Sukupolvet ylittävä salaisuus paljastuu vanhan murhan tutkimuksissa
Jyväskylän Vanhan pappilan lattian alta löytyy luuranko remontin yhteydessä. Vainaja on nuori nainen, jonka kuolinajankohta sijoittuu 60-luvun loppupuolelle. Luurangon mukana on haudattu peltirasia, jossa on pieni vauvan pitsimekko ja Jean-Paul Sartren näytelmä Suljetut ovet.
Rikostutkijat Matilda Metso ja Elmo Vauramo löytävät vanhoista tutkinta-arkistoista neljä nuorta naista, jotka sopivat uhrin profiiliin. Heistä yksi on kadonnut Pyhä-Häkin kansallispuistoon vuonna 1968, ja kolme muuta ovat hukkuneet samana vuonna veneonnettomuudessa Tuomiojärvellä. Onko Vanhan pappilan ruumis joku heistä?
Vuonna 1943 Amelie Bonnet pidätetään ja viedään Ravensbrückin keskitysleirille. Siellä hän ystävystyy erään naisen ja tämän tyttären kanssa. Ennen kuolemaansa ystävä pyytää Amelielta erikoista palvelusta: ”Tapathan lapseni ennen kuin he ehtivät?” Amelie päättää tehdä juuri päinvastoin - hän aikoo tehdä kaikkensa, että lapsi selviäisi leiriltä hengissä.
Miten Amelie, pappilan luuranko ja 60-luvulla kadonneet tytöt liittyvät toisiinsa?
Tuire Malmstedtin dekkari Lyijysydän on kolmas osa Metso & Vauramo-sarjaa. Tällä kertaa tutkittavaksi tuli vanha luuranko, jonka remonttimiehet löysivät vanhan pappilan lattian alta. Kuka oli tuo selvästi nuori naishenkilö, joka oli joutunut rikoksen kohteeksi? Ja kuka hänet oli surmannut ja haudannut?
Tällä kertaa kirja kertoi kahdesta menneisyyteen liittyvästä ajankohdasta. Toinen tarina liittyi 1940-luvun saksalaiseen keskitysleiriin ja toinen 1960-luvun loppupuolen tapahtumiin Jyväskylässä. Lyijysydän vei kauas menneisyyteen. Keskitysleiritarina oli hyvin linkitetty 1960-luvun loppupuolen tarinaan. Joku halusi päästä natsien jälkeläisistä eroon.
Kylläpäs näitä Malmstedtin kirjoja on mukava lukea. Lyhyet, väljästi asetellut kappaleet sinänsä tekevät jo lukemisesta vaivatonta, mutta juonen kuljetus toimi hyvin sekin. Kolmesta aikatasosta huolimatta tarina pysyi hyvin kasassa ja ne sinänsä erillisen oloiset tarinat punoutuivat lopussa mainiosti yhteen. Rikostutkijoiden, Matildan ja Elmon, työskentely lähes kahdestaan isojen rikosten parissa ei sinänsä ole uskottavaa, mutta lukijana minua miellyttää, ettei koko polisiilaitoksen henkilökuntaan tarvitse perehtyä - kaksi hyvää tyyppiä riittää :)
Kirja oli hyvä ja mukaansatempaava heti alusta lähtien. Mielestäni kirjassa oli jännitystä riittävästi, mutta olis voitu lisätä sitä hiukan enemmän. Kirjan juonenkäänteet olivat todella hyvin tehty, eikä niitä aavistanut ennen kuin se tuli vastaan. Tykkäsin kirjassa siitä, miten selkeästi luvut oli merkitty, että milloin ollaan menneisyydessä ja milloin taas nykyajassa. Annan kirjalle täydet viisi tähteä ja voisin lukea sen heti uudestaan.
Jyväskylän vanhan pappilan lattian alta löytyy remontin yhteydessä ruumis. Metso ja Vauramo käyvät selvittämään asiaa. Kolme eri aikatasoa kietoutuvat lopulta yhdeksi tarinaksi. Mukaansatempaavaa kerrontaa; etsivien yksityiselämiä olisi voinut kuvata enemmänkin.
Ehkäpä paras Metso&Vauramo-sarjan kirja, jossa kirkon kellarista löytyneen ruumiin tarinaa Metso&Vauramo alkavat selvittää. Ja loistavan tarinan Malmstedt kirjoittaakin. Loppuun asti jännitystä ja onnistuneita juonenkäänteitä.
Tarina vaikuttii kutkuttavalta, ja eri aikatasot toimivat hyvin. Mutta poliisitutkinta eteni haparoiden, kuulemiset keskittyivät epäolennaiseen jutusteluun eikä jännitystä oikein syntynyt. Motiivi paljastui lopuksi turhan epäuskottavaksi.
Kunnianhimoinen ja laaja-alainen juoniajatus, mutta ei se oikein toiminut. Kaiken lisäksi olisi voitu jossain välissä hieman avata sitä, miksi toisella etsivistä on tämä lapsi huollettavana, mitä tapahtui lapsen vanhemmille. Jos se aikaisemmissa osissa on kerrottu, niin minä ainakaan muista.