What do you think?
Rate this book
Anaché
Akkadien valtakunta sijaitsee Lavorasta länteen ja luoteeseen ja Urundiasta pohjoiseen. Akkadit ovat paimentolaisia, ja heidät on muovannut kansaksi maa, jossa he elävät: aavat lakeudet, pitkä karhea ruoho ja ääretön sininen taivas. Heidän maataan kansoittavat gerrit, hevoset ja lampaat, tarinat ja henkiolennot. Kerran akkadien keskuuteen syntyy tyttö, jonka kohtalo muuttaa kaiken, mitä he ovat itsestään tienneet. Tytön nimi on Anaché.
Luontoa herkästi aistiva Anaché kasvaa miesten hallitsemassa maassa. Huor-veli opettaa hänet kuitenkin salaa metsästämään ja ratsastamaan. Ja kun henget kertovat pyhän miehen, angakokin, kautta Anachélle hänen tulevaisuutensa, ennustus on aivan toisenlainen kuin muiden samanikäisten tyttöjen.
Luontoa herkästi aistiva Anaché kasvaa miesten hallitsemassa maassa. Huor-veli opettaa hänet kuitenkin salaa metsästämään ja ratsastamaan. Ja kun henget kertovat pyhän miehen, angakokin, kautta Anachélle hänen tulevaisuutensa, ennustus on aivan toisenlainen kuin muiden samanikäisten tyttöjen.
523 pages, Hardcover
First published October 1, 2012
6 people are currently reading
334 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 39 reviews
July 3, 2021
Olen mykistynyt. Kokonaisvaltainen, voimakas lukukokemus.
October 9, 2021
Feministä, voimakasta ja sateenkaarevaa fantasiaa. Tätä lisää!
February 2, 2020
Högkvalitativ fantasy med ett feministisk perspektiv och en queer twist som jag gillar skarpt. Vad finns inte att älska i denna bok? Geni ❤️
July 23, 2022
Långsam början men fantastisk mot slutet. Kunde intr sluta läsa!
May 5, 2017
Alltså Maria Turtschaninoff må ha ett väldigt komplicerat namn, men såå värt att lägga på minnet/lära sig stava. Jag har bara läst bra böcker av henne. Arra, De ännu icke valda och Underfors. Även om jag gillat alla står Arra ut extra mycket. Alltså blev jag vansinnigt glad när hennes nya bok, Anaché, utspelar sig i samma universum som Arra.
Anaché tillhör ett nomadfolk som lever "norrut" i akkadernas land, "väster och norr om landet Lavora och norr om Urundien". Jag får Mongoliet vibbar eller Sibirisk tundra. Bara vidder, gräs och himmel. Hon har en äldre bror Huor, som är centrum i hennes liv i stort sett från början. Genom Huor lär sig Anaché sådant som flickor egentligen inte får lära sig. Samhället de växer upp i är hårt och "männens våld är vardag och andarna nära". Det är exempelvis bara män som får tala med andarna och förrätta de nödvändiga ritualerna. Anaché ser dock Pa jau (ett slags djur) och den visar sig vara hennes kangar (ande/hjälpare) både i den här världen och i drömvärlden som Anaché går in i om nätterna.
När Anaché är 13-14 år begås en fruktansvärd orätt som rubbar balansen både i naturen och i andevärlden och det blir uppenbart att Anaché är en viktig del i det som ska hända.
Hos dem föddes en gång en flicka som gick dit hon inte fick gå och gjorde det som var omöjligt.
Tycker så, så, så mycket om den här boken. Läste den i ett enda svep. Jag vet verkligen inte om tonåringar gillar att ta sig in i en hittepå nomadvärld med deras samhällsstruktur och religion, men jag älskar det! Det är spännande, men egentligen bara på ett lågmält och stilla sätt. Det finns dock en sådan stämning i boken, precis som i alla Turtschaninoffs böcker, som nästan går att ta på. Skickligt skrivet. Läs den för jösse namn! Läs alla Turtschaninoffs böcker!
Anaché tillhör ett nomadfolk som lever "norrut" i akkadernas land, "väster och norr om landet Lavora och norr om Urundien". Jag får Mongoliet vibbar eller Sibirisk tundra. Bara vidder, gräs och himmel. Hon har en äldre bror Huor, som är centrum i hennes liv i stort sett från början. Genom Huor lär sig Anaché sådant som flickor egentligen inte får lära sig. Samhället de växer upp i är hårt och "männens våld är vardag och andarna nära". Det är exempelvis bara män som får tala med andarna och förrätta de nödvändiga ritualerna. Anaché ser dock Pa jau (ett slags djur) och den visar sig vara hennes kangar (ande/hjälpare) både i den här världen och i drömvärlden som Anaché går in i om nätterna.
När Anaché är 13-14 år begås en fruktansvärd orätt som rubbar balansen både i naturen och i andevärlden och det blir uppenbart att Anaché är en viktig del i det som ska hända.
Hos dem föddes en gång en flicka som gick dit hon inte fick gå och gjorde det som var omöjligt.
Tycker så, så, så mycket om den här boken. Läste den i ett enda svep. Jag vet verkligen inte om tonåringar gillar att ta sig in i en hittepå nomadvärld med deras samhällsstruktur och religion, men jag älskar det! Det är spännande, men egentligen bara på ett lågmält och stilla sätt. Det finns dock en sådan stämning i boken, precis som i alla Turtschaninoffs böcker, som nästan går att ta på. Skickligt skrivet. Läs den för jösse namn! Läs alla Turtschaninoffs böcker!
