What do you think?
Rate this book
Steampunk! — Höyryä ja helvetinkoneita
Sisältö:
Jussi Katajala: Sierra Nevadan salaisuus
Taru Luojola: Missä paikkasi, tiedätkö sen?
J. S. Meresmaa: Alexandre
Magdalena Hai: Siivekäs mies Isaac
Shimo Suntila: Valkean naisen palvelija
Jani Kangas: Varjo Angelinrovan yllä
Markus Harju: Rautainen aika
Hanna Morre: Rafael
Anne Leinonen: Falachustin talossa
Tero Niemi: Lorelein laulu
Steampunk! – Höyryä ja helvetinkoneita sisältää kymmenen höyryävän tuoretta novellia. Markus Harjun ja J. S. Meresmaan toimittamassa kokoelmassa lukija kohtaa mm. siivekkään miehen, valtavan tuhokoneen ja pojan, jonka sydän on silkkaa mekaniikkaa. Miljöönä ei toimi pelkästään viktoriaaninen Britannia, vaan matka kulkee halki Buenos Airesin, Kalifornian, Suomen ja Etelä-Ruotsin. Tällä kertaa mukana ei ole vierailevia tähtiä, vaan antologia on täyttä Osuuskummaa. Mukana on tunnettuja kirjailijoita, kuten Anne Leinonen, Magdalena Hai ja Jussi Katajala, ja nousevia tähtiä.
Steampunk ei ole pelkästään höyryä ja helvetinkoneita. Steampunk on myös punkkia – kapinaa. Se vastustaa niin kahlehtivia määrittelyjä kuin esteettisiin elementteihin jämähtämistä. Genrenä ja alakulttuurina steampunk on kansainvälistynyt ja laajentunut viimeisten vuosikymmenien aikana enemmän kuin kukaan olisi voinut kuvitellakaan. Se on imenyt itseensä vaikutteita erilaisista kulttuureista, saanut lukemattomia uusia näkökulmia, joista tarkkailla maailmaa.
Osuuskumman toinen steampunk-antologia tarjoilee perinteisten höyrypunk-tarinoiden lisäksi myös kokeilevampia ja rajoja rikkovampia novelleja. Steampunk on täynnä mahdollisuuksia!
Jussi Katajala: Sierra Nevadan salaisuus
Taru Luojola: Missä paikkasi, tiedätkö sen?
J. S. Meresmaa: Alexandre
Magdalena Hai: Siivekäs mies Isaac
Shimo Suntila: Valkean naisen palvelija
Jani Kangas: Varjo Angelinrovan yllä
Markus Harju: Rautainen aika
Hanna Morre: Rafael
Anne Leinonen: Falachustin talossa
Tero Niemi: Lorelein laulu
Steampunk! – Höyryä ja helvetinkoneita sisältää kymmenen höyryävän tuoretta novellia. Markus Harjun ja J. S. Meresmaan toimittamassa kokoelmassa lukija kohtaa mm. siivekkään miehen, valtavan tuhokoneen ja pojan, jonka sydän on silkkaa mekaniikkaa. Miljöönä ei toimi pelkästään viktoriaaninen Britannia, vaan matka kulkee halki Buenos Airesin, Kalifornian, Suomen ja Etelä-Ruotsin. Tällä kertaa mukana ei ole vierailevia tähtiä, vaan antologia on täyttä Osuuskummaa. Mukana on tunnettuja kirjailijoita, kuten Anne Leinonen, Magdalena Hai ja Jussi Katajala, ja nousevia tähtiä.
Steampunk ei ole pelkästään höyryä ja helvetinkoneita. Steampunk on myös punkkia – kapinaa. Se vastustaa niin kahlehtivia määrittelyjä kuin esteettisiin elementteihin jämähtämistä. Genrenä ja alakulttuurina steampunk on kansainvälistynyt ja laajentunut viimeisten vuosikymmenien aikana enemmän kuin kukaan olisi voinut kuvitellakaan. Se on imenyt itseensä vaikutteita erilaisista kulttuureista, saanut lukemattomia uusia näkökulmia, joista tarkkailla maailmaa.
Osuuskumman toinen steampunk-antologia tarjoilee perinteisten höyrypunk-tarinoiden lisäksi myös kokeilevampia ja rajoja rikkovampia novelleja. Steampunk on täynnä mahdollisuuksia!
