What do you think?
Rate this book
Pääministerin morsian
Tavallinen yksinhuoltaja kohtaa internetin treffipalstalla maan pääministerin, joka on eroamassa vaimostaan. Pääministerikin rentoutuu ja rakastuu. Hellyyttä täynnä olevat tapaamiset yritetään pitää salassa siinä onnistumatta. Mutta yksinhuoltaja ei osaa kohdata julkisuutta.
Vaikeuksista ja kohulehtien armottomasta uutisjahdista huolimatta suhde kestää ja kukoistaa yhdeksän kuukautta. Susan Kurosen omakohtainen tilitys sukeltaa suoraan tapahtumien pyörteisiin, joista ei puutu koomisiakaan piirteitä.
Työmyyrä kohtaa luonnonlapsen, kaksi erilaista maailmaa toisensa. Pari kokee rakastetun löytämisen ja uusperheen haasteet vielä muita suomalaisia rankemmin, median pörrätessä ympärillä. Selviääkö samalla, kuinka jäyhän suomalaismiehen pitäisi kohdella kumppaniaan?
Vaikeuksista ja kohulehtien armottomasta uutisjahdista huolimatta suhde kestää ja kukoistaa yhdeksän kuukautta. Susan Kurosen omakohtainen tilitys sukeltaa suoraan tapahtumien pyörteisiin, joista ei puutu koomisiakaan piirteitä.
Työmyyrä kohtaa luonnonlapsen, kaksi erilaista maailmaa toisensa. Pari kokee rakastetun löytämisen ja uusperheen haasteet vielä muita suomalaisia rankemmin, median pörrätessä ympärillä. Selviääkö samalla, kuinka jäyhän suomalaismiehen pitäisi kohdella kumppaniaan?
- GenresNonfiction
164 pages, Paperback
First published January 1, 2007
1 person is currently reading
6 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
March 18, 2022
Kun aiemmin talvella tuli luettua Juhannustanssit, niin tuntui hyvältä idealta jatkaa tätä kotimaisten "kiellettyjen kirjojen" sarjaa. Tartuin tähän huumorilla, ja nauraa saikin, mutta oli tässä paljon muutakin!
Teos on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen on selvästi kiinnostavinta antia. Siinä Kuronen kirjoittaa minämuodossa tapahtumien etenemisen ensimmäisistä Suomi24-viesteistä traagiseen eroon, kun Matti jättää Susanin pimeälle parkkipaikalle ja kaasuttaa pois. Välissä on vietetty aidosti sympaattisia, tunnelmallisia hetkiä: saunottu (todella paljon), katsottu elokuvia (valitettavasti leffojen nimiä ei kerrota!), ihmetelty ihastumisen tunnetta, kokattu uuniperunoita ja pihvejä.
Toisessa osiossa Kuronen esittelee suhdetta koskevia lehtileikkeitä ja avaa niiden herättämiä tunteita. Osio on viimeistelemätön, mikä myönnetäänkin, ja tajunnanvirrassa on paikoin vaikea pysyä mukana, jolloin tietystä koomisuudestaan huolimatta osio jää kirjan heikoimmaksi. Lopussa kustantajan ihmeelliset moralisoivat jälkisanat nostattavat taas tunnelmaa, kun pohditaan sitä, millä sivustoilla pääministeri saa surffailla ja kuinka paljon virka-auto tuottaa päästöjä. Matista tulee kyllä vähän manipulaattori-vibat, mutta varmaan ollut ennemmin emotionaalisesti vaikeassa paikassa eron jäljiltä, jäykkä suomalainen mies.
