Ihmiskuntaa on aina askarruttanut elämän ja olemassaolon tarkoitus. Vastauksia on etsitty ihmisestä itsestään, mutta saattaisiko ratkaisu löytyä maailmankaikkeudesta?
Elämää on viime vuosina löydetty maapallolta oloista, joista sitä ei aiemmin arvattu etsiäkään: esimerkiksi syvältä kallioiden sisältä ja valtamerten pohjien tuliperäisistä savuttajista. Maasta on vaikea löytää paikkaa, jonne elämä ei olisi tunkeutunut.
Voisiko elämää olla kehittynyt muuallekin? Luonnonlait vaikuttavatkin mittatilaustyönä elämää varten räätälöidyiltä, aivan kuin maailmankaikkeuden tarkoituksena olisi synnyttää elämää. Jos näin on, missä kaikki muut sitten ovat?
Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja valloittaa avaruuden ja tutustuttaa lukijansa siinä sivussa uuteen tieteenalaan, astrobiologiaan. Luonnontieteiden lisäksi hän ammentaa aiheensa muun muassa kulttuuriantropologiasta, taiteesta ja scifi-kirjallisuudesta.
Esko Jorma Johannes Valtaoja (pronounced [ˈesko ˈʋɑltɑˌojɑ]) (1951, Kemi) is a Finnish astronomer and writer. Valtaoja works as a professor at the University of Turku where he studies quasars.
In 2002 his book Kotona maailmankaikkeudessa (At Home in the Cosmos, 2001) won the Finlandia Prize for the best non-fiction work. After this he became a popular guest speaker at TV shows, science fiction conventions, popular science seminars etc. Part of his popularity comes from his ability to present complex scientific theories and ideas in a manner that is both understandable and entertaining to the general audience.
Since then, Valtaoja has written another book, Avoin tie (The Open Road, 2004), in which he explains his visions of the future. The book is written in a style similar to that of Kotona maailmankaikkeudessa, with the general audience in mind.
Latest book by Valtaoja is Ihmeitä: kävelyretkiä kaikkeuteen (Wonders: Saunters to the Universe), published October 2007. The book is the last part of his trilogy, which began with Kotona maailmankaikkeudessa, and is written in the same style as the two earlier books. As the first book is about the past and the second about the future, Valtaoja has said that it is natural to write the last about the present time.
In his free time he enjoys art and literature (especially science fiction). He is also an amateur biologist.
Vetävästi kirjoitettu kirja elämästä maapallolla ja elämän mahdollisuuksista muualla maailmankaikkeudessa.
Pidin Valtaojan tavasta arvottaa luovuutta suhteessa tieteen tekemiseen: on kenties hienompaa pystyä luomaan jotain aivan uutta kuin onnistua selvittämään jotain, mikä on jo olemassa.
Epilogi oli mielestäni turha. Kirja oli jo paketoitu hienosti pohdintaan ihmisen - mahdollisesti maailmankaikkeuden mittakaavassa hyvinkin vähä-älyisen olennon - arvosta kosmoksessa, minkä kiteyttää William Blaken säkeet:
Arise, you little glancing wings, and sing your infant joy! Arise, and drink your bliss, for every thing that lives is holy!
Oikein mielenkiintoinen teos elämästä, sen synnystä ja asemasta maailmankaikkeudessa. Valtaoja osaa selittää asiat hyvin ja mielenkiintoisella tavalla. Tieto-Finlandia-palkituksi kirjaksi kirja trollailee aika paljon eri uskontoja ja vihreätä liikettä, mutta toisaalta itsepä ovat sen ansainneet.
Kirjasta on vaikea nostaa esiin mitään yksittäistä kappaletta tai kohtaa erityisen mielenkiintoisena, vaan kirja pitää otteessaan hyvin läpi koko tekstin. Ainostaan lopun epilogi on tarpeeton. Välillä hieman vanhentunut tieto jäi kaipaamaan päivitystä. Kirja sai minut haluamaan lukea lisää Valtaojan kirjoja.
Mietin kahden ja kolmen tähden välillä, mutta päädyin kolmeen. Tietokirjaksi tämä aikamoinen pettymys, kun ei tarjonnut käytännössä yhtään mitään uutta tietoa itselleni. Mutta avaruuteen vähemmän perehtyneelle ihmiselle saattaa upota paremmin. Ärsytti aika paljon Valtaojan ylimielinen ja alentuva huumori (esim. uskontoja kohtaan), välillä teki mieli jättää se kesken ihan siitä syystä. Ei muodostunut kovin hienoa kuvaa Valtaojasta, sais ottaa mallia Brian Coxista ihmisten innostamisen ja kirjoittamisen suhteen.
Erittäin pätevä yleiskatsaus astrobiologiaan ja sitä sivuaviin tieteisiin. "Kotona maailmankaikkeudessa" osoittaa, että tarpeeksi hyvillä kirjallisilla taidoilla voidaan kuvata luonnontieteen ilmiöitä havainnollisella tavalla. Teksti on kiitettävän helppotajuista ja silti informatiivista. Lisäksi kirjasta puuttuu ns. harmaalle tieteelliselle kirjoittamiselle turhan ominainen, myötähäpeää synnyttävä ylimielisyys ja alentuvuus.
Loistava tietokirja Maailman synnystä, avaruudesta ja elämästä maapallolla ja maailmankaikkeudessa. Sopivan nörttiä huumoria, mutte mitään sellasta Douglas Adams huumoria, vaikka läheltä liippaakin. En muista oliko se tässä eepoksessa jossa vielä kerrottiin Irish coffeen valmistus ohje. Hyvää tietoa, jonkun verran yleissivistystä ja paljon erikoistietoa. Itse luin kahteen kertaan putkeen, että olisin tajunnut kaiken paremmin
Valtaojan tyyli on mukaansa tempaava. Saa maallikonkin kiinnostumaan ja innostumaan tähtitieteestä, ja ehkä oppimaankin jotain siinä sivussa. Tätä oli vaikea laskea käsistä kesken lukemisen.
