Majatalon kulisseissa kuohuu: suosittu viihdesarja huipentuu!
Venla keskittyy pyörittämään Ruusukartanon arkea tätinsä kanssa. Hän luulee saaneensa suljettua on-off-rakkaansa Jörnin ulos elämästään, mutta tämä ponnahtaa takaisin kuvioihin valheellisista isyyssyytteistä vapautuneena. Samaan aikaan entinen treffikaveri Valtsu ja sympaattinen veneenveistäjä Eelis päätyvät Venlan silmissä uuteen valoon.
Venlalla on ongelmia myös mieskuvioiden ulkopuolella: hänen omistamansa kansakoulun jatkovuokrasopimus ei ole läpihuutojuttu, ja lisäksi käy ilmi, että Ruusukartanosta on jätetty jotain oleellista kertomatta...
Noh, varmaankin tämän sarjan oli jo aikakin tulla päätökseen. Aikamoista tykitystä ja käännettä käänteen perään oli tähän viimeiseen osaan saatu mahdutettua. Sarja on ollut viihdyttävä, mutta ekojen osien jälkeen aika epäuskottava ja naiivi. Voi olla, että joskus kun kaipaan jotain todella aivot narikkaan-tyylistä helppoa ja viihdyttävää kuunneltavaa tai luettavaa, niin palaan taas tämän sarjan pariin.
Ehkä ihan hyvä, että tämä sarja loppui. Oon nauttinut sarjan ekoista osista, mutta jossain vaiheessa osa näistä viimeisimmästä alkoi olla jo väkinäistä saman toistoa. Jörnistä puhumattakaan.
Mitähän tästä sanoisi. Jäätävä määrä henkilöhahmoja ja paljon lukeva ei todellakaan muista jokaista edes hämärästi. Kirjailijan olisi fiksua muistaa, että joskus vähemmän on enemmän - tässä kirjassa on mainittu varmaan kolmekymmentä etunimeä, joista valtaosasta ei kerrota mitään taustoitusta edellisistä osista.
Kirjassa oli käytetty tehokeinona ruotsia ja lauseen oikeinkirjoitus oli jäänyt pronomini honom käyttöön, vaikka puhuttiin tytöstä pojan sijaan. Aika alkeellinen virhe?
Venla haluaa yhä tunkea nokkansa joka paikkaan ja haluaa lapsenomaisesti saada kaiken ja ärsyyntyy, kun kaikki eivät juoksekaan hänen perässään. Todella rassaava henkilöhahmo, joka ei kehittynyt kirjasarjan jatkuessa mihinkään, mutta vikaa ja ongelmia näki kaikissa muissa, itsessään ei.
Huvikseni googlasin kurjailijan iän, kun kirjat tuntuivat aika vanhan ihmisen kirjoittamilta, niin moni juttu oli jo nykyajassa vähän vanhahtavaa, kuten blogin pitäminen, joita käytännössä ei juuri kukaan seuraa enää ja yllätyin, kun kirjailija oli vain 57 vuotias. Oletin nämä vanhemman ihmisen kirjoittamiksi.
Harmittaa, kun sarjan alkuasetelmat olivat kiinnostavia, mutta loppujen lopuksi sarjan alkuasetelma majatalonpidosta katosi täysin tyhjänpäiväisiin ihmissuhdesekoiluihin ja lapsellisen, nenänsä joka paikkaan tunkevan päähenkilön ajatusten vatvomiseen. Harmi.
En jatkossa palaa näihin tai kirjailijan muuhunkaan tuotantoon.
Sarja pitää lukea putkeen ihan sen takia, että henkilöhahmoja on niin paljon. Luin viimeisen kirjan, kun edellisen lukemisesta oli kuukausi, ja oli tekemistä että.pysyi kärryillä: varmaan kaikki edellisten kuuden osan henkilöt marssitettiin vielä viimeisen osan kunniaksi kirjan sivuille, eikä Kaikkien taustoista edes kovin selkeästi muistutettu. Hieman raskas lukukokemus mäin kevyeksi kirjaksi. Ei harmita, että sarja loppuu.
Kuuntelin muut äänikirjana ja vikan osan luin fyysisenä. Viidennestä osasta lähtien kirjat on kahlattu vähän väkisin loppuun ja tämä vika piti aivan raivon kanssa lukea. Miten päähenkilöstä onkin rakennettu niin itsekeskeinen ja lapsellinen että en tiedä itkisikö vai nauraisiko? Jokaiseen kirjaan oli ympätty tapahtumia niin paljon, että meno oli kuin Salkkarit + Kaunarit + Päivien viemää, erityismaininta vielä siitä että melkein jokainen mieshenkilö kiinnosti enemmän tai vähemmän Venlaa.
2,5 tähteä ylöspäin pyöristettynä. Miten lupaavasti sarja alkoikaan, mutta meni suhdemätöksi ja lapsellisen naisen sekoiluksi. Tulipa tehtyä uusi mukulakin siinä hässäkässä, kun miehiä tuli ja meni. Mutta tulipahan sinniteltyä sarja loppuun, kun aloitinkin.
Villa Venlan matkassa olen ollut ihan alusta saakka ja tätä sarjaa on ollut mukava lukea. Viimeinen osa ja jälleen viihdyttävää menoa. Jos tyylistä tykkää, niin tämäkin uppoaa varmasti.