Lars Sund was born in Jakobstad in 1953. After studying at Åbo Akademi, he moved to Uppsala, Sweden in the early 1980s, where he worked as a journalist. He made his literary debut with a poetry anthology in 1974, and published his first novel, Natten är ännu ung (The Night is Yet Young) the following year.
Colorado Avenue was published to great acclaim in 1991, with Sund being compared to Gabriel Garcia Marquez and Salman Rushdie. It was to be the first in a trilogy of novels set in the fictional Ostrobothnian community of Siklax, depicted so vividly that there are regular reports of keen, albeit geographically challenged, readers driving around Ostrobothnia in search of the setting for their favourite books.
Aina toisinaan käy niin, että löytää kirjan, jonka olisi voinut lukea kauan sitten, mutta joka ei ole sattunut kohdalle. Niin kävi Eeva Joenpellon Lohja-trilogian kanssa, ihme ja onni, ja samoin tämän kohdalla - hämmästys ja ilo! Lars Sundin Colorado Avenue kiinnittyy moniin aiemmin lukemiini teoksiin. Päälimmäisenä mieleen nousevat Joni Skiftesvikin Pirtukuningas, Antti Tuurin sisällissotaa käsittelevä romaani, tuoreimpana Ann-Luise Bertellin Pohjanmaalle sijoittuva sukukronikka Oma maa (Heiman). Miksei myös Väinö Linnan Pohjantähti. Kaikille on yhteistä Suomen lähihistorian tarkastelu joko laajempana tai enemmän yksilön kokemukseen keskittyvänä. Suomen 1900-luku ja pätkää 1800:aa aukeaa silmiemme eteen uudestaan ja uudestaan. Silti, tutuista teemoista huolimatta, Colorado Avenue oli erityisen vaikuttava lukukokemus. Sund on todellinen kertoja, joka milloin hidastaa, milloin kiihdyttää vauhtia. Kertoja tarttuu tuon tuostakin toimeen tarkentaakseen jotain tai ohjatakseen tarinaa eteenpäin, kommentoi ja ohjaa. Minua viehättivät romaanissa erityisesti nämä rytmin- ja joissain kohdin tyylinkin muutokset, jotka irrottivat kerronnan realistisuudesta ja nostivat kertomuksen aivan toiselle- jopa maagisella tasolle. Kaarina Ripatin hieno suomennos ei hävitä kielen - murteen ja amerikankävijöiden oman kielen vivahteita ja tasoja. Materiaalisen ympäristön tuntu ei myöskään kadonnut: New Yorkin tumma siluetti kimmelsi saavuttamattomana, Yhdysvaltain keskilännen pölyinen paahde tuntui todelta, samoin Pohjanmaan lakeus ja saaristo, pienet mökit ja suuret talot. Henkilöt kietoutuivat toisiinsa sukulaisuuden tai tunteiden sitein. Dollari-Hanna, Kunnanmies, Erik ja Otto; kiinnyin heihin. Hannaa lukuunottamatta naiset jäivät sivuosiin, vaikka heilläkin lienisi ollut enemmän sanottavaa useammassakin kohdassa. Siirtolaisuus teemana kiinnostaa yhä enemmän sekä Suomen 1920-luku. Historiallinen romaani on erityisen vaikea laji - Sund on todella tehnyt pohjatyönsä hyvin, mutta osannut myös irtautua arkistoaineistosta, mitä valitettavan usein ei historiallisessa fiktiossa tapahdu. Tämä kesäkirppikseltä löytynyt kirja päätyy omaan tärkeiden klassikoiden hyllyyni. Trilogian itsenäiset jatko-osat tullevat vastaan jostain vielä.
Mukaansatempaava kuvaus siirtolaiselämästä Amerikassa 1800-luvun lopulla sekä suomenruotsalaisten saaristolaisten elämästä 1900-luvun alkuvuosina. Vaihtelevat kerrontatavat ja eloisat henkilökuvaukset tekevät lukukokemuksesta sujuvan ja elävän. Teos sekoittaa huolettomasti historiallisia faktoja, kansanuskomuksia, henkilökuvia ja mielikuvituksellisia tapahtumia olematta kuitenkaan sekava. Näkökulmat ja päähenkilöt sekä kerrontatavat vaihtelevat, mutta tarina etenee loogisesti eikä lukija missään vaiheessa putoa kärryiltä. Ennemminkin alkaa odottaa, mitä kertoja seuraavaksi keksii. Kertojahan välillä itsekin osallistuu tarinaan hyppäämällä keskelle tapahtumia, vaikka esitteleekin kuvaavansa äidinisänsä ja tämän äidin elämää. Virkistävän erilainen teos, jonka jatko-osat täytyy ehdottomasti päästä lukemaan.
Finlandssvensk, Östbottnisk, familjehistoria - del 1 av trilogi - rör åren 1893-1929. Berättaren pratar om karaktärerna som 'min morfars far' osv. Men antagligen är det en fiktiv historia, som riktar in sig på historiska teman. Så allt börjar med att Hanna, en ung östbottniskas emigration till Colorado i USA, och återvändande 12 år senare, då änka med två barn.
Jag tycker mycket om just denna första del, i synnerhet språkbehandlingen, där utvandrarnas Finlandssvenska färgas av engelskan, så att de 'krossar' Atlanten i stället för att korsa den, och talar om gruvorna som 'minor'.
