Nuorison mielenterveysongelmat ovat vakava aihe, josta ei puhuta riittävästi. Kirja käsittelee nuorten elämää ja tunteita voimakkaalla, vaikuttavalla ja samaistuttavalla tavalla. Nuoren omalla äänellä.
Usva on tavallinen ajatteleva teini, jonka elämä pyörii tavoitteellisen kilpaurheilun, koulun, ystävien ja perheen parissa. Usva kärsii pahoista pakko-oireista, jotka alkavat vähitellen vaikuttaa myös koulunkäyntiin, kilpaurheiluun ja ystävyyssuhteisiin. Pakko-oireiden lisäksi Usvaa vaivaavat epävarmuus, kateus, stressi koulusta ja pelko tulla tuomituksi.
Usva löytää vanhan puuhakirjan, joka saa hänet pohtimaan omia tuntemuksiaan. Hänen tavoitteenaan on kasvaa henkisesti. Usva alkaa käsitellä epävarmuuttaan ja muita ongelmiaan. Uskaltaako hän ikinä hakea apua pakko-oireisiinsa?
Espoolainen 13-vuotias kilpaurheilija Matilda Levoranta on ollut pienestä pitäen kiinnostunut kirjoittamisesta. Hän pohtii elämänmenoa ja ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Kirja Totuus nuoruudesta syntyi Matildan omista kokemuksista ja havainnoista. Hän toivoo kirjan herättävän avointa keskustelua vakavasta aiheesta ja madaltavan nuorten kynnystä hakeutua hoitoon.
Kirja on saanut huomiota mediassa paljon mutta en ole kuullut kohderyhmän kommentteja kirjasta. Olisin toivonut tiukempaa kustannustoimittamista. Vaikka kirjassa halutaankin kuuluvan nuoren kirjoittajan ääni, teksti voisi silti olla luettavampaa ja rakenteeltaan selkeämpi. Nyt mennään hetkittäin jossain kouluaineen ja mielipidekirjoituksen välimaastossa.
Kirja ja kirjoittaja haluaa nostaa esille nuorten pahoinvoinnin. Siitä mediassa on puhuttu myös tämän kirjan myötä, hienoa. Tavoittaako kirjat nuoret lukijat, siitä en osaa sanoa mitään. Ja miten nuori lukija kokee sen, että kirjoittaja on suunnilleen samanikäinen. Siitäkin voidaan olla montaa mieltä.
Minun huomioni teoksessa herätti näyttävä kansi ja mainittu OCD, koska se ei ole ihan tavanomaisin diagnoosi kirjallisuudessa. Itsekin vasta 13/14-vuotiaana Levoranta on selkeästi halunnut kirjoittaa puheenvuoron nuorten mielenterveydestä (tai suoranaisesta mielenterveyskriisistä…), ja sellainen kirja pitkälti onkin. Romaanina teos ei ole erityisen vahva. Sävy on opettavainen ja hieman lapsekas. Luulisin kirjan olevan parhaimmillaan lasten ja nuorten käsissä, ei siis siksi että “nuortenkirja voi olla huono” vaan koska kirjassa esitetään yksi malli avun pyytämiseen aika seikkaperäisesti, ja niin ollen kirjasta voi olla tosi konkreettistakin hyötyä. Etenkään nuorella ei välttämättä ole tietopohjaa sille, miten edes lähestyä koko ajatusta.
Tykkäsin. Aiheensa puolesta tärkeä kirja, josta voi jutella nuorten kanssa. Tekstin rosoisuus ja viimeistelemättömyys teki teoksesta aidon. Suosittelen sekä nuorille että aikuisille.
Tää ei vaan toiminut. Tää muuttui välillä mielipidekirjoitukseksi, hahmoihin ei ehtinyt tutustua ja teksti oli jotenkin luonnotonta. Lukiessa tuntui, että olisi ehkä ollut parempi vain kirjoittaa suoraan asiatekstiä eikä esittää kaunokirjallista teosta. Tärkeä aihe silti.
Tärkeä aihe ja rohkea nuori, joka on uskaltanut kirjoittaa siitä. Kirja olisi kuitenkin kaivannut kustantajan puolelta oikolukua ja tekstin sujuvoittamista. Vertaistueksi nuorille tarkoitetussa kirjassa on täysin ok, että tekstissä kuuluu nuoruus ja tyyli ei ole liian viimeisteltyä. Nuoren ääntä kunnioittava sujuvoittaminen olisi kuitenkin tuonut itse aiheen paremmin esiin. Erityisesti otsikointia olisi pitänyt miettiä tarkemmin. Nyt otsikko on varsin harhaanjohtava eikä tuo millään tavalla esiin, että kirjan aiheena on mielenterveysongelmat. Tämä on iso puute, sillä kohderyhmältä menee helposti ohi koko kirja, kun otsikko antaa ymmärtää, että puhutaan vain yleisesti nuoruudesta ja nuoren elämästä. Puutteet ovat ennen kaikkea kustannustoimittajan työssä, mikä on valitettavan yleistä nykykirjoissa. Lukukokemuksena kirja oli kaikesta huolimatta hyvä ja siitä sai paljon uutta näkemystä nuorten haasteista ja painesta, joita aikuisen voi joskus olla vaikea ymmärtää.
