What do you think?
Rate this book
Marras
Marras on tarina pohjoissuomalaisen bändin Euroopan-kiertueesta: road-romaani, kertomus kaveruudesta, viinasta, pimeydestä ja kotiinpaluusta. Kierteeksi yltyvä juominen ja yhä pahenevat painajaiset ajavat päähenkilö Hautamaan kohti tuhoa. Uutiset kotoa ovat huonoja, bändin riidat lopun alkua.
346 pages, Hardcover
First published January 1, 2014
10 people are currently reading
87 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 36 reviews
October 19, 2014
Tuntuisi väärältä kirjoittaa tästä kirjasta arviota englanniksi (erityisesti koska ei tästä kai ole käännöstäkään millekään kielelle tehty, ainakaan vielä), joten en sitten kirjoita englanniksi.
Myönnän heti alkuun, että olin koko teini-ikäni aivan käsittämätön Sentenced-fani ja pääosin siitä syystä tämä kirja oli pakko saada. Varsinkin kun Lopakka oli Se Kaikkein Ihanin bändistä, koska mikä nyt ei vetoaisi 12-vuotiaaseen tyttöön niin kuin ainakin kymmenen vuotta vanhempi, itsetuhoinen mies. Mutta kieltämättä näin vähän vanhempana ja vähemmän fanityttönäkin sen kyllä huomaa, että Lopakka osaa kirjoittaa. Aiheet eivät ehkä ole yleensä kovinkaan iloisia, mutta jokin niissä nyt vaan vetoaa.
Tässä kirjassa on paljon hauskoja juttuja, mutta paljon enemmän ahdistavia juttuja. Ja parhaimmillaan siitä ahdistuksestakin saadaan muutama hörähdys irti. Se, jos jokin, on taito. Tai ehkä vaatii vain lukijalta tarpeeksi mustaa huumoria, tiedä häntä. Silti lopullinen olotila tämän kirjan jälkeen on sellainen lievä epätietoinen "toivottavasti sillä menee nyt paremmin" -pelkotila, koska eihän tätä nyt voi lukea ilman että vetää johtopäätöksiä Sentencedin jäseniin. Ei sillä, onhan Lopakalla muitakin bändejä, mutta Sentencediin tämä nyt minun päässäni vaan yhdistyy yrityksestä huolimatta.
Kiertue-elämä ei ole ikinä kuulostanut minun korviini kovinkaan glamoröösiltä, mutta tämän jälkeen kaikki harhaluulot on kyllä karkoitettu suhteellisen tehokkaasti. Ei voi ainakaan moittia, etteikö tässä olisi tarpeeksi verta, hikeä, paskaa ja viinaa niin kuin rokissa kuuluukin kuulemma olla. En vain ole ihan vakuuttunut, että niitä kaikkia tarvitsisi oikeasti olla, ainakaan siinä määrin kuin tässä.
Kolme tähteä siksi, että tästä tuli oikeasti paikoin aika paha mieli, vaikka kirjanahan tämä oli hyvä. Pidin kirjoitustyylistä, hahmot olivat huolestuttavan tutun oloisia, nauroin ja murehdin päähahmon mukana... mutta ei tätä kyllä varmaan halua uudestaan lukea ellei itse vajoa suunnilleen yhtä pohjalle ja halua vahvistusta ahdistukselleen.
Myönnän heti alkuun, että olin koko teini-ikäni aivan käsittämätön Sentenced-fani ja pääosin siitä syystä tämä kirja oli pakko saada. Varsinkin kun Lopakka oli Se Kaikkein Ihanin bändistä, koska mikä nyt ei vetoaisi 12-vuotiaaseen tyttöön niin kuin ainakin kymmenen vuotta vanhempi, itsetuhoinen mies. Mutta kieltämättä näin vähän vanhempana ja vähemmän fanityttönäkin sen kyllä huomaa, että Lopakka osaa kirjoittaa. Aiheet eivät ehkä ole yleensä kovinkaan iloisia, mutta jokin niissä nyt vaan vetoaa.
