Likka on hämäläispariskunnan Eilan ja Rampen helsinkiläistynyt tytär, Sinikka Nopolan aiemmista teoksista tuttu. Rampe on todennut: "Meijän likka on ihan sievä, mutta se vois tulla paremmin esiin jossain vähän pienemmässä kaupungissa."Eila on todennut: "Sää tuut isääs, tommosia haaveilijoita molemmat. Huanot keenit."Se mikä muille on helppoa, on Likalle vaikeaa. "Mää en oo ollu koskaan kihloissa, en osunut pesäpallomailalla palloon, en sukeltanu, enkä leiponu korvapuusteja. On aina riski lähteä kotinsa ulkopuolelle", Likka toteaa. "Sillon alkaa tapahtua outoja asioita."
Sinikka Nopolan muistoksi lainasin ja luin hänen kirjansa. Likka, äite ja Rampe ovat entuudestaan tuttuja edellisistä kirjoista. Tässä kirjassa tapsimme myös muita.
Partolaisten lukuhaasteeseen liittyen mainittakoon, että kirjassa on tarina Partiolainen.
Hahmot tunnistaa ja kirjailijan tarkat havainnot saavat tarkastelemaan myös itseään. Kehen hahmoista kukin samaistuu?
Tämä hauskuutti minua junamatkalla Helsinkiin. Huomasin, että osa tarinoista olikin tuttuja - olen joskus kuunnellut näitä äänikirjamuodossa. Eipä haitannut yhtään :)
Luin loppuun pitkään kesken olleen Sinikka Nopolan kertomuskokoelman, jossa likka on kasvanut aikuiseksi, löytänyt itselleen miehen ja saanut jopa lapsenkin. Ei aivan terävintä ja hersyvintä Nopolaa.
Kyllä Nopola taas osuu jonnekin suomalaisuuden ytimeen. Tai hämäläisyyden. Tekstin ja puheen rytmi on loistavaa. Yksi kappale oli mielestäni huti, muuten mainiota kamaa. Ei Nopolat ole maailmankaikkeuden parhaita kirjallisia tuotoksia tietenkään. Mutta ainutlaatuisia kuitenkin. Ja niin oivaltavia. Kyllä sellaiselle viisi tähteä kelpaa antaa.
Nopeaa ja helppoa luettavaa...teksti ihanan arkimaista ja suomalaista. Kirjan novellimaisuus oli uutta joten se vaati opettelunsa => tavallaan ei selkeätä juonta vaikka se kertoi Likan elämästä. Kirjassa monta hyvää oivallusta tavallisesta elämästä mutta jonkin verran sekava kirja.Loppukin hieman töksähtävä, yhtä äkkiä hypätään 16 vuoden päähän. Hyvä välipala raskaampien kirjojen joukossa.
En osaa sanoa, että olenko itse väsähtänyt vai nämä jutut, mutta jotenkin ei nyt ihan hirveästi innostanut. Aivan ookoo kirja, mutta parasta antia oli Lempäälän ihanan kirjakauppiaan mainitseminen kiitoksissa.