Read
August 10, 2023En pysty antamaan tähtiä, koska olen lukenut tämän aiemminkin, ja kokemus oli vähän erilainen eri lukukerroilla (luin suomeksi, vaikka GR:ssä vain alkuperäinen). Erittäin hyvä kirja joka tapauksessa. Kirjassa kuvataan paimentolaisia, joille lampaat ovat elinehto, sukupuoliroolit ehdottomia ja henget osa jokapäiväistä elämää.
Kirjan maailma ja akkadiheimon kulttuuri oli perinpohjaisesti hyvin rakennettu. Pidin muun muassa siitä, kuinka tarinassa tuotiin esiin patriarkaattisessa yhteiskunnassakin piilevä naisten yhteisöllinen voima. Analyyttisemmin tarinaa pohtiessa en ole varma, näenkö ihan jokaisen juonensirpaleen logiikan, mutta mikään ei häirinnyt lukiessa. Omaan makuun Anachén hahmossa oli tosin ehkä aavistus liikaa ”Valittu”-trooppia, mutta hän oli kuitenkin samaistuttava ja hyvin kirjoitettu.
Kirjan maailma ja akkadiheimon kulttuuri oli perinpohjaisesti hyvin rakennettu. Pidin muun muassa siitä, kuinka tarinassa tuotiin esiin patriarkaattisessa yhteiskunnassakin piilevä naisten yhteisöllinen voima. Analyyttisemmin tarinaa pohtiessa en ole varma, näenkö ihan jokaisen juonensirpaleen logiikan, mutta mikään ei häirinnyt lukiessa. Omaan makuun Anachén hahmossa oli tosin ehkä aavistus liikaa ”Valittu”-trooppia, mutta hän oli kuitenkin samaistuttava ja hyvin kirjoitettu.
September 3, 2020
En ole pitkään aikaan lukenut mitään näin koukuttavaa. Kaunista luonnon ja paimentolaiskansan kuvausta heti alkusivuilta ja vaikka vasta puolessa välissä saa hieman kiinni siitä, mihin juoni kulkee, loppupuolen käänne on äärettömän hieno. Viimeisten viidenkymmenen sivun aikana itkin vähän väliä ja viimeiset lauseet oli hankala lukea, kun silmät olivat sumeina kyynelistä.
Teksti on rauhallista ja selkeätä. Erikoiset termit, nimet ja riitit on melko helppo omaksua, vaikka niitä onkin jonkin verran.
Päähenkilön hahmokehitys on huikea, mutta samalla samaistuttava. Tunsin Anachén kärsimykset, nöyryytykset ja kivut, mutta myös ilon ja huojennuksen sekä ennen kaikkea rakkauden lukiessani.
Tämä on fantasiakirja, joka pureutuu loistavasti kysymyksiin perheväkivallasta, vallankäytöstä, sukupuolirooleista ja itsensä löytämisestä.
Suosittelen lämpimästi!
Teksti on rauhallista ja selkeätä. Erikoiset termit, nimet ja riitit on melko helppo omaksua, vaikka niitä onkin jonkin verran.
Päähenkilön hahmokehitys on huikea, mutta samalla samaistuttava. Tunsin Anachén kärsimykset, nöyryytykset ja kivut, mutta myös ilon ja huojennuksen sekä ennen kaikkea rakkauden lukiessani.
Tämä on fantasiakirja, joka pureutuu loistavasti kysymyksiin perheväkivallasta, vallankäytöstä, sukupuolirooleista ja itsensä löytämisestä.
Suosittelen lämpimästi!
July 7, 2019
Maria Turtschaninoffs böcker är hyllningar till kvinnor. Kvinnor som väljer att gå sin egen väg, och kvinnor som väljer att följa samhällets vilja för att skydda andra. Detta är också den av Turtschaninoffs berättelser som handlar om att hitta sin identitet, och hur stor och liten roll kön kan ha i att avgöra en människas personlighet. Jag önskar jag hade haft denna boken när jag var tonåring så jag kunde ha lärt mig av Anachés liv tidigare. Jag tror att jag hade känt igen mig mycket i hennes sökande efter vem hon var. Idag fästs jag vid Nansal, och jag tror inte jag kännt igen mig i en kakartär så mycket som i henne.
Detta är ett mästerverk!!
Detta är ett mästerverk!!
April 13, 2019
sis. spoilereita, perheväkivalta, raiskaus)
Kirjan alku oli hidas. En ollut välittömästi mukana menossa, menoa ei kovin paljon ollut. Siitä huolimatta jatkoin lukemista ja pikkuhiljaa pääsin tarinassa siihen pisteeseen, että minua olisi harmittanut, jos en olisi saanut lukea sitä loppuun.
Minusta mainoslauseet ja lukemaanhoukuttelut kirjojen takakannessa ovat usein surkuhupaisia. Anaché lupaili takakannessaan, että "ei muistuta mitään ennen lukemaasi. Tarina jättää ison jäljen lukijan sydämeen."
Ei, kirja, valitettavasti et täyttänyt noita lupauksia. Tarina ei yllättänyt, muistutti hyvin paljon aiemmin lukeamiani tekstejä, eikä jättänyt suurta jälkeä sydämeeni.
Tietysti tämä nyt on nipottamista, mutta itse naureskelen tällaisille mielelläni.
