What do you think?
Rate this book
Anaché
Akkadien valtakunta sijaitsee Lavorasta länteen ja luoteeseen ja Urundiasta pohjoiseen. Akkadit ovat paimentolaisia, ja heidät on muovannut kansaksi maa, jossa he elävät: aavat lakeudet, pitkä karhea ruoho ja ääretön sininen taivas. Heidän maataan kansoittavat gerrit, hevoset ja lampaat, tarinat ja henkiolennot. Kerran akkadien keskuuteen syntyy tyttö, jonka kohtalo muuttaa kaiken, mitä he ovat itsestään tienneet. Tytön nimi on Anaché.
Luontoa herkästi aistiva Anaché kasvaa miesten hallitsemassa maassa. Huor-veli opettaa hänet kuitenkin salaa metsästämään ja ratsastamaan. Ja kun henget kertovat pyhän miehen, angakokin, kautta Anachélle hänen tulevaisuutensa, ennustus on aivan toisenlainen kuin muiden samanikäisten tyttöjen.
Luontoa herkästi aistiva Anaché kasvaa miesten hallitsemassa maassa. Huor-veli opettaa hänet kuitenkin salaa metsästämään ja ratsastamaan. Ja kun henget kertovat pyhän miehen, angakokin, kautta Anachélle hänen tulevaisuutensa, ennustus on aivan toisenlainen kuin muiden samanikäisten tyttöjen.
523 pages, Hardcover
First published October 1, 2012
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 45 reviews
July 3, 2021
Olen mykistynyt. Kokonaisvaltainen, voimakas lukukokemus.
October 9, 2021
Feministä, voimakasta ja sateenkaarevaa fantasiaa. Tätä lisää!
February 2, 2020
Högkvalitativ fantasy med ett feministisk perspektiv och en queer twist som jag gillar skarpt. Vad finns inte att älska i denna bok? Geni ❤️
July 23, 2022
Långsam början men fantastisk mot slutet. Kunde intr sluta läsa!
May 5, 2017
Alltså Maria Turtschaninoff må ha ett väldigt komplicerat namn, men såå värt att lägga på minnet/lära sig stava. Jag har bara läst bra böcker av henne. Arra, De ännu icke valda och Underfors. Även om jag gillat alla står Arra ut extra mycket. Alltså blev jag vansinnigt glad när hennes nya bok, Anaché, utspelar sig i samma universum som Arra.
Anaché tillhör ett nomadfolk som lever "norrut" i akkadernas land, "väster och norr om landet Lavora och norr om Urundien". Jag får Mongoliet vibbar eller Sibirisk tundra. Bara vidder, gräs och himmel. Hon har en äldre bror Huor, som är centrum i hennes liv i stort sett från början. Genom Huor lär sig Anaché sådant som flickor egentligen inte får lära sig. Samhället de växer upp i är hårt och "männens våld är vardag och andarna nära". Det är exempelvis bara män som får tala med andarna och förrätta de nödvändiga ritualerna. Anaché ser dock Pa jau (ett slags djur) och den visar sig vara hennes kangar (ande/hjälpare) både i den här världen och i drömvärlden som Anaché går in i om nätterna.
När Anaché är 13-14 år begås en fruktansvärd orätt som rubbar balansen både i naturen och i andevärlden och det blir uppenbart att Anaché är en viktig del i det som ska hända.
Hos dem föddes en gång en flicka som gick dit hon inte fick gå och gjorde det som var omöjligt.
Tycker så, så, så mycket om den här boken. Läste den i ett enda svep. Jag vet verkligen inte om tonåringar gillar att ta sig in i en hittepå nomadvärld med deras samhällsstruktur och religion, men jag älskar det! Det är spännande, men egentligen bara på ett lågmält och stilla sätt. Det finns dock en sådan stämning i boken, precis som i alla Turtschaninoffs böcker, som nästan går att ta på. Skickligt skrivet. Läs den för jösse namn! Läs alla Turtschaninoffs böcker!
Anaché tillhör ett nomadfolk som lever "norrut" i akkadernas land, "väster och norr om landet Lavora och norr om Urundien". Jag får Mongoliet vibbar eller Sibirisk tundra. Bara vidder, gräs och himmel. Hon har en äldre bror Huor, som är centrum i hennes liv i stort sett från början. Genom Huor lär sig Anaché sådant som flickor egentligen inte får lära sig. Samhället de växer upp i är hårt och "männens våld är vardag och andarna nära". Det är exempelvis bara män som får tala med andarna och förrätta de nödvändiga ritualerna. Anaché ser dock Pa jau (ett slags djur) och den visar sig vara hennes kangar (ande/hjälpare) både i den här världen och i drömvärlden som Anaché går in i om nätterna.
När Anaché är 13-14 år begås en fruktansvärd orätt som rubbar balansen både i naturen och i andevärlden och det blir uppenbart att Anaché är en viktig del i det som ska hända.
Hos dem föddes en gång en flicka som gick dit hon inte fick gå och gjorde det som var omöjligt.
Tycker så, så, så mycket om den här boken. Läste den i ett enda svep. Jag vet verkligen inte om tonåringar gillar att ta sig in i en hittepå nomadvärld med deras samhällsstruktur och religion, men jag älskar det! Det är spännande, men egentligen bara på ett lågmält och stilla sätt. Det finns dock en sådan stämning i boken, precis som i alla Turtschaninoffs böcker, som nästan går att ta på. Skickligt skrivet. Läs den för jösse namn! Läs alla Turtschaninoffs böcker!
