What do you think?
Rate this book
Město smutku a radosti
192 pages, Hardcover
First published January 1, 1936
13 people are currently reading
102 people want to read
About the author
Mika Waltari
235 books711 followersMika Toimi Waltari was a Finnish historical novelist, best known for his magnum opus The Egyptian.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
March 6, 2021
Kummallinen ja ihastuttava samaan aikaan. Juonen tai henkilöiden takia en tätä lukenut alun kankeuden takia vaan upean, soljuvan kirjoitustyylin. Rakastan kirjoja, jotka sijoittuvat yhden päivän aikaan ja minusta tämä kuvasti erinomaisesti 1930-luvun Helsingin edistysmielisyyttä mutta toisaalta tragediaa - ja miksipä ei koko Suomen. Kaiken kaikkiaan hieno kirja, vaikka ei sinänsä juonensa puolesta mitenkään erikoinen.
February 28, 2021
edit. viikon pohdinnan jälkeen lukitsen 3.5 tähteä pyöristettynä neljään ⭐
Vielä ei pysty antamaan tähtiarviota, pitää makustella ensin muutama päivä.
Jotain pysyvää tämä kirja jättää mieleen. Tämä on mun neljäs Waltari, ja joka kerta hän jollain tapaa yllättää. Hänen teksteissään on jotain, joka sykähdyttää, vaikka en osaa odottaa sellaista.
Vielä ei pysty antamaan tähtiarviota, pitää makustella ensin muutama päivä.
Jotain pysyvää tämä kirja jättää mieleen. Tämä on mun neljäs Waltari, ja joka kerta hän jollain tapaa yllättää. Hänen teksteissään on jotain, joka sykähdyttää, vaikka en osaa odottaa sellaista.
December 8, 2017
Waltari teki sen taas: kirja, jolta en odottanut juuri mitään, ruokki sielua, henkea ja melkein ruumistakin.
January 5, 2025
tahle útlá knížečka sleduje osudy několika postav během jednoho dne ve třicátých letech ve finských helsinkách. nahlédneme do života bohatýho továrníka i chudýho venkovana, kterej přijel do města a moc neví, co se životem, nespokojenýho příslušníka zlatý mládeže, kterej se v jednotvárnosti vlastního života nechává ovlivňovat radikálně pravicovejma myšlenkama na velký finsko, i mladýho nezaměstnanýho dělnickýho kluka, kterej se radikalizuje zase na druhým konci spektra a páli za sebou mosty. a několika dalších. krásně na tom vynikne waltariho schopnost pozorovat lidský osudy a vykreslit atmosféru třicátých let ve finsku.
November 28, 2020
Tämä Helsinki-kuvaus voittaa Kjell Westön mennen tullen. Hyvin kaunista, surumielisesti soljuvaa tekstiä.
JA PÄIVÄ on siirtynyt ratkaisevasti iltapäivään. Valo lankeaa vinosti yli kuvien, tuulisten katujen, lännenpuoleiset ikkunat ja katonharjat säkenöivät, valtakadut ovat täynnä väkeä. Päättymätön ihmisvirta vaeltaa jälleen pitkin Turuntietä ja Hämeentietä. Aleksanterinkadun päässä on tungosta, autot vähenevät parkkeerauspaikoista katujen vieriltä, Ylioppilastalon raitiopysäkillä tunkeillaan ja tyrkitään, ylimääräiset vaunut seuraavat vakinaisia. Työpäivä on päättymässä, pian suljetaan myös myymäläin ovet, elokuvateatterin mainosvalot hohtavat jo kalpein värein auringonpaisteeseen. Ilta on alkamassa, askelet ovat kiireiset ja jännittyneet, valovirta tulvii huikaisevana kasvoihin ja sokaisee silmät länteen käveleviltä. Taivas on hyvin korkealla, hyvin vaalea ja sinervä, pienissä pilvissä on kullan hehkua ja punerrusta, uusien talojen uljaat julkisivut kuvastuvat selvinä ja silmäänpistävinä ajan tummentamia, laastikoristeiden painamia, vanhoja taloja vasten. On väsyneitä ja rasittuneita silmiä, on odottavia ja jännittyneitä silmiä, on sammuvia ja kuolevia kasvoja, on punaisia huulia. Raitiovaunupysäkillä hohtavat naisen värjätyt kynnet paketin vihreää päällyspaperia vasten, vaunut vyöryvät päättymättömänä jonona, miehiä riippuu etu- ja takasiltojen askelmilla. Työpäivä päättyy ja kaupunki hengähtää kivisenä ja armottomana, avoimen meren ja vaalean taivaan syleilemänä karulla niemekkeellään, jota keväisen värittömät metsät ja peltomaat saartavat pohjoisessa rannattomana vyöhykkeenä viittoen kohden suurta, surullista Suomenmaata.
