Luoto meressä on Anni Blomqvistin rakastetun saaristolaissarjan toinen romaani. Maija ja Janne aloittavat yhteisen elämänsä syrjäisellä Myrskyluodolla, koti rakennetaan tulisijaa myöten itse, karjaa hankitaan, perhe alkaa kasvaa. Työntäyteisen arjen katkaisevat silloin tällöin mannermatka, joku kävijä, kirkkoreissu, ja sotakin sivuaa saariston asukkaita. Elämän yksinkertaisuus ja karuus näyttäytyvät kirjassa melkein kadehdittavina, lukija kaipaa sitä suoraa kosketusta luontoon ja vääristymättömiä ihmissuhteita, jotka nykyihmiseltä ovat kadonneet aikaa sitten. Nuoren pariskunnan lujittuvan rakkauden ja luottamuksen Anni Blomqvist kuvaa koruttomalla, lämpimän huumorin värittämällä tavalla.
Samoin kuin ensimmäistä romaania tätäkin lukiessaan nauttii konstailemattomasta rauhallisesta kielestä, joka selkeästi ja kotoisasti, väliin runollisinkin sävyin kertoo sen mitä kertomusta on. Eikä karu kaunis elämä kaunomaalailua kaipaakaan.
Voisin toistaa tässä samat kiitokset, jotka ekan osan arvioon kirjoitin. Osat onkin kai joissain painoksissa niputettu yhdeksi kirjaksi? Jään hartaasti odottamaan seuraavan osan digitaalista julkaisua!
Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjan toinen kirja on nimeltään Luoto meressä. Ihastuin valtavasti jo sarjan ensimmäiseen kirjaan, joka oli nimeltään Tie Myrskyluodolle. Ensimmäinen kirja kertoi sarjan päähenkilön Maijan nuoruudesta ja kihlausajasta Jannen kanssa. Sitten tulivat häät ja lopulta muutto Myrskyluodolle.
Myrskyluodolla jatkui oman tuvan rakennuspuuhat hitaasti, mutta varmasti. Sitä varten oli pitänyt ottaa lainaa, sillä kahdella nuorella ei ollut muuta kuin kerkeeväinen luonto. Maijakin oli vielä melkein lapsukainen ajattelultaan ja unohtui välillä omiin ajatuksiinsa miettimään omia ajatuksiaan ja työt jäivät tekemättä. Janne oli jo mies ja paljon enemmän kokenut kalastajan ammatissaan. Molemminpuolinen rakkaus kukoisti hellyytenä toinen toisilleen.
Toiveissa oli, että talo valmistuisi ennen kuin pakkanen ja lumi tulevat. Talon valmistumisella alkoi olla kiire, kun Maija ymmärsi odottavansa lasta. Lapsen syntyminen tapatui syysmyrskyn aikaan, joten kukaan naisihminen ei päässyt avuksi synnytykseen, joten Maijan ja Jannen oli selvittävä kahdestaan, kun vauva syntyi. Tuosta vauvasta Maija sai hyvän ja oppivaisen apulaisen itselleen, kun vauvoja alkoi syntyä melkein joka vuosi: Maria, August, Mikael, Sigfrid...
Sitten Maija joutui lähtemään lasten kanssa lapsuudenkotiinsa ja Janne piiloutui, ettei joutuisi sotimaan väärälle puolelle.
Anni Blomqvistin teos Luoto meressä kertoi yksinkertaisesta, mutta kodikkaan työteliäästä nuoren perheen elämästä syrjäisellä Myrskyluodolla, jossa kaikki tehtiin itse.
En pidä tästä. En tahdo jatkaa, mutta pakko kurssia varten.
Kakkososassa Maija synnyttää täysin yllärina useita lapsia, saa nuhteita papilta koska ei ole päässyt synnytyksen jälkeen heti kirkkoon meren keskeltä ja on paossa Oolannin sotaa.
Saaristolaiselämän kuvaaminen on lämmintä ja hyvää, mutta yksinkertaistettu tunteiden kuvaaminen ja naiseus luontaantyöntävää ja masentavaa.
3,5. Myrskyluodon tarina jatkuu hyvin samaan tapaan kuin edellinen osa, ja pidin kyllä tästäkin, vaikka tämä ei ihan yhtä tiivisti pitänytkään otteessaan kuin Tie Myrskyluodolle. En pitänyt pitkistä aikahypyistä, ne etäännyttivät minua tarinasta liikaa. Loppupuolella jännite kuitenkin alkoi taas kantaa, kun sodan melskeet saavuttavat Myrskyluodon. (Joskin totesin, että tästä aiheesta pitää ottaa pieni pikakertaus Wikipedian puolella, ihan ei ole hallussa tämä sota.) Paljon ajattelin taas naisten asemaa. Suututtaa, kun naisia rangaistaan asioista, joille he eivät mitään mahda.
Maijan ja Jannen rakkaustarina lämmittää todella paljon. Ei ole itsestäänselvyys, että heidän suhteensa on niin hellä ja rakastava!
Tämä toinen osa oli jos mahdollista, vielä pitkäveteisempi kuin ensimmäinen. Koen myös tämän suomalaiskansallisen harmaan ankean elämäntavan ja sielunmaiseman kuvauksen, loputtoman nöyryyden, synnintunnon ja vaatimattomuuden ylistyksen vieraannuttavana. Joskus, jos hahmoissa tai tarinassa on jotain vetoa tai kiinnostavaa kehitystä, jaksan sitä sivutuotteena, mutta tässä ei ole vielä toistaiseksi tapahtunut kumpaakaan, vaan juuri tämän puuduttavan arjen kuvaus tuntuu olevan itsetarkoitus. Jatko jäänee lukematta. En kuitenkaan kritisoi Blomqvistia kirjoittajana - jos tällaista pitää kuvata, hän varmasti tekee sen hyvin, ainakin antaumuksella.
Ei ole ollut entisajan elämä helppoa! Toisen osan taltuttaminen sujui jo paljon mutkattomammin, ja paikoin jopa nautin kerronnan verkkaisuudesta.
Uskonnon kahlitsevuus tuntui hurjalta, ja oli kerrassaan karmivaa lukea, miten Maijaa kärsii siitä, että hän on "syntisen epäpuhdas synnytyksen jälkeen eikä häntä ole kirkotettu". Armoa eivät myöskään anna kyläläiset!
Ymmärrän, miksi teossarja on klassikko ja miksi moni siitä pitää, mutta mieluummin luen kirjoja, jotka vievät minut mukanaan.
Läste den på svenska. Inte lika många gamla/åländska ord som i första boken. Gick snabbt att läsa. Blir mer spännade handling i slutet av boken, i första halvan är det mer vardag. Intressant att läsa hur man levde förr, man blir förflyttad iom språket och det gamla tankesättet.
7/2024 🎧 Äänikirja Helmet 40/2024 Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma 🎧 Anni Blomqvist, Myrskyluoto-sarja: Luoto meressä, Maija, Meren voimia vastaan, Hyvästi Myrskyluoto 👍
Maijan tarina jatkuu. Elämä Myrskyluodolla on luonnon armoilla. Lapsia syntyy ja sodan uhka alkaa häilyä perheen ympärillä. 1800-luvulla Jumalan pelko ja epäpuhtaus olivat isoina asioina tässä teoksessa.
Kuuntelin äänikirjana ja jatkan mielelläni tämän sarjan parissa.