What do you think?
Rate this book
Luonnon laki
Kari Hotakaisen romaani Luonnon laki heittää lukijansa keskelle tilannetta, jossa yksityinen ja henkilökohtainen muuttuu äkkiarvaamatta osaksi laajempaa yhteiskunnallista todellisuutta. Yhteiset setelit ovat loppumassa, valtiontalouden leikkaukset koskettavat jokaista. Käytännön toimia johtaa harmaasta töllistä maailmalle lähtenyt Leikkaaja, jonka tehtävä on tuskallinen: miten kertoa nätisti ruma asia ministereille ja kansalaisille? Ja miten tämän kaiken näkee Sierra Leonesta Ruotsin kautta Suomeen tuleva nuorimies?
282 pages, Hardcover
First published August 1, 2013
11 people are currently reading
173 people want to read
About the author
Kari Hotakainen
46 books97 followersKari Hotakainen is a Finnish writer. Hotakainen started his writing career as a reporter in Pori. In 1986, he moved to Helsinki. He became a full-time writer in 1996. He has two children with his wife, sound technician Tarja Laaksonen, whom he married in 1983. He has also worked as a copywriter and as a columnist for the Helsingin Sanomat.
His father, Keijo Hotakainen, worked as a storekeeper and photographer while his mother, Meeri Ala-Kuusisto, worked as a sales clerk. Kari Hotakainen passed his matriculation examination in 1976 and graduated from Rautalampi High School the same year. He has a Bachelor of Arts.
Hotakainen kicked off his career as an author in the beginning of the 1980s by writing poetry. His debut collection Harmittavat takaiskut (Unfortunate setbacks) was published in 1982. From poetry, Hotakainen moved on to writing books for children and young adults and then on to writing novels for adults. Before he started writing full time, Hotakainen worked as a news reporter, in the advertising department of WSOY, etc. Hotakainen’s breakthrough came when he was nominated for the 1997 Finlandia Prize, for his semi-autobiographical work entitled Klassikko (The Classic). In 2002, Hotakainen received the Finlandia Prize for his book entitled Juoksuhaudantie (Battle Trench Avenue) published the same year. Later on, the book was turned into a movie with the same name. In 2004, Hotakainen received the Nordic Council's Literature Prize for the same book. In 2006, he received the Nordic Drama Award for his play Punahukka.
Hotakainen has also written children's plays, radio dramas, newspaper columns and the scripts for a 10-part TV series entitled Tummien vesien tulkit.
His father, Keijo Hotakainen, worked as a storekeeper and photographer while his mother, Meeri Ala-Kuusisto, worked as a sales clerk. Kari Hotakainen passed his matriculation examination in 1976 and graduated from Rautalampi High School the same year. He has a Bachelor of Arts.
Hotakainen kicked off his career as an author in the beginning of the 1980s by writing poetry. His debut collection Harmittavat takaiskut (Unfortunate setbacks) was published in 1982. From poetry, Hotakainen moved on to writing books for children and young adults and then on to writing novels for adults. Before he started writing full time, Hotakainen worked as a news reporter, in the advertising department of WSOY, etc. Hotakainen’s breakthrough came when he was nominated for the 1997 Finlandia Prize, for his semi-autobiographical work entitled Klassikko (The Classic). In 2002, Hotakainen received the Finlandia Prize for his book entitled Juoksuhaudantie (Battle Trench Avenue) published the same year. Later on, the book was turned into a movie with the same name. In 2004, Hotakainen received the Nordic Council's Literature Prize for the same book. In 2006, he received the Nordic Drama Award for his play Punahukka.
Hotakainen has also written children's plays, radio dramas, newspaper columns and the scripts for a 10-part TV series entitled Tummien vesien tulkit.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 35 reviews
December 26, 2024
« Ora Rautala dormicchiava, a metà tra sonno e veglia. È un buon posto. Si sente qualcosa ma non tutto. Sei quasi di là eppure ancora qui. Stai per cedere ma resti aggrappato.
D'ora in poi vivrai di gratitudine per un po, almeno una settimana, poi arriveranno i primi sentimenti astiosi, ma non importa, supererai anche quelli quando ti tornerà in mente che le più alte conoscenze mediche sono state attaccate a un unico cavallo, il tuo, perché tu possa galoppare sui prati estivi con gli zoccoli in perfetto stato, ricordati cosa si è fatto per te, e cosa ancora si farà.
