Jaakko Rugojev on tunnettu Neuvosto-Karjalan runoilija. Runokertoelma Karjalainen tarina on hänen laajin runopukuinen teoksensa. Se koostuu kahdesta osasta: Roudan rouhijoita ja Vaikeat vuodet. Kertoelman keskeisiä henkilöitä ovat Perttusen suvun jäsenet. Karjalainen tarina kuvaa vanhaa Karjalaa, karjalaisten kypsymistä vallankumoukseen, heidän karaistumistansa kansalaissodan taistoissa. Kokoelman sulkee Karjalan Työkommuunin syntyyn johtaneista toivioretkistä kertova Lokakuun runoelma. (Takakannesta.)
Taisi vuosi vierähtää Karjalaista tarinaa kahlatessa, vaikka kolmesataasivuinen runoelma oli periaatteessa nopeaa luettavaa. Enimmäkseen pysyin runon rytmissä, mutta huomasin, että takkuilevammissa kohdissa alkoi lukuintokin hiipua. Tekstissä näkyi monenlaisia kansanrunouden piirteitä ja ajallisia kerrostumia. Ahkerampi kirjallisuustieteilijä voisi analysoida, kuinka eri runomittojen käyttö tukee kunkin runon sisältöä.
Teoksen kaksi pääosaa kuvaavat karjalaisten elämää ja "kansannousua" 1900-luvun alun vuosikymmeninä. Arkipuuhista kerrotaan ilahduttavan tarkasti, ja juuri tämä etnografinen aineisto oli minusta runoelman kiinnostavinta antia. Sen sijaan henkilöistä en oikein päässyt kärryille. Ehkäpä kirjailija oli saanut vaikutteita venäläisestä 1800-luvun kirjallisuudesta, jossa erillisiä (ja juonen kannalta "turhiakin") henkilöitä marssitetaan esiin mielettömiä määriä, ja heti kun lukija ehtii kiinnostua jostakusta, tämä ei enää ilmestykään kohtauksiin. Puolessavälissä runoelmaa aloin harmitella, miksen ollut kirjoittanut itselleni muistiin, kuka kukin on. Siitä olisi voinut olla apua. Toisaalta kirjan esipuheen kirjoittaja Eino Karhu kääntää henkilöitten runsauden ja ohuuden voitoksi: runoelma kertoo ylipäätään Karjalan rahvaasta, ei yksilöistä. Siinäkin mielessä Rugojevin teos on erittäin arvokas.