Jos tämä olisi ensimmäinen lukemani kirja, joka käsittelee yhden valitun sankarin matkaa kohti pahan voittamista niin silloin voisin sanoa toisin. Mutta tässä vaiheessa elämääni, erityisesti fantasianörttinä, tällaiset tarinat eivät paljoa yllätä.
Ja kenen fiksu idea oli laittaa sanasto kirjan perälle? Kun kirja on jo luettu ja kaikki vieraat sanat on sisäistetty tarinan myötä, ei siitä ole mitään hyötyä, että vasta lopussa saa lukea "Chotan - lammas- tai riistamuhennos", kun tarinassa on monta kertaa sanottu "chotanmuhennos" ja viitattu muhennoksessa oleviin lihakimpaleisiin, etc.
Anachéssa oli kuitenkin paljon, mistä pidin. On vaan niin paljon helpompi pukea sanoiksi valituksenaiheeni ja sitten sanoa myöhemmin "kaikki loppu kirjassa olikin hyvää". Ehkä jatkan sillä linjalla?
Perheväkivalta. En pitänyt. Mulla on todella monimutkainen suhde lähisuhdeväkivallan käsittelyyn. En halua lukea sellaista, joka syynää sen syitä ja erityisesti seurauksia hirveän tarkkaan ja kuvailevasti, mutta en myöskään halua lukea ylimalkaista ja kevyttä (*köhPotterköh*) tarinaa, joka vain pintaraapaisee sitä helvettiä, mitä se todellisuudessa on ja mukavasti unohtaa sen seuraukset aina kun tarinalle sopii.
Anaché pyöri näiden kahden rajamailla, joten ehkä ihan hyvä luettava mulle? Ei liian raskas käsitellä. Mutta välillä tuntui, että kohtaukset oli pistetty mukaan vain shokkiarvon takia, ei viemään tarinaa eteenpäin. Vai olenko turhan kriittinen? Ehkä vähän. Tämä on minulle hankala aihe käsitellä.
Perheestä seuraakin yksi ihmetyksen aiheeni. Anachén tarina alkaa 11-vuotiaasta tytöstä, joka kasvaa paimentolaisheimon päällikön perheessä. Perheeseen kuuluu isä, äiti, veli ja Anaché.
Äidin nimi sanotaan vasta reilusti kirjan puolenvälin jälkeen. Eikä mainita enää uudestaan sen jälkeen.
Haluanko tulkita tästä jotain suurempaa? Kyllä. Osaanko sanallisesti ilmaista mietteitäni? Huonosti.
Tähän pointtiin liittyy se, että Anaché ottaa veljensä aseman yhteisössä tämän kuoltua ja elää miehenä jonkin aikaa. Äiti saa nimen silloin, kun Anaché, joka eli nimellä Heor, kertoo puolisolleen:
"Olen Anaché, Heorin sisar. Kajaken ja Machén tytär. Lumimyrskyssä menehtyi Heor, en minä."
Tätä ennen ja tämän jälkeen, äiti on vain äiti. Hänellä on luonnetta ja virkaa Anachén tarinassa, mutta on todella mielenkiintoista, että hän saa nimen ainoastaan yhdessä repliikissä, ei itse kerronnan aikana.
Anachén sukupuolen käsittely on jätetty oman tulkintani mukaan hyvin paljolti ulkoamääritellyksi. Kirja ei syväluotaa Anachén omia tunteita ja määrityksiä aiheesta kovin tarkkaan. Kirja viettää ensimmäisen osan nuoren naisen silmissä, seuraavaksi nuoren miehen, sen jälkeen palaa nuoreen naiseen, jolla on kuitenkin kokemus miehen elämästä. Kirja tuntuu viittavan, että lopussa Anaché itse kokisi itsensä naiseksi, mutta ulkopuoliset määrittelevät hänet joksikin muuksi, "miesnaiseksi" kerronnan mukaan.
Ja tottakai tällaisessa tarinassa on pakko olla kohtaus, jossa miehenä esiintynyt nainen paljastetaan julkisesti häpäisten. Onneksi Anaché oli tätä kohtausta ennen saanut itse omatahtoisesti kertoa itsestään vaimolleen, joka oli hyväksynyt hänet. Jos paljastus koko kansan edessä olisi tapahtunut tätä ennen, eurgh, ällöttävää shokkiarvorahastusta. Ja juuri julkisen häpäisyn jälkeen Anaché kävi "lopputaistelun" tarinan antagonistia vastaan ja voitti, ja sai yhteisön kunnioituksen. Joten... eh... All's well that ends well? ... Ei. Aina näin ei ole.
Shokkiarvoon ja väkivaltaan palatakseni, ärsyttää ihan vain hieman, että kirjassa tapahtuva raiskaus kuvattiin, ei aivan kohta kohdalta, mutta selkeästi noin sivun mitan verran, sen sijaan Anachén ja hänen vaimonsa ensimmäinen seksikerta, kun molemmat rakastavat toisiaan ja vaimo tietää Anachén syntymäsukupuolen, saa vain muutaman lauseen ja "kauniin" fade to blackin.
Itse olisin paljon mieluummin nähnyt Anachén rakkauden kokemuksen saavan enemmän sijaa.
Paljosta olen valittanut... mutta, hyvä asioita.
Anachén ja vaimon suhde. Tällaista rakkautta haluan lukea, kehittyvää ja kestävää, sukupuoleen katsomatta.
Anachén ja eläinten suhde, erityisesti hänen hevosensa.
Maailman tarinat olivat hauskoja.