Kaiken kaikkiaan kiinnostava, elämänmakuinen ja rouhea kuvaus yhdestä 2000-luvun isoimmista rapistuvan yhtenäiskulttuurin mediakohuista, josta löytää myös yhtymäkohtia nykyiseen keskusteluun Marinin julkisuuskuvasta. Kuten kustantaja toteaa, teos näyttää hyvin myös suomalaisten luokkaerojen todellisuuden (ilmeisesti Kuronen on kuitenkin äänestänyt Niinistöä 2006 vaaleissa!) sekä piirtää nostalgisen kuvan 15 vuoden takaisesta viestintäteknologisesta ympäristöstä. Etenkin tämänkaltaiset pätkät suhteen alkuvaiheelta olivat herkkua:
Matti kutsui minut chattiin – se tarkoittaa sitä että palstalla toisiinsa kiinnostusta osoittaneet (eli ns. flirtin lähettäneet) voivat siirtyä keskustelemaan kaksistaan, kirjoittamaan viestejä ihan kuin keskustelupuheenvuoroja. –– Matti oli hirveän sellainen että halusi varmistaa etten karkaa mihinkään netistä. –– Saunan jälkeen ajattelin mennä vielä hetkeksi nettiin, koska se oli minulle mukava harrastus. –– Naurahtaminen käy chatissa niin, että lähetetään naurahdusta tarkoittava hymiö.
Lukiessa nousi myötäeläessä ärtynyt hiki pintaan, kun luki miten Vanhanen on yrittänyt seurata Torinon olympialaisten historiallista miesten lätkäfinaalia:
Helmikuussa kun Suomi ja Ruotsi olivat vastakkain olympialaisten kiekko-ottelussa, Matti tuli hakemaan minut ja menimme Kesärantaan, mutta Matti ei saanutkaan oman virka-asuntonsa televisiota päälle ja oli aivan raivona. Menimme hänen työhuoneeseensa, siellä oli pieni radio josta kuuntelimme ottelun, Mattia varmaan nolotti.
Päällimmäisenä tästä kuitenkin jäänee mieleen Vanhasen tekstiviestit, joita kirjaan on poimittu ehkä tusinan verran. Todella kovaa, Café Brahen Hillevin tai muun symppisboomerin tyyliä:
"Perhoset tulee aina kun näen sinut"
"huomenta kyllä nukutti aurinko paistaa toivoo euroopan presidentti"
"Eilinen oli talven paras päivä"
"Huomenta aurinko"
"On ikävä sinua ja tavallista elämää"
Teos on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen on selvästi kiinnostavinta antia. Siinä Kuronen kirjoittaa minämuodossa tapahtumien etenemisen ensimmäisistä Suomi24-viesteistä traagiseen eroon, kun Matti jättää Susanin pimeälle parkkipaikalle ja kaasuttaa pois. Välissä on vietetty aidosti sympaattisia, tunnelmallisia hetkiä: saunottu (todella paljon), katsottu elokuvia (valitettavasti leffojen nimiä ei kerrota!), ihmetelty ihastumisen tunnetta, kokattu uuniperunoita ja pihvejä.
Toisessa osiossa Kuronen esittelee suhdetta koskevia lehtileikkeitä ja avaa niiden herättämiä tunteita. Osio on viimeistelemätön, mikä myönnetäänkin, ja tajunnanvirrassa on paikoin vaikea pysyä mukana, jolloin tietystä koomisuudestaan huolimatta osio jää kirjan heikoimmaksi. Lopussa kustantajan ihmeelliset moralisoivat jälkisanat nostattavat taas tunnelmaa, kun pohditaan sitä, millä sivustoilla pääministeri saa surffailla ja kuinka paljon virka-auto tuottaa päästöjä. Matista tulee kyllä vähän manipulaattori-vibat, mutta varmaan ollut ennemmin emotionaalisesti vaikeassa paikassa eron jäljiltä, jäykkä suomalainen mies.
