What do you think?
Rate this book
Čtyři západy slunce
Finský spisovatel Mika Waltari dosáhl širokého mezinárodního ohlasu a přízně čtenářů zejména svým velkým historickým románem Egypťan Sinuhet, který zaujímá v jeho rozsáhlém literárním díle vskutku dominantní postavení. Není divu, že sám autor pociťoval naléhavou potřebu svěřit se o okolnostech a vlastním vnitřním rozpoložení, které provázely vznik a průběh práce na tomto jeho stěžejním románu. Proto napsal tento příběh, transponovaný do polohy filosofického podobenství, v němž všední skutečnost každodenního žití se nerozpojitelně prolíná s imaginací niterného dobrodružství a s hlubokým smyslem symbolických vyjádření citových vzruchů, blouznivých výprav do světa snu a fantazie i rezignovaných návratů k rozumové a věcné próze žití. Je to v podstatě jediný básnický obraz děje, který se odehrává jaksi skrytě a utajeně před ostatními a doslova pod povrchem civilní obyčejnosti svého hlavního hrdiny. Autor se připodobňuje k výrobci hřebíků, jenž po několika letech úspěšného působení náhle zanechal tohoto úctyhodného a užitečného řemesla, aby se zabýval něčím daleko mu milejším. Co prožil se svým náhle nepokojným srdcem, se svými Egypťany a se svou vzpourou proti šedé jednotvárnosti a nudě své jinak neproblematické a zcela praktické existence, je námětem této líbezné i duchaplné a v každém směru poetické knihy.
Autor: www-knihi-cz
Autor: www-knihi-cz
110 pages, Hardcover
First published January 1, 1949
7 people are currently reading
86 people want to read
About the author
Mika Waltari
235 books711 followersMika Toimi Waltari was a Finnish historical novelist, best known for his magnum opus The Egyptian.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
February 27, 2025
"Sillä kauhistuttavaa olisi huomata itsensä valmiiksi ja kypsäksi, niin ettei tuntisi itsessään enää mitään parantamista eikä havaitsisi elämässä enää mitään saavuttamisen arvoista. Luulenkin, että jokainen ihminen kuolee sinä hetkenä, jolloin hän tuntee itsensä valmiiksi, vaikka hänen ruumiinsa kuolisi vasta paljon myöhemmin. Siksi kohdatessani ihmisiä, jotka ovat jyrkästi varmoja asiastaan ja mielipiteistään ja kaikin puolin valmiit tuomioissaan ja arvostelmissaan, luulen aina tuntevani oudon kalmanhajun heidän ympärillään. Mutta kenties tämä on vain kateutta, koska en koskaan vielä ole pystynyt tuntemaan itseäni varmaksi asiastani enkä ole löytänyt mitään ehdotonta, vaan paljon minussa on vasta raakileen kaltaista, epäkypsää ja puolivalmista."
Read
February 9, 2022Nejnezajímavější kniha, kterou jsem zatím od Waltariho četla. Zaujal mě ale překlad M.Hellmtuhové. Jsou tam takové slovní hříčky, že si říkám, jestli to je v originále stejně... Jako třeba, že hřebíkář pověsí řemeslo na hřebík... Ale bylo toho tam víc, a vzhledem k tomu, jak je finština vzdálená češtině...
Takže jsem se vždycky nad něčím zamyslela a přestala úplně vnímat samotný text, abych se za chvíli zase "probudila", zjistila, že jsem pravděpodobně nic podstatného nezmeškala, a chvilku zas vnímala.
Takže jsem se vždycky nad něčím zamyslela a přestala úplně vnímat samotný text, abych se za chvíli zase "probudila", zjistila, že jsem pravděpodobně nic podstatného nezmeškala, a chvilku zas vnímala.
March 29, 2025
Vieno iš mano mėgstamiausių istorinių romanų rašytojo Mika Waltari alegorinė knyga, kaip jis gyveno rašydamas savo žinomiausią knygą "Sinuhė egiptietis". Rašytojas, išlaikydamas didžiajam savo romanui kalbą ("O dabar mane ėmė persekioti egiptiečiai"), pasakoja apie kūrybines kančias, ilgą darbui skirtą periodą, praleistą atsiskyrus nuo šeimos, net bandymą gydytis nuo kūrybinių kančių, bei meilę ir draugystę kitai moteriai ("palikau tau savo širdį").
