Periaatteessa kirja oli ihan kelvollinen mutta jo alkuun alkoi ottaa päähän kirjan uskonnollisuus, vaikka se olikin tiedossa että varmasti siitä tullaan puhumaan. Mutta se siinä onkin että miten asiasta kirjoitetaan niin että ärsyttääkö se minua vai ei. Tässä se sen teki. Kirjan edetessä tapahtumat hyppivät paikasta toiseen ja oli välillä vähän sekavaa eikä tiennyt aina että mistä nyt kirjoitettiin. Toisaalta kirjan tapahtumat toisistaan olivat irrallisia, mielestäni kaikkia käsiteltäviä aiheita ei saatu koottua yhteen vaan ne olivat erillisiä tarinoita eikä ne oikeastaan lopussakaan kohdanneet niin kuin joskus tapahtuu tai useimmiten. Myös käsiteltäviä aiheita oli todella paljon, mielenkiintoisia aiheita sinänsä mutta liika on liikaa. Jokaisesta näistä olisi saanut kirjoitettua oman kirjansa ja silloin ne olisivat tulleet esiin niin kuin kuuluisi, tarkoitan että jokainen aihe oli niin tärkeä että olisivat ansainneet keskittymisen vain siihen. Nyt tarinat anoreksiasta, uskonnollisuudesta, ulkopuolisuudesta, kiusaamisesta jne. jäivät vähän pinnalliseksi ja hätäisesti kuvatuksi. Kieli sinänsä oli monipuolista mutta mielestäni siinäkin yritettiin aivan liian paljon, tekotaiteellista ja mitään sanomatonta, liikaa yritetty kikkailla sanoilla kun asiat voitaisiin sanoa helpomminkin. Samoin sanojen toistot, ei tarvitse hokea vaan nekin voi tuoda eri tavoin esille. Tämä ärsytti vain lisää. Tuli tunne aivan kuin minä yrittämässä kirjoittaa koulutekstiä ja tajuan että kaikki sanottava on sanottu mutta sivumäärä/sanojen määrä/kirjainten määrä ei olekaan vielä täynnä ja pitää saada lisää tekstiä vaikka sitten kirjoittamalla asia toiseen kertaan muilla sanoin (tosin tässä tapauksessa hokemalla). Kerta tai pari ei olisi haitannut mutta sitä tapahtui jatkuvasti. Yksi tähti käsitellyistä aiheista. Toivon mukaan muut kirjailijan kirjat olisivat parempia, nyt ei kyllä koukuttanut lukemaan lisää mutta koska minulle on muitakin kirjoja suositeltu häneltä kokeilen vielä jotain toista kirjaa ennen kuin luovutan.