No siis, onhan tämä aiheena tärkeä, ja on kiva, että nuoren oma ääni pääsee kuuluviin. Mutta kirjana kyllä surkea. Varmasti ihan pätevä tuotos 13-vuotiaan kirjoittamaksi, mutta ei tällaista ehkä tarvitsisi painaa. Mielestäni ei ole kirjoittajan vaan kustantajan vika, että tämä on julkaistu tällaisenaan. Hyvin toimittamalla tästä olisi voinut saada ihan toimivan, mutta tässä on jäänyt ihan oikolukukin pahasti puolitiehen. Jos joku nuori innostuu tämän vuoksi lukemaan tai kirjoittamaan tai rohkaistuu hakemaan apua mielenterveys- tai muihin pulmiinsa, niin se on toki hieno juttu.
Tärkeä aihe ja ihailen nuorta kirjoittajaa toimeliaisuudesta ja vahvasta äänestä.
Olisin toivonut kirjalle vahvempaa kustannustoimittajan tukea. Nuoren oma ääni ei häviäisi sen alle, että kirjan kieltä ja tyyliä kohdennettaisiin selkeämmin ja joko annettaisiin kielen rempseästi rehottaa, tai hiottaisiin sitä kypsempään suuntaan. Nyt puolivälin ratkaisussa tuntuu, että nuori kirjailija on jätetty yksin pärjäämään kirjan julkaisun ja tekstin viimeistelyn prosessissa, jossa hänellä ei vielä taidot (luonnollisestikaan) riitä.
Kirjan aihe on tärkeä ja nuorten mielenterveydestä ei varmasti voi puhua liikaa. Huippua, että nuori on itse tarttunut tähän aiheeseen!
Kirja olisi kuitenkin kaivannut paljon tiukempaa ja selkeämpää kustannustoimittamista. Sen olisi nuori kirjailijakin ansainnut. Nyt aiheen tärkeys jäi tekstin puutteiden alle ja vaikutti ainakin näin aikuisen lukijan lukukokemukseen negatiivisesti. Esim. tekstilajina tämä ei ollut selkeä vaan juonen poukkoilevuus ja tietyt kerronnalliset ratkaisut saivat pohtimaan, onko tämä kouluaine, mielipidekirjoitus, päiväkirjamuotoinen kertomus vai mikä. Lisäksi ainakin e-kirjassa oli melkoisesti kielioppivirheitä, ainakin yhdyssanoissa. Harmi, että kustantaja ei ole hoitanut tässä hommaansa riittävän hyvin vaan teksti on isketty raakileena kansien väliin. Tässä oli potentiaalia, mutta toteutus ontui.
Tärkeä aihe ja samaistuttava päähenkilö, mutta kirjoitusvirheitä erityisesti yhdyssanojen kanssa ja tönkköä kieltä oli turhan paljon. Kirjasta katosi juonellinen yhteneväisyys, sillä väliin oli tungettu paljon kirjoittajan omia ajatuksia. Olisiko ne voinut sijoittaa osaksi tarinaa, kun kirjassa kuitenkin oli mielenkiintoinen päähenkilö? Juonellinen romaani ja omakohtainen kannanotto sekoittuivat tässä teoksessa, mutta kokonaisuutena ei ollut toimiva. Joka tapauksessa rohkeaa oman äänen esiin tuontia!
Upeinta tässä kirjassa on se, että sen on kirjoittanut vasta 14-vuotias. Valitettavasti sen myös huomaa. Potentiaalia olisi ollut vaikka kuinka, mutta kielellisesti ja kokonaisuutena kirja olisi kaivannut vielä vähän lisää editointia.
Aihe on kuitenkin tärkeä ja kirjailijan oma kokemus ja oireiden ja tunteiden aitous välittyvät sen kautta. Aikuisena sitä unohtaa, miten kamalaa yläasteella onkaan.
Ymmärrän kyllä, että kirjoitetaan ja julkaistaan nuorilta nuorille, mutta miksi ihmeessä näitä teoksia ei kustannustoimiteta? Nuoren ääni, kokemukset ja ajatukset välittyvät kyllä, vaikka ammattilainen tarttuisikin jykevämmin esimerkiksi tässäkin teoksessa esiintyneisiin toistoihin, kirjoitusvirheisiin ja aikamuotojen hyppimisiin.
Tärkeä aihe ja voimakas into kirjoittaa, siitä nostan hattua. Nopealukuinenkin tämä oli. Silti uskon, että nuori kirjailija olisi hyötynyt jämptimmästä kustannustoimittamisesta, jonka myötä teos olisi voitu hioa toimivammaksi.
Nopealukuinen kirja pakko-oireista kärsivästä nuoresta Usvasta. Usva kuvittelee olevansa yksin ongelmineen, mutta pikkuhiljaa alkaa paljastua, että ei hänen ystäviensäkään elämä ole niin täydellistä kuin hän on kuvitellut. Mielenterveyden häiriöt eivät nimittäin välttämättä näy päällepäin.
Kirjan on kirjoittanut 13-vuotias Matilda Levoranta omien kokemustensa pohjalta. Hän on halunnut kirjallaan tuoda lisää näkyvyyttä nuorten mielenterveysongelmille, herättää keskustelua aiheesta ja auttaa nuoria hakeutumaan herkemmin hoitoon.
Kirjan aihe on todella tärkeä. On myös hienoa, että kirjan on kirjoittanut nimenomaan nuori. Toivon, että muutkin nuoret löytävät kirjan ja saavat siitä tukea.
(Minua kirja ei oikein puhutellut, mutta toisaalta ei tätä olekaan suunnattu kolmekymppiselle.)