Noaidin tytär

Noaidi #1

by Essi Tammimaa

”Äkkiä huomaan liikkuvia varjoja metsässä. Ne lähestyvät molemmilta puolilta. Sydämeni alkaa hakata. Näkyjeni laukkaavat sudet. Nyt ne vaanivat minua.”

Aura on oikeastaan ihan tavallinen 16-vuotias tyttö, yhtä asiaa lukuun ottamatta. Hän on alkanut nähdä näkyjä. Pahaenteiset näyt susista ja soturitartytöstä ajavat hänet kirjoittamaan tarinoita saamelaissoturittarista ja heidän maagisesta maailmastaan.

Kun tarinat julkaistaan kirjana, Aura huomaa, että hänen näkyjensä tyttö onkin täyttä totta, ja vihainen hänelle. Uhkaako hänelle käydä samoin kuin Risten-äidille, joka katosi metsien pimeyteen? Ja miten kaikkeen liittyy Maailman reunalla -bändin ihanan salaperäinen laulaja? Miksi Paju valitsi keikalla yleisön joukosta juuri Auran?

Genres: Fantasy, Young Adult, Finnish Literature

264 pages, Hardcover

First published January 1, 2013

About the author

Esikoisteos julkaistu nimellä Essi Henriksson.

Essi Tammimaa (s. 1981) on tarinoiden ammattilainen, kieli-intoilija ja seksipositiivinen feministi. Hän on myös viestinnän, vaikuttamisen ja markkinoinnin voimanpesä, sekä voimaannuttava vetäjä ja mentori. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri.

Reviews

[Anu Vaarama]

Kuvailevaa kielenkäyttöä ja värikkäitä verbejä saa lukija nautiskella tässä suht erikoisessa fantasiakirjassa. Uskon että tämä monimutkainen tarina aukeaa parhaiten shamanismia opiskelleelle ja rumpumatkoja tehneelle ihmiselle, sillä suuri osa kirjasta eteni juuri kuten rumpumatka voisi mennä, kuvasta ja vaikutelmasta toiseen lehahdellen. Hieman enemmän helppoutta olisin toivonut lukemiseen, eli jämäkkää runkoa juonelle ja vähän vähemmän sekavuutta kuitenkin. Rakkaustarina on mukava, mutta sitäkin olisi voinut paikoin jämäköittää. Upeaa kirjassa ovat tosiaankin värikkäät sanat: klangahtelevat palotikkaat, tai holauttaminen, tai rohahtaminen.

[Mintti]

Kirjan kansi viehtoi niin paljon että halusin lukea tämän, varsinkin kun tajusin että siinä lukee Noaidin tytär, eikä Noidan tytär :D Oli kivaa että kirja sijoittui mun lähimaisemiin Kellokoskelle ja kirjan alku oli melko tavallista yläkouluikäisen elämää, mutta muuttui huikeasksi fantasiaseikkailuksi noin puolivälissä. Kirja oli melko unenomainen ja jännä, joskin paikoitellen sekava ja ihan kaikissa juonenkäänteissä en ihan pysynyt mukana. Mutta ihan jännä kirja lappalaissotureista ja bändeistä ja ihastumisesta ja äidittömyydesta ja kirjan kirjoittamisesta ja toisesta ulottuvuudesta.

[BooksAndFrogs (Mervi)]

Monessa kohtaa puskivat niin vahvat Twilight-vaikutukset pintaan syöden siten omaperäisyyttä, joka olisi voitu saavuttaa saamelaisuudella. Yhteisöön sopeutumaton teinityttö joka asuu isänsä kanssa syrjäseudulla. Ikkunasta punkee sisälle paidattomia komistuksia ja ympärillä parveilee luonnottoman isoja susia. Ja kaikki (kirjan julkaisemisesta taikuuteen) tapahtuu niin helposti ettei tottakaan - myönnettäköön, tämä oli toki luokiteltu fantasiaksi.

[aNNA]

Five star read. This is definetly my new favorite book.
The magic in t andthe story were amazing and I loved it. It was sooo beautifully written and stuff. :)

[Irina]

💕


⭐⭐⭐✨

[Sarri]

Annan tälle kirjalle kaksi ja puoli tähteä. Ennakko-odotukset olivat korkealla, kun kustantajan illassa superkupliva ja pirtsakka kirjailijatar kehui teostaan maasta taivaisiin. Hän kun halusi kirjoittaa vihdoin nuorille hyvällä suomenkielellä jotain jännittävää, jossa on soturittaria ja miekkataisteluita. Kirjan kansi on kyllä hieno, huomautan nyt tässä kun muistan.

Jotenkin tarina ei tuntunut saavan ilmaa siipien alle niin sanoakseni. Lupaus hyvästä suomenkielestä sai pikku kieliniuhon esiin ja jotkin asiat alkoivat ärsyttämään tarinan edetessä niin, että juoni jäi toissijaiseksi. Kirjailijatar oli luovasti käyttänyt erikoisia ilmaisuja, mutta oliko ne itse keksittyjä sanoja, vai oikeita, oli vaikea sanoa. Ne tuntuivat kyllä usein päälleliimatuilta, eivät niinkään luonnolliselta osalta tekstiä. Ja sitten tulee lauseita, joissa esim. teevesi purlottaa keittimessä ja paistuu ruskeaksi. Hmmmmmm...

Nyt pari päivää kirjan lukemisen jälkeen yritän muistella, mikä oli tarinan ydin. Jotain näkijöitä, saamelaisia, luujuttuja, susia ja rokkitähtiä siinä oli sekä kirjan kirjoittamista. Päähenkilö-Auran suhde isäänsä oli erikoinen, vaikka he asuivat kahden, niin juurikaan ei kommunikoitu, vaan isä vain määräsi, mitä Aura sai tehdä. Siis toimiiko se vielä nykypäivän Etelä-Suomessa 16-vuotiaille? Aika kului erikoiseen tahtiin ja jossain vaiheessa päähenkilö joutui niin sanoakseni yliluonnollisen maaston puolelle. Olivatko sudet hyviä vai pahoja, jäi vähän epäselväksi varmaan siksi, koska en jaksanut oikein keskittyä, mutta ilkeä Ensimmäinen on tulossa kostamaan. Tosin varmaan sitten vasta trilogian seuraavissa osissa. Ne osat jätän muille lukijoille, jotka pitävät tästä sarjasta enemmän. Ja tietty, sehän voit olla juuri sinä!

[Rosa]

Puolitoista tähteä. En oikein päässyt tarinaan sisälle, osa juonenkäänteistä tuntui epäuskottavilta ja vaikka kieli ajoittain toimi, ajoittain sanavalinnat häiritsivät ("... jaukaisee mopon liikkeelle").