What do you think?
Rate this book
Kanelipuodit ja muita kertomuksia
Puolalainen Bruno Schulz (1892-1942) on maailmansotien välisen ajan kirjallisuuden kulttinimi, jonka elämä päättyi traagisesti natsiupseerin luoteihin hänen oman kotikaupunkinsa juutalaisgetossa. Vaikka Schulz ehti julkaista vain kaksi kirjaa, ne ovat riittäneet nostamaan hänet maailmanmaineeseen, ja hänet mainitaankin usein Rainer Maria Rilken, Franz Kafkan ja Robert Musilin rinnalla. Schulzin kirjojen omaperäinen, ainutlaatuinen tunnelma on inspiroinut monia kirjailijoita, muun muassa David Grossmania, John Updikea, Bohumil Hrabalia ja Bo Carpelania.
Fantastiset kertomukset ammentavat Schulzin omasta elämästä itäpuolalaisessa pikkukaupungissa ja muodostavat yhden kokonaisuuden, jossa on samat päähenkilöt. Kertojana toimiva Josef Schulzilta on aiemmin suomennettu 1960-luvulla välikielen kautta lyhyt tekstivalikoima, nyt ilmestyvä käännös on ensimmäinen Schulzin koko tuotannon käsittävä suomennos, ja se on tehty suoraan alkukielestä.
Sisältää novellikokoelmat Kanelipuodit (Sklepy cynamonove, 1934) ja Kuolinilmoituksen sanatorio (Sanatorium pod Klepsydra, 1937) sekä kertomukset ”Syksy” (Jesien, 1936), ”Unelmien tasavalta” (Republika marzen, 1936), ”Pyrstötähti” (Kometa, 1939) ja ”Isänmaa” (Ojczyzna, 1938).
Unelias puolalainen provinssikaupunki värittyy elävänä Bruno Schulzin kynän jäljistä. Runsas ja kiehtova kirjoitustyyli vetää lukijan myyttisen maailman kieppeisiin. Tässä kirjassa maaginen realismi avaa ovensa ja musta huumori vie lukijan mukanaan rakentamaan uudelleen maailman rikkoutuneita merkityksiä.
Tapani Kärkkäisen suomennos Kanelipuodit ja muita kertomuksia on tähän mennessä ainoa suomenkielinen laitos, joka sisältää Bruno Schulzin koko tuotannon. Schulzin kahden ilmestyneen kirjan, Kanelipuotien ja Kuolinilmoituksen sanatorion, lisäksi laitos kokoaa neljä kirjallisuuslehdissä ilmestynyttä kertomusta.
Fantastiset kertomukset ammentavat Schulzin omasta elämästä itäpuolalaisessa pikkukaupungissa ja muodostavat yhden kokonaisuuden, jossa on samat päähenkilöt. Kertojana toimiva Josef Schulzilta on aiemmin suomennettu 1960-luvulla välikielen kautta lyhyt tekstivalikoima, nyt ilmestyvä käännös on ensimmäinen Schulzin koko tuotannon käsittävä suomennos, ja se on tehty suoraan alkukielestä.
Sisältää novellikokoelmat Kanelipuodit (Sklepy cynamonove, 1934) ja Kuolinilmoituksen sanatorio (Sanatorium pod Klepsydra, 1937) sekä kertomukset ”Syksy” (Jesien, 1936), ”Unelmien tasavalta” (Republika marzen, 1936), ”Pyrstötähti” (Kometa, 1939) ja ”Isänmaa” (Ojczyzna, 1938).
Unelias puolalainen provinssikaupunki värittyy elävänä Bruno Schulzin kynän jäljistä. Runsas ja kiehtova kirjoitustyyli vetää lukijan myyttisen maailman kieppeisiin. Tässä kirjassa maaginen realismi avaa ovensa ja musta huumori vie lukijan mukanaan rakentamaan uudelleen maailman rikkoutuneita merkityksiä.
Tapani Kärkkäisen suomennos Kanelipuodit ja muita kertomuksia on tähän mennessä ainoa suomenkielinen laitos, joka sisältää Bruno Schulzin koko tuotannon. Schulzin kahden ilmestyneen kirjan, Kanelipuotien ja Kuolinilmoituksen sanatorion, lisäksi laitos kokoaa neljä kirjallisuuslehdissä ilmestynyttä kertomusta.
422 pages, Hardcover
First published January 1, 1939
7 people are currently reading
59 people want to read
About the author
Bruno Schulz
122 books726 followersBruno Schulz was a Polish writer, fine artist, literary critic and art teacher of Jewish descent. He was regarded as one of the great Polish-language prose stylists of the 20th century.
