Narrien laiva – Matka pieleen menneessä maailmassa

by Heikki Aittokoski

HS:n ulkomaantoimituksen pitkäaikaisen esimiehen reportaasi maailman tilanteesta.

Narrien laiva on ulkomaantoimittaja Heikki Aittokosken syväluotaus maailmasta. Kirjaansa varten hän on matkustanut kesästä 2012 alkaen neljällä mantereella: Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Amerikassa. Hän tarkastelee muun muassa sotaa Somaliassa, köyhyyttä Nicaraguassa, riistoa Bangladeshissä, ökyrikkaiden taideharrastuksia Lontoossa ja korruptiota Ukrainassa.

Narrien laiva lähtee kuitenkin liikkeelle Saksasta, jossa muuan Sebastian Brant julkaisi vuonna 1494 teoksen nimeltä Das Narren Schyff. Myöhäiskeskiajan menestysteoksessa Brant ruoti pieleen mennyttä maailmaa. Sorto oli voimissaan, ahneus kukoisti, köyhälistö kärsi. Aittokoski purjehtii omalla Narrien laivallaan nykyajassa, mutta Brantin hengessä: Määränpäätä ollaan vailla / suunta puuttuu aika lailla / levotonna päivin öin / järjen ääni kaikuu tuskin töin.

Heikki Aittokoski on Helsingin Sanomien pitkän linjan ulkomaantoimittaja. Hän on työskennellyt 1990-luvulta lähtien reportterina, kirjeenvaihtajana ja viimeksi ulkomaantoimituksen esimiehenä. Kirjassaan hän hakee vastauksia suuriin kysymyksiin, jotka vuosien varrella ovat jääneet kaihertamaan uutistyössä. Joulukuusta lähtien Aittokoski on pitänyt kirjastaan suosittua blogia.

Genres: Nonfiction, Travel, History, Journalism, Finnish Literature

291 pages, Hardcover

First published September 5, 2013

Reviews

[Henrika · Rating 4 out of 5]

Alkuun olin tosi vaikuttunut, miten hyviä yhteyksiä tässä löydettiin 2010-luvun ja 1490-luvun ihmisten välillä, mutta loppua kohden jotenkin latistui. Mielenkiintoinen matkakirja joka tapauksessa.

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 4 out of 5]

Valtavan hyvin ja vetävästi kirjoitettu kirja. Pidin etenkin Somaliaa ja Bangladeshia käsittelevistä luvuista – vau mikä selvitystyö vaatteiden alkuperästä! Tarina seitsemästä kuolemansynnistä tuntui vähän teennäiseltä ja päälleliimatulta, tarkoituksena oli varmaankin sitoa sinänsä erilliset matkatarinat yhteen mutta jäi vähän meh-tasolle.

[Ritva S · Rating 5 out of 5]

Silmiä avaava teos. Jos joskus tulee hetkiä, kun Suomi tuntuu tympeältä ja kylmältä paikalta ja tekee mieli klikata äkkilähtö lapsiprostituutio- ja luonnonkatastrofitaivaaseen - vaikkapa lämpimään ja kivaan Thaimaahan - silloin esimerkiksi kannattaa ensin palata tämän kirjan esittämiin argumentteihin siitä, miksi Suomea tulee arvostaa ja asettaa ajatuksensa arvojärjestykseen. Elämme demokratiassa, jossa voimme nauttia puhtaasta luonnosta, vapaudesta, ruoasta, terveydenhoidosta, koulutuksesta, kulttuuritarjonnasta, tasa-arvosta, sähkönjakelusta, jätehuollosta, rehellisyydestä ja luotettavuudesta. Näin alkajaisiksi. Joskus nämä asiat unohtuvat, sillä metsää ei aina puilta näe. Mutta pohjattoman surullista on muistaa, kuinka valtavan suuresta osasta maailmaa edellä luetellut etuudet puuttuvat. Silloin jäljelle jää vain vihaa, pelkoa, epätietoa ja loputtomasti kärsimystä ja köyhyyttä. Matkailu avartaa, kuten tarkka ja terävä Aittokoski on huomannut.

