Alussa on räjähdys, ja Mourad herää luostarista. Ruumis on silpoutunut, mutta levolla ja hoidolla Mourad pääsee taas jaloilleen. Parantumisen rinnalla kulkee myös tarina Mouradin kasvamisesta lapsuuden Marokosta aikuisuuteen Suomessa. Kirjan molemmat puoliskot ovat mielenkiintoisia, mutta eri tavalla: toinen kertoo Suomeen muuttavasta, ulkopuoliseksi itsensä tuntevasta ja yhä syrjempään painettavasta pojasta, toinen puolestaan yhdistää arkisen kokemuksen kristilliseen mytologiaan.
Luostarielämän kuvaus on jakomielinen, kun toisaalta edistetään Mouradin tarinaa, toisaalta joka luvussa esitellään vähintään yksi uusi hahmo. Nimet sekoittuvat, vain vähän jää mieleen. Kasvutarina on pääosin lineaarinen mutta hyppii välillä ajassa, eikä sen paremmin näiden aikahyppyjen kuin luostarielämän ja kasvutarinan rinnastamiselle tunnu olevan ainakaan ensilukemalla selvää motiivia.
Ei rakenne kuitenkaan epäonnistunut ole: aavistuksen hitaan alun jälkeen molempien tarinoiden jatkoa alkaa odottaa, ja kirjan loppu tulee vastaan nopeasti.
Loppujen lopuksi ehkä kirjan suurin puute onkin sen takakannessa: kirjan kuvaus kertoo Mouradin kuolleen, vaikka sitä ei itse kirjassa ääneen mainitakaan. Kun Mouradin elämänvaiheet kirjassa muutenkin sekoittuvat toisiinsa, tämän oivalluksen olisi vallan hyvin voinut jättää lukijalle.
Kunnianhimoinen perusajatus yhdistää siirtolaisen ulkopuolisuutta ja pyhimyslegendoja. Valitettavasti vain toinen kirjojen tasoista toimii. Mouradin elämää ja kokemuksia kuvataan hienosti eläytyen, kertomus imee mukaansa. Toisaalta luostarikuvaus junnaa paikallaan ja tekee rakenteesta varsin teennäisen tuntuisen. Ei vain valitettavasti toimi näin.
Aika mainio kirja. Tarina kertoo marokkolaistaustaisesta Mouradista, ja se alkaa siitä, kun pommi räjähtää. Mourad herää kummallisessa paikassa, jossa hän kohtaa outoja naisia – nunnia vielä. Tarina kulkee kahdessa tasossa käsitellen sekä luostaria että Mouradin elämää. Paljon uteliaisuutta kutkuttavia yksityiskohtia ja vakuuttava tematiikka.