Sen kommer första världskriget, av naturliga själ inte lika 'roligt', om än betydande, då ryska revolutionen leder till Finlands befrielsekrig och självständighet. Därefter kommer 1920-talets 'förbudstid' som helt domineras av spritsmuggling.
Tyvärr inte alla en bok för mig. Efter att ha läst hundra sidor skickade jag och frågade Linus när boken blir bra. Han sa att jag skulle fortsätta läsa och att då händelserna förflyttades till Finland blev boken ännu bättre. Jag fortsatte, men i efterhand borde jag ha varit tacksam över de första hundra sidorna, de var ju i alla fall läsbara. Gillade inte alls hur berättaren ibland hoppade in i berättelsen och blandade i sig i personerna i berättelsen, men ändå som en utomstående person. Har läst två böcker av Lars Sund och han lär nog inte klättra upp på min favoritförfattare-lista. Gillade inget med boken och erkänner att jag skummade igenom flertal sidor i mitten för att orka mig igenom 400 sidor av betungande läsning.
Upea avaus Pohjanmaa-trilogialle. Hanna lähtee nuorena tyttönä Amerikkaan, palaa itsevarmana kauppiaana vanhaan kotikyläänsä. Historia koskettaa ruotsinkielistä Pohjanmaata sisällissodan ja sen jälkeen kieltolain muodossa. Pirtua kulkee pitkin Pohjanlahtea valtavia määriä.
Lars Sund on suurimpia suosikkikirjailijoitani, ja paluu 12 vuoden jälkeen toiselle kierrokselle Colorado Avenuen pariin on kevään parhaita lukukokemuksiani.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-1989: 58/58) (1990: 1/8) 1991: 4/8 1984-2022: 63/262
4+/5. Kuuntelin ensin äänikirjana (suomeksi?, 3/5) ja sitten luin alkuperäiskielellä ruotsiksi. Tämähän oli eeppinen (varmaan oikea sana). Kirja jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä ollaan Hannan matkassa, kun hän on muuttanut Pohjanmaalta Ameriikkaan siirtolaiseksi (1893-1905). Toisessa osassa on Hanna palannut Pohjanmaalle (1905-1918). Kolmannessa seurataan Hannan pojan Oton elämää "Kanisterikuninkaana" eli alkoholin salakuljettajana kieltolain aikana (1922-1928). Kaikkia Suomen historian merkkitapahtumia sivutaan (itsenäistymiset, sisällissodat...). Lars Sund hyödyntää monenlaisia kerrontatekniikoita. Jotakuta voisi häiritä kaikkitietävän kertojahahmon päsmäröinti ja viisastelu silloin, kun kerronta tuntuu päätyneen umpikujaan. Mutta itsehän vain rakastan tätä. Paras esimerkki:
"Men snälla Otto, i min synopsis är avsnitten om dig inte inplacerade här, av episka skäl och för överskådlighetens och kompositionens skull... –– Och som Otto höjt rösten och även annars tilldrar sig otillbörlig uppmärksamhet med sin förskräckliga apparition, kastar berättaren alla hänsyn till rytm och komposition för vindarna och skyndar sig att tillmötesgå gossens krav." (s. 198)
Annan tälle 4+, ja tämä on varmaankin paras 4+ kaikkien tähänastisten neljäplussien joukossa. 4,5 olisi jo sellainen, jota pitäisin pakkohankintana omaan hyllyyni, mutta en taida tätä ihan vielä sellaiseksi nostaa.
Ehken ollut parhaassa lukuvireessä, kun tämä eteni niin kovin hitaasti. Kirja ei ollut huono, mutta tarinan imu ei ollut niitä parhaita. Henkilöitä putkahteli kuin sieniä sateella, eivätkä kaikki olleet kovin mielenkiintoisia. Erityisesti sotapoika Erikin osuus oli tahmea. Kirjoittaja käytti monia hyvin erikoisia tehokeinoja, kuten ”kertoja” nimistä kertojaa, joka oli aktiivinen hahmo siinä kuin kohdehenkilötkin. Huumori oli leppoisaa, ja pohjalaismurre koomista. Suomen historian vaiheet 1900-luvun alun Pohjanmaalla oli saatu elämään. Taitavasti kirjoitettu kirja siis, mutta tänään se ei riittänyt..
Kiinnostavia henkilöhahmoja ja todella mielenkiintoista kuvausta viime vuosisadan vaihteen elämästä sekä Pohjanmaalla että Yhdysvalloissa. Jälkimmäisestä tykkäsin erityisesti, koska olen itse nähnyt suurimman osan paikoista, joihin kirja sijoittui, ja kuvailut tuntuivat todenmukaisilta. Suomentajakin on tehnyt työnsä hyvin.
Yksi tähti lähtee pois ärsyttävästä kertojasta, joka korostaa omaa rooliaan, ja joka ei uponnut minuun yhtään.
En intressant berättelse där man känner igen sig. Jag gillar dock inte de olika berättarstilarna som han byter mellan. Eftersom jag, som så många andra, sett filmen och TV-serien innan jag läst boken, så blir jag irriterad över att berättelsen går så långsamt framåt. En massa onödiga beskrivningar som gör att berättelsen hackar, en berättelse som i sig är riktigt bra!