Labiausiai patikusi knygos frazė, kurią pasako gydytojas rašytojui, kai šis bando gydytis kūrybines kančias" "Galėčiau paskirti jums nepaprastai gerų hormonų injekcijas - madingiausių šios rūšies vaistų, kurie kainuoja tiek, kad net didžiausi turčiai įtiki jų paveikumu, ir mes gydytojai, dėl to galime padoriai, net ištaigingai gyventi, ir vaistininkai neprieštarauja, kad skiriame šių hormonų injekcijas, bet labai giria jų paveikumą"
Labiausiai patikusi knygos frazė, kurią pasako gydytojas rašytojui, kai šis bando gydytis kūrybines kančias" "Galėčiau paskirti jums nepaprastai gerų hormonų injekcijas - madingiausių šios rūšies vaistų, kurie kainuoja tiek, kad net didžiausi turčiai įtiki jų paveikumu, ir mes gydytojai, dėl to galime padoriai, net ištaigingai gyventi, ir vaistininkai neprieštarauja, kad skiriame šių hormonų injekcijas, bet labai giria jų paveikumą"
October 25, 2020
4,5*
toto bola taká lockdownová jednohubka... ale úžasná :-))
toto bola taká lockdownová jednohubka... ale úžasná :-))
January 31, 2022
"Omaelämäkerrallinen fantasia päänsisäisestä huminasta." Kirjan esittelyteksti e-kirjapalvelussa myi tämän Waltarin vähemmän tunnetun teoksen minulle.
Kertoja-päähenkilö on kirjailija Waltarin kaltainen, mutta kirjassa fakta ja fiktio sekoittuvat niin iloittelevalla otteella, ettei todenmukaisuuksiin kannata takertua.
Alle kahteensataan sivuun Waltari on upottanut monia aineksia. On omaelämäkerrallisuutta, kirjailijan työn kuvausta, fantasiaa, satumaisuutta, rakkaustarina. Lukutapoja ja lähestymiskulmia tarjoutuu useita, ja kirjailijan elämänvaiheita paremmin tuntevat varmasti tunnistavat helpommin faktan ja fiktion rajakohdat.
Kiinnostuin erityisesti kirjoitusprosessin kuvauksista ja kirjailijan mielen liikkeistä. Kun romaanin hahmot ujuttautuvat arkielämään, mielikuvitus sekoittuu reaalimaailmaan. Kärpässienillä höystetty konjakki saa eläimetkin puhumaan.
Kertoja kuvaa, miten hän kirjaa Sinuhen muistelmia ylös, miten Sinuhen kertoma vaikuttaa hänen mieleensä, miten hän ystävystyy kirjansa henkilöhahmon kanssa. Hän myös toteaa kirjoittamisen yksinkertaisen lain:
” - - jos ihminen kerran aikoo kirjoittaa kirjan, ei hänen auta muu kuin alkaa kirjoittaa.”
Sinuhe syntyy siis tämän kirjan taustalla, tai toisin päin ajateltuna tämä kirja on syntynyt Sinuhe-projektin sivutuotteena. Ehkä Neljä päivänlaskua oli kirjailijalle väylä päästellä höyryjä massiivisen Sinuhen rinnalla?
Soisin monien lukijoiden löytävän Neljän päivänlaskun äärelle, koska se on kestänyt aikaa, se tuntuu raikkaalta. Se on hauska, outo ja kiehtova. Waltarin notkeita lauseita voi vain ihailla, samoin nasevaa kieltä.
Kertoja-päähenkilö on kirjailija Waltarin kaltainen, mutta kirjassa fakta ja fiktio sekoittuvat niin iloittelevalla otteella, ettei todenmukaisuuksiin kannata takertua.
Alle kahteensataan sivuun Waltari on upottanut monia aineksia. On omaelämäkerrallisuutta, kirjailijan työn kuvausta, fantasiaa, satumaisuutta, rakkaustarina. Lukutapoja ja lähestymiskulmia tarjoutuu useita, ja kirjailijan elämänvaiheita paremmin tuntevat varmasti tunnistavat helpommin faktan ja fiktion rajakohdat.
Kiinnostuin erityisesti kirjoitusprosessin kuvauksista ja kirjailijan mielen liikkeistä. Kun romaanin hahmot ujuttautuvat arkielämään, mielikuvitus sekoittuu reaalimaailmaan. Kärpässienillä höystetty konjakki saa eläimetkin puhumaan.