Jotkin asiat tässä kirjassa ovat jo vähän sisällöllisesti vanhentuneita teknologisen edistymisen ja muiden asioiden vuoksi, onhan kirjan kirjoittamisesta jo melkein 20 vuotta aikaa. Mutta kokonaisuutena teos kuitenkin toimii vieläkin ihan erinomaisesti ja sisällössä on paljon asiaa, niin historialliselta kannalta kuin muutenkin. Lopussa ehkä vähän alkoi häiritsemään tuo UFO-osuuden mitta, vaikka sitäkin lähestyttiin monipuolisesti eri (skeptisistä) näkökulmista.
Erittäin hyvä ja selkotajuisesti kirjoitettu kirja, josta saa vieläkin asioita irti, vaikka kirjoittamisesta onkin jo kulunut aikaa. Valtaojalla on myös omalaatuinen huumorintaju, joka paistaa teoksessa lävitse melko selvästi ja tavallaan myös tekee lukukokemuksestakin kiinnostavamma. Ehkä tätä voidaan jo jossain vaiheessa alkaa kutsumaan alan suomalaiseksi klassikoksi, kuka tietää, varsinkin kun Tieto-Finlandia -palkintokin on teokselle myönnetty? 4 tähteä.
Mainion sujuvaa tieteen popularisointia. Vaikka Valtaojan heitot voivat joskus vähän ärsyttää, on huomattavaa miten taitavasti hän pystyy sitomaan kosmologian käytännönläheisiin asioihin. Mainio, vaikka irrallinen on myös epilogi, päiväkirja kongressista johon kenen tahansa tieteilijän on helppo samaistua. Kun luin tätä raitsikassa, vanhempi mies huomautti että nyt luet hyvää kirjallisuutta. Mitähän hän olisi sanonut jos olisin lukenut "oikeaa" tähtieteen kirjaa? Niin mainio kuin kirja onkin en usko että siitä on moneen lukukertaan.
Tämä on siis Valtaojan Tieto-Finlandia-voittaja vuosimallia 2002. Ehkä odotukset olivat liian korkealla edellisen kirjan (Kaiken käsikirja) jälkeen. Tai sitten kirjan paikoin jo hieman vanhentuneet tiedot häiritsivät liikaa, mutta ihan samalla tasolle ei ylletty. Kaiken käsikirja piti lukea melkein putkeen, tämän kanssa ei niin kiire ollut. Valtaoja on mielestäni myös näiden kirjojen välissä kehittynyt kirjoittajana. Ei tämä huono ole, mutta ei myöskään sellainen aarreaitta kuin vertailukohteeni. Olisi ehkä kolahtanut kovempaa uutena.
Valtaoja kyllä käsittelee aihetta (elämä maailmankaikkeudessa) monipuolisesti. Tämän luettuaan on perillä siitä, mikä käsitys tutkijoilla asiasta oli reilu kymmenen vuotta sitten. Lopun konferenssiraportti oli silti ehkä kirjan parasta antia, kun Valtaoja irrottelee vähän enemmän. Vähän kun välillä osa luvuista jahkaili jo liikaakin - erityisesti silloin kun itselleni asia oli jo tuttua. Kaiken käsikirjassa Valtaoja kykeni tällaisinakin hetkinä pitämään kirjan viihdyttävämpänä.
Horjuin pitkään kolmosen ja nelosen välillä. Jos voisin antaa puolikkaan, niin arvosana olisi 3,5.
Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa on ollut minulle käänteentekevä kirja. Sen myötä en enää ajattele itseäni vain maapallon asukkaana, vaan osana koko universumia – kirja avasi silmäni näkemään maailmankaikkeuden kodiksi.
Kirjan nimi ei voisi olla täydellisempi. Se kiteyttää oivalluksen siitä, että maailmankaikkeus ei ole vain kylmä ja etäinen paikka, vaan koti, jossa kaikella on paikkansa. Valtaojan kirjoitustyyli on ymmärrettävä ja innostava, ja hänen intohimonsa tarttuu lukijaan. Teos yhdistää tieteen ja humanismin tavalla, joka tekee maailmankaikkeudesta sekä valtavan että lohdullisen.
Kotona maailmankaikkeudessa ei ole vain kirja tiedosta, vaan myös perspektiivin muutoksesta. Se on suositeltavaa luettavaa jokaiselle, joka haluaa ymmärtää paikkansa tässä äärettömässä kokonaisuudessa.
Valtaoja kirjoittaa mielenkiintoisella tavalla tieteen ponnisteluista etsiä elämää maapallon ulkopuolelta. Samalla hän tulee pohtineeksi eri aikakausien ja kulttuurien uskomuksia sekä uskonnon ja tieteen suhdetta. Tämä oli huomattavasti kansantajuisempaa tekstiä kuin muutamat muut fysiikkaa ja kosmologiaa käsittelevät kirjat, joita olen lukenut. Tuli siis vihdoin paikattua Valtaojan mentävä aukko sivistyksessä ja hänen muitakin kirjoja menee tämän myötä lukulistalle.
Tällä saisi Helmet-haasteen avaruuskohdan kuitattua, mutta jätän käyttämättä, koska siihen on muuta ajateltuna.
Hyödyllinen kirja jos sen käsittelemät aihepiirit eivät ole muuta kautta tuttuja, mutta paikoin kestänyt aikaa hieman heikosti. Ainakin esitys Galileon tapauksesta on paikoin epähistoriallinen.