[Miska Kuusela · Rating 4 out of 5]

Hienoa journalisistista työtä, mutta ei oikeastaan mitään uutta maailmasta. Tämä kaikki tiedettiin jo.

Kirjan nimi "Matka pieleen menneessä maailmassa" on turhan asenteellinen. Ikään kuin maailma olisi joskus ollut ei-pielessä, ja olisi nyt mennyt pieleen. Kaikista epäkohdista huolimatta ihmisen elämä maailmassa on nyt keskimäärin parempaa kuin se on koskaan ollut. Kaikkia Aittokosken esittelemiä epäkohtia on nyt vähemmän kuin ennen.

Havahduttava oli viimeinen luku, jossa pohdittiin "epätodennäköistä Suomea", ja eriteltiin virheitä, joiden tekemisen tämä yhteiskunta on onnistunut jotenkin välttämään. Niitä on monta, joista jokaisessa on jotenkin onnistuttu, ja niiden yhteistuloksena ollaan tässä. Sen todennäköisyys on todellakin pieni ja lopputulos on yleisistä kehityskuluista poikkevava. Jos sen kehityksen pystyisi tuotteistamaan, ei muuta vientituotetta tarvittaisikaan.

[LisaZen · Rating 2 out of 5]

Aittokoski ei ole yhteiskunnallinen analyytikko, vaikka hän ehkä itse uskoo sellainen olevansa. Parilla huitaisulla hän lyttää Tarja Halosen, Erkki Tuomiojan ja muutamat muut pitkän linjan poliittiset toimijat, jotka rakensivat yhteiskuntaa ja ulkosuhteita kun Aittokoski (s. 1970) oli vasta lapsi. Hänen kirjoitustyylistään heijastuu aika koppava henkilö, joka ei oikein tiedosta omia heikkouksiaan: historiantajun puutetta ja taipumusta hahmottaa hyvä politiikka yksinkertaistaen se taloudelliseksi tulokseksi, joka näkyy numeroina viivan alla. Tällainen tietynlainen räväkkyys ja ärhäkkyys on ollut tapana yhdistää nuoreen ikään, mutta kirjoittaja on kirjan julkaisemisen aikaan (2013) ollut jo yli nelikymppinen.

Aittokoski käyttää myös ajoittain aika ikävää kieltä, esim. nimittelemällä Nicaraguan ystävyysseuran ympärille muodostunutta yhteisöä sandalistoiksi. Sandalista on hauska sana, jonka mainitseminen yhden kerran - olihan se toki ulkopuolisten käyttämää kieltä - olisi ollut ihan huvittavaa ja siten osuvaa ajankuvaa, mutta kun kirjoittaja omii sen käyttöön omassa tekstissään, se muuttuu pilkaksi. Se on huonoa käytöstä ja nakertaa kirjoittajan uskottavuutta. Niin, kyseessä ei ole terävän yhteiskunnallisen analyytikon teksti, vaan reportterin. Tästä onkin luettavissa esimakua ilmiöstä, joka mediassa ja yhteiskunnassa yleensäkin on uusien sukupolvien myötä yleistynyt ja ikävästi jopa normalisoitunut. Nimittelystä, kapeasta ajattelusta ja pinnallisuudesta on tullut hälyttävän yleistä. Sukupolvet, jotka eivät enää lue kirjoja eivätkä perehdy asioihin laajemmin, eivät edes tajua omia puutteitaan. Heidän maailmankuvansa kiteytyy kolmeen pointtiin, 12 elämänohjeeksi tai seitsemäksi kuolemansynniksi. Toivon todella, että nämä narrimaiset knoppologit kohtaavat pian peilistä näkyvän todellisen kuvansa Instagram-tilinsä ihannekuvien sijaan.

[Teijo Paananen · Rating 5 out of 5]

Ihmiskunnan narrien laivassa Mogadishusta ruotsinlaivaan. Toimittaja Heikki Aittokoski menee sinne, missä maailma on mennyt pieleen. Vaikka kaukaa näkee paremmin, on lähelläkin käytävä, jota kuva yksilöiden kautta aukeaa. Hieno, tärkeä kirja.