Kertoja kuvaa, miten hän kirjaa Sinuhen muistelmia ylös, miten Sinuhen kertoma vaikuttaa hänen mieleensä, miten hän ystävystyy kirjansa henkilöhahmon kanssa. Hän myös toteaa kirjoittamisen yksinkertaisen lain:
” - - jos ihminen kerran aikoo kirjoittaa kirjan, ei hänen auta muu kuin alkaa kirjoittaa.”
Sinuhe syntyy siis tämän kirjan taustalla, tai toisin päin ajateltuna tämä kirja on syntynyt Sinuhe-projektin sivutuotteena. Ehkä Neljä päivänlaskua oli kirjailijalle väylä päästellä höyryjä massiivisen Sinuhen rinnalla?
Soisin monien lukijoiden löytävän Neljän päivänlaskun äärelle, koska se on kestänyt aikaa, se tuntuu raikkaalta. Se on hauska, outo ja kiehtova. Waltarin notkeita lauseita voi vain ihailla, samoin nasevaa kieltä.
July 21, 2013
Krasné. Nereprezentativní citace následují.
„Avšak slovo hotov je strašlivé slovo, neboť znamená, že člověk je hotov zemřít.
Proto jsem se cítil spokojeným, když jsem nad sebou uvažoval, že sám nikterak nejsem hotov a dokonalý, nýbrž že mi velice mnoho ještě chybí a že mé spisování bylo v mnohých směrech vadné, neúplné a nedokonalé, jakkoli velkou radost mi přinášelo. Neboť nejhroznější by bylo zjistit, že je člověk hotový a zralý, takže by již v sobě necítil nic, co by se mělo napravit, a nepovažoval by již nic za hodno dosáhnout. A myslím dokonce, že každý člověk umírá v tom okamžiku, v němž se cítí hotov a dospělý, i kdyby jeho tělo zemřelo až mnohem později. Proto když potkávám lidi, kteří jsou skálopevně jisti svou věcí i svými názory a hotovi se svým úsudkem i hodnocením, zdá se mi, že cítím podivný pach mrtvoly kolem nich. Ale snad je to jen závist, protože jsem sám ještě nikdy nedokázal být jist svou věcí a nenašel jsem nic absolutního, ale ve mně je mnoho neotesaného, nezralého a jen zpola hotového.“
...
„Tu se všecko ve mně zlomilo a byl jsem opět sám v temném lese, zaplakal jsem hořce a řekl: ‚Neznáš mne a jsem skutečně docela jiný, než si myslíš, tvé čisté srdce nevidí temnoty, které ve mně číhají.‘“
„Avšak slovo hotov je strašlivé slovo, neboť znamená, že člověk je hotov zemřít.
Proto jsem se cítil spokojeným, když jsem nad sebou uvažoval, že sám nikterak nejsem hotov a dokonalý, nýbrž že mi velice mnoho ještě chybí a že mé spisování bylo v mnohých směrech vadné, neúplné a nedokonalé, jakkoli velkou radost mi přinášelo. Neboť nejhroznější by bylo zjistit, že je člověk hotový a zralý, takže by již v sobě necítil nic, co by se mělo napravit, a nepovažoval by již nic za hodno dosáhnout. A myslím dokonce, že každý člověk umírá v tom okamžiku, v němž se cítí hotov a dospělý, i kdyby jeho tělo zemřelo až mnohem později. Proto když potkávám lidi, kteří jsou skálopevně jisti svou věcí i svými názory a hotovi se svým úsudkem i hodnocením, zdá se mi, že cítím podivný pach mrtvoly kolem nich. Ale snad je to jen závist, protože jsem sám ještě nikdy nedokázal být jist svou věcí a nenašel jsem nic absolutního, ale ve mně je mnoho neotesaného, nezralého a jen zpola hotového.“
...
„Tu se všecko ve mně zlomilo a byl jsem opět sám v temném lese, zaplakal jsem hořce a řekl: ‚Neznáš mne a jsem skutečně docela jiný, než si myslíš, tvé čisté srdce nevidí temnoty, které ve mně číhají.‘“
November 15, 2017
A bit too much like Don Quijote, which is why I did not see the humor that others probably do. Romanticism with a dash of naturalism. I do like that it's basically told from Waltari's point of view as he's writing The Egyptian. But other than that, the alcoholic should have listened to the owl.