Kirjan tarina ja kerronta olivat miellyttäviä, joskaan eivät maailmaamullistavia.
Olen vähän kahden vaiheilla, suositellako tätä. Ihan ok lukemista, mutta parempaakin löytyy.
Kirjan alku oli hidas. En ollut välittömästi mukana menossa, menoa ei kovin paljon ollut. Siitä huolimatta jatkoin lukemista ja pikkuhiljaa pääsin tarinassa siihen pisteeseen, että minua olisi harmittanut, jos en olisi saanut lukea sitä loppuun.
Minusta mainoslauseet ja lukemaanhoukuttelut kirjojen takakannessa ovat usein surkuhupaisia. Anaché lupaili takakannessaan, että "ei muistuta mitään ennen lukemaasi. Tarina jättää ison jäljen lukijan sydämeen."
Ei, kirja, valitettavasti et täyttänyt noita lupauksia. Tarina ei yllättänyt, muistutti hyvin paljon aiemmin lukeamiani tekstejä, eikä jättänyt suurta jälkeä sydämeeni.
Tietysti tämä nyt on nipottamista, mutta itse naureskelen tällaisille mielelläni.
Jos tämä olisi ensimmäinen lukemani kirja, joka käsittelee yhden valitun sankarin matkaa kohti pahan voittamista niin silloin voisin sanoa toisin. Mutta tässä vaiheessa elämääni, erityisesti fantasianörttinä, tällaiset tarinat eivät paljoa yllätä.
Ja kenen fiksu idea oli laittaa sanasto kirjan perälle? Kun kirja on jo luettu ja kaikki vieraat sanat on sisäistetty tarinan myötä, ei siitä ole mitään hyötyä, että vasta lopussa saa lukea "Chotan - lammas- tai riistamuhennos", kun tarinassa on monta kertaa sanottu "chotanmuhennos" ja viitattu muhennoksessa oleviin lihakimpaleisiin, etc.
Anachéssa oli kuitenkin paljon, mistä pidin. On vaan niin paljon helpompi pukea sanoiksi valituksenaiheeni ja sitten sanoa myöhemmin "kaikki loppu kirjassa olikin hyvää". Ehkä jatkan sillä linjalla?
Perheväkivalta. En pitänyt. Mulla on todella monimutkainen suhde lähisuhdeväkivallan käsittelyyn. En halua lukea sellaista, joka syynää sen syitä ja erityisesti seurauksia hirveän tarkkaan ja kuvailevasti, mutta en myöskään halua lukea ylimalkaista ja kevyttä (*köhPotterköh*) tarinaa, joka vain pintaraapaisee sitä helvettiä, mitä se todellisuudessa on ja mukavasti unohtaa sen seuraukset aina kun tarinalle sopii.
Anaché pyöri näiden kahden rajamailla, joten ehkä ihan hyvä luettava mulle? Ei liian raskas käsitellä. Mutta välillä tuntui, että kohtaukset oli pistetty mukaan vain shokkiarvon takia, ei viemään tarinaa eteenpäin. Vai olenko turhan kriittinen? Ehkä vähän. Tämä on minulle hankala aihe käsitellä.
Perheestä seuraakin yksi ihmetyksen aiheeni. Anachén tarina alkaa 11-vuotiaasta tytöstä, joka kasvaa paimentolaisheimon päällikön perheessä. Perheeseen kuuluu isä, äiti, veli ja Anaché.
Äidin nimi sanotaan vasta reilusti kirjan puolenvälin jälkeen. Eikä mainita enää uudestaan sen jälkeen.
Haluanko tulkita tästä jotain suurempaa? Kyllä. Osaanko sanallisesti ilmaista mietteitäni? Huonosti.
Tähän pointtiin liittyy se, että Anaché ottaa veljensä aseman yhteisössä tämän kuoltua ja elää miehenä jonkin aikaa. Äiti saa nimen silloin, kun Anaché, joka eli nimellä Heor, kertoo puolisolleen:
"Olen Anaché, Heorin sisar. Kajaken ja Machén tytär. Lumimyrskyssä menehtyi Heor, en minä."
Tätä ennen ja tämän jälkeen, äiti on vain äiti. Hänellä on luonnetta ja virkaa Anachén tarinassa, mutta on todella mielenkiintoista, että hän saa nimen ainoastaan yhdessä repliikissä, ei itse kerronnan aikana.
Anachén sukupuolen käsittely on jätetty oman tulkintani mukaan hyvin paljolti ulkoamääritellyksi. Kirja ei syväluotaa Anachén omia tunteita ja määrityksiä aiheesta kovin tarkkaan. Kirja viettää ensimmäisen osan nuoren naisen silmissä, seuraavaksi nuoren miehen, sen jälkeen palaa nuoreen naiseen, jolla on kuitenkin kokemus miehen elämästä. Kirja tuntuu viittavan, että lopussa Anaché itse kokisi itsensä naiseksi, mutta ulkopuoliset määrittelevät hänet joksikin muuksi, "miesnaiseksi" kerronnan mukaan.
Ja tottakai tällaisessa tarinassa on pakko olla kohtaus, jossa miehenä esiintynyt nainen paljastetaan julkisesti häpäisten. Onneksi Anaché oli tätä kohtausta ennen saanut itse omatahtoisesti kertoa itsestään vaimolleen, joka oli hyväksynyt hänet. Jos paljastus koko kansan edessä olisi tapahtunut tätä ennen, eurgh, ällöttävää shokkiarvorahastusta. Ja juuri julkisen häpäisyn jälkeen Anaché kävi "lopputaistelun" tarinan antagonistia vastaan ja voitti, ja sai yhteisön kunnioituksen. Joten... eh... All's well that ends well? ... Ei. Aina näin ei ole.