Read
August 10, 2023En pysty antamaan tähtiä, koska olen lukenut tämän aiemminkin, ja kokemus oli vähän erilainen eri lukukerroilla (luin suomeksi, vaikka GR:ssä vain alkuperäinen). Erittäin hyvä kirja joka tapauksessa. Kirjassa kuvataan paimentolaisia, joille lampaat ovat elinehto, sukupuoliroolit ehdottomia ja henget osa jokapäiväistä elämää.
Kirjan maailma ja akkadiheimon kulttuuri oli perinpohjaisesti hyvin rakennettu. Pidin muun muassa siitä, kuinka tarinassa tuotiin esiin patriarkaattisessa yhteiskunnassakin piilevä naisten yhteisöllinen voima. Analyyttisemmin tarinaa pohtiessa en ole varma, näenkö ihan jokaisen juonensirpaleen logiikan, mutta mikään ei häirinnyt lukiessa. Omaan makuun Anachén hahmossa oli tosin ehkä aavistus liikaa ”Valittu”-trooppia, mutta hän oli kuitenkin samaistuttava ja hyvin kirjoitettu.
Kirjan maailma ja akkadiheimon kulttuuri oli perinpohjaisesti hyvin rakennettu. Pidin muun muassa siitä, kuinka tarinassa tuotiin esiin patriarkaattisessa yhteiskunnassakin piilevä naisten yhteisöllinen voima. Analyyttisemmin tarinaa pohtiessa en ole varma, näenkö ihan jokaisen juonensirpaleen logiikan, mutta mikään ei häirinnyt lukiessa. Omaan makuun Anachén hahmossa oli tosin ehkä aavistus liikaa ”Valittu”-trooppia, mutta hän oli kuitenkin samaistuttava ja hyvin kirjoitettu.
September 3, 2020
En ole pitkään aikaan lukenut mitään näin koukuttavaa. Kaunista luonnon ja paimentolaiskansan kuvausta heti alkusivuilta ja vaikka vasta puolessa välissä saa hieman kiinni siitä, mihin juoni kulkee, loppupuolen käänne on äärettömän hieno. Viimeisten viidenkymmenen sivun aikana itkin vähän väliä ja viimeiset lauseet oli hankala lukea, kun silmät olivat sumeina kyynelistä.
Teksti on rauhallista ja selkeätä. Erikoiset termit, nimet ja riitit on melko helppo omaksua, vaikka niitä onkin jonkin verran.
Päähenkilön hahmokehitys on huikea, mutta samalla samaistuttava. Tunsin Anachén kärsimykset, nöyryytykset ja kivut, mutta myös ilon ja huojennuksen sekä ennen kaikkea rakkauden lukiessani.
Tämä on fantasiakirja, joka pureutuu loistavasti kysymyksiin perheväkivallasta, vallankäytöstä, sukupuolirooleista ja itsensä löytämisestä.
Suosittelen lämpimästi!
Teksti on rauhallista ja selkeätä. Erikoiset termit, nimet ja riitit on melko helppo omaksua, vaikka niitä onkin jonkin verran.
Päähenkilön hahmokehitys on huikea, mutta samalla samaistuttava. Tunsin Anachén kärsimykset, nöyryytykset ja kivut, mutta myös ilon ja huojennuksen sekä ennen kaikkea rakkauden lukiessani.
Tämä on fantasiakirja, joka pureutuu loistavasti kysymyksiin perheväkivallasta, vallankäytöstä, sukupuolirooleista ja itsensä löytämisestä.
Suosittelen lämpimästi!
July 7, 2019
Maria Turtschaninoffs böcker är hyllningar till kvinnor. Kvinnor som väljer att gå sin egen väg, och kvinnor som väljer att följa samhällets vilja för att skydda andra. Detta är också den av Turtschaninoffs berättelser som handlar om att hitta sin identitet, och hur stor och liten roll kön kan ha i att avgöra en människas personlighet. Jag önskar jag hade haft denna boken när jag var tonåring så jag kunde ha lärt mig av Anachés liv tidigare. Jag tror att jag hade känt igen mig mycket i hennes sökande efter vem hon var. Idag fästs jag vid Nansal, och jag tror inte jag kännt igen mig i en kakartär så mycket som i henne.
Detta är ett mästerverk!!
Detta är ett mästerverk!!
April 13, 2019
sis. spoilereita, perheväkivalta, raiskaus)
Kirjan alku oli hidas. En ollut välittömästi mukana menossa, menoa ei kovin paljon ollut. Siitä huolimatta jatkoin lukemista ja pikkuhiljaa pääsin tarinassa siihen pisteeseen, että minua olisi harmittanut, jos en olisi saanut lukea sitä loppuun.
Minusta mainoslauseet ja lukemaanhoukuttelut kirjojen takakannessa ovat usein surkuhupaisia. Anaché lupaili takakannessaan, että "ei muistuta mitään ennen lukemaasi. Tarina jättää ison jäljen lukijan sydämeen."
Ei, kirja, valitettavasti et täyttänyt noita lupauksia. Tarina ei yllättänyt, muistutti hyvin paljon aiemmin lukeamiani tekstejä, eikä jättänyt suurta jälkeä sydämeeni.
Tietysti tämä nyt on nipottamista, mutta itse naureskelen tällaisille mielelläni.
Jos tämä olisi ensimmäinen lukemani kirja, joka käsittelee yhden valitun sankarin matkaa kohti pahan voittamista niin silloin voisin sanoa toisin. Mutta tässä vaiheessa elämääni, erityisesti fantasianörttinä, tällaiset tarinat eivät paljoa yllätä.
Ja kenen fiksu idea oli laittaa sanasto kirjan perälle? Kun kirja on jo luettu ja kaikki vieraat sanat on sisäistetty tarinan myötä, ei siitä ole mitään hyötyä, että vasta lopussa saa lukea "Chotan - lammas- tai riistamuhennos", kun tarinassa on monta kertaa sanottu "chotanmuhennos" ja viitattu muhennoksessa oleviin lihakimpaleisiin, etc.