Tässä kirjassa on paljon hauskoja juttuja, mutta paljon enemmän ahdistavia juttuja. Ja parhaimmillaan siitä ahdistuksestakin saadaan muutama hörähdys irti. Se, jos jokin, on taito. Tai ehkä vaatii vain lukijalta tarpeeksi mustaa huumoria, tiedä häntä. Silti lopullinen olotila tämän kirjan jälkeen on sellainen lievä epätietoinen "toivottavasti sillä menee nyt paremmin" -pelkotila, koska eihän tätä nyt voi lukea ilman että vetää johtopäätöksiä Sentencedin jäseniin. Ei sillä, onhan Lopakalla muitakin bändejä, mutta Sentencediin tämä nyt minun päässäni vaan yhdistyy yrityksestä huolimatta.
Kiertue-elämä ei ole ikinä kuulostanut minun korviini kovinkaan glamoröösiltä, mutta tämän jälkeen kaikki harhaluulot on kyllä karkoitettu suhteellisen tehokkaasti. Ei voi ainakaan moittia, etteikö tässä olisi tarpeeksi verta, hikeä, paskaa ja viinaa niin kuin rokissa kuuluukin kuulemma olla. En vain ole ihan vakuuttunut, että niitä kaikkia tarvitsisi oikeasti olla, ainakaan siinä määrin kuin tässä.
Kolme tähteä siksi, että tästä tuli oikeasti paikoin aika paha mieli, vaikka kirjanahan tämä oli hyvä. Pidin kirjoitustyylistä, hahmot olivat huolestuttavan tutun oloisia, nauroin ja murehdin päähahmon mukana... mutta ei tätä kyllä varmaan halua uudestaan lukea ellei itse vajoa suunnilleen yhtä pohjalle ja halua vahvistusta ahdistukselleen.
May 29, 2018
Reads a bit like a tour diary, which it is, half fictional mind you. It's very bleak, dark and even depressive at points, I had to put it down a few times, just because I felt it might ruin my good mood in the sunshine.
Well worth a read tho, makes to show what chronicly depressed men from mid-Finland with mind-set to match, coupled with alcohol abuse, get around to.
Well worth a read tho, makes to show what chronicly depressed men from mid-Finland with mind-set to match, coupled with alcohol abuse, get around to.
May 15, 2015
Yksi surullisimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Samalla sain kuitenkin välillä nauraa vedet silmissä. Matka Pohjoissuomalaisen miehen mieleen on synkkä, täynnä tuskaa ja piinaa. Kaiken ytimessä on Oululaiseen tyyliin tolkuton juopottelu. Huumori, kaveruus, toivo siitä että rauha joskus löytyy pitää homman löyhästi kasassa. Pelottavan tästä kaikesta tekee se, että todellisuus on varmaan ollut vieläkin rankempi. Kirjaan on myös helppo samaistua, ei aina ole ollut niin helppoa itselläkään. Kaikesta tästä huolimatta viihdyin kirjan seurassa todella hyvin. Kiitos Lopakalle, että tämän paperille pisti. Lienee ollut puhdistava kokemus.
January 16, 2020
"Elämä on tuomio, elinkautinen. Sinä olet syytön, sillä rikoksen ovat tehneet vanhempasi. Mutta sinä sen sovitat."
Sentenced yhtyeen kitaristina paremmin tunnetun, Sami Lopakan, esikoisteos on monella tapaa synkkää ja ahdistavaa luettavaa. Teos on fiktiivinen kuvaus läpimurron kynnyksellä Eurooppaa kiertävästä bändistä, sen sisäisistä ongelmista, alkoholismista, itsetuhoisuudesta, mielenterveyden ongelmista ja muusikon elämän vaikutuksista ihmissuhteisiin.