Kuten Docventuresin City of Ghost-dokkarissa (Raqqa is being slaughtered slightly), toimittajat tekevät oman henkensä uhalla usein töitä. RBSS:n kaverit tekivät, raportoivat ja osa menetti henkensä. Siksi tarvitsemme valtamedioita, joita reppahousut puskistaan syyttävät valemedioiksi. Tarvitsemme toimittajia kertomaan oikeiden lähteiden avulla, miten maailma makaa.

[Tatu · Rating 4 out of 5]

Sujuvasanaista reportaasia mailta ja mannuilta ympäri ämpäri maailmaa. Suuri aihe fokusoidaan tarkastelemalla yksilöitä suurten voimien vietävänä sekä sitomalla kaikki narrien laivan symboliikkaan. Kyllä tämän uhan mielellään luki, kuin pitkän sunnuntai Hesarin.

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Laadukasta tekstiä ja edelleen ajankohtainen vaikka onkin jo useamman vuoden vanha.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Had life not have happened, I would've finished this in under a week. It's a very easy read on very difficult topics, written in a captivating way. I liked that the book was divided into different themes by using the seven deadly sins and while I didn't always see the connection in the beginning, it became apparent when you kept reading. Some of the chapters were incredibly topical, especially the one about Ukraine and the riches of the elite. It was chilling to read about them while keeping an eye on the breaking news. In general, chilling is the best way to describe the whole reading experience. There were many things I knew, but then I learnt so much more about many things and my eyes were definitely opened. This book also highlights nicely the fact that boycotting isn't always the best option, but that we should also think what kind of things we're encouraging with our behavior. It's also a surprisingly hopeful book, with tales of little good things happening in countries in disastrous states. On top of everything, it's a very feministic book. The author keeps highlighting the role of women in all the countries and communities and how important it is that girls and women are taken to be a part of the society and how crucially important education is. And the women in the book talk about that too. And that's what makes me want to believe that there is good in the world, that there will be people fighting for women and their rights and that one day the world will be a better place. Critical thinking and cautious optimism, this is what I got out of this book. In addition to keeping an even closer eye on the newspages.

[Aaro Salosensaari · Rating 3 out of 5]

Toimittaja Heikki Aittokoski matkaa ympäri maailmaa ja tarkastelee kuinka monella tavalla maailma onkaan pielessä (ja kuinka hämmentävää se voi olla suomalaiselle ihmiselle joka on saanut elää elämänsä maassa, jossa asiat suurimmaksi osaksi toimivat kelvollisesti ... tai kun ainakin itse yritän keksiä miten asiat olisivat täällä huonosti, ensimmäiset mielikuvat ovat luokkaa Länsimetro tai Olkiluoto 3 tai Talvivaara tai eduskunnan vieraslistojen tuhoaminen, mikä on suoraan sanottuna verrattain hyvin maailman mittakaavassa).
Temaattisen kehikon Aittokosken kirjoituksille tarjoaa keskiaikainen runoteos, tri Sebastian Brantin *Das Narren Schyff* (1494), jossa tohtori Brant vertauskuvallisesti irvailee maailman ja ihmisten moraalittomuudelle, muttei ehkä kuitenkaan kyynisesti ilman toivoa paremmasta.

Journalistisena teoksena Aittokoski on ulkomaanreporttina matkustellut paljon ja hänellä on mielenkiintoista kerrottavaa.
Kokonaisuutena kirja on hyödyllinen muistutus siitä kuinka Suomessa asiat ovat oikeastaan aika hyvin ja voisivat olla paljon huonommin.
Samoin maailma on epävarma, ja pysyvää vakautta ja oikeudenmukaisuutta voi olla vaikea löytää, ja vielä vaikeampi perustaa kun niitä ei ole.
Mikäli jotain ärsyttävää haluaa löytää, niin Aittokoskella on joukko lehtikirjoittajan maneereita jotka pitkästyttävät kun niitä lukee useamman sata sivua yhteen kyytiin.