Kaiken kaikkiaan kiinnostava, elämänmakuinen ja rouhea kuvaus yhdestä 2000-luvun isoimmista rapistuvan yhtenäiskulttuurin mediakohuista, josta löytää myös yhtymäkohtia nykyiseen keskusteluun Marinin julkisuuskuvasta. Kuten kustantaja toteaa, teos näyttää hyvin myös suomalaisten luokkaerojen todellisuuden (ilmeisesti Kuronen on kuitenkin äänestänyt Niinistöä 2006 vaaleissa!) sekä piirtää nostalgisen kuvan 15 vuoden takaisesta viestintäteknologisesta ympäristöstä. Etenkin tämänkaltaiset pätkät suhteen alkuvaiheelta olivat herkkua:
Matti kutsui minut chattiin – se tarkoittaa sitä että palstalla toisiinsa kiinnostusta osoittaneet (eli ns. flirtin lähettäneet) voivat siirtyä keskustelemaan kaksistaan, kirjoittamaan viestejä ihan kuin keskustelupuheenvuoroja. –– Matti oli hirveän sellainen että halusi varmistaa etten karkaa mihinkään netistä. –– Saunan jälkeen ajattelin mennä vielä hetkeksi nettiin, koska se oli minulle mukava harrastus. –– Naurahtaminen käy chatissa niin, että lähetetään naurahdusta tarkoittava hymiö.
Lukiessa nousi myötäeläessä ärtynyt hiki pintaan, kun luki miten Vanhanen on yrittänyt seurata Torinon olympialaisten historiallista miesten lätkäfinaalia:
Helmikuussa kun Suomi ja Ruotsi olivat vastakkain olympialaisten kiekko-ottelussa, Matti tuli hakemaan minut ja menimme Kesärantaan, mutta Matti ei saanutkaan oman virka-asuntonsa televisiota päälle ja oli aivan raivona. Menimme hänen työhuoneeseensa, siellä oli pieni radio josta kuuntelimme ottelun, Mattia varmaan nolotti.
Päällimmäisenä tästä kuitenkin jäänee mieleen Vanhasen tekstiviestit, joita kirjaan on poimittu ehkä tusinan verran. Todella kovaa, Café Brahen Hillevin tai muun symppisboomerin tyyliä:
"Perhoset tulee aina kun näen sinut"
"huomenta kyllä nukutti aurinko paistaa toivoo euroopan presidentti"
"Eilinen oli talven paras päivä"
"Huomenta aurinko"
"On ikävä sinua ja tavallista elämää"
October 29, 2020
Pääministerin morsian on retrospektiivinen katsaus yh-äidin näkökulmasta hänen (sala)suhteestaan Suomen pääministeri Matti Vanhaseen. Tapahtumasarjan käynnistää vaivaisenluun leikkaus ja treffi-ilmoitus netissä, johon pääministeri vastaa nimimerkillä. Nopeasti leimahtanut suhde päättyy yhdeksän kuukauden jälkeen parin eroon ja tulehtuneisiin väleihin keltaisen lehdistön vainon saattelema. Teos kärsii vakavasti kustannustoimituksen puutteesta (!!,) ja on kirjoitettu jopa kustantajan itsensä mukaan kiireellä, selkeään median luomaan tarpeeseen ja markkinarakoon.
Teos on kuitenkin herkullinen sukellus 2000-luvun Suomeen Suomi24-treffipalstoineen ja Supon “nettietiketteineen” ja aikaan jolloin raja julkisen ja yksityisen välillä oli ollut nykyistä tiukempi. Kirja sijoittuukin käännekohtaan, jolloin poliitikon yksityisyyttä ei enää kunnioitettu ja jolloin pääministerin tietoturva ja pr-asiat olivat lapsenkengissä. Pääministeri on erotilanteessa ja uuden suhteen orastaessa aivan uudenlaisen tilanteen edessä. Kirja saa pohtimaan julkisuuden henkilöiden yksityisyydensuojaa aikana ennen somea, jolloin ei ollut mahdollista itse aktiivisesti muokata tai hallita julkisuuskuvaa. Paljastuskirjana teos kävi käräjäoikeudessa ja EU-tuomioistuimessa saakka.