Anachéssa oli kuitenkin paljon, mistä pidin. On vaan niin paljon helpompi pukea sanoiksi valituksenaiheeni ja sitten sanoa myöhemmin "kaikki loppu kirjassa olikin hyvää". Ehkä jatkan sillä linjalla?
Perheväkivalta. En pitänyt. Mulla on todella monimutkainen suhde lähisuhdeväkivallan käsittelyyn. En halua lukea sellaista, joka syynää sen syitä ja erityisesti seurauksia hirveän tarkkaan ja kuvailevasti, mutta en myöskään halua lukea ylimalkaista ja kevyttä (*köhPotterköh*) tarinaa, joka vain pintaraapaisee sitä helvettiä, mitä se todellisuudessa on ja mukavasti unohtaa sen seuraukset aina kun tarinalle sopii.
Anaché pyöri näiden kahden rajamailla, joten ehkä ihan hyvä luettava mulle? Ei liian raskas käsitellä. Mutta välillä tuntui, että kohtaukset oli pistetty mukaan vain shokkiarvon takia, ei viemään tarinaa eteenpäin. Vai olenko turhan kriittinen? Ehkä vähän. Tämä on minulle hankala aihe käsitellä.
Perheestä seuraakin yksi ihmetyksen aiheeni. Anachén tarina alkaa 11-vuotiaasta tytöstä, joka kasvaa paimentolaisheimon päällikön perheessä. Perheeseen kuuluu isä, äiti, veli ja Anaché.
Äidin nimi sanotaan vasta reilusti kirjan puolenvälin jälkeen. Eikä mainita enää uudestaan sen jälkeen.
Haluanko tulkita tästä jotain suurempaa? Kyllä. Osaanko sanallisesti ilmaista mietteitäni? Huonosti.
Tähän pointtiin liittyy se, että Anaché ottaa veljensä aseman yhteisössä tämän kuoltua ja elää miehenä jonkin aikaa. Äiti saa nimen silloin, kun Anaché, joka eli nimellä Heor, kertoo puolisolleen:
"Olen Anaché, Heorin sisar. Kajaken ja Machén tytär. Lumimyrskyssä menehtyi Heor, en minä."
Tätä ennen ja tämän jälkeen, äiti on vain äiti. Hänellä on luonnetta ja virkaa Anachén tarinassa, mutta on todella mielenkiintoista, että hän saa nimen ainoastaan yhdessä repliikissä, ei itse kerronnan aikana.
Anachén sukupuolen käsittely on jätetty oman tulkintani mukaan hyvin paljolti ulkoamääritellyksi. Kirja ei syväluotaa Anachén omia tunteita ja määrityksiä aiheesta kovin tarkkaan. Kirja viettää ensimmäisen osan nuoren naisen silmissä, seuraavaksi nuoren miehen, sen jälkeen palaa nuoreen naiseen, jolla on kuitenkin kokemus miehen elämästä. Kirja tuntuu viittavan, että lopussa Anaché itse kokisi itsensä naiseksi, mutta ulkopuoliset määrittelevät hänet joksikin muuksi, "miesnaiseksi" kerronnan mukaan.
Ja tottakai tällaisessa tarinassa on pakko olla kohtaus, jossa miehenä esiintynyt nainen paljastetaan julkisesti häpäisten. Onneksi Anaché oli tätä kohtausta ennen saanut itse omatahtoisesti kertoa itsestään vaimolleen, joka oli hyväksynyt hänet. Jos paljastus koko kansan edessä olisi tapahtunut tätä ennen, eurgh, ällöttävää shokkiarvorahastusta. Ja juuri julkisen häpäisyn jälkeen Anaché kävi "lopputaistelun" tarinan antagonistia vastaan ja voitti, ja sai yhteisön kunnioituksen. Joten... eh... All's well that ends well? ... Ei. Aina näin ei ole.
Shokkiarvoon ja väkivaltaan palatakseni, ärsyttää ihan vain hieman, että kirjassa tapahtuva raiskaus kuvattiin, ei aivan kohta kohdalta, mutta selkeästi noin sivun mitan verran, sen sijaan Anachén ja hänen vaimonsa ensimmäinen seksikerta, kun molemmat rakastavat toisiaan ja vaimo tietää Anachén syntymäsukupuolen, saa vain muutaman lauseen ja "kauniin" fade to blackin.
Itse olisin paljon mieluummin nähnyt Anachén rakkauden kokemuksen saavan enemmän sijaa.
Paljosta olen valittanut... mutta, hyvä asioita.
Anachén ja vaimon suhde. Tällaista rakkautta haluan lukea, kehittyvää ja kestävää, sukupuoleen katsomatta.
Anachén ja eläinten suhde, erityisesti hänen hevosensa.
Maailman tarinat olivat hauskoja.
Kirjan tarina ja kerronta olivat miellyttäviä, joskaan eivät maailmaamullistavia.
Olen vähän kahden vaiheilla, suositellako tätä. Ihan ok lukemista, mutta parempaakin löytyy.
Kirjan alku oli hidas. En ollut välittömästi mukana menossa, menoa ei kovin paljon ollut. Siitä huolimatta jatkoin lukemista ja pikkuhiljaa pääsin tarinassa siihen pisteeseen, että minua olisi harmittanut, jos en olisi saanut lukea sitä loppuun.
Minusta mainoslauseet ja lukemaanhoukuttelut kirjojen takakannessa ovat usein surkuhupaisia. Anaché lupaili takakannessaan, että "ei muistuta mitään ennen lukemaasi. Tarina jättää ison jäljen lukijan sydämeen."
