroosista kärsinyttä potilasta eli 15000-17000 sotilasta kärsi sodasta johtuneista psyykkisistä ongelmista vuosina 1939-45. Lähes kaksi divisioonaa miehiä. Kirja on hyvä ja se antaa myös vastauksia kymyksiin, miksi armeijamme kuitenkin kesti.
January 1, 2016
Laajasti käsitelty tärkeää aihetta. Välillä oli hivenen vaikeaa pysyä kunnolla kärryillä teoreettisempia asioita käsitellessä. Olisin kaivannut hieman enemmän esimerkkejä oikeasta elämästä, mutta toisaalta ymmärrän sen, ettei kirjailija repostellut miesten kohtaloilla. Toisaalta, eikö juuri se edelleen lisää traumakokemusten salailua, jota kirjailija nimenomaan halusi välttää? Kirjan lopussa tärkeä yhteenveto siitä, että psyykkinen trauma ja murtuminen traumakokemuksen vuoksi kuuluu myös sodan raadollisuuteen ja sen pitäisi kuulua näkemykseen suomalaisesta sotilaasta.
January 10, 2014
Mielenkiintoinen tutkimus sodan ajasta tuoreesta näkökulmasta. Teksti ei ollut varsinaisesti mukaansatempaavaa vaan juurikin tutkimustekstiä. Esimerkkitapauksia ja otteita lähteistä oli ripoteltu mukaan sopivasti piristämään lukuelämystä.
November 14, 2014
Excellent historical study on soldier's mental problems during WWII 1941-1944 in Finland. Book covers reasons behind problems, treatments, doctors behind treatments, cultular aspects etc. Opened my view how complex that area is and immature treatments were during that time.
December 11, 2016
Mielenkiintoinen mutta raskas lukea. Saatoin helposti jättää kirjan kuukauden ajaksi syrjään ja lukea välillä hyviä kirjoja. Liikaa toistoja ja saman asian tankkausta pitkillä tieteellisillä lauseyhdistelmillä. puolta ohuempama kirja olisi sanonut samat asiat. Kannattiko lukea ? Miten kuten.
December 30, 2020
Kirja oli pitkään hyllyssä ja nyt sain sen viimeinkin luettua. Melko raskas teos raskaasta aiheesta. Halusin tietoa suomalaisista sotilaista sankarimyytin takana. Sitä tämä kirja todellakin tarjoaa. Onneksi asenteet ovat muuttuneet. Ainakin hieman.
September 20, 2013
Aihe, josta ei ole juuri puhuttu. Siksi tartuin kirjaan mielenkiinnolla. Ja kirja on mielenkiintoinen. Suosittelen kaikille, jotka vähänkin ovat sota-ajasta kiinnostuneet.
December 23, 2019
Teos tuntuu toistavan samoja asioita. Aihe kuitenkin ehdottomasti mielenkiintoinen ja vaiettukin.
Read
March 10, 2015Parasta antia, mitä ikinä olen lukenut Suomen sotahistoriasta.
Displaying 1 - 30 of 32 reviews