At a very early age, Schulz developed an interest in the arts. He studied at a gymnasium in Drohobycz from 1902 to 1910, and proceeded to study architecture at Lwów University. In 1917 he briefly studied architecture in Vienna. After World War I, the region of Galicia which included Drohobycz became a Polish territory. In the postwar period, Schulz came to teach drawing in a Polish gymnasium, from 1924 to 1941. His employment kept him in his hometown, although he disliked his profession as a schoolteacher, apparently maintaining it only because it was his sole means of income.
The author nurtured his extraordinary imagination in a swarm of identities and nationalities: a Jew who thought and wrote in Polish, was fluent in German, and immersed in Jewish culture though unfamiliar with the Yiddish language. Yet there was nothing cosmopolitan about him; his genius fed in solitude on specific local and ethnic sources. He preferred not to leave his provincial hometown, which over the course of his life belonged to four countries. His adult life was often perceived by outsiders as that of a hermit: uneventful and enclosed.
Schulz seems to have become a writer by chance, as he was discouraged by influential colleagues from publishing his first short stories. His aspirations were refreshed, however, when several letters that he wrote to a friend, in which he gave highly original accounts of his solitary life and the details of the lives of his fellow citizens, were brought to the attention of the novelist Zofia Nałkowska. She encouraged Schulz to have them published as short fiction, and The Cinnamon Shops (Sklepy Cynamonowe) was published in 1934; in English-speaking countries, it is most often referred to as The Street of Crocodiles, a title derived from one of the chapters. This novel-memoir was followed three years later by Sanatorium Under the Sign of the Hourglass (Sanatorium Pod Klepsydrą). The original publications were fully illustrated by Schulz himself; in later editions of his works, however, these illustrations are often left out or are poorly reproduced. He also helped his fiancée translate Franz Kafka's The Trial into Polish, in 1936. In 1938, he was awarded the Polish Academy of Literature's prestigious Golden Laurel award.
The outbreak of World War II in 1939 caught Schulz living in Drohobycz, which was occupied by the Soviet Union. There are reports that he worked on a novel called The Messiah, but no trace of this manuscript survived his death. Following the German invasion of the Soviet Union, as a Jew he was forced to live in the ghetto of Drohobycz, but he was temporarily protected by Felix Landau, a Gestapo officer who admired his drawings. During the last weeks of his life, Schulz painted a mural in Landau's home in Drohobycz, in the style with which he is identified. Shortly after completing the work, Schulz was bringing home a loaf of bread when he was shot and killed by a German officer, Karl Günther, a rival of his protector (Landau had killed Günther's "personal Jew," a dentist). Over the years his mural was covered with paint and forgotten.
Source: wikipedia.com
At a very early age, Schulz developed an interest in the arts. He studied at a gymnasium in Drohobycz from 1902 to 1910, and proceeded to study architecture at Lwów University. In 1917 he briefly studied architecture in Vienna. After World War I, the region of Galicia which included Drohobycz became a Polish territory. In the postwar period, Schulz came to teach drawing in a Polish gymnasium, from 1924 to 1941. His employment kept him in his hometown, although he disliked his profession as a schoolteacher, apparently maintaining it only because it was his sole means of income.
The author nurtured his extraordinary imagination in a swarm of identities and nationalities: a Jew who thought and wrote in Polish, was fluent in German, and immersed in Jewish culture though unfamiliar with the Yiddish language. Yet there was nothing cosmopolitan about him; his genius fed in solitude on specific local and ethnic sources. He preferred not to leave his provincial hometown, which over the course of his life belonged to four countries. His adult life was often perceived by outsiders as that of a hermit: uneventful and enclosed.
Schulz seems to have become a writer by chance, as he was discouraged by influential colleagues from publishing his first short stories. His aspirations were refreshed, however, when several letters that he wrote to a friend, in which he gave highly original accounts of his solitary life and the details of the lives of his fellow citizens, were brought to the attention of the novelist Zofia Nałkowska. She encouraged Schulz to have them published as short fiction, and The Cinnamon Shops (Sklepy Cynamonowe) was published in 1934; in English-speaking countries, it is most often referred to as The Street of Crocodiles, a title derived from one of the chapters. This novel-memoir was followed three years later by Sanatorium Under the Sign of the Hourglass (Sanatorium Pod Klepsydrą). The original publications were fully illustrated by Schulz himself; in later editions of his works, however, these illustrations are often left out or are poorly reproduced. He also helped his fiancée translate Franz Kafka's The Trial into Polish, in 1936. In 1938, he was awarded the Polish Academy of Literature's prestigious Golden Laurel award.