Lopakka kuvaa kiertue-elämää kokemuksen kyllästämällä äänellä. Teksti on roisia, samoin päähenkilön alati näkemät painajaiset. Meno muuttuu sivu sivulta hullummaksi. Vielä pari pykälää senkin jälkeen, kun lukija jo kuvittelee mitan tulleen täyteen. Kun ihminen vetää kuukauden putkeen alkoholia, on jälki rumaa. Niin peilistä katsova naama kuin kallon sisällä huhuilevat psyyken riekaleetkin.
Teksti on paikoitellen hieman töksästelevää ja tapahtumien siirtymät eivät solju ihan joka kohdassa sulavasti. Silti se on erittäin mukaansatempaavaa ja autenttisen oloista kaikessa huulluudessaan. Dialogi on yksinkertaista, mielen maiseman kuvaus synkkyydessään onnistunutta. Huumori on mustempaa kuin viikon pannussa seissyt kahvi ja maistuu yhtä kitkerältä. Veikkaan, että tämä ei miellytä kaikkia lukijoita.
Marras on oivallista luettavaa kaikille rockmuusikon urasta haaveileville. Loppuu ne sellaiset mieliteot ja haaveet.
Sentenced yhtyeen kitaristina paremmin tunnetun, Sami Lopakan, esikoisteos on monella tapaa synkkää ja ahdistavaa luettavaa. Teos on fiktiivinen kuvaus läpimurron kynnyksellä Eurooppaa kiertävästä bändistä, sen sisäisistä ongelmista, alkoholismista, itsetuhoisuudesta, mielenterveyden ongelmista ja muusikon elämän vaikutuksista ihmissuhteisiin.
Lopakka kuvaa kiertue-elämää kokemuksen kyllästämällä äänellä. Teksti on roisia, samoin päähenkilön alati näkemät painajaiset. Meno muuttuu sivu sivulta hullummaksi. Vielä pari pykälää senkin jälkeen, kun lukija jo kuvittelee mitan tulleen täyteen. Kun ihminen vetää kuukauden putkeen alkoholia, on jälki rumaa. Niin peilistä katsova naama kuin kallon sisällä huhuilevat psyyken riekaleetkin.
Teksti on paikoitellen hieman töksästelevää ja tapahtumien siirtymät eivät solju ihan joka kohdassa sulavasti. Silti se on erittäin mukaansatempaavaa ja autenttisen oloista kaikessa huulluudessaan. Dialogi on yksinkertaista, mielen maiseman kuvaus synkkyydessään onnistunutta. Huumori on mustempaa kuin viikon pannussa seissyt kahvi ja maistuu yhtä kitkerältä. Veikkaan, että tämä ei miellytä kaikkia lukijoita.
Marras on oivallista luettavaa kaikille rockmuusikon urasta haaveileville. Loppuu ne sellaiset mieliteot ja haaveet.
October 31, 2018
Aivan mahtavaa luettavaa syksyisessä apatiassa. Tragikoomiset sekoilut ja hirtehinen hittoköysihuumori piristivät lokakuutani kummasti, ja bussimatkat sujuivat rattoisasti absurdeille tilanteille naurahdellessa. Tietokirjoista enemmän kiinnostuneena luin Sentencedin bändihistoriikin aiemmin, ja tähän romaaniin ei ole kiinnostanut tarttua yhtä nopeasti. Kuitenkin lopulta taisin pitää tästä enemmän. Vaikka kyseessä onkin fiktiivinen kertomus, voisin uskoa, että aika paljon tilanteita on oikeasta kiertue-elämästästä kirjaan ammennettu. Kertakaikkiaan mukaansatempaava teos, jonka tulen luultavasti lukemaan uudestaankin jonakin pimeänä syksynä.
May 25, 2021
"Hello Oslo, my name is Koslo."
This entire review has been hidden because of spoilers.
October 27, 2019
Hyvin kirjoitettu, mutta itseään toistava kiertuetarina. Suosittelen lukemaan mielummin Lopakan "Loka"-kirjan, joka on jo suomalaisen kirjallisuuden eliittiä.