327 pages, Paperback
First published October 1, 2013
46 people want to read
About the author
J.S. Meresmaa
74 books143 followersJ.S. Meresmaa is a Finnish author who writes fantasy and speculative fiction.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 13 of 13 reviews
January 14, 2019
Hyviä novelleja yksittäin, mutta kokonaisuus kärsi hieman siitä, että etenkin alkupuolella samat teemat toistuivat - tai sama teema, eli sisällissota tai vallankumous. Esipuheessa sanottiin steampunkin olevan kapinaa, mutta ehkä kirjoittajat olivat ottaneet tämän hieman liian kirjaimellisesti? Muutama viimeinen novelli käsitteli onneksi muita aiheita, ja olihan alkupuolellakin Meresmaan murhamysteeri ja Suntilan okkultistinen kauhujuttu. Eikä sisällissotatarinoissakaan mitään vikaa ollut, esimerkiksi Luojolan vaihtoehtohistoria Malmön punakaartista oli oikein mainio. Kolmen kärkeen suosikeiksi nousivat Magdalena Hain rosoisen kaunis Siivekäs mies Isaac, jossa oli steampunkin lisäksi kehokauhun piirteitä, Hanna Morren eräänlainen Frankenstein-mukalma Rafael ja Tero Niemen tieteistarina Lorelein laulu.
October 29, 2013
Olen yksi kirjoittajista, mutta keskityn kommenteissani tietenkin vain kirjan yhdeksään muuhun novelliin. Osa novelleista oli puhtaasti viihteellisempiä tarinoita, mutta osassa kosketeltiin yleisinhimillisiä teemoja siinä määrin taitavasti, että koin kylmiä väreitä ja tarinat jäivät mieleeni pyörimään myös lukemisen jälkeen. Omia suosikkejani olivat etenkin Hanna Morren Rafael, Tero Niemen Lorelein laulu ja Magdalena Hain Siivekäs mies Isaac. Etenkin näiden koskettavimpien novellien ansiosta saatoin antaa teokselle neljä tähteä.
May 30, 2024
Toinen osa Osuuskumman julkaisemaa steampunk-novellien sarjaa. Minuun scifi uppoaa, mutta steampunk on aina näyttäytynyt mulle esteettisenä kikkailuna. Jo toisen osan luettuani ei näkemykseni ihan kauheasti ole muuttunut.
Kirjan johdannossa vakuutellaan, että ennakkoluuloni on oikeastaan perätön ja steampunkin ytimessä on myös vaihtoehtohistorialla leikittely ja alistettujen ihmisten aseman tarkastelu historiallisen kontekstin varjolla. Kaikissa tarinoissa oli sitäkin. Mutta silti esteettiseltä kikkailulta ei vältytä kun useimmat tarinat ovat miljööltään tunkkaista Lontoota tai muuta eurooppalaista suurkaupunkia. Soisin, että suomalaiset kirjoittajat kirjoittaisivat enemmän tarinoita vaikka Suomeen sijoittuen. Oli siellä toki näitäkin.
Osa novelleista oli minusta vähän turhan kepeitä, mainiota YA-kamaa mahdollisesti (en tarkoita tätä väheksyvästi), mutta monissa jännitys pääsi myös tiivistymään. Omia lemppareitani olivat Siivekäs mies Isaac, Rafael ja Lorelein laulu.
Kirjan johdannossa vakuutellaan, että ennakkoluuloni on oikeastaan perätön ja steampunkin ytimessä on myös vaihtoehtohistorialla leikittely ja alistettujen ihmisten aseman tarkastelu historiallisen kontekstin varjolla. Kaikissa tarinoissa oli sitäkin. Mutta silti esteettiseltä kikkailulta ei vältytä kun useimmat tarinat ovat miljööltään tunkkaista Lontoota tai muuta eurooppalaista suurkaupunkia. Soisin, että suomalaiset kirjoittajat kirjoittaisivat enemmän tarinoita vaikka Suomeen sijoittuen. Oli siellä toki näitäkin.
Osa novelleista oli minusta vähän turhan kepeitä, mainiota YA-kamaa mahdollisesti (en tarkoita tätä väheksyvästi), mutta monissa jännitys pääsi myös tiivistymään. Omia lemppareitani olivat Siivekäs mies Isaac, Rafael ja Lorelein laulu.