[Tuija · Rating 4 out of 5]

Olipas se! En koskaan näe painajaisia luinpa mitä tahansa ennen nukahtamista. Nyt sitten kävi niin, että aloitettuani tämän , näin sellaisen painajaisen, että oli pakko herätä siitä. )Maailma oli unessa niin paha paikka, ettei kehenkään voinut luottaa, oli vain paettava henkensä edestä eikä avuttomia lapsiakaan uskaltanut pysähtyä auttamaan. huh!)
Aittokoski kirjoittaa kiinnostavasti, rakenne takaa mielenkiinnon ylläpysymisen siitä huolimatta, että aiheet ovat hirvittäviä. Pidin henkilökohtaisesta lähestymistavasta. Erityisesti pidin ensimmäisen luvun historiajaksosta, koska minun on aina ollut vaikea hahmottaa mitä missäkin milloinkin on tapahtunut. Siis "samaan aikaan toisaalla"-selitykset kelpaavat minulle aina. Suosittelen!

[Jukka-Pekka · Rating 3 out of 5]

Vaikka kirjan aiheet ovat tuttuja jokaiselle kehitysmaissa matkailleelle tai maailman tapahtumia seuraavalle, on kyseessä silti ihan kiinnostava kirja. Heikki Aittokoski pääasiassa päivittelee kehitysmaiden huonona oloja ja typeriä johtajia mutta yltyy välillä taustoittamaan hienosti eri kehitysmaiden historiaa ja avaa niiden kohtalonkysymyksiä kiinnostavasti. Erittyisesti Päiväntasaajan Guineasta kertova luku on hyvin kiinnostava. Erikoista - ja harmillista - on kirjoittajan antipatia sosiaalidemokraatteja kohtaan. Heistä yritetään tehdä muutamissa kohdissa tarinan konnia mutta lukijalle jää epäselväksi mitä pahaa he ovat tehneet. Tästäkin huolimatta Aittokosken esittämät maailmanparannusideat ovat demarimaisia, ehkä enemmän Paavo Lipposen kuin Erkki Tuomioja tyyliin.

[Outi · Rating 5 out of 5]

Hienolla tavalla keskusteleva, pohtiva ja silmiä avaava matka ympäri maailman. Kiinnostavimpia oli todelliset kuvaukset siitä, miten vauraus jakautuu hämmästyttävän epätasaisesti, miten ahneus on vallalla lähes kaikkialla ja miten jokaisessa sotaisimmassa ja köyhimmässäkin kolkassa ihmisyyden parhaat piirteet ovat vielä voimissaan.

[Sirkkis · Rating 4 out of 5]

Heikki Aittokoski kirjoittaa maailman ilmiöistä tavallisen ihmisen näkökulmasta. Hän on sitkeä toimittaja, joka tuo ihmisten tietoisuuteen asioita, jotka poliitikkojen suusta kuultuina menevät yli kuulijan ymmärryksen - jos niistä on puhuttukaan. Monenlaisia asioita touhutaan maailmalla minunkin maksamillani veroilla...

[Antti Virolainen · Rating 3 out of 5]

Heikki Aittokoski on hankkinut itselleen kunnioitettavan vastustajan. Maailman hulluuden.
Hän käy reippaasti taistoon ja matkustaa neljälle mantereelle kohtaamaan seitsemän kuolemansyntiä. Aittokoski on briljantti kirjoittaja, joka ei sorru maailmanparantajaksi eikä kyynikoksi.

[Iina · Rating 3 out of 5]

Jos oma elämä tuntuu monimutkaiselta ja tekee mieli valittaa kaikesta, niin tässäpä oiva teos. Aittokosken matkapäiväkirja maailman mätäpaisemaihin on rautainen annos realismia ja maailmantuskaa. Oman elämän ongelmat tuntuvat taas siltä, mitä ne yleensä ovatkin: ensimmäisen maailman ongelmilta.

[Reija · Rating 3 out of 5]

"On pystyttävä näyttämään, että se, mikä ihmisyydessä on parasta, voi päästä voitolle"s.281

[Aksu Piippo · Rating 4 out of 5]

Maailmanselitystä etsimässä. Hyvä paha kirja. Ankara, luja, johdonmukainen.

[Markus Packalen]

Fantastic! Eye opener, food for thought!