Ei, kirja, valitettavasti et täyttänyt noita lupauksia. Tarina ei yllättänyt, muistutti hyvin paljon aiemmin lukeamiani tekstejä, eikä jättänyt suurta jälkeä sydämeeni.
Tietysti tämä nyt on nipottamista, mutta itse naureskelen tällaisille mielelläni.
Jos tämä olisi ensimmäinen lukemani kirja, joka käsittelee yhden valitun sankarin matkaa kohti pahan voittamista niin silloin voisin sanoa toisin. Mutta tässä vaiheessa elämääni, erityisesti fantasianörttinä, tällaiset tarinat eivät paljoa yllätä.
Ja kenen fiksu idea oli laittaa sanasto kirjan perälle? Kun kirja on jo luettu ja kaikki vieraat sanat on sisäistetty tarinan myötä, ei siitä ole mitään hyötyä, että vasta lopussa saa lukea "Chotan - lammas- tai riistamuhennos", kun tarinassa on monta kertaa sanottu "chotanmuhennos" ja viitattu muhennoksessa oleviin lihakimpaleisiin, etc.
Anachéssa oli kuitenkin paljon, mistä pidin. On vaan niin paljon helpompi pukea sanoiksi valituksenaiheeni ja sitten sanoa myöhemmin "kaikki loppu kirjassa olikin hyvää". Ehkä jatkan sillä linjalla?
Perheväkivalta. En pitänyt. Mulla on todella monimutkainen suhde lähisuhdeväkivallan käsittelyyn. En halua lukea sellaista, joka syynää sen syitä ja erityisesti seurauksia hirveän tarkkaan ja kuvailevasti, mutta en myöskään halua lukea ylimalkaista ja kevyttä (*köhPotterköh*) tarinaa, joka vain pintaraapaisee sitä helvettiä, mitä se todellisuudessa on ja mukavasti unohtaa sen seuraukset aina kun tarinalle sopii.
Anaché pyöri näiden kahden rajamailla, joten ehkä ihan hyvä luettava mulle? Ei liian raskas käsitellä. Mutta välillä tuntui, että kohtaukset oli pistetty mukaan vain shokkiarvon takia, ei viemään tarinaa eteenpäin. Vai olenko turhan kriittinen? Ehkä vähän. Tämä on minulle hankala aihe käsitellä.
Perheestä seuraakin yksi ihmetyksen aiheeni. Anachén tarina alkaa 11-vuotiaasta tytöstä, joka kasvaa paimentolaisheimon päällikön perheessä. Perheeseen kuuluu isä, äiti, veli ja Anaché.
Äidin nimi sanotaan vasta reilusti kirjan puolenvälin jälkeen. Eikä mainita enää uudestaan sen jälkeen.
Haluanko tulkita tästä jotain suurempaa? Kyllä. Osaanko sanallisesti ilmaista mietteitäni? Huonosti.
Tähän pointtiin liittyy se, että Anaché ottaa veljensä aseman yhteisössä tämän kuoltua ja elää miehenä jonkin aikaa. Äiti saa nimen silloin, kun Anaché, joka eli nimellä Heor, kertoo puolisolleen:
"Olen Anaché, Heorin sisar. Kajaken ja Machén tytär. Lumimyrskyssä menehtyi Heor, en minä."
Tätä ennen ja tämän jälkeen, äiti on vain äiti. Hänellä on luonnetta ja virkaa Anachén tarinassa, mutta on todella mielenkiintoista, että hän saa nimen ainoastaan yhdessä repliikissä, ei itse kerronnan aikana.
Anachén sukupuolen käsittely on jätetty oman tulkintani mukaan hyvin paljolti ulkoamääritellyksi. Kirja ei syväluotaa Anachén omia tunteita ja määrityksiä aiheesta kovin tarkkaan. Kirja viettää ensimmäisen osan nuoren naisen silmissä, seuraavaksi nuoren miehen, sen jälkeen palaa nuoreen naiseen, jolla on kuitenkin kokemus miehen elämästä. Kirja tuntuu viittavan, että lopussa Anaché itse kokisi itsensä naiseksi, mutta ulkopuoliset määrittelevät hänet joksikin muuksi, "miesnaiseksi" kerronnan mukaan.
Ja tottakai tällaisessa tarinassa on pakko olla kohtaus, jossa miehenä esiintynyt nainen paljastetaan julkisesti häpäisten. Onneksi Anaché oli tätä kohtausta ennen saanut itse omatahtoisesti kertoa itsestään vaimolleen, joka oli hyväksynyt hänet. Jos paljastus koko kansan edessä olisi tapahtunut tätä ennen, eurgh, ällöttävää shokkiarvorahastusta. Ja juuri julkisen häpäisyn jälkeen Anaché kävi "lopputaistelun" tarinan antagonistia vastaan ja voitti, ja sai yhteisön kunnioituksen. Joten... eh... All's well that ends well? ... Ei. Aina näin ei ole.
Shokkiarvoon ja väkivaltaan palatakseni, ärsyttää ihan vain hieman, että kirjassa tapahtuva raiskaus kuvattiin, ei aivan kohta kohdalta, mutta selkeästi noin sivun mitan verran, sen sijaan Anachén ja hänen vaimonsa ensimmäinen seksikerta, kun molemmat rakastavat toisiaan ja vaimo tietää Anachén syntymäsukupuolen, saa vain muutaman lauseen ja "kauniin" fade to blackin.
Itse olisin paljon mieluummin nähnyt Anachén rakkauden kokemuksen saavan enemmän sijaa.
Paljosta olen valittanut... mutta, hyvä asioita.
Anachén ja vaimon suhde. Tällaista rakkautta haluan lukea, kehittyvää ja kestävää, sukupuoleen katsomatta.
Anachén ja eläinten suhde, erityisesti hänen hevosensa.