Col cavolo che te lo ricordi.
Oppure saresti un'eccezione.
Sii gentile, sii un'eccezione ».
4 ⭐️ Volevo dare tre stelle e mezzo ma secondo me in alcuni punti è molto più che mediocre, è spiegato dettagliatamente il senso della vita e i sacrifici che il popolo deve fare ogni giorno, vi riporto una citazione che mi è particolarmente piaciuta:
« Perché tagliate l'assistenza sanitaria?
Quanto si risparmia a sospendere la riabilitazione dei pazienti? Non si riesce più a pagare lo stipendio ai fisioterapisti? Ma per favore! A che serve cancellare il programma primaverile delTeatro Nazionale? Che fine farà la danza contemporanea? Perché quattro euro al mese per le biblioteche? Come fanno i bambini a imparare a sciare senza le piste coperte? Chi ha proposto i tagli sugli asili? E così i genitori non potranno più starsene un po' da soli in santa pace? Perché aumentare la retta dell'asilo in base al reddito?
Perché abolire i contributi alle imprese? Tagliate i fondi per l'assistenza domiciliare? Ma se non sono mai esistiti! ».
D'ora in poi vivrai di gratitudine per un po, almeno una settimana, poi arriveranno i primi sentimenti astiosi, ma non importa, supererai anche quelli quando ti tornerà in mente che le più alte conoscenze mediche sono state attaccate a un unico cavallo, il tuo, perché tu possa galoppare sui prati estivi con gli zoccoli in perfetto stato, ricordati cosa si è fatto per te, e cosa ancora si farà.
Col cavolo che te lo ricordi.
Oppure saresti un'eccezione.
Sii gentile, sii un'eccezione ».
4 ⭐️ Volevo dare tre stelle e mezzo ma secondo me in alcuni punti è molto più che mediocre, è spiegato dettagliatamente il senso della vita e i sacrifici che il popolo deve fare ogni giorno, vi riporto una citazione che mi è particolarmente piaciuta:
« Perché tagliate l'assistenza sanitaria?
Quanto si risparmia a sospendere la riabilitazione dei pazienti? Non si riesce più a pagare lo stipendio ai fisioterapisti? Ma per favore! A che serve cancellare il programma primaverile delTeatro Nazionale? Che fine farà la danza contemporanea? Perché quattro euro al mese per le biblioteche? Come fanno i bambini a imparare a sciare senza le piste coperte? Chi ha proposto i tagli sugli asili? E così i genitori non potranno più starsene un po' da soli in santa pace? Perché aumentare la retta dell'asilo in base al reddito?
Perché abolire i contributi alle imprese? Tagliate i fondi per l'assistenza domiciliare? Ma se non sono mai esistiti! ».
April 19, 2022
Oli ihan nice vähän tylsä, mutta tykkäsin lopusta. Luin aika pitkällä aikavälillä niin en ihan muista kaikkea, mutta lempi lauseeni kirjass on "Älä kato ittees, kato taivasta"
Gn kamut
Gn kamut
July 30, 2018
Tutustuin Kari Hotakaiseen Pitääkö olla huolissaan ohjelman kautta ja pidin hänen ajatusmaailmasta, huumorista ja ylipäätään kaikesta mitä hän siinä ohjelmassa edustaa. Olen siitä lähtien halunnut lukea hänen tuotantoaan ja nyt vihdoinkin sain luettua yhden hänen kirjoistaan.
Pidin kirjasta, ei ehkä mikään maailmaamullistavaa tekstiä tai mitään semmoista, mutta silti syvällistä ja huumoripitoista. Välillä pitkästytti, mutta se voi johtua ihan vaan siitä etten ole pitkään aikaan lukenut mitään ellei Pottereita lasketa.. Positiivinen kuva jäi ja aion kyllä tutustua hotakaisen tuotantoon vielä tulevaisuudessakin.
Pidin kirjasta, ei ehkä mikään maailmaamullistavaa tekstiä tai mitään semmoista, mutta silti syvällistä ja huumoripitoista. Välillä pitkästytti, mutta se voi johtua ihan vaan siitä etten ole pitkään aikaan lukenut mitään ellei Pottereita lasketa.. Positiivinen kuva jäi ja aion kyllä tutustua hotakaisen tuotantoon vielä tulevaisuudessakin.
August 3, 2017
Opera semi-autobiografica (l'autore venne coinvolto in un grave incidente stradale), narra della nascita a nuova vita di Rautala, un imprenditore geotermico, che si sveglia in ospedale dopo un incidente stradale ed inizia un lento processo di guarigione e riabilitazione. Incapace a muoversi ed in tutto dipendente dagli altri, ha il tempo di pensare, e spesso i pensieri, anche a causa dei farmaci, sono un curioso ed affascinante miscuglio di realtà, sogni e ricordi. Ma poi si torna a casa...
Un'opera ironica verso la società e le abitudini, pungente e malinconica, scritta con stile secco che procede quasi per aforismi ed ha il pregio di condensare in poche parole concetti complessi. Bella la traduzione di Nicola Rainò, e bella anche la sua postfazione, da leggere assolutamente.
Rautala si ricordò di essere padre. Si sforzò di ricordare tutti i suoi ruoli. Padre. Figlio. Imprenditore geotermico. Vedovo. Padrino. A breve nonnino. Quasi cadavere. Ne aveva parecchi. E da ciascuno uscivano tante ossa.
Un'opera ironica verso la società e le abitudini, pungente e malinconica, scritta con stile secco che procede quasi per aforismi ed ha il pregio di condensare in poche parole concetti complessi. Bella la traduzione di Nicola Rainò, e bella anche la sua postfazione, da leggere assolutamente.
Rautala si ricordò di essere padre. Si sforzò di ricordare tutti i suoi ruoli. Padre. Figlio. Imprenditore geotermico. Vedovo. Padrino. A breve nonnino. Quasi cadavere. Ne aveva parecchi. E da ciascuno uscivano tante ossa.
June 17, 2016
Il dolore affina
Un terribile incidente d'auto spezza nel corpo e nell'anima Rautala, evasore fiscale impunito e arrogante, costringendolo in un letto d'ospedale ad interrogarsi sulla sua vita e quella degli altri, a partire dai tagli ad un sistema sanitario che lo sta ricomponendo. Scrittore delle crisi ed erede di una tradizione finlandese (Aleksis Kivi e Veijo Meri), Hotakainen si occupa da sempre di descrivere la vita quotidiana, i problemi delle persone comuni e ci ricorda che nei momenti critici il mondo si divide e ciascuno si ritrova da una parte o dall'altra. C'è sempre un di qua e di un di là.
Roba che poi si lega, si impasta, e tutto si tiene insieme. Non ce la faccio a concentrarmi su una cosa sola, finisce tutto nel pastone.
Un terribile incidente d'auto spezza nel corpo e nell'anima Rautala, evasore fiscale impunito e arrogante, costringendolo in un letto d'ospedale ad interrogarsi sulla sua vita e quella degli altri, a partire dai tagli ad un sistema sanitario che lo sta ricomponendo. Scrittore delle crisi ed erede di una tradizione finlandese (Aleksis Kivi e Veijo Meri), Hotakainen si occupa da sempre di descrivere la vita quotidiana, i problemi delle persone comuni e ci ricorda che nei momenti critici il mondo si divide e ciascuno si ritrova da una parte o dall'altra. C'è sempre un di qua e di un di là.
Roba che poi si lega, si impasta, e tutto si tiene insieme. Non ce la faccio a concentrarmi su una cosa sola, finisce tutto nel pastone.
October 6, 2013
Vakavampaa Hotakaista, edelleen yhteiskunnallista, jossa yksityinen ja yleinen kietoutuvat toisiinsa kiehtovasti. Ajatuksenvirtana kulkeva kerronta on sekä kiinnostavaa että paikoin puuduttavaa. Jokin taika jää puuttumaan, ja lukukokemus oli lopulta vain keskinkertainen.
May 19, 2018
Pääpiirteiltään Hotakaisen Luonnon laki on kirjailijalle tyypillistä pikkunäppärää sanailua ilman suurempia tarinallisia aineksia. Kirjan tarinalliset elementit ovat kyllä käynnistymäisillään viimeisen neljänneksen korvilla, mutta eivät sitten oikein otakaan tuulta siipiensä alle. Toisin sanoen tarinallisempaankin kerrontaan olisi ollut mahdollisuuksia, jos sille tielle oltaisiin alusta haluttu ohjata. Yksilön elämänkaaren ja luonnon lakien tarkasteluun ei tuoda kovinkaan tuoreita näkökulmia, mutta Hotakainen osaa kyllä luovia kiehtovalla tavalla ruman ja kauniin välillä päätyen siihen kauniiseen.
Huumori jauhaa hieman paikallaan ja toistaa itseään, eikä osu aina maaliinsa. Se on tietenkin myös makukysymys. Tosin onnistuneen hersyäviäkin kohtia kirja tarjoaa; varsinkin eläkeläis-Väinön dialogi Rautatietorin Aleksis Kiven patsaan kanssa on oivaltava ja onnistunut. Megadeth-viittaukset puolestaan kertovat lähinnä asiaan perehtymättömyydestä.
Lukijana hieman häiritsee se, että kirjan kaikki henkilöhahmot ajattelevat ja leikittelevät samanlaisella hotakaismaisella verbaalisella sarkasmilla oli kyse sitten keski-ikäisestä maalämpöasentajasta, uupuneesta sairaanhoitajasta tai Sierra Leonesta sisällissotaa paenneesta maahanmuuttajasta.
Ei Hotakaisen parhaita teoksia, mutta tekijänsä näköinen kyllä. 2,5 tähteä viidestä.
Huumori jauhaa hieman paikallaan ja toistaa itseään, eikä osu aina maaliinsa. Se on tietenkin myös makukysymys. Tosin onnistuneen hersyäviäkin kohtia kirja tarjoaa; varsinkin eläkeläis-Väinön dialogi Rautatietorin Aleksis Kiven patsaan kanssa on oivaltava ja onnistunut. Megadeth-viittaukset puolestaan kertovat lähinnä asiaan perehtymättömyydestä.
Lukijana hieman häiritsee se, että kirjan kaikki henkilöhahmot ajattelevat ja leikittelevät samanlaisella hotakaismaisella verbaalisella sarkasmilla oli kyse sitten keski-ikäisestä maalämpöasentajasta, uupuneesta sairaanhoitajasta tai Sierra Leonesta sisällissotaa paenneesta maahanmuuttajasta.
Ei Hotakaisen parhaita teoksia, mutta tekijänsä näköinen kyllä. 2,5 tähteä viidestä.
January 26, 2020
Nice, easy novel about different perspectives to common issues. The father, Rautala is a good guy at heart, but has, under the pressures of small business owner, not been a good citizen as he has evaded taxes. The daughter is an idealist, passionate to develop the wellfare state. The grandparents are old and frail, almost senile, and granpa is granma's home nurse.
Rautala starts feeling guilty for his gray area business practices after he becomes dependant of the services paid for by the taxes. The novel makes a case that the society needs everyone's contribution - and that people may have different good reasons for acting like they do. Maybe this is what the title refers to?
The novel is fun to read with its parts of magical realism that ties the prime minister's announcement of austerity measures with the main characters' lives. I'd recommend this nice little book to fans of Hotakainen.
Rautala starts feeling guilty for his gray area business practices after he becomes dependant of the services paid for by the taxes. The novel makes a case that the society needs everyone's contribution - and that people may have different good reasons for acting like they do. Maybe this is what the title refers to?
The novel is fun to read with its parts of magical realism that ties the prime minister's announcement of austerity measures with the main characters' lives. I'd recommend this nice little book to fans of Hotakainen.
March 28, 2023
Tässä saattoi nyt tulla yliannostus Hotaikaista lyhyen ajan sisään. "Luonnon laki" imaisi kyllä alussa mukaansa ja ensimmäiset luvut tuli ahmittua vauhdilla. Ainoa vaikeus oli mieltää päähenkilöksi maalämpöyrittäjä Rautala Hotakaisen itsensä sijaan, sen verran henkilö- ja omakohtaista taisi olla tämä "fiktio". Ehkä juurikin siitä syystä hienosti kirjoitettu. Kirjan keskivaiheilla luulin välillä palanneeni lukemaan edellistä Hotakaistani eli "Tarinaa" ja lukutahti hiipui pienoisen kyllästymisen myötä. Loppua kohden teksti ja Hotakaisen maailma alkoi olla taas sellaisella mallilla, että tykkäsin. Ja vaikka kirjan aloituslause on yksi hienoimpia ikinä, haluan vielä nostaa esiin toisen tärkeän asian eli "Eikö sairaalaan kelpaa lammas missään muodossa?" :-)
April 23, 2020
Толкова прекрасно започна тази книга, че дълго време си мислех да не я чета, за да не се разочаровам.
"Не гледай себе си, гледай небето"
В крайна сметка проследих вълненията на героя от земята до небето и после до мястото където спори с телевизора по изключително комичен начин.
"Слабостта е бреме, бременност, от която се раждат тризнаци - ярост, нетърпение и безхаберие" каза накрая, преди продължи по пътя си към кулминацията на действието.
"-Окото ти е синьо.
-А на теб и двете."
Имената на главите не ми се връзват съвсем със съдържанието им, но очаквам да си дойдат на мястото, без да се напрягам.
А може би няма.
"Макар всичко в живота да е досадно повтарящо се, нямаш втори шанс"
"Не гледай себе си, гледай небето"
В крайна сметка проследих вълненията на героя от земята до небето и после до мястото където спори с телевизора по изключително комичен начин.
"Слабостта е бреме, бременност, от която се раждат тризнаци - ярост, нетърпение и безхаберие" каза накрая, преди продължи по пътя си към кулминацията на действието.
"-Окото ти е синьо.
-А на теб и двете."
Имената на главите не ми се връзват съвсем със съдържанието им, но очаквам да си дойдат на мястото, без да се напрягам.
А може би няма.
"Макар всичко в живота да е досадно повтарящо се, нямаш втори шанс"
December 4, 2020
Davvero una bella scoperta questo Kari Hotakainen. "La Legge di Natura" è un libro semplice ma complesso, sognante ma allo stesso tempo brutalmente reale. Un carosello di personaggi che parte dall'incidente di Rautala, imprenditore geotermico ed evasore incallito, fino ad arrivare all'imprevisto arrivo del figlioccio Badu, e che trasporta un senso di vita vera e pulsante. Complice è anche la scrittura di Hotakainen, libera e fluida, priva di alcun di riferimento, capace di passare in poche parole dal pensiero di Rautala a quello della madre Kertu. Ora sarò obbligato a recuperare gli altri libri pubblicato da Iperborea.
February 1, 2021
Ei huono, mutta ei hyväkään. Hotakainen osaa kirjoittaa kirjaa kirjoittamatta oikeastaan mistään. Tarina on palapelimäinen ja välillä hyppii hieman liikaa - hahmoja ilmestyy tarinaan vailla sen suurempaa funktiota. Kirjassa ehkä parasta on se, että se loppuu.
Kirja ei myöskään kohtaa mun huumorintajua, eikä saa edes hymyilemään. Pisteet Hotakaiselle pyrkimyksestä yhteiskunnalliseen kritiikkiin ja oikean asian nostoon hyvinvointiyhteiskunnan kustannuksista, mutta asia-antikin jää tässä kovin kapeaksi.
Kirja ei myöskään kohtaa mun huumorintajua, eikä saa edes hymyilemään. Pisteet Hotakaiselle pyrkimyksestä yhteiskunnalliseen kritiikkiin ja oikean asian nostoon hyvinvointiyhteiskunnan kustannuksista, mutta asia-antikin jää tässä kovin kapeaksi.
January 11, 2018
I started my year surprisingly by reading a book in Finnish! This one came to me from a friend and I read it with a flashlight in my hand during nights in a tent while trekking in Mauretania. A somewhat strange combination.. but the story is very entertaining and at times funny, I just didn't like the way the writer bombards the reader with snappy and clever language, it's a bit overwhelming..
May 21, 2020
An entertaining story about self-employed man who got into serious car accident. He has avoided taxes in his business as much as possible and now he is getting excellent hospital care made possible by taxes. Also a story of a nurse who takes care of hospitalized people with minimum wage. I like the way how the author writes and uses language, so actually the story is not so important.
March 20, 2021
Vcelku podnětné a překvapivě kritické přemítání o finském wellfare statu, pouze některé postavy působily dost šablonovitě (Mira, např.).
This entire review has been hidden because of spoilers.