Read
November 7, 2013Olen kokoelmassa mukana, joten en anna tälle tähtiä. Kerron kuitenkin, että nautin koko kokoelmasta lukijana. Mieleen jäivät varsinkin Shimo Suntilan mieletön Valkean naisen palvelija ja Anne Leinosen tunnelmallinen, viipyilevä Falachustin talossa. Haluan kehua myös J. S. Meresmaan Alexandrea, jossa miljöön kuvaus oli kerta kaikkisen upeaa. 1800-luvun Pariisi heräsi henkiin. Tero Niemen Lorelein laulun lopetus särki sydämeni.
Muistutus: Kuten kaikkia spefinovellikokoelmia lukiessa, kannattaa Höyryä ja helvetinkoneita kohdallakin muistaa Atorox-ehdokasasettelu. Jos piditte novellista, näyttäkää se kirjoittajille! Minä teen niin nyt heti, täällä:
http://www.tsfs.fi/atorox/
Muistutus: Kuten kaikkia spefinovellikokoelmia lukiessa, kannattaa Höyryä ja helvetinkoneita kohdallakin muistaa Atorox-ehdokasasettelu. Jos piditte novellista, näyttäkää se kirjoittajille! Minä teen niin nyt heti, täällä:
http://www.tsfs.fi/atorox/
October 18, 2017
4,5. Oikein mainio antologia. Mukavan erilaisia novelleja, joskin joitakin olisi voinut lukea pidempäänkin. Edellisen osan novellien jatko-osat olivat muuten hyvä idea, mutta en muistanut enää niiden tapahtumia... Lempinovelleikseni nousivat Sierra Nevadan salaisuus, Alexandre, Siivekäs mies Isaac, Valkean naisen palvelija, Rafael ja Falachustin talossa.
June 6, 2021
Todella laadukasta kamaa jälleen kerran tutuilta kirjoittajilta. Shimo Suntilan lovecraftilainen novelli oli täyttä kultaa.
December 4, 2021
Aloitetaan sillä, että sitä kun on yliherkät näpit, niin kopiopaperille painettu pokkari on toiseksi pahin asia mille kirjan voi painattaa. Onneksi ei ole sitä limaista 90-luvun oppikirjapaperia, kuitenkaan. Tämän ongelma on myös, että tämän liimaus ei kestä kasassa edes normaalia pokkarin avaamista ja lukemista. Väittäisin, ettei ole ihan normaalia, että joka kerta kun kirjan avaat ja alat lukea ensimmäisenä muutama sivu kuoriutuu irti ihan itsestään. -Ja vielä lainakirja, jota ei ole lainattu montaakaan kertaa vielä ja nyt jo hajoaa käsiin. -Kirjaimellisesti.
Mietin vakavasti, että hankinko koskaan omaksi. Ja kyllä, en hanki.
Katajan novellista tulee lähtemättömästi mieleen Wild Wild West ja syynä lienee suurinpiirtein samaan aikakauteen sijoittuva tarina, höyryhämähäkki -vaikkakin auton kokoa, ja seikkailutarinan huumori. Suomen elovateollisuus hukkaa ideoita todella hyviin ja viihdyttäviin elokuviin. Toinen missä samaa ainesta oli myös Meresmaan novellissa. Novelli, jonka voi nähdä mustavalkoelokuvana. Kyllä noissa kahdessa on enemmän ainesta kuin missään suomalaisessa leffassa sitten Rare Exportin.
Siinä välissä on kuiva novelli, jossa kirjoittaja tuntui ottaneen "steampunk on kapinaa" vähän turhankin tarkasti ja päätti sitten käyttää ilmalaivoja lähinnä lavasteena. Hahmoista en muista mitään.
Päivitellään sitten taas kohta lisää.
Ja se loppu koitti 3.12.2021. No ainakaan tuota Steampunk kokoelmaa ei voi syyttää kapinan puutteesta, se oli jotenkin suoranainen jatkuva teema läpi kirjan niin hyvässä kuin pahassa ja vaihtelevalla menestyksellä. Selväksi on ainakin tullunna se, että Suntila on adaptoinut Lovecraftin maailmaa omakseen ja tunkee sitä kaikkialle minne voi ja hyvä niin. Siinä oli kanssa yksi peräti mieleenpainuva tarina ja hyväkin sellainen. Alun hahmojen esittäytymisessä on kyllä pieni muodollinen kämmi, että kyllä pytingin omistaja yleensä sukunimensäkin sanoisi, mutta tuskin toisi heti julki, että tuntemattomaksi jäänyt myös on lordi ja ties mitä, tai retostellut miehensä nimellä ja suorastaan alleviivannut sen.
Falachusting talossa oli ihan ovela tarina, samoin Lorelain laulu. Rafael olisi muuten ollut hyvä, mutta siinä jäi ärsyttämään kaksi asiaa, selonteko siitä että tekopumppu tikittää, sekä keinosydämestä hakemalla haettu oikeutus hahmon tekemiin vääryyksiin. Sydämesi on pelkkä kone, joten et voi tuntea tai ymmärtää ihmistä diibadaabaa. Samantapaiseen kaksinaissekoiluun törmäsin kuunnellessani kuunnelmaa, jossa itseoikeutettu aatelismies vietteli veljensä vaimon ja murhasi tämän, miehen veli sekosi siinä määrin vaimonsa kuolemasta, että rakensi steampunk ihmisrobotin edesmenneen rouvan ruumiista ja erinäisistä metalliosista... ja tämä murhaaja haukkuu veljeään luonnottomaksi ja hirviöksi. Millä oikeudella? No ei millään. Lisäksi tämä veli kuolee, henkiinherännyt morsmaikku tappoi hänet, jotta saa olla yhdessä rakkaansa kanssa, jolle tämä oli pelkkä leikkikalu.... Rafaelissa on sitä samaa henkeä ja logiikanpuutetta. Herättää myös ajatuksia, että ajatteleeko kirjoittaja näin myös ihmisistä joille tehdään joko sydämen siirto tai he saavat rintaansa keinotekoisen pumpun, kun omasta ei yksinkertaisesti ole mihinkään. Muuttuuko siinä samalla myös ihmisen psyyke? Tuskinpa. Rafael ei koskaan saanut kasvaa ihmisenä, eivätkä hänen ympärillään olleet ihmiset, eivät edes omat vanhemmat, suhtautuneet häneen ihmisenä. Ja kyllä, voin ärsyyntyä tarinasta, koska en ymmärrä ajatusta mikä kirjoittajalla on päässään ollut tuotakin kirjoittaessa. Siitä puuttuu oikeasti järkevät syyt, että miksi. Toisaalta, samantapaisia mustasukkaisuuskostoja saa lukea Iltiksestäkin. Ei järjen hiventä.
Haluanko tämän jälkeen tutustua muihin novellikokoelmiin ja toivoa, että ne ovat parempia?`En vähään aikaan.
Mietin vakavasti, että hankinko koskaan omaksi. Ja kyllä, en hanki.
Katajan novellista tulee lähtemättömästi mieleen Wild Wild West ja syynä lienee suurinpiirtein samaan aikakauteen sijoittuva tarina, höyryhämähäkki -vaikkakin auton kokoa, ja seikkailutarinan huumori. Suomen elovateollisuus hukkaa ideoita todella hyviin ja viihdyttäviin elokuviin. Toinen missä samaa ainesta oli myös Meresmaan novellissa. Novelli, jonka voi nähdä mustavalkoelokuvana. Kyllä noissa kahdessa on enemmän ainesta kuin missään suomalaisessa leffassa sitten Rare Exportin.
Siinä välissä on kuiva novelli, jossa kirjoittaja tuntui ottaneen "steampunk on kapinaa" vähän turhankin tarkasti ja päätti sitten käyttää ilmalaivoja lähinnä lavasteena. Hahmoista en muista mitään.
Päivitellään sitten taas kohta lisää.
Ja se loppu koitti 3.12.2021. No ainakaan tuota Steampunk kokoelmaa ei voi syyttää kapinan puutteesta, se oli jotenkin suoranainen jatkuva teema läpi kirjan niin hyvässä kuin pahassa ja vaihtelevalla menestyksellä. Selväksi on ainakin tullunna se, että Suntila on adaptoinut Lovecraftin maailmaa omakseen ja tunkee sitä kaikkialle minne voi ja hyvä niin. Siinä oli kanssa yksi peräti mieleenpainuva tarina ja hyväkin sellainen. Alun hahmojen esittäytymisessä on kyllä pieni muodollinen kämmi, että kyllä pytingin omistaja yleensä sukunimensäkin sanoisi, mutta tuskin toisi heti julki, että tuntemattomaksi jäänyt myös on lordi ja ties mitä, tai retostellut miehensä nimellä ja suorastaan alleviivannut sen.
Falachusting talossa oli ihan ovela tarina, samoin Lorelain laulu. Rafael olisi muuten ollut hyvä, mutta siinä jäi ärsyttämään kaksi asiaa, selonteko siitä että tekopumppu tikittää, sekä keinosydämestä hakemalla haettu oikeutus hahmon tekemiin vääryyksiin. Sydämesi on pelkkä kone, joten et voi tuntea tai ymmärtää ihmistä diibadaabaa. Samantapaiseen kaksinaissekoiluun törmäsin kuunnellessani kuunnelmaa, jossa itseoikeutettu aatelismies vietteli veljensä vaimon ja murhasi tämän, miehen veli sekosi siinä määrin vaimonsa kuolemasta, että rakensi steampunk ihmisrobotin edesmenneen rouvan ruumiista ja erinäisistä metalliosista... ja tämä murhaaja haukkuu veljeään luonnottomaksi ja hirviöksi. Millä oikeudella? No ei millään. Lisäksi tämä veli kuolee, henkiinherännyt morsmaikku tappoi hänet, jotta saa olla yhdessä rakkaansa kanssa, jolle tämä oli pelkkä leikkikalu.... Rafaelissa on sitä samaa henkeä ja logiikanpuutetta. Herättää myös ajatuksia, että ajatteleeko kirjoittaja näin myös ihmisistä joille tehdään joko sydämen siirto tai he saavat rintaansa keinotekoisen pumpun, kun omasta ei yksinkertaisesti ole mihinkään. Muuttuuko siinä samalla myös ihmisen psyyke? Tuskinpa. Rafael ei koskaan saanut kasvaa ihmisenä, eivätkä hänen ympärillään olleet ihmiset, eivät edes omat vanhemmat, suhtautuneet häneen ihmisenä. Ja kyllä, voin ärsyyntyä tarinasta, koska en ymmärrä ajatusta mikä kirjoittajalla on päässään ollut tuotakin kirjoittaessa. Siitä puuttuu oikeasti järkevät syyt, että miksi. Toisaalta, samantapaisia mustasukkaisuuskostoja saa lukea Iltiksestäkin. Ei järjen hiventä.
Haluanko tämän jälkeen tutustua muihin novellikokoelmiin ja toivoa, että ne ovat parempia?`En vähään aikaan.
March 11, 2017
Suomalainen steampunk-kirjallisuus taitaa olla vielä laskettavissa yhden käden sormilla, mutta spekulatiivisen fiktion ystävien iloksi on myös tämän tyylilajin kirjallisuutta alkanut ilmestyä kiihtyvää tahtia kirjastojen ja kirjakauppojen hyllyille.
Luin jo aikaisemmin ensimmäisen Osuuskumman kustantaman novellikokoelman, joka osoittautui lupauksia herättäväksi mutta aavistuksen verran epätasaiseksi julkaisuksi, joka jätti kuitenkin toivomaan jatkoa. Eikä turhaan, sillä Helsingin kirjamessuille sopivasti ilmestynyt "Steampunk! — Höyryä ja helvetinkoneita" (Osuuskumma, 2013) on edeltäjäänsä parempi ja kiinnostavampi kokonaisuus.
Steampunkia on ollut perinteisesti hieman vaikea sulloa pieneen muottiin, ja niinpä näissäkin novelleissa on löydettävissä aineksia niin lovecraftilaisesta kauhusta kuin westerneistäkin. Lohduttomat, traagisia elementtejä saavat ihmiskohtalot ja epäonniset rakkaustarinat tuntuvat nousevan voimakkaasti esille, tosin en osaa varmaksi sanoa johtuuko se tarinoiden määräenemmistöstä vai siitä tosiseikasta, että ne jäävät vain parhaiten mieleen.
Genren perinteinen miljöö mielletään vahvasti viktoriaaniseen Englantiin, mutta "Höyryä ja helvetinkoneita" -kokoelman kertomukset sijoittuvat niin sisällissodan repimään vaihtoehtohistorialliseen Ruotsiin, Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan tutuksi tekemään Keloburgin kaupunkiin, maapallon läpi vajoavalle sukellusalukselle ja moniin muihin mielikuvitusta hiveleviin paikkoihin.
Ensimmäisen lukukerran perusteella suosikeiksini novellikokoelmista muodostuivat Shimo Shuntilan veikeästi cthulhuileva "Valkean naisen palvelija", Magdalena Hain sydäntävääntävä "Siivekäs mies Isaac" ja Hanna Morren koskettava "Rafael".
Luin jo aikaisemmin ensimmäisen Osuuskumman kustantaman novellikokoelman, joka osoittautui lupauksia herättäväksi mutta aavistuksen verran epätasaiseksi julkaisuksi, joka jätti kuitenkin toivomaan jatkoa. Eikä turhaan, sillä Helsingin kirjamessuille sopivasti ilmestynyt "Steampunk! — Höyryä ja helvetinkoneita" (Osuuskumma, 2013) on edeltäjäänsä parempi ja kiinnostavampi kokonaisuus.
Steampunkia on ollut perinteisesti hieman vaikea sulloa pieneen muottiin, ja niinpä näissäkin novelleissa on löydettävissä aineksia niin lovecraftilaisesta kauhusta kuin westerneistäkin. Lohduttomat, traagisia elementtejä saavat ihmiskohtalot ja epäonniset rakkaustarinat tuntuvat nousevan voimakkaasti esille, tosin en osaa varmaksi sanoa johtuuko se tarinoiden määräenemmistöstä vai siitä tosiseikasta, että ne jäävät vain parhaiten mieleen.
Genren perinteinen miljöö mielletään vahvasti viktoriaaniseen Englantiin, mutta "Höyryä ja helvetinkoneita" -kokoelman kertomukset sijoittuvat niin sisällissodan repimään vaihtoehtohistorialliseen Ruotsiin, Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan tutuksi tekemään Keloburgin kaupunkiin, maapallon läpi vajoavalle sukellusalukselle ja moniin muihin mielikuvitusta hiveleviin paikkoihin.
Ensimmäisen lukukerran perusteella suosikeiksini novellikokoelmista muodostuivat Shimo Shuntilan veikeästi cthulhuileva "Valkean naisen palvelija", Magdalena Hain sydäntävääntävä "Siivekäs mies Isaac" ja Hanna Morren koskettava "Rafael".
July 12, 2015
Steampunk kiinnostaa minua lajityyppinä, joten tartuin tähän kirjaan optimistisella toiveikkuudella.
Noh, miten sitten kävikään..
Steampunkille tyypillisiä ominaisuuksia kyllä löytyy: kaikenlaisia härveleitä ja keksintöjä kiehtovalla teollistumisen aikakaudella. Miltei kaikki novellikokoelman tarinat liittyivät jollakin tapaa sodankäyntiin ja niissä tapahtui paljon ja vauhdilla; hieman liiankin vauhdilla.
Ehkä juuri tarinoiden lyhyys ja niiden vauhdikkuus saivat lukijan etääntymään tarinoiden hahmoista ja lukemaan tarinat läpi vain velvollisuudentuntoisella määrätietoisuudella. Hutaisten. Yksi tarinoista erosi muista edukseen: Rafael. Se oli yksi lyhyimmistä tarinoista, mutta sen kohdalla mielenkiintoni heräsi, kun muiden kohdalla vain luin tarinat läpi (laskien välillä sivuja, kuinka kauan kyseinen tarina kestää ennen kuin päästään seuraavaan ja kunnes kirja on luettu). Myös novelli "Falachustin talossa" oli omalla tavallaan kiinnostava tarina. Muista ei juuri sitten olekaan mielikuvia.. Valitettavasti hahmoihin ei päässyt juuri kiinni eivätkä heidän kohtalonsa oikein kiinnostaneet.
Se voi olla myös syy siihen, miksi yleensä välttelen novelleja, sillä rakastan hitaampaa kerrontaa, missä kasvaa kiinni tarinan henkilöihin ja kehittyy heidän mukanaan.
Lyhyestä virsi kaunis, mutta tämän kohdalla ei ehkä juurikaan.
Tutustuu ken haluaa, mutta mitään mieltä mullistavaa kokemusta teos ei ikävä kyllä antanut.
Noh, miten sitten kävikään..
Steampunkille tyypillisiä ominaisuuksia kyllä löytyy: kaikenlaisia härveleitä ja keksintöjä kiehtovalla teollistumisen aikakaudella. Miltei kaikki novellikokoelman tarinat liittyivät jollakin tapaa sodankäyntiin ja niissä tapahtui paljon ja vauhdilla; hieman liiankin vauhdilla.
Ehkä juuri tarinoiden lyhyys ja niiden vauhdikkuus saivat lukijan etääntymään tarinoiden hahmoista ja lukemaan tarinat läpi vain velvollisuudentuntoisella määrätietoisuudella. Hutaisten. Yksi tarinoista erosi muista edukseen: Rafael. Se oli yksi lyhyimmistä tarinoista, mutta sen kohdalla mielenkiintoni heräsi, kun muiden kohdalla vain luin tarinat läpi (laskien välillä sivuja, kuinka kauan kyseinen tarina kestää ennen kuin päästään seuraavaan ja kunnes kirja on luettu). Myös novelli "Falachustin talossa" oli omalla tavallaan kiinnostava tarina. Muista ei juuri sitten olekaan mielikuvia.. Valitettavasti hahmoihin ei päässyt juuri kiinni eivätkä heidän kohtalonsa oikein kiinnostaneet.
Se voi olla myös syy siihen, miksi yleensä välttelen novelleja, sillä rakastan hitaampaa kerrontaa, missä kasvaa kiinni tarinan henkilöihin ja kehittyy heidän mukanaan.
Lyhyestä virsi kaunis, mutta tämän kohdalla ei ehkä juurikaan.
Tutustuu ken haluaa, mutta mitään mieltä mullistavaa kokemusta teos ei ikävä kyllä antanut.
October 29, 2013
Odotukseni olivat korkealla ensimmäisen Steampunk-antologian jälkeen, mutta on pakko myöntää, että ensimmäinen Steampunk oli... steampunkimpi ja siksi ehkä kuitenkin parempi. Osa novelleista jyräsi eteenpäin kuin höyrykone enkä ehtinyt toiminnan tiimellyksessä tutustua henkilöihin niin, että olisin jaksanut välittää siitä, mitä heille lopuksi tapahtuu (tai sitten se johtuu siitä, että luin tätä työmatkalla bussissa, mikä ei ole kaikkein paras paikka).
Tuosta voikin päätellä, että pidin eniten antologian seesteisemmistä ja rauhallisemmista novelleista, joihin steampunk-elementitkin istuivat luontevammin kuin nopeatahtisiin rymistelyihin. Mukavaa oli myös se, että pari novellia sijoittui samaan maailmaan edellisen antologian novellin kanssa, oman maailman kehittämiselle nostan (kuvitteellista) silinterihattuani.
Tuosta voikin päätellä, että pidin eniten antologian seesteisemmistä ja rauhallisemmista novelleista, joihin steampunk-elementitkin istuivat luontevammin kuin nopeatahtisiin rymistelyihin. Mukavaa oli myös se, että pari novellia sijoittui samaan maailmaan edellisen antologian novellin kanssa, oman maailman kehittämiselle nostan (kuvitteellista) silinterihattuani.
Read
March 13, 2014Osuuskummajaisena jätän antologian tähdittämättä, vaikka en olekaan tekemiseen mitenkään osallistunut. Mutta olipa positiivinen yllätys, nyt kun viimeinkin sain luettua. Olen ollut (ja olen ehkä vieläkin) hiukkasen steampunk-skeptinen, mutta tässä oli iso liuta vahvoja novelleja. Suosikeikseni nousivat ehkä Magdalena Hain Siivekäs mies Isaac, joka oli suorastaan itkettävän upea, ja Shimo Suntilan Valkean naisen palvelija, joka pienestä ennalta-arvattavuudestaan huolimatta kantoi upeasti loppuun saakka.
October 27, 2015
En ole valmiiksi steampunk-fani, mutta haluaisin kokeilla genreä. Paria ensimmäistä novellia lukiessani etsin syytä, miksi luen: aika suoraviivaisia tarinoita paperinohuilla hahmoilla, pahimmillaan pelkillä päälauseilla kirjoitettuna. *Niin* kova ei ollut steampunk-novellimielenkiintoni, että olisin jaksanut aloittaa enää kolmatta.
June 4, 2015
Mielenkiintoisia novelleja.
Displaying 1 - 13 of 13 reviews