Maailman tarinat olivat hauskoja.
Kirjan tarina ja kerronta olivat miellyttäviä, joskaan eivät maailmaamullistavia.
Olen vähän kahden vaiheilla, suositellako tätä. Ihan ok lukemista, mutta parempaakin löytyy.
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 24, 2024
Inte min typ av bok. Väldigt råddig ibland och det hände inte så mycket bara i vissa små ställen i boken.
April 8, 2026
Den var lite trög i början, men ungefär halvvägs in tog berättelsen fart. Jag är dock inte en så van fantasyläsare, så det var smått tungt att lära sig en helt ny värld med ett eget språk. Det jag gillade mest var nog ändå den queera twisten. Blir spännande att lyssna på Turtschaninoff på Österbottens bokmässa!
July 1, 2024
Maresi-trilogia kuuluu suosikkikirjoihini ja ihailen Turschaninoffin kykyä luoda sanojen avulla vahvoja ja eläväisiä mielikuvia. Anaché on hieno kasvukertomus ja aromaisema, vuodenajat ja heimojen kulttuurit välittyvät lukijalle upeasti, mutta tarinan perinteikkyys teki tarinasta hieman yllätyksettömän.
June 26, 2021
Viimeinen mahtava, ihana kirja jonka olen ahminut Turtschaninoffin tuotannosta ja voi mikä kirja onkin! Harmi kun loppui, toivottavasti näitä kirjoja tulee vielä pian lisää!
Kirjan tarina vetäisi heti mukaansa kauas aroille jossa taivas on korkealla ja elämä rankkaa mutta tyydyttävää.
Anaché kasvaa Akkadiheimossa, yhden heimopäällikön tyttärenä. Hän rakastaa aroa, hevosia ja lampaita eikä kotityöt enemmälti kiinnosta. Hänen veljensä Heor rakastaa pikkusiskoaan ja opettaa hänelle taitoja jotka kuuluvat vain miehille.
Elämä etenee ja akkadien tavat ja mytologia avautuu tarinan edetessä. Kirjan maailma on uskomattoman rikas ja moniulotteinen. Jokainen hahmo oli uskottava ja tärkeä juonen kannalta. Heimon uskonto oli mielenkiintoinen ja omaperäinen. Tykkäsin kovasti Anachén hahmosta ja siitä miten hänen elämänkaarensa kulki. Eräässä kohdassa tuli vahvasti "Luolakarhun klaani"-kirjan päähenkilö Ayla-vibat mutta ei suinkaan huonolla tavalla. Molemmat olivat vahvoja omantiensä kulkijoita joilla ei elämä ole aina ollut helppoa. Kirjassa oli myös raskaita teemoja: perheväkivaltaa, murhanyritys ja r*iskaus. Kirjan maailmassa naisten ja miesten roolit olivat erillään toisistaan mutta tähänkin tuli yllättävä käänne kirjan puolivälissä. Siis aivan huippua, suosittelen!
Kirjan tarina vetäisi heti mukaansa kauas aroille jossa taivas on korkealla ja elämä rankkaa mutta tyydyttävää.
Anaché kasvaa Akkadiheimossa, yhden heimopäällikön tyttärenä. Hän rakastaa aroa, hevosia ja lampaita eikä kotityöt enemmälti kiinnosta. Hänen veljensä Heor rakastaa pikkusiskoaan ja opettaa hänelle taitoja jotka kuuluvat vain miehille.
Elämä etenee ja akkadien tavat ja mytologia avautuu tarinan edetessä. Kirjan maailma on uskomattoman rikas ja moniulotteinen. Jokainen hahmo oli uskottava ja tärkeä juonen kannalta. Heimon uskonto oli mielenkiintoinen ja omaperäinen. Tykkäsin kovasti Anachén hahmosta ja siitä miten hänen elämänkaarensa kulki. Eräässä kohdassa tuli vahvasti "Luolakarhun klaani"-kirjan päähenkilö Ayla-vibat mutta ei suinkaan huonolla tavalla. Molemmat olivat vahvoja omantiensä kulkijoita joilla ei elämä ole aina ollut helppoa. Kirjassa oli myös raskaita teemoja: perheväkivaltaa, murhanyritys ja r*iskaus. Kirjan maailmassa naisten ja miesten roolit olivat erillään toisistaan mutta tähänkin tuli yllättävä käänne kirjan puolivälissä. Siis aivan huippua, suosittelen!
May 21, 2026
Boken har en egen rytm. Det tog mig tid att komma in i det. I början var jag osäker om jag ens ville läsa ut boken. Nomader följer årets växlingar på stäppen. Efter ett par år kan man det. Men som väl är finns det ondska bland människorna likaväl som det finns godhet. Det är ondskan som sätter fart på boken.
Ms Turtschaninoff har tänkt igenom sin Fantasy värld.
”Akeki: den ena av de två tvillinggudarna kallas också Blå Himmel…
Kummelake: en av de två tvillinggudarna, kallas också Stora Jord.” s. 386, 387.
Det finns dessutom en mängd andar av vilka vissa kommer in i berättelsen; framförallt ”Pa jau: bergsget med vit, silkesmjuk päls som är mycket dyrbar. Djuret är oerhört vigt och snabbt, nästan omöjligt att fånga.” s. 387 Alla djur i världen har en motsvarighet i andevärlden.
Bron emellen är ”Angakok": heliga män som kan kommunicera med andarna och styra över dem. s. 386
I slutet av boken finns tre sidor med ord som Ms Turtschaninoff har hittat på. När man har läst ut boken har man lärt sig de allra flesta. Detta är lite märkligt med tanke på att flera ord har en motsvarighet i svenska. ”Angakok”, t.ex. är ju en schaman. ”Pa jau, (ovan) påminner om en llama. ”Chotan: stuvning som lagas på får eller vilt” heter lammgryta eller viltgryta. ”Kumis: vin gjort på stomjölk som får jäsa i skinnsäckar i solen” är ”Kumys (även kumiss) eller airag/airak är en lätt alkoholhaltig dryck gjort på jäst hästmjölk eller komjölk” Wikipedia.