February 24, 2022
Tämä näyttää ilmestyneen jo 2013, mutta sopii täydellisesti myös tämän päivän yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja poliittiseen tilanteeseen. Virkistävä lukukokemus.
January 23, 2024
boom
This entire review has been hidden because of spoilers.
August 6, 2025
Kirjoitustyyli on sopivan erilaista mihin olen tottunut. Kertoo suomalaisuudesta ja sukulaissuhteista nykypäivänä.
August 23, 2021
Ensimmäinen lukemani Hotakainen. Luonnon laki sisältää yhteiskunnallista pohdintaa hyvinvointiyhteiskunnnan kustannuksista. Kirjan tarinankerronnan ajatuksenvirtamainen kulku on ajoin puuduttavaa seurattavaa ja olisin olettanut Hotakaiselta enemmän humoristista kulmaa.
July 31, 2014
Jos voisi puolikkaita tähtiä antaa, niin tämä voisi olla jopa kolme ja puoli, mutta kallistui nyt sitten tasatähdeksi alaspäin.
Kiinnostava kirja, ensimmäinen lukemani Hotakainen. Hyvää tekstiä, jossa harkitun pelkistetyin sanakääntein on saatu aikaan varsin eloisaa ja koskettavaakin kerrontaa. Erityisen vahva oli kirjan aloitus, sillä onhan Hotakaisella tosiaan autokolarista toipuvan päähenkilönsä tilanteeseen omakohtainen näkökulma, mikä lisää päähenkilön sairaalavuodepohdinnoille aika lailla painoa.
Kirjassa käsitellään ajankohtaisia yhteiskunnallisia asioita mielenkiintoisesti henkilötasolla, joskin välillä politiikka-aiheisto luisuu vähän turhan paasaavaksi. Lisäksi afrikkalainen kummipoika oli mielestäni hieman irrallinen osa tarinassa. Muutoin kuitenkin hyvä kokonaisuus.
Kiinnostava kirja, ensimmäinen lukemani Hotakainen. Hyvää tekstiä, jossa harkitun pelkistetyin sanakääntein on saatu aikaan varsin eloisaa ja koskettavaakin kerrontaa. Erityisen vahva oli kirjan aloitus, sillä onhan Hotakaisella tosiaan autokolarista toipuvan päähenkilönsä tilanteeseen omakohtainen näkökulma, mikä lisää päähenkilön sairaalavuodepohdinnoille aika lailla painoa.
Kirjassa käsitellään ajankohtaisia yhteiskunnallisia asioita mielenkiintoisesti henkilötasolla, joskin välillä politiikka-aiheisto luisuu vähän turhan paasaavaksi. Lisäksi afrikkalainen kummipoika oli mielestäni hieman irrallinen osa tarinassa. Muutoin kuitenkin hyvä kokonaisuus.
February 8, 2014
Monessa viime aikoina lukemassani romaanissa on ollut mielestäni liikaa henkilöitä. Niin tässäkin. Samoin minua vaivasi se, että hienosta, vakavasta alusta kehitettiinkin humoristista satiiria. Tarina olisi ollut vaikuttavampi yhden tai kahden henkilön kertomana, eikä hyvinvointivaltion rapautumisen kritiikkiä olisi trvinnut niin silmiinpistävästi punoa kirjan sivuille. Mutta kieltämättä yksi kotimaisen nykykirjallisuuden väkevimmistä aloituksista. "Älä kato ittees, kato taivasta".
August 31, 2014
Arvostan ja fanitan tekijän erittäin korkealle. Ehkä siksi tämä jätti sellaisen "kirjailijan on ollut pakko päästää tuskalliset kokemukset ja ajatukset ulos" -fiiliksen. Sisältö on asiaa mutta muoto on ollut aiemmin sävykkäämpääkin. Mutta tämän onkin kirjoittanut mies, joka on irrotettu metalliromusta työvälineillä, raaja kerrallaan, joten en todellakaan valita. Taiteellisesti 3/5 mutta moraalisesti 6/5. Kosmista respektiä täältä.
March 29, 2016
Hotakainen osaa. Tämä oli tietääkseni toinen romaani, jonka hältä olen lukenut. Vakuutuin lukemaan kaikki loputkin.