JA PÄIVÄ on siirtynyt ratkaisevasti iltapäivään. Valo lankeaa vinosti yli kuvien, tuulisten katujen, lännenpuoleiset ikkunat ja katonharjat säkenöivät, valtakadut ovat täynnä väkeä. Päättymätön ihmisvirta vaeltaa jälleen pitkin Turuntietä ja Hämeentietä. Aleksanterinkadun päässä on tungosta, autot vähenevät parkkeerauspaikoista katujen vieriltä, Ylioppilastalon raitiopysäkillä tunkeillaan ja tyrkitään, ylimääräiset vaunut seuraavat vakinaisia. Työpäivä on päättymässä, pian suljetaan myös myymäläin ovet, elokuvateatterin mainosvalot hohtavat jo kalpein värein auringonpaisteeseen. Ilta on alkamassa, askelet ovat kiireiset ja jännittyneet, valovirta tulvii huikaisevana kasvoihin ja sokaisee silmät länteen käveleviltä. Taivas on hyvin korkealla, hyvin vaalea ja sinervä, pienissä pilvissä on kullan hehkua ja punerrusta, uusien talojen uljaat julkisivut kuvastuvat selvinä ja silmäänpistävinä ajan tummentamia, laastikoristeiden painamia, vanhoja taloja vasten. On väsyneitä ja rasittuneita silmiä, on odottavia ja jännittyneitä silmiä, on sammuvia ja kuolevia kasvoja, on punaisia huulia. Raitiovaunupysäkillä hohtavat naisen värjätyt kynnet paketin vihreää päällyspaperia vasten, vaunut vyöryvät päättymättömänä jonona, miehiä riippuu etu- ja takasiltojen askelmilla. Työpäivä päättyy ja kaupunki hengähtää kivisenä ja armottomana, avoimen meren ja vaalean taivaan syleilemänä karulla niemekkeellään, jota keväisen värittömät metsät ja peltomaat saartavat pohjoisessa rannattomana vyöhykkeenä viittoen kohden suurta, surullista Suomenmaata.
November 21, 2018
Waltari kuvaa erinomaisesti ihmisen kaipuuta löytää elämälleen jotain itselleen suurempaa merkitystä, nuoruuden intohimoa sekä suomalaista luokkayhteiskuntaa 1930-luvun Helsingissä. Ilon ja surun kaupunki on inspiroiva ja ajatuksia herättävä romaani kaikille elämää suurempia kysymyksiä pohtiville. Ja kaiken lisäksi vielä kauniisti kirjoitettu.
July 1, 2023
Haikeaa ihmiskuvausta 30-luvun Helsingissä. Kirja kuvaa yhden päivän ajan joukkoa erilaisia ihmisiä – esim. pikkupoikaa, kuolevaa vanhusta sekä menestynyttä tehtaanjohtajaa. Päivä on monin tavoin merkittävä ja hahmojen elämät myös ristiävät toisiinsa kaupungin sykkeessä.
Kirja jätti jälkeensä levollisen ja haikean tunnelman. Teksti on kaunista ja kuvaa tarkkapiirteisesti hahmojaan, vaikkakin hetkittäin filosofointi meni vähän turhankin mahtipontiseksi omaan makuuni. Kyseessä ei ole missään nimessä mikään tarinavetoinen teos, vaan pääosassa ovat tunnelmat ja ihmiskuvaus, joissa Waltari onkin mestarillinen.
Kiinnostavaa ajankuvaa tarjosi Veljen hahmo ja poliittisen aktivismin kuvaus. Kiihkeän kansallismielinen teinipoika on levittänyt salaa kiellettyjä poliittisia julistuksia, ja häntä uhkaavat vakavat seuraukset. Ympäröivät aikuiset koittavat kukin tavallaan vaikuttaa poikaan, mutta kukaan ei tunnu todella kuuntelevan hänen omia ajatuksiaan. En päässyt ihan selville, mihin liikkeeseen poika kuului (pitäisi tutustua tarkemmin historiaan...), mutta hahmo toi vuorotellen mieleen äärioikeiston ja nykyiset nuoret ilmastoaktivistit. 30-luku oli muutenkin ääriliikkeiden ja poliittisen vastakkainasettelun aikaa – piirre, joka on tehnyt kirjasta jälleen valitettavan ajankohtaisen.
Kirja jätti jälkeensä levollisen ja haikean tunnelman. Teksti on kaunista ja kuvaa tarkkapiirteisesti hahmojaan, vaikkakin hetkittäin filosofointi meni vähän turhankin mahtipontiseksi omaan makuuni. Kyseessä ei ole missään nimessä mikään tarinavetoinen teos, vaan pääosassa ovat tunnelmat ja ihmiskuvaus, joissa Waltari onkin mestarillinen.
Kiinnostavaa ajankuvaa tarjosi Veljen hahmo ja poliittisen aktivismin kuvaus. Kiihkeän kansallismielinen teinipoika on levittänyt salaa kiellettyjä poliittisia julistuksia, ja häntä uhkaavat vakavat seuraukset. Ympäröivät aikuiset koittavat kukin tavallaan vaikuttaa poikaan, mutta kukaan ei tunnu todella kuuntelevan hänen omia ajatuksiaan. En päässyt ihan selville, mihin liikkeeseen poika kuului (pitäisi tutustua tarkemmin historiaan...), mutta hahmo toi vuorotellen mieleen äärioikeiston ja nykyiset nuoret ilmastoaktivistit. 30-luku oli muutenkin ääriliikkeiden ja poliittisen vastakkainasettelun aikaa – piirre, joka on tehnyt kirjasta jälleen valitettavan ajankohtaisen.
May 18, 2019
Mimo jiné je na tom dobře vidět, jak snadné je někoho odsoudit. A provázanost jednotlivých lidských životů autor taky zachytil docela hezky. Ale že by mě ta knížka nějak uchvátila, to zas ne - čímž nechci říct, že je špatná, jen jsem od ní čekala něco trochu jiného a úplně mi nesedla.
March 18, 2019
Very intensive. Imagine, it was written in 1936!
December 30, 2024
3.5 melkein ehkä jopa 4
October 2, 2011
It is... beautiful.
March 6, 2014
Waltari tak jak ho chápu já. Rozvláčnej, smutnej a dávající dostatečnej prostor pro imaginaci.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews