Året är 1997. I Chinatown i New York planerar Nina sitt examensarbete från dansskolan. Det handlar mer och mer om resorna hon gjorde under barndomen tillsammans med sin mamma, den vilda, vackra Lida. Och om sveket.
Samtidigt, mitt i natten i Helsingfors, får Ninas mormor Vailet ett telefonsamtal. Hennes moster Helga ligger för döden och det finns ingen annan att ringa. Helga bär på en hemlighet från sin korta ungdom i New York på 1920-talet.
Kvinnornas liv är sammanvävda av stämningar och ögonblick, "de stunder då du var som mest levande". Det handlar om mödrar och döttrar, och om motorvägar, granskog, förbjuden kärlek, kaffe och blåbärspaj. Är det mer heroiskt att följa sina drömmar och ge sig av eller att stanna kvar?
Också det du drömde om, men som aldrig hände, blir en del av dig.
Annanstans on kipeän kaunis romaani lähtemisestä. Jäljistä, mitkä jäävät. Eivätkä jätä. Mielteistä koostuva, kohtauksin etenevä, tanssillisesti liikehtivä aihe kasvaa aineistoksi, mitä Malin Kivelä hallitusti pelkistäen käsittelee ja ilmentää. Paikoin kokee lukevansa runoa tai katsovansa maalausta. Lopputyötään tekevän opiskelijan mukaan lähdetään Helsingistä New Yorkiin etsimään lapsuuden matkoja kuvaavan koreografian liikekieltä. China Townin vilinässä astuvat vastaan kulkemisten, menemisten muistot, osin myös oman lapsuuden säröt ja äitisuhde. Tanssin vaikeat liikkeradat lähtevät tuskaisesti etenemään purkautuen takautumien kosketuksista, ristiriidoista, viiltävien aistimusten kivuista. Heittäytyen kohti mielen syvimpiä salattuja alueita. Annanstans löytää tasapainon kypsyessään yleiselle tasolle esteettiseksi kokemukseksi,samalla tavoittaen tanssin tarkoituksen välittää liikkein elämyksiä,ilon ja mielihyvän tunteita. Aihe laajenee eri aikakausien etäisyyksiin käsittelemään luonteiden vastakkaisuutta. Puhdistavasta romaanista muovautuu läikehtivän kuulas kolmen sukupolven tarina toisiaan etsineiden, harhailleiden naisten vaikeasta matkasta tyttäristä äideiksi.
Annanstansin suomenkielinen nimi Muualla on mielestäni vähän kömpelö ja kulunutkin, mutta Laura Jänisniemi onnistuu romaanin käännöksessä varsin taitavasti tavoittamaan ilmaisun herkkyyden tilanteiden tunnelmissa. Ilmeisesti lyhyt ruotsinkieli tapuu hankalammin suomeksi kuin toisin päin. Pelkistäminen lienee helpompaa kuin kielikuvien laventaminen uuteen hahmoon. Jään uteliaana odottamaan Malin Kivelän (s. 1974) seuraavaa neljättä teosta. Muualla yllättää tuoreella otteellaan. Uskon, että tarttumalla rohkeasti haastavaan monimuotoiseen aiheeseen Kivelä on murtautunut ryminällä jo laajemmin valppaan, valikoivan lukijakunnan tietoisuuteen.
Vilken besvikelse! Jag älskade Kiveläs Australien är också en ö, men denna bok kom jag inte alls in i. Den är på något sätt annanstans hela tiden. Spretigt, flummigt, för många parallella handlingar och tidsperioder. Det tog mer än hälften av boken förrän jag engagerade mig på något sätt överhuvudtaget. För litet om för mycket.
Siis suomeksi nimellä Muualla. Aluksi vajaat lauseet ja nopeat siirtymät henkilöstä toiseen rasittivat. Lopulta asetelma alkoi selvitä ja Nina, Lida, Vailet ja Helga alkoivat asettua kohdalleen. Naisten tarinahan tämä oli, vähän outo, mutta kiinnostava.