Olen aina pitänyt enemmän tiiliskiviromaaneista kuin novelleista, ja näissä oli paljon minua erikseen vieraannuttavia elementtejä, joten en osannut samaistua sen enempää henkilöihin kuin tarinoihinkaan. En myöskään ymmärrä, mitä tekemistä toivolla oli olevinaan näiden surullisten ja ahdistavien tai osin tympeää chick-littiä sisältävien novellien kanssa. Itsessäni toivoa herättivät lähinnä Katajavuori, Sinivaara ja Tiainen.