Kieli ja kerronta ovat huipussaan, suomella mässäily on nautittavaa mauttoman käännöskirjallisuuden jälkeen. Tarina oli hyvä, mutta hahmojen ajatukset sitäkin kiinnostavampia. Ne kasvoivat mukavasti tapahtumien yli ja päälle. Erityispisteet Väinön ajatuksista.
Naurattaa. Ottaa kantaa. Mietityttää. Lue.
Kieli ja kerronta ovat huipussaan, suomella mässäily on nautittavaa mauttoman käännöskirjallisuuden jälkeen. Tarina oli hyvä, mutta hahmojen ajatukset sitäkin kiinnostavampia. Ne kasvoivat mukavasti tapahtumien yli ja päälle. Erityispisteet Väinön ajatuksista.
Naurattaa. Ottaa kantaa. Mietityttää. Lue.
October 6, 2013
Sujuvana kulkevaa kerrontaa ja sydämeenkäypää argumentointia tehostettavasta hyvinvointiyhteiskunnasta.
Kummipoika Badu oli jotenkin lukukokemuksen harmonian rikkova juonne romaanissa, en tiedä, miksei se omassa mielessä tuntunut sopivan kirjaan. Muutenkin jonkinlainen imu ja tenho lukemisesta jäivät puuttumaan.
Kummipoika Badu oli jotenkin lukukokemuksen harmonian rikkova juonne romaanissa, en tiedä, miksei se omassa mielessä tuntunut sopivan kirjaan. Muutenkin jonkinlainen imu ja tenho lukemisesta jäivät puuttumaan.
September 18, 2013
Trilogia päättyy, hyvinvontivaltio Suomi Finland on henkitoreissaan. Hotakaisen ihmeellinen aforiistinen proosa vei sen mennessään jonnekin ihmismielen perukoille. Ei kuitenkaan hassumpaan paikkaan, siellä sen on turvassa politikoilta ja virkamiehiltä, jotka sen rorsoksi leikkasivat. Suomi sai sellaisen kirjan, jonak se ansaitsi.
January 26, 2014
Puoleen väliin saakka ihan huima, sitten puhti jotenkin loppui ja teemojen kehittely jäi vajaaksi. Badun rooli kokonaisuudessa jäi minulle valkenematta. Silti kunnianhimoinen romaani, joka parhaimmillaan (erityisesti 100 ensi sivullaan) yhdistää ja kiteyttää esteettisen ja ajatuksellisen järkyttävän hienosti.
June 23, 2015
Pidin kirjasta, mutta aihe (tai sen puute, koska kirja kertoo aikalailla arjesta eli ns. 'ei mistään') ei minuun niinkään iskenyt. Parasta antia oli kerronta ja kuiva huumori, mitä Luonnon laissa riitti. Toki yhteiskuntakritiikkikin oli oikein toimivaa. Huumori oli paikoitellen niin osuvaa että se sai nauramaan ääneen!
August 23, 2016
Romaani, joka yllättää ajankohtaisuudellaan. Hahmoina mm. yrittäjä, joka ei suostu maksamaan veroja. Taustalla hyvinvointivaltion kehitys huonompaan suuntaan ja syiden ja seurausten reflektointia monesta näkökulmasta.
Hotakaisen kieli on hauskaa ja omaperäistä. Lyhyitä lause-rykäyksiä ja huvittavia mielikuvia. Nopea ja hauska lukukokemus.
Hotakaisen kieli on hauskaa ja omaperäistä. Lyhyitä lause-rykäyksiä ja huvittavia mielikuvia. Nopea ja hauska lukukokemus.
January 17, 2014
Hotakainen menee ohi kovaa ja korkealta. Tiedostan että pitäisi pitäisi pitää kun kirjaston asiakkaat repivät käsistä. Mutta joskus ei vaan kolahda vaikka kuinka yrittää. Sen verran jäi kaivelemaan että tartun tähän uudestaan joskus vuosien päästä ja kokeilen josko nyt.
November 19, 2014
upposi sosiologin sieluun kuin..jotain. yhteiskuntakritiikkiä isolla yyllä, ilman saarnaa, jeesustelua tai kärjistämistä. tavallisten ihmisten tarina. Hotakaisen taattu ja omalaatuinen tyyli, mutta erikoispainotuksena.
Displaying 1 - 30 of 35 reviews