Jag läser om “Telogel: en lågväxande buske, växer I skyddade sänkor där smältvatten samlas från bergen. Bladen är vassa. Bären mognar tidigt, de är stora och saftiga, nästan svarta till färgen, söta både som färska och som torkade, mycket näringsrika, kan ibland användas som valuta.. “ s. 388
Då tänker jag på tranbär. Men det är kanske meningen, de här sakerna påminner om motsvarigheter i vår värld, men de är inte riktigt detsamma.
“Karinmgalkakor: görs på telogelbär, fårfett och torkat fårkött, mycket näringsrik.” “Pemmikan är en köttkonserv, ursprungligen från den nordamerikanska ursprungsbefolkningen. Den består av kött som torkats och pressats samman tillsammans med fett… och ibland torkade bär.”
Alt detta är perifert. Anaché växer upp i en kärnfamilj, De tillhör en stam och hennes far är stammens chef. Hennes mor är, som alla Akkadékvinnor, undergiven sin man. Hennes far är inte snäll. Anachés äldre bror är hennes allt. Han kommer också väl överens med henne och lär henne sådant som flickor egentligen inte får lära sig. Deras stam tillhör en union med flera andra stammar.
Historien är lite långsam i vissa partier, den har sin egen rytm, men plötsligt kan det förekomma stora överraskningar. Den första är en fruktansvärt tragedi, den andra ger berättelsen en helomvändning. Den tredje är nästan väntad och är endast positiv.
”’Men det var inget vanligt djur du mötte. Du har en egen kangar, min dotter.’
’Vad är en kangar?’
’Det är en följeslagarande. Ibland väljer en ande att bli vän med en människa. Det händer sällan, men det är tydligt att Pa jau vill vara din vän.’” s. 22, 23 Kangar finns inte med i ordlistan!
Anaché genomgår riten för att bli kvinna. Förebud:
”Varför behöver jag inte prövas?” frågade hon.
Såg han sorgsen ut, eller var det bara återspeglingen av lågorna som lurade ögat?
’De sade att din prövning inte kommer nu, utan senare. Många andar ville tala med mig under riten. ’Hon går dit hon inte får gå och gör det som är omöjligt. Hon avlar ett barn som inte är hennes och simmar genom berget’, så sade de alla.’
’Vad betyder det?’
Angakok skakade på huvudet. ’Andarnas budskap är svåra att tyda. Men att simma genom berget – det är vad jag gör då jag reser till dem på en anderesa…’
Angakok såg intensivt på Anaché. ’Men på ett sätt som jag ännu inte förstår säger andarna att du skall förena dina systrars och bröders öden. Du kommer att möta misstro, fruktan och beundran. Din väg blir inte lätt, lilla kvinna.’” . 87
Andevärlden lever i denna berättelse. Andarna kan hjälpa en men de kan också skada en. De som har kontakt med andevärlden kan utnyttja dem. Gudarna existerar också och de kan straffa såväl som välsigna.
”Nansal visste sin plats och lyssnade tyst från härdens andra sida. Hon hade gärna haft Huor bredvid sig, så att hon kunde känna att han verkligen var hemma igen. Men hon släppte inte sin make med blicken och hon lät äntligen sina skuldror sjunka. De hade varit uppdragna under hela den tid han varit borta.” s. 299-300
”Han var Huor, liachiman, son och make, han hade sina uppgifter och plikter att sköta och han tycket om att veta var han hörde hemma. Hans färdigheter rönte uppskattning, både hemma i gerret och bland stammens andra män. Det var nog för honom. Han ville inte sticka ut och vara annorlunda.” s. 302
Boken blev bara bättre och bättre och slutade också mycket bra. Undertiteln Myter från Akkade tyder på att det kanske kommer flera myter därifrån. Jag hoppas få möta Anaché, och hennes fru Nansal, igen.
Ms Turtschaninoff har tänkt igenom sin Fantasy värld.
”Akeki: den ena av de två tvillinggudarna kallas också Blå Himmel…
Kummelake: en av de två tvillinggudarna, kallas också Stora Jord.” s. 386, 387.
Det finns dessutom en mängd andar av vilka vissa kommer in i berättelsen; framförallt ”Pa jau: bergsget med vit, silkesmjuk päls som är mycket dyrbar. Djuret är oerhört vigt och snabbt, nästan omöjligt att fånga.” s. 387 Alla djur i världen har en motsvarighet i andevärlden.
Bron emellen är ”Angakok": heliga män som kan kommunicera med andarna och styra över dem. s. 386
I slutet av boken finns tre sidor med ord som Ms Turtschaninoff har hittat på. När man har läst ut boken har man lärt sig de allra flesta. Detta är lite märkligt med tanke på att flera ord har en motsvarighet i svenska. ”Angakok”, t.ex. är ju en schaman. ”Pa jau, (ovan) påminner om en llama. ”Chotan: stuvning som lagas på får eller vilt” heter lammgryta eller viltgryta. ”Kumis: vin gjort på stomjölk som får jäsa i skinnsäckar i solen” är ”Kumys (även kumiss) eller airag/airak är en lätt alkoholhaltig dryck gjort på jäst hästmjölk eller komjölk” Wikipedia.