March 6, 2019
Romanas apie tai, kaip autorius rašė "Sinuhę egiptietį" (knygą, kurią skaičiau prieš daug metų, kuri man labai patiko ir ilgam įstrigo). Trumpokas ir savotiškas. Pasakotojas (rašytojas) ekscentriškas, siužete nemažai siurrealistinių detalių: pvz., čia širdį galima ir pamesti, ir tiesiog saugoti komodoje, galima augintis kriauklę savyje, kalbėtis su savo šunimi, laukine kate ar pelėda. Papildomas knygos "sluoksnis" - pabaigoje pateiktos "kritinės pastabos", dar vienas žaidimas su skaitytoju. Jose rimtu tonu svarstoma, kad autoriui turbūt paranoja, piktinamasi, kaip knygoje apibūdinami "darbininkų klasės atstovai", bandoma patikslinti, kokią konkrečiai laukinės katės, paukščio ar drugių rūšį autorius galėjo turėti omenyje. Literatūrinis žaidimas, kurį priėmus atsiranda nemažai progų skaitant vis šyptelėti.
Nebūtina būti perskaičius "Sinuhę egiptietį", knyga dėl to neprarastų savo savotiško žavesio.
Nebūtina būti perskaičius "Sinuhę egiptietį", knyga dėl to neprarastų savo savotiško žavesio.
June 8, 2021
Citáty, které mne oslovily:
Přátelství je řídké a vzácné slovo, a jmenovitě mezi mužem a ženou je to křehký klenot, který se rozbije prudším dotykem.
Když si člověk jednou umíní napsat knihu, tak mu nic jiného nezbývá než začít psát. To je jediný prostředek, jak se kniha může udělat. Zná-li někdo lepší, jsem vždy ochoten dát se poučit.
Psaní je totiž práce bezohledná a krutá a zatvrdí člověka a změní jeho touhu po společnosti v žízeň po samotě a jeho nepatrné radosti v utrpení.
Člověk totiž nikdy není spokojen s tím, co má, ale dychtí vždy stále po dalším, a jestliže je člověku dobře, pak dychtí po tom, aby to své štěstí rozbil, a nikdy není spokojen svým údělem, nýbrž vytváří, jak nejlépe dovede, zármutky a komplikace, jen aby mohl být neklidný a rozrušený a tak poznal, že žije přirozený život člověka.
Přátelství je řídké a vzácné slovo, a jmenovitě mezi mužem a ženou je to křehký klenot, který se rozbije prudším dotykem.
Když si člověk jednou umíní napsat knihu, tak mu nic jiného nezbývá než začít psát. To je jediný prostředek, jak se kniha může udělat. Zná-li někdo lepší, jsem vždy ochoten dát se poučit.
Psaní je totiž práce bezohledná a krutá a zatvrdí člověka a změní jeho touhu po společnosti v žízeň po samotě a jeho nepatrné radosti v utrpení.
Člověk totiž nikdy není spokojen s tím, co má, ale dychtí vždy stále po dalším, a jestliže je člověku dobře, pak dychtí po tom, aby to své štěstí rozbil, a nikdy není spokojen svým údělem, nýbrž vytváří, jak nejlépe dovede, zármutky a komplikace, jen aby mohl být neklidný a rozrušený a tak poznal, že žije přirozený život člověka.
March 8, 2019
Varsin viihdyttävä pieni kirja, joka kannattaa lukea alaviitteitä myöten mutta ei ottaa turhan vakavasti. Pidin tämän teoksen yllätyksellisyydestä ja surrealismista, mutta ehdoton suosikkini oli alaviitteiden kuivakka huumori, joka loi kirjaan tarpeellista moniulotteisuutta. Ilman niitä kokonaisuus olisi voinut jäädä säälittäväksi kaahotukseksi.
May 8, 2022
Suolaisen makea fantasia. Rankkoja aiheita kepeästi kerrottuna.
June 20, 2022
Taattua pakahduttavaa Waltaria. Luulin, että tämä olisi enemmän päiväkirjamainen kuvaus Sinuhe Egyptiläisen kirjoittamisesta, mutta tämä olikin paljolti jotain ihan muuta.
Read
June 25, 2024DNF - s. 50
August 25, 2024
Ihana teos.
July 19, 2025
Yllättävän hauska. Hienoa suomen kieltä ja tyyleillä leikittelyä. Sopiva balanssi tarinan edistämisen ja tajunnanvirtamaisen mielessä matkailun välillä.
May 18, 2015
”Neljä päivänlaskua” on monin tavoin herkullinen ja maaginen romaani, joka kuvaa kirjailija Mika Waltarin fiktiivistä elämää aikana, jolloin tämä kirjoitti pääteostaan ”Sinuhe egyptiläinen”.