January 22, 2023
Hyvällä tavalla hämmentävä lukukokemus hevibändin viinanhuuruisesta Euroopan-kiertueesta, joka paikoin nauratti, paikoin suretti, vakavan päihderiippuvuuden huonot puolet kun ovat enemmän kuin tuttuja aivan liian monille (kiertue-elämääkin viettäville) muusikoille myös tosimaailmassa.
Oululaisuus paistoi tästä tarinasta vahvasti läpi niin kielellisesti kuin huumorin puolesta ja näin Oulussa vuosia asuneena, tullista tulleena, lukijana se toi tarinaan oman hilpeän ulottuvuutensa. Musta roisi huumori ja elämän loputon synkkyys kulkivat vahvasti käsi kädessä kirjan alusta loppuun, ja tämä onkin aika must-to-read -lukemistoa erityisesti hevikulttuuria paremmin ymmärtävälle lukijalle. Tosikot ja eritekammoiset kiertäkööt tarinan hyvin kaukaa.
Oululaisuus paistoi tästä tarinasta vahvasti läpi niin kielellisesti kuin huumorin puolesta ja näin Oulussa vuosia asuneena, tullista tulleena, lukijana se toi tarinaan oman hilpeän ulottuvuutensa. Musta roisi huumori ja elämän loputon synkkyys kulkivat vahvasti käsi kädessä kirjan alusta loppuun, ja tämä onkin aika must-to-read -lukemistoa erityisesti hevikulttuuria paremmin ymmärtävälle lukijalle. Tosikot ja eritekammoiset kiertäkööt tarinan hyvin kaukaa.
January 5, 2019
Olin lukenut viitisenkymmentä sivua kun ajattelin, että mitähän tästä tulee. Edgyilyä vielä kolmisensataa sivua.
Olen nähnyt varmaan toistakymmentä Sentencedin keikkaa myöhäisen 90-luvun ja 2000-luvun puolenvälin sisällä olevan ajanjakson aikana. Haaveilin siitä mitä kirjan kirjoittajalla oli niihin aikoihin. Huumori oli myös hyvin samanlaista. Ehkä siksi se oli niin vaikeaa.
Ei mulla koskaan mitään ongelmia ollut hyväksyä Sentencedin lopettamista, mutta tämän jälkeen on vaikea ymmärtää miksi bändi jatkoi niinkin pitkään. Erityisen vaikea tätä oli lukea kuumeessa. Suosittelen kaikille rokkistaraelämästä haaveileville.
Olen nähnyt varmaan toistakymmentä Sentencedin keikkaa myöhäisen 90-luvun ja 2000-luvun puolenvälin sisällä olevan ajanjakson aikana. Haaveilin siitä mitä kirjan kirjoittajalla oli niihin aikoihin. Huumori oli myös hyvin samanlaista. Ehkä siksi se oli niin vaikeaa.
Ei mulla koskaan mitään ongelmia ollut hyväksyä Sentencedin lopettamista, mutta tämän jälkeen on vaikea ymmärtää miksi bändi jatkoi niinkin pitkään. Erityisen vaikea tätä oli lukea kuumeessa. Suosittelen kaikille rokkistaraelämästä haaveileville.
October 21, 2020
Hirmuista kännäämistä, tappelua, keikkojen feidausta, itsemurha-ajatuksia ja koti-ikävää. Synkkää ja inhorealistista. Kun miettii, kuinka suuri osuus on tositapahtumiin perustuvaa, ei voi kuin ihmetellä, miten Sentencedin ja muidenkin vastaavien bändien jäsenet ovat jaksaneet. Eivätkä he oikeastaan olekaan. Erittäin rankkaa on tuollainen kiertuearki. Päiväkirjamaisesti rakennettu teos toisaalta viihdyttää keventävillä turismikuvauksilla Euroopan suurkaupungeista, mutta toisaalta toisteisuus myös puuduttaa.
