Littana on tositarina kiellettynä lapsena Kiinassa syntyneestä tytöstä. Kiellettynä siksi, että Kiinassa vallitsi yhden lapsen politiikka, ja perheessä oli jo esikoistytär. Perhe halusi saada lisäksi pojan, sillä poikalapsia pidettiin kiinalaisissa perheissä siihen aikaan verrattoman arvokkaina. Mutta toinenkin lapsi syntyi tyttönä. Siitä koitui sekä perheelle että tytölle kovia seuraamuksia.
Perhe muutti Suomeen tytön ollessa 5-vuotias. Tyttö oppi pian suomen kielen ja sai toimia vanhempiensa ja näiden tuttavapiirin asiainhoitajana ja lapsityöntekijänä ravintolassa. Hän joutui kamppailemaan identiteetistään kahden kovin erilaisen kulttuurin ristipaineessa kärsien samalla perheen sisäisistä jännitteistä.
Ajan mittaan tytöstä kasvoi Jenni Chen-Ye, vastoinkäymisistä huolimatta suomalaisesta yhteiskunnasta paikkansa löytänyt määrätietoinen ja yritteliäs nainen.
Littana on ehyt, koskettava ja mukaansatempaava kertomus rikkinäisestä historiasta. Se on tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro maahanmuuttajien asemasta ja kulttuurien kohtaamisesta Suomessa.
Jos kaipaat Ujuni Ahmedin Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin- kirjan jälkeen uutta luettavaa, jossa pääsee kurkistamaan pienemmän väestönryhmän elämään Suomessa, tämä kirja on sinulle.
Teoksessa kerrotaan kiinalaistaustaisen Jennin ja hänen perheensä elämää 90-luvun Suomessa. Jenni syntyi toivottuna, mutta sukupuoleltaan "vääränä" lapsena Maon jälkeiseen Kiinaan ja sai kantaa koko elämänsä ajan perheen ja suvun kaunaa tyttöydestään.
Länsimaisena lukijana on vaikea ymmärtää, miten Jenni tai kukaan muu hänen kaltaisensa on jaksanut kestää elämää perheen vihan ja väkivallan keskellä. Toisaalta kirjassa kuvataan kuitenkin lyhyesti maan historiallisia ja poliittisia vaiheita, jotka ovat ajaneet sukupolvet toisensa perään elämään kaoottisissa ja turvattomissa yhteisöissä.
Vaikka kirjan kerronnassa olisi parantamisen varaa, onnistuu Jennin tarina koskettamaan. Lyhyistä dialogeista huomaa, että myös hän on omaksunut naisia väheksyviä ajattelu- ja puhetapoja, joita keskusteluissaan viljelee (mikä ei ole ihme kasvuympäristö huomioiden). Omaa tytärtään Jenni on luvannut kasvattaa suvun perinteistä poiketen, mikä toivottavasti onnistuu hyvin sukupolvilta periytyneistä traumoista huolimatta.
Tarina sinänsä oli hyvä, mutta jostain syystä kirjoittajan tyyli ei oikein kolahtanut, sai päähenkilön vaikuttamaan jopa ärsyttävältä (itsekeskeiseltä), vaikkei varmaan ollut tarkoitus.
Tämä kirja kiinnosti monella tapaa. Äänikirjana kuunneltuna tämä kirja mielestäni toimi todella hyvin. Tarina kertoi mielestäni hyvin niistä kuiluista, mitkä syntyvät hyvin erilaisesta maasta tulevien vanhempien ja Suomessa kasvaneiden ja/tai syntyneiden lasten välille.
Hurjaa - kulttuurierojako? Vai yhden tietyn perheen ja lapsen tarina? Kokemukset suomalaisesta koulusta ja yhteiskunnasta saavat hiljaiseksi- tapahtuuko näin tänäkin päivänä vaikka tapahtumat eivät kirjassakaan ulotu muutamaa kymmentä vuotta kauemmas… Toivoa sopii, että jotain olisimme jo oppineetkin.
Hyvin mielenkiintoinen tarina, avaa tietoutta täysin toisenlaiseen kulttuuriin. Miten tälläsiä pitäis oikee arvioida, suosittelen kaikille? Tarina ei ollut ihan kronologinen, mutta äärimmäisen kiinnostava
Jossain vaiheessa tuli mieleen, että miten kauhea kirja! Vaikka olen monenlaisista ikävistä asioista sujuvasti lukenut, Littanan kahlaaminen tuntui poikkeuksellisen rankalta.