”Nyt on asianlaita niin, että egyptiläiset ovat alkaneet vainota minua ja he tunkevat väkisin ajatuksiini ja öisin he tunkeutuvat uniini, niin ettei minulla ole siunaaman rauhaa enää heistä, vaikka he ovat ammoin sitten kuolleita egyptiläisiä ja pahin heistä on muuan Sinuhe, perin ikävä ja harmillinen mies, joka lakkaamatta ahdistelee minua, jotta kirjoittaisin hänestä kirjan.”
”Neljä päivänlaskua” on julkaistu neljä vuotta ”Sinuhen” ilmestymisen jälkeen, mutta kirjaa ei ehkä kannata lukea minkäänlaisena avaimena edeltävään järkäleeseen. Kyseessä on hauska, itseironiassa vellova renttukuvaus, jossa absurdi huumori kohtaa synkän luovuuden tuskan ja kiehtovan surrealismin.
Tätä kirjaa oli todella palkitsevaa, vaikkakin jostain syystä hidasta lukea. Ongelmana minulle oli se, että tekstistä ei kuitenkaan jäänyt elämyksellisyyden lisäksi paljoa käteen. Kafkamainen unenomaisuus kiehtoi, mutta heräämisen jälkeen unielämys muistui mieleen hieman latteana. Pidän hyvin mahdollisena, että arvoituksellinen teksti sisälsi tasoja, joista en saanut otetta. Joka tapauksessa kokonaisuutena ”Neljä päivänlaskua” on lyhyt, kiehtova ja hienosti kirjoitettu teos, joka tarjoilee ainakin viihdettä estetiikan ohella.
”Nyt on asianlaita niin, että egyptiläiset ovat alkaneet vainota minua ja he tunkevat väkisin ajatuksiini ja öisin he tunkeutuvat uniini, niin ettei minulla ole siunaaman rauhaa enää heistä, vaikka he ovat ammoin sitten kuolleita egyptiläisiä ja pahin heistä on muuan Sinuhe, perin ikävä ja harmillinen mies, joka lakkaamatta ahdistelee minua, jotta kirjoittaisin hänestä kirjan.”
”Neljä päivänlaskua” on julkaistu neljä vuotta ”Sinuhen” ilmestymisen jälkeen, mutta kirjaa ei ehkä kannata lukea minkäänlaisena avaimena edeltävään järkäleeseen. Kyseessä on hauska, itseironiassa vellova renttukuvaus, jossa absurdi huumori kohtaa synkän luovuuden tuskan ja kiehtovan surrealismin.
Tätä kirjaa oli todella palkitsevaa, vaikkakin jostain syystä hidasta lukea. Ongelmana minulle oli se, että tekstistä ei kuitenkaan jäänyt elämyksellisyyden lisäksi paljoa käteen. Kafkamainen unenomaisuus kiehtoi, mutta heräämisen jälkeen unielämys muistui mieleen hieman latteana. Pidän hyvin mahdollisena, että arvoituksellinen teksti sisälsi tasoja, joista en saanut otetta. Joka tapauksessa kokonaisuutena ”Neljä päivänlaskua” on lyhyt, kiehtova ja hienosti kirjoitettu teos, joka tarjoilee ainakin viihdettä estetiikan ohella.
April 19, 2020
"Four sunsets" - a book which is technically about how the autoher has been writing another book, though it was more like a short dive into the world of his inner thoughts.
Once you have read some books by this author, you have your bar set really high, therefore if you want to keep it there, either don't read this book at all or take a totally different attitude towards it while reading. Otherwise, it may be quite boring to read it.
Once you have read some books by this author, you have your bar set really high, therefore if you want to keep it there, either don't read this book at all or take a totally different attitude towards it while reading. Otherwise, it may be quite boring to read it.
May 4, 2014
I'm disappointed.
While Sinuhe is mentioned few times,
for me this book certainly lacks the charm or flow of the "Egyptian".
While Sinuhe is mentioned few times,
for me this book certainly lacks the charm or flow of the "Egyptian".
Read
December 16, 2016Romaani romaanin (Sinuhe) kirjoittamisesta, kirjailijan kesästä ja luovuudesta. Hieman hankala päästä sisään, mutta Waltarin lauseissa on voimaa.
August 9, 2022
liiga skiso
Displaying 1 - 21 of 21 reviews