Shokkiarvoon ja väkivaltaan palatakseni, ärsyttää ihan vain hieman, että kirjassa tapahtuva raiskaus kuvattiin, ei aivan kohta kohdalta, mutta selkeästi noin sivun mitan verran, sen sijaan Anachén ja hänen vaimonsa ensimmäinen seksikerta, kun molemmat rakastavat toisiaan ja vaimo tietää Anachén syntymäsukupuolen, saa vain muutaman lauseen ja "kauniin" fade to blackin.
Itse olisin paljon mieluummin nähnyt Anachén rakkauden kokemuksen saavan enemmän sijaa.
Paljosta olen valittanut... mutta, hyvä asioita.
Anachén ja vaimon suhde. Tällaista rakkautta haluan lukea, kehittyvää ja kestävää, sukupuoleen katsomatta.
Anachén ja eläinten suhde, erityisesti hänen hevosensa.
Maailman tarinat olivat hauskoja.
Kirjan tarina ja kerronta olivat miellyttäviä, joskaan eivät maailmaamullistavia.
Olen vähän kahden vaiheilla, suositellako tätä. Ihan ok lukemista, mutta parempaakin löytyy.
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 24, 2024
Inte min typ av bok. Väldigt råddig ibland och det hände inte så mycket bara i vissa små ställen i boken.
July 1, 2024
Maresi-trilogia kuuluu suosikkikirjoihini ja ihailen Turschaninoffin kykyä luoda sanojen avulla vahvoja ja eläväisiä mielikuvia. Anaché on hieno kasvukertomus ja aromaisema, vuodenajat ja heimojen kulttuurit välittyvät lukijalle upeasti, mutta tarinan perinteikkyys teki tarinasta hieman yllätyksettömän.
June 26, 2021
Viimeinen mahtava, ihana kirja jonka olen ahminut Turtschaninoffin tuotannosta ja voi mikä kirja onkin! Harmi kun loppui, toivottavasti näitä kirjoja tulee vielä pian lisää!
Kirjan tarina vetäisi heti mukaansa kauas aroille jossa taivas on korkealla ja elämä rankkaa mutta tyydyttävää.
Anaché kasvaa Akkadiheimossa, yhden heimopäällikön tyttärenä. Hän rakastaa aroa, hevosia ja lampaita eikä kotityöt enemmälti kiinnosta. Hänen veljensä Heor rakastaa pikkusiskoaan ja opettaa hänelle taitoja jotka kuuluvat vain miehille.
Elämä etenee ja akkadien tavat ja mytologia avautuu tarinan edetessä. Kirjan maailma on uskomattoman rikas ja moniulotteinen. Jokainen hahmo oli uskottava ja tärkeä juonen kannalta. Heimon uskonto oli mielenkiintoinen ja omaperäinen. Tykkäsin kovasti Anachén hahmosta ja siitä miten hänen elämänkaarensa kulki. Eräässä kohdassa tuli vahvasti "Luolakarhun klaani"-kirjan päähenkilö Ayla-vibat mutta ei suinkaan huonolla tavalla. Molemmat olivat vahvoja omantiensä kulkijoita joilla ei elämä ole aina ollut helppoa. Kirjassa oli myös raskaita teemoja: perheväkivaltaa, murhanyritys ja r*iskaus. Kirjan maailmassa naisten ja miesten roolit olivat erillään toisistaan mutta tähänkin tuli yllättävä käänne kirjan puolivälissä. Siis aivan huippua, suosittelen!
Kirjan tarina vetäisi heti mukaansa kauas aroille jossa taivas on korkealla ja elämä rankkaa mutta tyydyttävää.
Anaché kasvaa Akkadiheimossa, yhden heimopäällikön tyttärenä. Hän rakastaa aroa, hevosia ja lampaita eikä kotityöt enemmälti kiinnosta. Hänen veljensä Heor rakastaa pikkusiskoaan ja opettaa hänelle taitoja jotka kuuluvat vain miehille.
Elämä etenee ja akkadien tavat ja mytologia avautuu tarinan edetessä. Kirjan maailma on uskomattoman rikas ja moniulotteinen. Jokainen hahmo oli uskottava ja tärkeä juonen kannalta. Heimon uskonto oli mielenkiintoinen ja omaperäinen. Tykkäsin kovasti Anachén hahmosta ja siitä miten hänen elämänkaarensa kulki. Eräässä kohdassa tuli vahvasti "Luolakarhun klaani"-kirjan päähenkilö Ayla-vibat mutta ei suinkaan huonolla tavalla. Molemmat olivat vahvoja omantiensä kulkijoita joilla ei elämä ole aina ollut helppoa. Kirjassa oli myös raskaita teemoja: perheväkivaltaa, murhanyritys ja r*iskaus. Kirjan maailmassa naisten ja miesten roolit olivat erillään toisistaan mutta tähänkin tuli yllättävä käänne kirjan puolivälissä. Siis aivan huippua, suosittelen!