Tyttö, nykyiseltä nimeltään Jenni, muutti Suomeen 5-vuotiaana perheensä kanssa. Hän joutui elämänsä ekat 20 vuotta päivittäin siskonsa kiusaamaksi, solvaamaksi ja jopa pahoinpitelemäksi. Myös vanhempien silmien alla. Vanhemmille lapset (tyttäret) olivat omaisuutta, orjatyövoimaa ja käytännön asioiden hoitajia, tulkkina 8-vuotiaasta lähtien virastoissa, pankeissa, lääkärissä. Tämä kaikki ei tietenkään koskenut nuorimmaista, poikalasta. Jos asiat virastossa eivät sujuneet toivotusti, lapsi kirottiin alimpaan helvettiin.
Toki Jenni joutui rankasti kiusatuksi myös koulussa. Vanhemmille raha, työ ja suvun kunnia olivat tärkeimpiä asioita. Kertaakaan he eivät käyneet lastensa koulun kevätjuhlissa tms.
Kiinan maaseudulla tytön syntymä on ollut tragedia ja äidin vika. Pojan syntymä on isän ansiota. Kun Jennin äiti sai toisen tyttären, sukulaisnainen raivostui tästä niin, että raapi äidin kasvot verille ja heitti polttavat teevedet päälle. Tytön syntymä häpäisi suvun totaalisesti.
Kirja avasi silmiä monissa asioissa. Toki se on myös Jennin kipeä selviytymistarina.
Tämä on surullinen kertomus maahanmuuttajalapsen karuista kokemuksista synnyinmaassaan ja myöhemmin eskari-ikäisestä lähtien Suomessa. Erityisen kipeäksi tarinan teki se, että tyttöä syrjittiin ja raa'asti halveksittiin niin kotonaan kuin myös kodin ulkopuolella. Tähän päälle vielä jatkuva pahoinpitely kotipiirissä tuntui jo liian karmivalta.
Se miten yhteiskunta näkee maahanmuuttajat ja miten sydämmetöntä suhtautuminen voi olla lasta kohtaan, kertoo paljon Suomesta ja suomalaisista. Varmasti epäluuloisuus kaikkea vierasta kohtaan on yleismaailmallista, kuten päähenkilön kuvaukset omasta synnynmaastaan kertovat, mutta silti tuntuu todella pahalta lukea tarinaa yksinäisestä ja syrjitystä lapsesta, joka on kasvanut kotikaupungissani.
Tämä on kuitenkin myös kertomus uskomattomasta sitkeydestä, elämänhalusta ja taistelutahdosta. Varmasti lapsuus on jättänyt jälkensä, mutta se että voimaa on löytynyt perustaa perhe ja työllistää itsensä lisäksi useita muitakin henkilöitä on kyllä sellaista sisua, mistä moni voisi ottaa opikseen.
Kirja ei ollut kirjallisesti täysin sujuva rakenteeltaan ja kieleltään, mikä välillä vähän häiritsi lukemista.
Tässä oli niin erinomaiset lähtökohdat, että piti tarkistaa kahdesti, onko kyse todella tositarinasta. Päähenkilön tausta on ainutlaatuinen ja kirja taatusti ensimmäinen tästä aihepiiristä Suomessa, ehkä laajemminkin.
Jossain vaiheessa kirjassa aloin kuitenkin ärtyä sen jyrkkyydestä ja katkerasta sävystä. Katkeruus on toki ymmärrettävää, mutta kirja alkoi kallistua terapiatyyppiseksi vuodatukseksi. Journalistina olen tottunut siihen, että voimakkaan kritiikin kohteeksi joutuvilla on oikeus kertoa näkemyksensä. Kirjallisuudessa tämä ei tietenkään aina edes voi toteutua, mutta esimerkiksi tämä tarina olisi kaivannut jotain tasapainottavaa. Kulttuuritaustan kuvaaminen kertoi tietysti osaltaan, miksi esimerkiksi vanhemmat toimivat kuten toimivat - mutta myös päähenkilöltä olisi kaivannut laajempaa katsetta, koko kirjasta puhumattakaan. Yksipuolinen tilitys ei lopulta anna lukijallekaan paljon mitään, lähinnä kiusaantuneen olon.