The outbreak of World War II in 1939 caught Schulz living in Drohobycz, which was occupied by the Soviet Union. There are reports that he worked on a novel called The Messiah, but no trace of this manuscript survived his death. Following the German invasion of the Soviet Union, as a Jew he was forced to live in the ghetto of Drohobycz, but he was temporarily protected by Felix Landau, a Gestapo officer who admired his drawings. During the last weeks of his life, Schulz painted a mural in Landau's home in Drohobycz, in the style with which he is identified. Shortly after completing the work, Schulz was bringing home a loaf of bread when he was shot and killed by a German officer, Karl Günther, a rival of his protector (Landau had killed Günther's "personal Jew," a dentist). Over the years his mural was covered with paint and forgotten.
Source: wikipedia.com
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 5 of 5 reviews
July 22, 2014
I had missed this one completely, but then it went on to win the Tähtivaeltaja award, so I had to read it. Verdict? Fascinating, but kind of hard to read, thus just three stars. I'm willing to plead stupidity: this book is probably for smarter people than I am, and I probably missed a ton of fascinating metaphors. But at times, the worlds Schulz create were simply amazing, and I don't wonder why this was awarded, especially as the translation is solid.
February 1, 2022
Tämä on kirja, joka ehdottomasti pitäisi olla omassa omistuksessa, kotona, milloin tahansa hyllystä otettavissa, avattavissa ja luettavissa.
Lainasin sen kirjastosta ja nyt jo painaa tieto, että tämä pitää luovuttaa sinne takaisin.
Olen myös googlaillut kaikkia mahdollisia paikkoja löytääkseni jostain jonkun, joka haluaisi tästä luopua, myydä sen. Ja samalla olen miettinyt että joskushan saattaa myös käydä niin, että jos joku taho tyhjentää vaikka jotain kuolinpesän kirjahyllyä, niin silloinhan saattaa jopa käydä niin että tämmöinen helmi voi joutua sekajätteen mukana poltettavaksi. Surullista.
Tahtoisin tämän kirjan - jos mitenkään se olisi mahdollista. Enkä jotenkin usko että kustantaja tästä uutta painosta ottaa. Vielä jäisi mahdollisuus yrittää varastaa se. Hmm. Olen itsekin yllättynyt tuosta viimeisestä lauseesta.
Lainasin sen kirjastosta ja nyt jo painaa tieto, että tämä pitää luovuttaa sinne takaisin.
Olen myös googlaillut kaikkia mahdollisia paikkoja löytääkseni jostain jonkun, joka haluaisi tästä luopua, myydä sen. Ja samalla olen miettinyt että joskushan saattaa myös käydä niin, että jos joku taho tyhjentää vaikka jotain kuolinpesän kirjahyllyä, niin silloinhan saattaa jopa käydä niin että tämmöinen helmi voi joutua sekajätteen mukana poltettavaksi. Surullista.
Tahtoisin tämän kirjan - jos mitenkään se olisi mahdollista. Enkä jotenkin usko että kustantaja tästä uutta painosta ottaa. Vielä jäisi mahdollisuus yrittää varastaa se. Hmm. Olen itsekin yllättynyt tuosta viimeisestä lauseesta.
April 2, 2025
"Päivät kovettuivat kylmästä ja ikävästä kuin edellisvuotiset leivät. Niitä leikattiin tylsällä veitsellä vailla ruokahalua, laiskan uneliaisuuden vallassa."
Kiehtovan tiheää kieltä, joka kuitenkin kävi pidemmän päälle hieman raskaaksi lukea.
Kiehtovan tiheää kieltä, joka kuitenkin kävi pidemmän päälle hieman raskaaksi lukea.
June 29, 2020
Olin lukenut nuorena aiemmin ilmestyneen puolet laihemman kokoelman Schulzin surrealistisia (?) tarinoita (Krokotiilikuja) ja muistoissani se oli yksi suosikkejani. Siihen nähden tämän kattavan kokoelman läpimeno oli paikoin yllättävän raskasta. Hienot tarinat erottuivat ja ne olivat juuri niitä, jotka oli koottu vanhempaan kokoelmaan. Uutta kokoelmaa puolustaa se, että se on suomennettu suoraan puolasta ja sisältää mainiot alku- ja lopputekstit.
April 29, 2021
I'm rarely happy when I have finished a book, but with this I felt joy with this. Not because it was great but I really did not understand this book at all and I could take new book to read. Reading other's reviews, I think this book is either 5 star or 1 star book for you. If you don't get it after 50 pages, it won't change at all in the end so you may just toss it.
Displaying 1 - 5 of 5 reviews