August 24, 2018
Till skillnad från Turtshaninoffs tidigare bok, "Arra", är Anachés uppväxthistoria mer episk. Världen är vackert (och mycket ingående) beskriven, berättelsen rörande (och verkligen överraskande på sina ställen) och budskapet inte för påklistrat. Eftersom jag studerat religionsvetenskap, kändes vissa aspekter av den "schamanistiska" traditionen till en början förutsägbara, men allt eftersom världen blev mer levande under läsandet, tog berättelsen och beskrivningarna mig bortom det jag trodde jag visste, and it did not disappoint. En fin bok, och inom (ungdoms?) fantasy-genren något uppfriskande annorlunda och gränsöverskridande.
August 15, 2023
Olipa jännä lukuelämys. Alku, tai rehellisesti sanottuna koko ensimmäinen puolisko kirjasta on hyvinkin hidas ja lakkasin lukiessani jo odottamasta mitään suurta käännettä, josta tarina kunnolla alkaisi. Maailmaa rakennetaan huolella ja päähenkilön elämää kuvataan rauhalliseen tahtiin. Telogelmarjat ja tiilitee tulivat hyvinkin tutuiksi, kuvailu kun keskittyy usein käytännön toimiin pysähtymättä pitkäksi aikaa ihmisten ajatuksiin ja tunteisiin. Päähenkilö jäikin pitkäksi aikaa aika etäiseksi. Kun kaksisataa sivua alkoi olla takana, aloin jo vähän kyseenalaistaa lukuprojektiani. Mutta sitten tapahtuikin se jännä juttu, puolivälin käänne, jonka jälkeen loput sivut kääntyivätkin sellaista vauhtia, etten olisi vielä hetki sitten uskonut. Alun hitaus palveli kirjan loppua, olin lukijana sitoutuneempi kirjan maailmaan ja päähenkilön tarinaan, liikutuin oikeasti ja välitin siitä, miten tarina päättyy.
Tätä ei siis ehkä voi suositella niille lukijoille, joilla on tapana tuskastua jo muutaman kymmenen sivun jälkeen, jos mitään ei oikein tapahdu. Tarjolla ei ole myöskään nopeasti saatavilla olevaa romanssia. Toisaalta jos sellaiset teemat kuten naisten ja vähemmistöjen oikeudet kiinnostavat ja kaipaat näiden asioiden ääreltä voimauttavaa kasvutarinaa, kirja saattaa hyvinkin olla vaivan arvoinen. Fantasian nälkäiselle on myös todettava, että vaikkei kirja periaatteessa tarjoa mitään uutta, henkimaailmasta kirjoitetaan mielestäni poikkeuksellisen hienosti ja uskottavasti. Perinteisessä fantasiakaavassa naispäähenkilö ja sateenkaarivärit myös ilahduttavat erityisesti siksi, että yleensä tähän kaavaan ei näitä asioita ole kuulunut.
Yhden tähden pudotan pois, koska oman lukunautintoni näkökulmasta alkuosa olisi voinut olla himpun verran tiiviimpi. Hieno lukukokemus kuitenkin.
Tätä ei siis ehkä voi suositella niille lukijoille, joilla on tapana tuskastua jo muutaman kymmenen sivun jälkeen, jos mitään ei oikein tapahdu. Tarjolla ei ole myöskään nopeasti saatavilla olevaa romanssia. Toisaalta jos sellaiset teemat kuten naisten ja vähemmistöjen oikeudet kiinnostavat ja kaipaat näiden asioiden ääreltä voimauttavaa kasvutarinaa, kirja saattaa hyvinkin olla vaivan arvoinen. Fantasian nälkäiselle on myös todettava, että vaikkei kirja periaatteessa tarjoa mitään uutta, henkimaailmasta kirjoitetaan mielestäni poikkeuksellisen hienosti ja uskottavasti. Perinteisessä fantasiakaavassa naispäähenkilö ja sateenkaarivärit myös ilahduttavat erityisesti siksi, että yleensä tähän kaavaan ei näitä asioita ole kuulunut.
Yhden tähden pudotan pois, koska oman lukunautintoni näkökulmasta alkuosa olisi voinut olla himpun verran tiiviimpi. Hieno lukukokemus kuitenkin.
November 2, 2020
I have been reading about Siberian shamanism and cultures and reading this book just made all I have read to feel so much more real whether this was pure fiction or based on real Siberian nomad cultures.... To dive into culture and viewpoint of both the tribe and Anache her/himself just opened up how the animistic cultures understood our world in so much deeper level... fiction? Perhaps but with the indigenous heart that really understands how we were and still hopefully at least somewhere are deeply connected with nature
May 27, 2020
Turtschaninoff skriver så bra att det inte går att sluta läsa innan man vet hur det går för huvudkaraktärerna. Det är roligt med queervändningen i denna bok med, uppfriskande. Fascinerande och intressant att läsa fantasy där flickor och kvinnor står i centrum. Det behövs i en genre som vanligtvis domineras av män. Jag läste denna efter Arra och trilogin om Maresi och Röda klostret. Nu hoppas jag innerligt på flera böcker om denna värld av Turtschaninoff.
July 17, 2023
Anaché kertoo kuvitteellisesta akkadikansasta ja sen khalka-heimoon kuuluvan tytön tiestä shamaaniksi. Turtschaninoff kertoo tarinan yksinkertaisen kiehtovasti, se on kuin sukellus toiseen maailmaan ja ulottuvuuteen, ja kuitenkin tunnistettava. Turtschaninoff on suomalainen, mutta samalla kansainvälinen kirjailija - uskon että tämä tarina vetää missä päin maailmaa tahansa. Luin kirjan ruotsiksi kieltä verryttääkseni, hyvin onnistui niinkin.
