Lapsena pidin kovasti Asterix -sarjakuvista, mutta täytyy myöntää, että näin aikuisena tarinoiden loppuminen toistuvasti aina roomalaisten hutkimiseen ei jaksa innostaa. Vitsitkään eivät oikein kolahda samalla tavalla, sillä esimerkiksi korsikalaisten tulisen luonteen kuvauksen stereotyyppisyyteen tulee nyt kiinnitettyä enemmän huomiota kuin lapsukaisena. Kyllä joukkoon mahtui silti muutama ihan hauskakin sanailu. Piirroksista on myös hauska etsiä viittauksia taiteeseen ja muutenkin todellisuuteen. Erityisesti pidin viittauksesta Rembrandtin maalaukseen kokoelman ensimmäisessä tarinassa, Asterix ja ennustaja.