Jag läser om “Telogel: en lågväxande buske, växer I skyddade sänkor där smältvatten samlas från bergen. Bladen är vassa. Bären mognar tidigt, de är stora och saftiga, nästan svarta till färgen, söta både som färska och som torkade, mycket näringsrika, kan ibland användas som valuta.. “ s. 388
Då tänker jag på tranbär. Men det är kanske meningen, de här sakerna påminner om motsvarigheter i vår värld, men de är inte riktigt detsamma.
“Karinmgalkakor: görs på telogelbär, fårfett och torkat fårkött, mycket näringsrik.” “Pemmikan är en köttkonserv, ursprungligen från den nordamerikanska ursprungsbefolkningen. Den består av kött som torkats och pressats samman tillsammans med fett… och ibland torkade bär.”
Alt detta är perifert. Anaché växer upp i en kärnfamilj, De tillhör en stam och hennes far är stammens chef. Hennes mor är, som alla Akkadékvinnor, undergiven sin man. Hennes far är inte snäll. Anachés äldre bror är hennes allt. Han kommer också väl överens med henne och lär henne sådant som flickor egentligen inte får lära sig. Deras stam tillhör en union med flera andra stammar.
Historien är lite långsam i vissa partier, den har sin egen rytm, men plötsligt kan det förekomma stora överraskningar. Den första är en fruktansvärt tragedi, den andra ger berättelsen en helomvändning. Den tredje är nästan väntad och är endast positiv.
”’Men det var inget vanligt djur du mötte. Du har en egen kangar, min dotter.’
’Vad är en kangar?’
’Det är en följeslagarande. Ibland väljer en ande att bli vän med en människa. Det händer sällan, men det är tydligt att Pa jau vill vara din vän.’” s. 22, 23 Kangar finns inte med i ordlistan!
Anaché genomgår riten för att bli kvinna. Förebud:
”Varför behöver jag inte prövas?” frågade hon.
Såg han sorgsen ut, eller var det bara återspeglingen av lågorna som lurade ögat?
’De sade att din prövning inte kommer nu, utan senare. Många andar ville tala med mig under riten. ’Hon går dit hon inte får gå och gör det som är omöjligt. Hon avlar ett barn som inte är hennes och simmar genom berget’, så sade de alla.’
’Vad betyder det?’
Angakok skakade på huvudet. ’Andarnas budskap är svåra att tyda. Men att simma genom berget – det är vad jag gör då jag reser till dem på en anderesa…’
Angakok såg intensivt på Anaché. ’Men på ett sätt som jag ännu inte förstår säger andarna att du skall förena dina systrars och bröders öden. Du kommer att möta misstro, fruktan och beundran. Din väg blir inte lätt, lilla kvinna.’” . 87
Andevärlden lever i denna berättelse. Andarna kan hjälpa en men de kan också skada en. De som har kontakt med andevärlden kan utnyttja dem. Gudarna existerar också och de kan straffa såväl som välsigna.
”Nansal visste sin plats och lyssnade tyst från härdens andra sida. Hon hade gärna haft Huor bredvid sig, så att hon kunde känna att han verkligen var hemma igen. Men hon släppte inte sin make med blicken och hon lät äntligen sina skuldror sjunka. De hade varit uppdragna under hela den tid han varit borta.” s. 299-300
”Han var Huor, liachiman, son och make, han hade sina uppgifter och plikter att sköta och han tycket om att veta var han hörde hemma. Hans färdigheter rönte uppskattning, både hemma i gerret och bland stammens andra män. Det var nog för honom. Han ville inte sticka ut och vara annorlunda.” s. 302
Boken blev bara bättre och bättre och slutade också mycket bra. Undertiteln Myter från Akkade tyder på att det kanske kommer flera myter därifrån. Jag hoppas få möta Anaché, och hennes fru Nansal, igen.
August 24, 2018
Till skillnad från Turtshaninoffs tidigare bok, "Arra", är Anachés uppväxthistoria mer episk. Världen är vackert (och mycket ingående) beskriven, berättelsen rörande (och verkligen överraskande på sina ställen) och budskapet inte för påklistrat. Eftersom jag studerat religionsvetenskap, kändes vissa aspekter av den "schamanistiska" traditionen till en början förutsägbara, men allt eftersom världen blev mer levande under läsandet, tog berättelsen och beskrivningarna mig bortom det jag trodde jag visste, and it did not disappoint. En fin bok, och inom (ungdoms?) fantasy-genren något uppfriskande annorlunda och gränsöverskridande.
August 15, 2023
Olipa jännä lukuelämys. Alku, tai rehellisesti sanottuna koko ensimmäinen puolisko kirjasta on hyvinkin hidas ja lakkasin lukiessani jo odottamasta mitään suurta käännettä, josta tarina kunnolla alkaisi. Maailmaa rakennetaan huolella ja päähenkilön elämää kuvataan rauhalliseen tahtiin. Telogelmarjat ja tiilitee tulivat hyvinkin tutuiksi, kuvailu kun keskittyy usein käytännön toimiin pysähtymättä pitkäksi aikaa ihmisten ajatuksiin ja tunteisiin. Päähenkilö jäikin pitkäksi aikaa aika etäiseksi. Kun kaksisataa sivua alkoi olla takana, aloin jo vähän kyseenalaistaa lukuprojektiani. Mutta sitten tapahtuikin se jännä juttu, puolivälin käänne, jonka jälkeen loput sivut kääntyivätkin sellaista vauhtia, etten olisi vielä hetki sitten uskonut. Alun hitaus palveli kirjan loppua, olin lukijana sitoutuneempi kirjan maailmaan ja päähenkilön tarinaan, liikutuin oikeasti ja välitin siitä, miten tarina päättyy.