Teosta värittää vahvasti prinsessatarinan trooppi: “synnyin 70-luvulla ja kuvittelin, että olin prinsessa”. Myös orastavan suhteen kohtauksissa on lainattu estetiikkaa romanttisista elokuvista, joka vähentää teoksen totuusarvoa: “Pysähdyimme pimeälle metsätielle ja suutelimme kiihkeästi toisiamme. Ikkunat menivät aivan huuruun”. Asetelman romantisoinnin mahdollisti erikoinen asetelma suhteelle ja sen vieraantuneisuus normaalista suhdearjesta: “Rakastuneena en kerta kaikkiaan nähnyt mitään, mikä jälkikäteen olisi ollut kuin taululle kirjoitettuna: haloo, prinsessa, herää päiväuniltasi, ei hän sinusta puolisoa etsi. Welcome to the reality! Näin mitä näin, ja koin mitä koin."
Teoksen piilevinä teemoina ovat opportunismi ja luokkanousu. Kuronen itse ilmoittaa olleensa “myynnissä” koko suhteen ajan. Toisaalta Kuronen on kuin aarrekammiossa tutkiessaan Vanhasen 400-neliöisen luksusasunnon politiikkalahjoja, rasioita ja hopeisia teeastioita. Vanhasen teot eron hetkellä ovat kylmääviä, mutta politiikassa usein julkisuustahrat kääntyvät miespoliitikkojen voitoksi…
Teos on kuitenkin herkullinen sukellus 2000-luvun Suomeen Suomi24-treffipalstoineen ja Supon “nettietiketteineen” ja aikaan jolloin raja julkisen ja yksityisen välillä oli ollut nykyistä tiukempi. Kirja sijoittuukin käännekohtaan, jolloin poliitikon yksityisyyttä ei enää kunnioitettu ja jolloin pääministerin tietoturva ja pr-asiat olivat lapsenkengissä. Pääministeri on erotilanteessa ja uuden suhteen orastaessa aivan uudenlaisen tilanteen edessä. Kirja saa pohtimaan julkisuuden henkilöiden yksityisyydensuojaa aikana ennen somea, jolloin ei ollut mahdollista itse aktiivisesti muokata tai hallita julkisuuskuvaa. Paljastuskirjana teos kävi käräjäoikeudessa ja EU-tuomioistuimessa saakka.
Teosta värittää vahvasti prinsessatarinan trooppi: “synnyin 70-luvulla ja kuvittelin, että olin prinsessa”. Myös orastavan suhteen kohtauksissa on lainattu estetiikkaa romanttisista elokuvista, joka vähentää teoksen totuusarvoa: “Pysähdyimme pimeälle metsätielle ja suutelimme kiihkeästi toisiamme. Ikkunat menivät aivan huuruun”. Asetelman romantisoinnin mahdollisti erikoinen asetelma suhteelle ja sen vieraantuneisuus normaalista suhdearjesta: “Rakastuneena en kerta kaikkiaan nähnyt mitään, mikä jälkikäteen olisi ollut kuin taululle kirjoitettuna: haloo, prinsessa, herää päiväuniltasi, ei hän sinusta puolisoa etsi. Welcome to the reality! Näin mitä näin, ja koin mitä koin."
Teoksen piilevinä teemoina ovat opportunismi ja luokkanousu. Kuronen itse ilmoittaa olleensa “myynnissä” koko suhteen ajan. Toisaalta Kuronen on kuin aarrekammiossa tutkiessaan Vanhasen 400-neliöisen luksusasunnon politiikkalahjoja, rasioita ja hopeisia teeastioita. Vanhasen teot eron hetkellä ovat kylmääviä, mutta politiikassa usein julkisuustahrat kääntyvät miespoliitikkojen voitoksi…
November 16, 2024
en oikeesti osannu päättää onks tää ⭐️ vai ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Read
April 1, 2020Timanttinen teos!
Displaying 1 - 4 of 4 reviews