March 12, 2018
Det är inte ofta jag läser på svenska, men som tidigare nämnt köpte jag denna av författaren själv när hon stod på bokmässan 2012. Och jag älskar den lika mycket då som nu, men jag tror att jag uppskattar den mer nu än vad jag gjorde för 6 år sen. Önskar att jag läste den när jag var i 12-15 års åldern som boken ser ut att rikta sig till. Världsuppbyggnaden är fantastisk <3
June 8, 2018
Virkistävän erilainen tarina. Tällä kertaa sankarinamme on nuori tyttö, joka kohtaa kasvaessaan huikeita haasteita. Hän ei mahdu perinteiseen naisen rooliin ja hän näkee eläinhenkiä.
Tästä asetelmasta lähtee arkea ja seikkailua sisältävä tarina.
Tästä asetelmasta lähtee arkea ja seikkailua sisältävä tarina.
June 29, 2023
Ehdottomasti yksi nuoruuteni merkittävimmistä lukukokemuksista, joka vaikuttaa positiivisesti edelleen. Hyvin kirjoitettu ylipäätään, päähenkilön kehitys on luontevaa ja ymmärrettävää. Turtschaninoff käsittelee aiheitaan suurella sydämmellä. Pitääpä lukea tämä uudemman kerran.
June 29, 2020
Utterly engrossing. Can't remember when I last read a book that had me wanting to get back to it so badly. The characters, the world-building, the story arc – all stellar.
April 1, 2021
Vansinnigt bra, som alla Maria Turschaninoffs böcker. Fängslande och alltid med ett viktigt budskap, så att det går att läsa berättelsen på flera nivåer.
February 1, 2023
Läste pånytt efter många år, och trots att jag visste handlingen och fick inga överaskningar så var boken fortfarande väldigt väldigt bra.
January 23, 2024
luin lapsen, tää oli liian hyvä
August 27, 2024
👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻
January 4, 2025
Maria Turtschaninoff fortsätter att överraska med sitt poetiskt enkla djup. En modern sagoväverska som med skicklighet bygger vidare på den spartanskt vackra (skandinaviska?) sagotraditionen, i liknande stil som Tove Janson, de lite mer mogna böckerna av Astrid Lindgren eller på något avlägset sätt Tomas Tranströmer. Underbar karaktärsutveckling, världsuppbyggnad och samhällsporträtt. Samtidigt som boken Anaché med ett skarpt ljus belyser vårt samhälles många tillkortakommanden och mörka sidor.
Snälla, läs Marias böcker. Om inte denna, så Arra (kortare, lika vacker men inte lika samtidsbelysande) eller Arvejord (hjärtskärande vacker poetisk prosa).
Snälla, läs Marias böcker. Om inte denna, så Arra (kortare, lika vacker men inte lika samtidsbelysande) eller Arvejord (hjärtskärande vacker poetisk prosa).
February 21, 2023
Jättebra bok jag älskar Turtschaninoffs sätt att skriva och de relevanta teman hon tar upp!
January 29, 2015
Maresi teki niin hyvän vaikutuksen, että halusin tutustua kirjailijan aiempaan tuotantoon. En todellakaan joutunut pettymään! Anache liikkui hyvin samoissa teemoissa ja tyylissä, mutta pidempänä ja perusteellisempana se oli suorastaan parempi.
Tarina sijoittuu ihanille sisämaa-aroille, missä lammaspaimentolaiskansa vaeltaa pienillä kopukoillaan perhekuntina laitumelta toiselle. Maisemat ovat upeita, ruoka herkullista (jopa se juustolla ja leipäpaloilla ryyditetty suolatee..) ja luonto täynnä mahtavia henkiä ja jumalia. Valitettavasti myös täällä nainen on miestä alempiarvoisempi, isänsä tai miehensä armoilla. Onneksi suurin osa miehistä käytti valtaansa hyvin. Päähenkilön, Anachen isä tosin ei kuulunut näihin..
Sukupuolten välinen tehtävien jako oli tiukka, eikä siitä yleensä joustettu hyvästäkään syystä. Siksi mies ei voinut laittaa itselleen lämmintä ruokaa pitkillä metsästysretkillään, kerätä marjoja tai juuria nälkäänsä tai käyttää yrttejä haavojen parantamiseen. Naiset pitivät omat tietonsa ja taitonsa mahdollisimman tarkoin salassa, jotta heidän ei katsottaisi tunkeutuvan miesten alueelle. Anache kertookin ennen kaikkea näiden roolien murtamisesta.
Tarina vetää mukaansa niin vahvasti, että nukkuminen ja töissäkäynti ei tahtonut enää luonnistua. Luinkin suurimman osan kirjasta kertaistumalta, yötä myöten. Todella vahva kirja. Ainoa pieni pettymys tuli lopussa. Huolella pohjustetusta loppuselvittelystä selvittiinkin nopeasti ja helposti. Siihen astiset koettelemukset olivat olleet monin verroin pahempia. Kenties se olikin yksi tarinan opetuksista: suurin peikko ei olekaan se, jota ennalta pelätään. Tai sitten kirjailijalta loppui vain puhti. En ihan siihen kyllä uskoisi..
Vaikka kirja olikin erinomainen, toivoisin kirjailijan löytävän seuraaviin kirjoihinsa uusia teemoja. Naisten asema on nyt aika hyvin käsitelty näillä kahdella kirjalla.
