Norjalaiskirjailija Erlend Loen Tosiasioita Suomesta, 2002 (Fakta om Finland, 2001) ei nimestään huolimatta ole mikään satiiriteos Suomesta, vaan jonkinlaista jatkumoa kirjailijan viihdyttävälle esikoisromaanille Supernaiivi, 1998 (Naiv. Super, 1996). Tosiasioita Suomesta päähenkilönä on edelleen naiivi, asperger-tyylinen nuori mies, joka saa Oslon Suomen suurlähetystöltä tehtäväkseen laatia myyvä esite Suomesta matkailuinnostuksen nostattamiseksi. Romaanin päähenkilöllä ei vakuutteluistaan huolimatta ole kuitenkaan juuri mitään tietoa Suomesta, eikä projektia auta myöskään jo kolmantena vuonna peräkkäin kaupungin kevätsiivouksen alta kadulta poishinattu auto, eivätkä varsinkaan alituiset pelkotilat ja ahdistus, joista pahimmat liittyvät veteen ja virtaamiseen. Onneksi ongelmiensa kanssa yksinään painiva päähenkilö löytää tukea ja hengenheimolaisuutta Oslon kaupungin ajoneuvovarastolla työskentelevästä nuoresta naisesta ja tämän skinheadien kanssa hengailevasta veljestä.
Romaanin kerronta ja teksti ovat tarkoituksellisen naiivia ja loputtoman toistavaa; kokonaisen sivun, aukeaman tai pahimmillaan useamman aukeaman pituiset virkkeet ja jatkuvat toistot, toistot, toistot pyrkivät kuvaamaan päähenkilön ajattelun naiiviutta ja kehämäisyyttä, mutta lopputulos on aika puuduttavaa luettavaa. Alun positiivinen huvittuneisuus kääntyy ennen pitkää puutumisen puolelle. Toki romaanissa ja sen kirjallisessa tyylissä on omat hersyvän hauskat ja oivaltavat hetkensä, mutta kokonaisuus jää hieman rasittavaksi. Jotenkin Loe onnistui loihtimaan hyvin samantapaisista aineksista huomattavasti toimivamman paketin esikoisromaanissaan.
Erlend Loe on ehtinyt kirjoittaa jo 20 romaania, joista peräti 17 on suomennettu. Täytyneekin jonain päivänä vielä palata vähintään kertaalleen kirjailijan tuotantoon.
Arvioni: 2,3 tähteä viidestä.