"Me sydämestämme toivomme sosialistista yhteiskuntaa ja Euroopan proletaarista vallankumousta", O.W. Kuusinen totesi syksyllä 1917 tavattuaan Suomessa piileskelleen Leninin. Myöhemmin Kuusinen johti talvisodan syttymisen jälkeen Terijoen hallitusta. "Kas vain, kuinka jyrkkä minä olin", Otto Wille Kuusinen muisteli nuoruuttaan 70-vuotiaana. Kremlin muuriin haudatun, liki ainoana Stalinin kauden neuvostojohdossa hengissä selvinneen suomalaiskommunistin tarina, ensi kertaa kylmän sodan jälkeen. Erityisesti Suomensyöjä-vuosiin keskittyvä elämäkerta Terijoen hallituksen pääministeristä, miehestä, josta piti tulla valloitetun Neuvosto-Suomen nukkehallitsija.
Todella yksityiskohtaine ja syväluontava Suomen kommunistisen puoulueen perustajan ja punaisten sotapäällikkö Otto Wille Kuusisen elämästä.
Erityisen ansiokasta on kirjan tapa rinnastaa Kuusisen ja Neuvostoliiton viralliset julkilausumat kuvauksiin kummankin tahon kättännön toiminnasta, joka kylväsi kauhua ja kuolemaa miljoonien ihmisten keskelle.
Suurin ongelma ovat tarkkojen lähdetietojen puute. Tässä esimerkiksi sanotaan "jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että" eikä kerrota kuka ja missä, mikä jäi vaivaamaan. Toki tekstissä mainitaan joitain tutkijoita ja alaviitataan joitain asioita, mutta suurimmaksi osaksi akateemisenpi ote puuttuu.
Toinen ongelma on kirjailijan äkillinen tyylin muutos. Kirjan alku esitetään Kuusisen perskektiivillä, tehden teoksen vaikuttamaan melkein kommunistiselta propagandalta, mutta kun Kuusinen pakenee Neuvostoliittoon, kirjailijan oma ääni tulee esiin ja alkaa hyvinkin kriittinen ote sekä Neuvostoliittoa, että Kuusista kohtaan. En ihan ymmärrä, mikä tämän tyylimuutoksen tarkoitus oli? Huijata kommunisti lukemaan kirjaa, jossa hänen ihanneyhteiskuntansa osoitetaan vääristyneeksi rikokseksi ihmiskuntaa vastaan?
Mutta muuten hyvä kirja, jossa käsitellään eri näkemyksiä Kuusisen persoonasta, Neuvostoliiton ja Suomen poltiikasta.
Mielenkiintoinen tarina varsin kyynisestä miehestä. Ukon omien edesottamusten byrokraattisen luonteen johdosta kirjan luettavuutta parantaa merkittävästi selkeä historiallisen kontekstin ylläpito. Mukavampi lukea, kun löytyy taustaa tutummista historiallisista tapahtumista.