Tarina sijoittuu ihanille sisämaa-aroille, missä lammaspaimentolaiskansa vaeltaa pienillä kopukoillaan perhekuntina laitumelta toiselle. Maisemat ovat upeita, ruoka herkullista (jopa se juustolla ja leipäpaloilla ryyditetty suolatee..) ja luonto täynnä mahtavia henkiä ja jumalia. Valitettavasti myös täällä nainen on miestä alempiarvoisempi, isänsä tai miehensä armoilla. Onneksi suurin osa miehistä käytti valtaansa hyvin. Päähenkilön, Anachen isä tosin ei kuulunut näihin..
Sukupuolten välinen tehtävien jako oli tiukka, eikä siitä yleensä joustettu hyvästäkään syystä. Siksi mies ei voinut laittaa itselleen lämmintä ruokaa pitkillä metsästysretkillään, kerätä marjoja tai juuria nälkäänsä tai käyttää yrttejä haavojen parantamiseen. Naiset pitivät omat tietonsa ja taitonsa mahdollisimman tarkoin salassa, jotta heidän ei katsottaisi tunkeutuvan miesten alueelle. Anache kertookin ennen kaikkea näiden roolien murtamisesta.
Tarina vetää mukaansa niin vahvasti, että nukkuminen ja töissäkäynti ei tahtonut enää luonnistua. Luinkin suurimman osan kirjasta kertaistumalta, yötä myöten. Todella vahva kirja. Ainoa pieni pettymys tuli lopussa. Huolella pohjustetusta loppuselvittelystä selvittiinkin nopeasti ja helposti. Siihen astiset koettelemukset olivat olleet monin verroin pahempia. Kenties se olikin yksi tarinan opetuksista: suurin peikko ei olekaan se, jota ennalta pelätään. Tai sitten kirjailijalta loppui vain puhti. En ihan siihen kyllä uskoisi..
Vaikka kirja olikin erinomainen, toivoisin kirjailijan löytävän seuraaviin kirjoihinsa uusia teemoja. Naisten asema on nyt aika hyvin käsitelty näillä kahdella kirjalla.
November 7, 2012
En helt underbar berättelse som jag inte kunde släppa innan jag läst ut den - och ville inte att den skulle ta slut:-)
SFbokhandelns presentation stämmer väl:
"Om nätterna vandrar nomadflickan Anaché med andarna. Om dagarna lär hennes älskade bror henne allt det en akkadekvinna inte får kunna: kasta kniv, jaga och rida som en man. Men i en värld där faror och förbud styr en flickas liv får hon inte visa sina förmågor för någon. Speciellt inte då hennes far är stammens ledare, en oberäknelig, våldsam man.När Anaché förlorar dem hon älskar tvingas hon bli en annan för att överleva. Hon dras in i en konflikt mellan stammens makthungriga shaman och skapargudinnan, där stammens hela överlevnad står på spel. För att rädda stammen måste Anaché göra det ingen kvinna får, gå vägar ingen har gått före henne.I nomadkulturen karaktäriserar rörelsen livet: mellan årstider, mellan läger, och mellan verkligheten och andevärlden."
SFbokhandelns presentation stämmer väl:
"Om nätterna vandrar nomadflickan Anaché med andarna. Om dagarna lär hennes älskade bror henne allt det en akkadekvinna inte får kunna: kasta kniv, jaga och rida som en man. Men i en värld där faror och förbud styr en flickas liv får hon inte visa sina förmågor för någon. Speciellt inte då hennes far är stammens ledare, en oberäknelig, våldsam man.När Anaché förlorar dem hon älskar tvingas hon bli en annan för att överleva. Hon dras in i en konflikt mellan stammens makthungriga shaman och skapargudinnan, där stammens hela överlevnad står på spel. För att rädda stammen måste Anaché göra det ingen kvinna får, gå vägar ingen har gått före henne.I nomadkulturen karaktäriserar rörelsen livet: mellan årstider, mellan läger, och mellan verkligheten och andevärlden."
March 6, 2016
Anache's story takes place in what I would say is this fantasy world's Mongolian steps.
She has a loving brother and mother, and a harsh father. They live their life, hunting, tending to the animals, and meeting up with other clans once a year. It's a hard life, the steps are not a nice place, even if you know how to live there.
But that is not a story, we need some drama too. Like how she is growing up, and women have to marry. She does not want to. She loves hunting and doing things that are not for a woman. And how dark her father can be. Not to mention something that is brewing, another darkness. Oh that made me so mad! It's a really good baddie, I so hated this person. How dared he?!
But Anache is such a strong young woman. I can't tell you all the things that happen, I feel that they are all spoilers. But there is drama, a bit of suspense and so many things I want to mention, but can't cos then you will know what happen...let's just say it has depths.
She has a loving brother and mother, and a harsh father. They live their life, hunting, tending to the animals, and meeting up with other clans once a year. It's a hard life, the steps are not a nice place, even if you know how to live there.
But that is not a story, we need some drama too. Like how she is growing up, and women have to marry. She does not want to. She loves hunting and doing things that are not for a woman. And how dark her father can be. Not to mention something that is brewing, another darkness. Oh that made me so mad! It's a really good baddie, I so hated this person. How dared he?!
But Anache is such a strong young woman. I can't tell you all the things that happen, I feel that they are all spoilers. But there is drama, a bit of suspense and so many things I want to mention, but can't cos then you will know what happen...let's just say it has depths.
Displaying 1 - 30 of 39 reviews