November 19, 2019
Jokainen joka tällaisia reissuja on bändin kanssa joskus elämässään tehnyt tietää, että tämä on suurelta osin silkkaa inhorealismia eikä mitään fiktiota (ainakin jos mielenmaisema sattuu olemaan yhtään synkemmästä päästä). Päiväkirjamaisesti kuvattu jatkuva masentelu ja kännisekoilu ei kirjana tunnu kantavan ihan loppuun asti, mutta ihan viihdyttävä ja jopa jossain määrin koskettava kertomus tämä oli.
November 20, 2022
Sentenced ei tarkoita minulle yhtään mitään, mutta erinomainen teos tämä silti on. Piti otteessaan loppuun asti, olin fyysisesti kyvytön päästämään kirjasta irti. Tunsin iloa, surua, jonkinlaista sielujen sympatiaa.
Myöhempään Lokaan -- jonka siis luin ensin -- verrattuna tämä on jokseenkin kevyempi ja hauskempi, ja (onneksi!) myös vähemmän saarnaava. Molemmat helposti parhaimpia lukemiani kotimaisia niteitä.
Myöhempään Lokaan -- jonka siis luin ensin -- verrattuna tämä on jokseenkin kevyempi ja hauskempi, ja (onneksi!) myös vähemmän saarnaava. Molemmat helposti parhaimpia lukemiani kotimaisia niteitä.
May 1, 2018
Tuli mieleen Kerouacit ja Hunter S Thompsonit. Välillä teki pahaa lukea tätä kirjaa. Nykyään en itse juo lainkaan alkoholia mutta pahat krapulat palasivat mieleen tätä lukiessa. Olihan siellä aika pahaa fatshamingia ja slutshamingia välillä ja kieli oli ronskia. En kykene antamaan tälle muuta ku 5/5, Oulusta tässä ollaan itekki ja Sentencediäki on luukutettu.
February 2, 2023
Tätä kirjaa suositeltiin sanoilla: ”jos kiinnostaa matka syvälle miehen mieleen”. No, olihan se aika alaston kirja siinä mielessä. Mutta yhtä synkkä kuin nimensäkin. Kaikessa ja läpi koko kirjan oli niin negatiivinen kaiku, että mietin, että jos tuo todellakin on miehen mieli, olen tyytyväinen kun synnyinkin naiseksi. Silti luin loppuun, kiinnosti tietää pääseekö päähenkilö liskoistaan.
November 14, 2019
Vaikeasti samastuttavaa kerrontaa viinalla läträämisestä. Siellä täällä kivoja kielikuvia ja lauseita, joita voi makustella mielissään pariin kertaan, mutta kirjailijan seuraavaan teokseen (Loka) tuskin tulen tarttumaan.
March 31, 2021
Tarinan kaari kulkee kuin ryyppyilta seurauksineen. Vaikka tämä fiktiohyllyssä on, vahva been there, done that, got the t-shirt hommassa haisee. Koko ajan pelottaa, että kohta käy vielä huonommin kuin äsken. Jos kuuntelit senareita, lue tämä.
March 22, 2022
Jätin kesken aika pian aloittamisen jälkeen. Sain ”suosituksen” kirjasta, mutta tällä kertaa ei osunut kyllä maaliin. Hyvin nopeasti jatkuva kiroilu ja viinaralli saivat aikaan vahvan inhoreaktion. Odotin enemmän.
March 2, 2018
read for work
December 23, 2018
Kirja oli synkkyydestään huolimatta hauska, mutta paikoin huumori oli lapsen tasolla.
February 24, 2019
Tarina soljui mukavasti, mutta loppua kohden kirja muuttui tylsäksi, kuten varmaan kiertueetkin, noiden puuduttavien juoppuhulluus kohtausten ja hallusinaatioiden kanssa.
January 25, 2020
Hauska ja ahdistava kirja. Musta huumori on vahvasti läsnä, ja tarina kantaa kiertueelle ominaisesta toistuvaisuudesta huolimatta koko kirjan läpi.
February 12, 2020
Synkkä ja hulvaton. Sentencedin fanit voivat lisätä arvioon yhden taivaankappaleen lisää.
July 6, 2024
"Masennus olisi lohtu, mutta sille ei ole koskaan aikaa."
