Ruoka on elinehto, ruoka on nautinto. Samalla ruoka on aihe, josta on aina kiistelty poikkeuksellisen paljon: mitä saa tai ei saa syödä, mitä kannattaa syödä tai olla syömättä. Sanonnassa "olet mitä syöt" on perää monellakin tasolla.
Grantan teksteissä avataan tuoreilla ja odottamattomillakin tavoilla intohimoja, arvoja ja asenteita, joita ruokaan liittyy. Vaikka teksteissä luonnollisesti syödään paljon, luvassa ei ole pelkkää makujen ja tuoksujen sinfoniaa: Granta ylistää kulinaarisia nautintoja, muttei unohda ruoan groteskia ruumiillisuutta.
Numeron kotimaiset kirjoittajat ovat Riikka Ala-Harja, Pirjo Hassinen, Juha Itkonen, Meri Kuusisto, Rosa Liksom, Miki Liukkonen, Leena Parkkinen, Anu Silfverberg, Miina Supinen, Philip Teir, Antti Tuuri ja Merja Virolainen. Ulkomaisista kirjoittajista mukana ovat muun muassa Nicole Krauss, Doris Lessing ja Olga Tokarczuk.
Aleksi Pöyry on työskennellyt kustannusalalla vuodesta 2008 ja kustannusosakeyhtiö Otavan kustannustoimittajana vuodesta 2011. Vuonna 2018 Pöyry nimitettiin kustannuspäälliköiksi Otavan kaunokirjallisuuden osastolle. Koulutukseltaan Pöyry on filosofian maisteri.
Tämä tarttui kirjaston poistohyllystä mukaan, kun huomasin yhden lempikirjailijani, Anu Silfverbergin, nimen. Muutamia muitakin kiinnostusta herättäviä nimiä joukossa oli ja teemakin ihanan arkipäiväinen ja tuttu. Kaikki tekstit olivat omalla tavallaan hyviä ja muodostivat hauskan kokonaisuuden. Tykkäsin myös kirjan ulkoasusta ja kuvituksista paljon! :)
Tavallisuudesta poiketen kirjoitan tämän arvostelun suomeksi, kyseessä kun on kuitenkin nimenomaan Suomen Granta, muun maan Grantat ovat asia erikseen.
Olin törmännyt englanninkieliseen Grantaan kerran tai pari yliopisto-opintojeni aikana (mm. kurssilla, jonka nimi oli Food & Literature, paras aihe ikinä), joten olin kiinnostunut tästä jo ennen kuin se julkaistiin. Ja kun aiheeksikin valikoitui vielä ruoka, olin suorastaan haltioissani. No, eihän tämä nyt ollut lainkaan huono, mutta ehkä jotenkin kuitenkin epätasainen. Sanoisin, että mielestäni kiinnostavimmat novellit olivat, hieman yllättäen, suomalaisia. Ehkä se johtuu siitä, että luen niin paljon englanniksi että käännöskirjallisuus tuntuu jäykemmältä, tai sitten siitä, että ruoasta puhuttaessa on vain helpompi suhtautua suomalaiseen kirjailijaan. Vaikka eihän ruoka näistä kovinkaan monessa välttämättä ole se pääasia vaan lähinnä sivumaininta. Joka tapauksessa tässä kirjasessa suomalaiset veivät kyllä pidemmän korren proosan osalla. Ainoat kokoelman runot sitä vastoin olivat lähinnä hämmentäviä ja niiden runojen ainoa kirosanakin tuntui minusta häiritsevältä ja vulgaarilta, mutta toisaalta en olekaan ikinä väittänyt pitäväni runoudesta kovinkaan paljon. Ja jos runoja luen, ne ovat vanhoja ja kunniallisia, ei niissä mitään vittuja mainita, herranduudelis sentään.
Kaiken kaikkiaan siis kiinnostava teos, mutta ei kuitenkaan ehkä niin tajuntaa räjäyttävä kun olisin olettanut. Toisen Suomen Grantan, teemana Outo, olen myös jo ehtinyt aloittaa. Sekä tämän että toisen kirjan alun perusteella aion kyllä ostaa ne seuraavatkin. Nyt kun vielä saisi tietoonsa voiko näitä tilata suoraan kotiin samalla tavalla kuin ainakin englanninkielistä Grantaa... Käyn toki usein kirjakaupassa, mutta olisi se nyt silti helpompaa ettei tarvitsisi erikseen tätä etsiä kun tiedän sen seuraavankin haluavani.
Novelleja, romaanikatkelmia, muistelmia, esseitä, tätä kaikkea ja paljon muuta oli koottu eri kirjailijoilta yksiin kansiin löyhän ruoka-otsikon alle. Idea toimi todella hyvin. Kaikki kirjoitukset eivät olleet neljän tähden veroisia, mutta tarinat olivat lyhyitä eikä keskinkertaisiakaan tarinoita ei tarvinnut kauaa kärsiä. Osassa teksteistä ei voinut olla varma, oliko kyseessä fiktio vai muistelma. Tämä oli toisaalta hauskaa ja toisaalta tuskastuttavaa. Tekstilajien, tyylien ja tunnelmien vaihtelevuus tekivät kokoelmasta todella mielenkiintoista luettavaa. Nyt haluan tutustua paremmin ainakin Antti Tuurin, Pirjo Hassisen, Olga Tokarczukin, Taiye Selasin, Ryszard Kapuscinskin ja Doris Lessingin teoksiin, niin ja uuteen Grantaan. Yksi pieni Granta siis poiki jatkoluettavaa koko loppuvuodeksi!
Tämä oli ihan hyvä aloitus Suomen Grantalle. Suuri osa teksteistä oli peruskamaa, osa jäi mieleen myönteisesti ja osan unohdin nopeasti. Omat suosikkini olivat Taiye Selasin "Afrikkalaistyttöjen seksielämä", Karin Johannissonin "Tapaus Ellen West" ja Antti Tuurin "Leipä".
Jään mielenkiinnolla odottamaan ensi vuonna julkaistavia Grantoja. Etenkin nro 2:n kirjailijakaarti on etukäteen varsin kutkuttava ja itseäni miellyttävä.
Ihan hyvä kokoelma jollain tavalla ravintoa tai ruokaa sivuavia tekstejä ja kiinnostava aloitus Suomen Grantalle. Mieleen jääneitä kirjoituksia oli Nicole Kraussin, Antti Tuurin ja Doris Lessingin tekstit. Mo Yanin tyyliin oli hienoa tutustua, jäihän sekin mieleen, vähän jotenkin vastenmielisenä tuttavuutena, tiedä häntä.