Kirja olisi ollut eheämpi kokonaisuus, mikäli se olisi käsitellyt vain lapsuus- ja nuoruusaikaa. Lopussa pakka tuntui leviävän ja erityisesti poliittiset teemat tuntuivat olevan mukana vain selittelyn vuoksi. Vaikka kirja olikin kirjoitettu selkeästi yhdestä näkökulmasta, oli siinä silti liian usein ja paljon itsesäälissä rypemistä ja voivottelua, mikä työnsi minua lukijana kauemmas, koska se tuntui karun kokemuksen liialliselta alleviivaamiselta. Tilitys, josta kirja pääasiassa koostui, olisi tyylinä toiminut paremmin alusta loppuun asti. Kertomus kiinalaisen yhteiskunnan suhtautumisesta tyttölapsiin ja naisiin sekä kantasuomalaisten suhtautumisesta maahanmuuttajiin ja lapsityöläisiin puhumattakaan kulttuurisiin eroihin liittyvistä haasteista on kuitenkin tärkeä, minkä vuoksi on hyvä, että tämä kirja on julkaistu.
Littana - Kielletyn lapsen tarina vei todella erilaiseen kulttuuriin ja lapsuuteen kuin omani, vaikka olen suunnilleen samaa ikäluokkaa kirjan päähenkilön kanssa. Kertomus kasvamisesta kiinalaisen kulttuurin keskellä oli todella hurja ja tyttölapsen ja muidenkin kanssaihmisten kohtelu todella pysäyttävää luettavaa. Olen pahoillani siitä, mitä kaikkea päähenkilö on joutunut kokemaan, mutta iloinen siitä, että hän on päässyt elämässä eteenpäin ja pystynyt luomaan omannäköisensä elämän. Kertomus piti tiukasti otteessaan myös kiinan historiaa ja kulttuuria sekä Suomen maahanmuuttoa käsittelevien tietokirjamaisten lukujen läpi. Norrenan kerronnan tapa ei sovi omaan lukumakuuni. Kirjoitustyylistä tulee mieleen 60-luvun nuortenkirja vanhahtavilla sananparhaillaan ja oudoilla sanajärjestyksillään. Kokonaisuudessaan teos on kuitenkin tutustumisen arvoinen.
Mukaansatempaava ja koskettava tarina. Kirja valottaa hyvin maahanmuuttajien ja suomenkiinalaisten elämää Suomessa, ja auttaa näkemään oman kuplan ulkopuolelle. Kerronta oli paikoin hieman toisteista ja poukkoilevaa, ja tietyt sanavalinnat ja niiden jatkuva toistuminen nappasivat lukijan huomion. Toisaalta ymmärrän, että valinnoilla on haluttu tuoda esiin kertojan persoonaa. Kielellisesti tämä kirja ei ehkä erotu edukseen, mutta tarina vei mukanaan ja lopulta luin kirjan muutamassa päivässä, kun en malttanut lopettaa. Erityisesti lukijana suretti siskon käytös.
Koskettava kirja. Välillä jopa itketti, kuinka päähenkilöä ja hänen äitiään kohdeltiin. Ja miten kiinalaisen ’maalaisten’ kulttuurin käytöstavat perityivät myös Jennin vanhemmille. Onneksi valoisinpiakin aikoja tuli.
Hieno kirja. Rankka kasvutarina kulttuurien törmäyksestä ja ihmisten julmuudesta. Valoisa loppu ja päähenkilön tahdonvoima antaa kuitenkin uskoa ihmisen selviytymiskykyyn.
Kurkistus kiinalaiseen kulttuuriin. Pelottaa se tapa, jolla siellä lapsia kasvatetaan. Tyttöjen mitättömyys tulee selkeästi ilmi. Perustuu tositapahtumiin.
Kirjailija ja kertoja ovat parhaimmillaan kertoessaan lapsuudesta, ja kuinka se muovasi heidän elämäänsä - lähempänä nykyistä olevista tapahtumista heillä ei ole samanlaista viisautta.
Vaula Norrena on kirjoittanut tärkeän kirjan Littana Jenni Cheng-Yestä. Kirja kertoo aluksi Kiinan yhden lapsen politiikan seurauksista maaseudulla, mutta myöhemmin teoksen kertomukseen liittyy Suomeen muuttaneen perheen kokemuksia, joissa pieni lapsi joutuu olemaan tulkkina ja vanhempiensa apuna. Tässäkin olisi ollut tarpeeksi tarinaa, mutta lisää saadaan, kun kertomus etenee perheen sisäiseen kiusaamiseen ja myös koulukiusaamiseen. Väliin on Norrena lisännyt tietolaatikoita, joista lukija saa faktaa käsiteltävistä aiheista. Kirja teksti on sujuvaa ja sen avulla pääsee hyvin sisään Jennin maailmaan. Koska kirja lienee ainutlaatuinen Suomessa, on se myös sen vuoksi tärkeä. Kirja on Norrenan ensimmäinen, joten senkin vuoksi sen korkea taso on hämmästyttävä. Pisteet 9,5/10.