Tätä ei siis ehkä voi suositella niille lukijoille, joilla on tapana tuskastua jo muutaman kymmenen sivun jälkeen, jos mitään ei oikein tapahdu. Tarjolla ei ole myöskään nopeasti saatavilla olevaa romanssia. Toisaalta jos sellaiset teemat kuten naisten ja vähemmistöjen oikeudet kiinnostavat ja kaipaat näiden asioiden ääreltä voimauttavaa kasvutarinaa, kirja saattaa hyvinkin olla vaivan arvoinen. Fantasian nälkäiselle on myös todettava, että vaikkei kirja periaatteessa tarjoa mitään uutta, henkimaailmasta kirjoitetaan mielestäni poikkeuksellisen hienosti ja uskottavasti. Perinteisessä fantasiakaavassa naispäähenkilö ja sateenkaarivärit myös ilahduttavat erityisesti siksi, että yleensä tähän kaavaan ei näitä asioita ole kuulunut.
Yhden tähden pudotan pois, koska oman lukunautintoni näkökulmasta alkuosa olisi voinut olla himpun verran tiiviimpi. Hieno lukukokemus kuitenkin.
Tätä ei siis ehkä voi suositella niille lukijoille, joilla on tapana tuskastua jo muutaman kymmenen sivun jälkeen, jos mitään ei oikein tapahdu. Tarjolla ei ole myöskään nopeasti saatavilla olevaa romanssia. Toisaalta jos sellaiset teemat kuten naisten ja vähemmistöjen oikeudet kiinnostavat ja kaipaat näiden asioiden ääreltä voimauttavaa kasvutarinaa, kirja saattaa hyvinkin olla vaivan arvoinen. Fantasian nälkäiselle on myös todettava, että vaikkei kirja periaatteessa tarjoa mitään uutta, henkimaailmasta kirjoitetaan mielestäni poikkeuksellisen hienosti ja uskottavasti. Perinteisessä fantasiakaavassa naispäähenkilö ja sateenkaarivärit myös ilahduttavat erityisesti siksi, että yleensä tähän kaavaan ei näitä asioita ole kuulunut.
Yhden tähden pudotan pois, koska oman lukunautintoni näkökulmasta alkuosa olisi voinut olla himpun verran tiiviimpi. Hieno lukukokemus kuitenkin.
November 2, 2020
I have been reading about Siberian shamanism and cultures and reading this book just made all I have read to feel so much more real whether this was pure fiction or based on real Siberian nomad cultures.... To dive into culture and viewpoint of both the tribe and Anache her/himself just opened up how the animistic cultures understood our world in so much deeper level... fiction? Perhaps but with the indigenous heart that really understands how we were and still hopefully at least somewhere are deeply connected with nature
May 27, 2020
Turtschaninoff skriver så bra att det inte går att sluta läsa innan man vet hur det går för huvudkaraktärerna. Det är roligt med queervändningen i denna bok med, uppfriskande. Fascinerande och intressant att läsa fantasy där flickor och kvinnor står i centrum. Det behövs i en genre som vanligtvis domineras av män. Jag läste denna efter Arra och trilogin om Maresi och Röda klostret. Nu hoppas jag innerligt på flera böcker om denna värld av Turtschaninoff.
March 12, 2018
Det är inte ofta jag läser på svenska, men som tidigare nämnt köpte jag denna av författaren själv när hon stod på bokmässan 2012. Och jag älskar den lika mycket då som nu, men jag tror att jag uppskattar den mer nu än vad jag gjorde för 6 år sen. Önskar att jag läste den när jag var i 12-15 års åldern som boken ser ut att rikta sig till. Världsuppbyggnaden är fantastisk <3
June 8, 2018
Virkistävän erilainen tarina. Tällä kertaa sankarinamme on nuori tyttö, joka kohtaa kasvaessaan huikeita haasteita. Hän ei mahdu perinteiseen naisen rooliin ja hän näkee eläinhenkiä.
Tästä asetelmasta lähtee arkea ja seikkailua sisältävä tarina.
Tästä asetelmasta lähtee arkea ja seikkailua sisältävä tarina.
June 29, 2023
Ehdottomasti yksi nuoruuteni merkittävimmistä lukukokemuksista, joka vaikuttaa positiivisesti edelleen. Hyvin kirjoitettu ylipäätään, päähenkilön kehitys on luontevaa ja ymmärrettävää. Turtschaninoff käsittelee aiheitaan suurella sydämmellä. Pitääpä lukea tämä uudemman kerran.
June 4, 2026
Mycket bra och intressant världsbeskrivning. Jag undrar hur tegelte med salt och fårost smakar. En intressant beskrivning fann jag efter lite forskning hur befolkningen i Tibet dricker brickte med salt samt jaksmör! Riktig inspiration!
June 29, 2020
Utterly engrossing. Can't remember when I last read a book that had me wanting to get back to it so badly. The characters, the world-building, the story arc – all stellar.
April 1, 2021
Vansinnigt bra, som alla Maria Turschaninoffs böcker. Fängslande och alltid med ett viktigt budskap, så att det går att läsa berättelsen på flera nivåer.
February 1, 2023
Läste pånytt efter många år, och trots att jag visste handlingen och fick inga överaskningar så var boken fortfarande väldigt väldigt bra.
January 23, 2024
luin lapsen, tää oli liian hyvä
August 27, 2024
👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻
January 15, 2026
Ihana ja Upea ja suuri harmi siitä että kirjalle ei ole jatkoa.
Uskomattoman hienoa kuvailua kaikesta, kulttuurista, hengistä, luonnosta.
Uskomattoman hienoa kuvailua kaikesta, kulttuurista, hengistä, luonnosta.
May 17, 2026
Upea, omaperäinen alkuperäiskansa ja maailma. Koskettava, rohkaiseva ja innostava tarina, jonka lukemista ei malta lopettaa.
Displaying 1 - 30 of 45 reviews