Mitä kaikkea ihan tavallisella ysiluokalla vuodessa tapahtuu? Tutkijapari Angst B ja Hikari soluttautui osaksi eteläsuomalaista 9C-luokkaa lukuvuoden ajaksi, syksystä kevääseen: istui pulpetissa, kärvisteli kokeissa, osallistui retkille ja liikuntapäiviin sekä vietti mopojuhlaa, ysijuhlaa, kansainvälisyyspäivää ja vappunaamiaisia.
Apina pulpetissa kertoo, mitä tutkijat näkivät, havaitsivat ja kuulivat. He pääsivät katsomaan läheltä oppilasarjen pieniin ja isoihin asioihin. Mitä luokkahenki tarkoittaa ja mistä se syntyy? Mitä työrauha on ja miten se muotoutuu? Mikä on oppilaiden oma rooli näissä, entä opettajien? Miten vanhemmat osallistuvat oppilaiden arkeen, ja miten harrastukset ovat kuvassa mukana? Luokan sisäiset jaot ja ryhmittymät sekä näiden keskinäinen tasapaino piirtyvät esille tarkasti: on viihdelinjalaiset ja opiskelulinjalaiset, pissikset, nörtit, yyberjengi, hikkeryhmä, pölisijät ja ryhmärämä II. Angst B:n ja Hikarin lisäksi äänessä ovat ysiluokkalaiset itse mutta myös opettajat, vanhemmat ja terveydenhoitaja.
Parasta tutkimuskirjallisuutta, jota olen aikoihin lukenut! Kevyellä otteella kirjoitettu katsaus yhden yläkoulun ysiluokan lukuvuoteen. Yhteisvalinnan pitäisi jo painaa päälle, mutta koulun epävirallinen ulottuvuus asettaa läpänheiton ja pokkapääoman ahkeran opiskelun edelle. Nuorten touhuja ei voi olla seuraamatta ymmärtäväisesti ja hyväksyen, niin lämmöllä tutkijat tutkimuksensa kohteista kirjoittavat.
Hoikkalan & Pajun etnografinen tutkimus "Härkälän" 9C-luokasta on lukemisen arvoinen. Tutkijat istuivat luokassa käytännössä koko vuoden ja seurasivat oppilaiden toimintaa. Tutkijat itsekin tekivät kaikki kokeet, kotitehtävät jne ja pyrkivät elämään mahdollisimman samaa elämää kuin tutkimuskohteetkin. Luultavasti tämän ansiosta he saivat aika välittömän suhteen oppilaisiin.
Kirja muistuttaa toistuvasti, että koulussa ei ole ainoastaan yksilöitä, vaan myös ryhmiä. Ryhmien merkitystä on vaikea yliarvioida. "Koulu on paikka, jossa ei ole hyvä olla yksin." Ja ryhmädynamiikka luo statushierarkioita, nokkimisjärjestyksiä.
Kirja on täynnä hyviä mikrotason huomioita koululaisten elämästä. Oppilaat eivät kirjoittajien mielestä esimerkiksi ole lainkaan tyhmiä, vaikka he pukeutuvat liian vähiin vaatteisiin talvella. Tutkijat tekivät itsekin niin, sillä tarpeeksi lämpimät vaatteet muodostuvat ongelmaksi koulupäivän aikana. "Parempi hetken vilu kuin koko päivän hikoilu".
Kokonaisuutena hyvä kirja, oikein suositeltava kasvatusalan ammattilaisille. Tämä herätti itsessäni ajatuksen, että pitäisi itse tehdä sama juttu kuin tutkijat, tosin lyhytaikaisemmin - mennä vaikka viikoksi varjostamaan jotain luokkaa ja tehdä samat jutut tunnilla kuin oppilaat. Voisi saada uutta näkökulmaa.
Apina pulpetissa - Ysiluokan yhteisöllisyys (2013) on kiinnostava tutkimus/katsaus Härkälän (nimi muutettu) kaupungin 9C luokan arkeen. Tutkijat olivat mukana luokan arjessa ja juhlissa syyslukukauden puolivälistä (lokakuulta) aina kevätlukukauden loppuun ja todistusten jakamiseen saakka.
Vaikka kyseessä on tutkimus, kirja on kirjoitettu vähemmän vakavalla otteella ja selkeästi. Se antaa kiinnostavan kuvan ysiluokan arjesta sekä siihen vaikuttavista asioista, jotka eivät välttämättä liitä millään tavalla itse kouluun. Tutkijoiden ja luokan oppilaiden lisäksi äänen saavat myös opettajat ja vanhemmat, jotka syventävät tutkimuksen näkökulmaa. Kokonaisuutena kiinnostava katsaus siihen, miltä koulumaailma näyttää oppilaiden silmin ja miten he suhtautuvat itseensä kohdistuviin odotuksiin. 4 tähteä.
Viihdyttävä ja samalla syvällinen raportti eräästä eteläsuomalaisesta ysiluokasta, johon kaksi nuorisotutkijaa soluttautui syksyllä 2009 käymään koulua, tarkkailemaan nuorisoa ja ymmärtämään yhteisöllisyyttä ja erityisyyttä.
Tätä teosta on helppo lähestyä, sillä sitä ei ole kuorrutettu ylenmääräisellä teoreettisuudella. Sen sijaan käytäntö ja todellisuus saavat suuren sijan, haastattelut tuovat moniäänisyyttä ja tutkijoiden kommentit rohkeita avauksia suomalaiseen koulukeskusteluun.
Populaaristi kynäilty Apina pulpetissa oli ilahduttavaa luettavaa yläkoulun arjesta. Teoksessa keskitytään erityisesti oppilaiden ryhmäprosesseihin ja koulun virallisen sisälön ulkopuolella tapahtuviin vuorovaikutuksiin. Sekä oppilaista että koulujärjestelmästä myös puhutaan varsin ymmärtävään sävyyn, mikä oli mukavaa vaihtelua tähän puolin ja toisin tapahtuvaan kritisointiin.