Kaari Utrio on neljän vuosikymmenen ajan ollut yksi Suomen suosituimpia kirjailijoita. Hänen historiallisia romaanejaan ja tietokirjojaan lukee koko kansa jo kolmessa polvessa. Utrio korostaa teoksissaan naisen merkitystä ja voimaa, ja samalla vastuuta, yhteiskunnan koossapitävänä tekijänä. Hänen kirjoissaan nousee hämärästä esiin arjen historia ja lapsen historia. Kaari Utrion vaikutus suomalaisen naisen ajatteluun on kenties merkittävämpi kuin kenenkään muun yksityisen ihmisen. Utrion romaaneissa kansamme menneisyys kuvastuu tarkkaan tutkittuna tietona, johon kietoutuvat tarinat, seikkailut, romantiikka ja huumori. Utrion tuotanto on lajissaan ainutlaatuista Suomessa. Viime aikoina kirjallisuuskritiikki on maininnut Utrion Mika Waltarin seuraajana.
12-vuotias lapsi naitetaan tulevalle ritarille. Ritaria toistaitoinen laiheliini ei voisi kuitenkaan vähempää kiinnostaa.
Utrio ei päästä lukijaansa helpolla – vääräuskoisia käännytetään niin miekalla kuin seksuaalisella väkivallalla ja jäljelle jääneet otetaan orjiksi. Naiset ovat omanlaisiaan, mutta miehet ne vasta petoja ovatkin!
Utrion tapa kirjoittaa tuo historiaa esiin elävämmin. Samalla se tuntuu sekä mielenkiintoiselta että pahalta lukea. Kirja tuo esiin kurjia kohtaloita ja toisaalta asioita, mitä ei haluaisi ajatella. Tähdet siis karisevat heikkohermoisuudestani enemmän kuin Utrion kehittämän tarinan vuoksi.
Kirja saanut järkyttävän alhaiset pisteet (3.06) luultavasti julmien kohtausten vuoksi, jotka kuitenkin olivat todennäköisesti aivan realistisia tuon ajan maailmassa.
Kertoo historian tapahtumista, joista minäkään historiaa jonkin verran lukeneena en tiennyt mitään. Kuitenkin nuo tapahtumat olivat käänteentekeviä Euroopan historiassa. Luulisi kiinnostavan ihmisiä.
Tarina keskiajalta, sorrettuja ja hyväksikäytettyjä naisia, julmia miehiä, kaupankäyntiä ja sotaa. Miljöönä Hämeen linna, Turku, Viipuri ja Karjalan maaseutu. Melko lohduton kuva ihmisten välisistä suhteista. Menettelee välilukemisena.