Viihdyttävä kuvaus siitä kuinka itsensä tuhoaminen johtaa itsen tuhoamiseen.
Viihdyttävä kuvaus siitä kuinka itsensä tuhoaminen johtaa itsen tuhoamiseen.
July 7, 2015
Tämä kirja ei ole Sentencedin tarina, onhan se fiktiivinen yhtye ja niin pois päin.. mutta varmasti ei se niin kaukana Sennareistä olekaan.. :P Lopakan tyyli on loistavaa. Nauroin niin paljon, mutta tuli myös melkein itku, varsinkin loppussa, kun Sennarit tuli niin paljon mieleen.. Suomalainen luonne tulee esiin niin hyvin, kuolemantoive ja itseviha. Mutta myöskin Suomen musta huumori, ihana rehellisyys, vaikka sattuukin.. Lopakka sanoo asiat niin kuin ne on, häpeämättä, ja se on hyvää. :D Mahtava debyytti, toivottavasti tulee enemmän Lopakasta. On hän varmasti tällä kirjalla tapellut omien demoonien kanssa.. itseterapia varmasti ollutkin..
March 23, 2015
Ihan kohtalaisen viihdyttävä kirja, vaikka alusta asti ihmetytti miks ihmeessä se kaveri edes lähti koko kiertueelle. Toinen juttu mitä olen miettinyt, että miksi erityisesti mieskirjailijoilla, jotka kirjoittaa muusikkoelämästä, on kaikilla joku himo kirjoittaa krapulaunista ja halluista. Kyllä ne alun jälkeen oli semmoisia kohtia, jotka vaan silmäili läpi, paljon mielenkiintoisempaa olisi ollut lukea enemmän niistä oikeista tapahtumista.
May 27, 2014
Synkähkö roadromaani oululaisen rockbändin Euroopan kiertueesta. Hyvin kirjoitettu, mutta hieman turhan pitkä. Harha- ja psykoosikohtaukset oli karmivan hyvin ja todentuntuisesti kirjoitettuja, mutten mahda mitään, että realistiset alkoholistikuvaukset puuduttaa (miksei huumekuvaukset, ken tietää?).
July 10, 2014
Yhdellä istumalla pakko oli lukea. Jotenkin tykkäsin ideasta, varsinkin entisenä hevisetäficcarina, tälläistä kirjaa ei ole tullut aikaisemmin vastaan. Jotkut juomiskuvaukset menivät jo hieman yli ja tuntui, että niitä oli liikaa. Mustaa huumoria, pimeyttä ja ahdistusta, mutta sai tämä kädessä myös ulvoa naurusta. Pidin, miten luvut oli jaoteltu keikkakaupunkien mukaan.
May 10, 2016
"Väänsin ruosteista kahvaa. Pisarat alkoivat hakata kehoa. Ahdistus tunki sisään, mutta ryin sen alas viemäriin. Oli vain toivottava, oli uskottava. Oli mentävä eteenpäin. Luotettava, että kaikki huoli olisi lopulta turhaa. Oli pysyteltävä poissa varjoista. Uhkakuvat oli karkotettava.
Toivo. On yhtä kuin pelko."
Toivo. On yhtä kuin pelko."
September 1, 2015
Tätä oli vaikea lukea fiktiona. Varsinkin kun melkein kaikki nimeltä mainitut paikat on tullut koluttua itsekin. Meno ei ikinä mennyt yhtä synkäksi kuin tässä, mutta tilanteet olivat tuttuja. Teksti oli sujuvaa, mutta jään vielä odottelemaan kirjaa joka on vähemmän päiväkirjamainen.
April 2, 2014
Loistava kirja, kaikin puolin erinomainen kuvaus. Vaikka itseltäni puuttuu Euroopan kiertueen kokemus bändin kanssa, kokemusta on kuitenkin tarpeeksi herraseurassa matkailusta niin busineksen kuin kaveripiirinkin kanssa - eikä se nyt niin kaukana tästä ole sekään :-)
Displaying 1 - 30 of 36 reviews