En nyt anna tuon enempää tähtiä, koska tarina ei vaan erityisemmin iskenyt. Sori vaan Kauko. Pidin kyllä siitä, että tapahtumia kerrottiin useamman henkilön suulla. Piti vaan keskittyä, kuka nyt olikaan äänessä, kun lukuvauhtini on yleensä muutama aukeama aamupalapöydässä. Tarina varmaan kuvaa ihan hyvin muusikoiden elämää, mutta koin sen toistavan liikaa Miss Farkku-Suomea, joka oli kyllä paljon kiinnostavampi. Poika Mancinissa ärsyynnyin lähes jokaiseen henkilöön, koska he olivat niin itsekeskeisiä ja ajattelemattomia.