Miten kiertotalous voi muuttaa kulutuskäyttäytymistä, energia- ja maataloutta ja rakentamista ympäristöystävällisemmäksi - ja samaan aikaan tuottaa taloudellista hyvinvointia ja lisätä tasa-arvoa? Rohkeasti tulevaisuuteen katsova pamfletti maalaa mahdollisia skenaarioita, joissa raaka-aineet, käyttötavarat ja työpaikat ottavat paikkansa hyvän kierteessä. Tekstiä rytmittävät tarinat siitä, miten vuoden 2038 suomalainen nauttii kiertotalouden hedelmistä ja muistelee 2020-luvun tuhlailua.
Tuntuu loogiselta, että nyt, kun tiedämme ympäristöasioista paljon enemmän kuin 1800-luvulla, kun teollistuminen ja kuluttaminen pääsivät vauhtiin, haluaisimme ilman muuta siirtyä luonnonvarojen viisaaseen käyttöön ja siirtyä lineaarisesta kerää-käytä-kuluta-heitä pois -taloudesta kiertotalouteen. Valitettavasti vaadittava yhteiskunnallinen muutos on hidas, ja koska se vaatisi kaikkien tahojen samanaikaisia toimia, kukaan ei oikein te mitään.
Tähän turhautumaan Pasi Nokelaisen tietokirja kiertotaloudesta on mainiota lääkettä. Nokelaisella on rohkaiseva yes we can -asenne, ja uhkakuvien maalailun ja toivottomuuden kylvämisen sijaan hän osoittaa selkeästi kiertotalouden mahdollisuudet. Siitä huolimatta kirja ei ole naiivi utopia, vaan käsittelee kiertotalouden eri puolia analyyttisesti.
Nokelainen kirjoittaa erittäin sujuvaa tekstiä, ja uskoisin, että kirja on selkeää luettavaa myös sellaiselle lukijalle, joka ei ole kovin syvällisesti kiertotalouteen aikaisemmin perehtynyt. Kirjan teemoittaiset luvut kertovat kiertotalouden mahdollisuuksista toisaalta sektorinäkökulmista (rakentaminen, maatalous), toisaalta laajempien, esimerkiksi globaalin oikeudenmukaisuuden ja kotimaisen työn kannalta. Erittäin hyvä kokonaispaketti tärkeästä aiheesta!
Yleensä en kauheasti innostu formaattina "väitekirjoista", joissa käydään kohta kohdalta läpi jotakin teemaa. Pasi Nokelaisen kirja kiertotaloudesta onnistuu kuitenkin hyödyntämään formaattia. Kirjassa käydään seikkaperäisesti perustellen läpi kiertotaloutta läpi muutaman tärkeän teollisuudenalan, näkökulmasta kuten rakentamisen, vaatteiden tuotannon, maanviljelyn ja kaivosteollisuuden. Nokelainen perustelee hyvin minkä vuoksi lineaarinen talousajattelu olisi hylättävä mielummin aikaisin kuin liian myöhään. Kirja avaa teemaa helposti ymmärrettävässä muodossa ja myös vähemmän kiertotalouteen perehtynyt lukija saa luullakseni siitä hyvin irti. Lukiessa tätä ahdistuu helposti monta kertaa mutta Nokelainen tarjoaa valtavan määrän konkreettisia esimerkkejä siitä miten asioita voisi tehdä myös toisin.
Monta hyvää ehdotusta kiertotalouden edistämiseksi. Usea utopistiselta kuulostava tavoite on yllttävän "helposti" saavutettavissa, jos valtio tehokkaammin ohjaisi lailla tai verotuksella yrityksiä oikeaan suuntaan.
Hiukan aivan lopussa särähti korvaan, kun vertailtiin Suomen ja muun Euroopan kiertotalouden tasoja. Tekstissä käytettiin esimekkinä Alankomaita, missä on ilmoitettu kunnianhimoinen tavoite olla käyttämättä neitseellisiä luonnonvaroja tiettyyn määräaikaan mennessä. Vuonna 2018 Amsterdamissa ei ollut edes valtio/kaupunkitasolla kierrätystä. Ystäväni olisi voinut heittää kaikki jätteet, metallit, lasit ja banaaninkuoret samaan roskakoriin, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä Euroopassa.
Selkeä ja perusteellinen katsaus kiertotalouden mahdollisuuksista. Nokelainen esittää paljon erinomaisilta vaikuttavia ideoita, joiden avulla olisi mahdollista hillitä ilmastonmuutosta. Kirjassa on pohdittavaa ja opittavaa etenkin päättäjille ja johtajille mutta myös meille ihan tavallisille kansalaisille.
Kirja on jaettu seitsemään lukuun sen esittämän seitsemän väitteen mukaisesti. Luvuissa käsitellään muun muassa tekstiiliteollisuutta, teknologiateollisuutta, rakennusalaa, maataloutta, kaivostoimintaa ja vesihuoltoa sekä tuotteiden kierrättämistä, korjaamista, palvelullistamista ja yhteiskäyttöä. Lukujen alussa kulkee mukana tarina kuvitteellisesta tulevaisuuden perheestä havainnollistamassa asiaa. (Ensimmäisen tarinan jälkeen jätin tosin loput lukematta.)
Toisaalta kirja loi minuun uskoa siihen, että parempi tulevaisuus ja maapallon pelastaminen on mahdollista; toisaalta minua alkoi surettaa se, niinköhän näitä asioita tajutaan ja uskalletaan lähteä edistämään. Kiertotaloudesta pitäisi tehdä nykyistä helpompaa, kannattavampaa ja monipuolisempaa, ja tämä vaatii tietysti aikaa, rahaa ja ihmisiä. Toivottavasti mahdollisimman monet siis lukisivat tämän kirjan!
Hieman minua kuitenkin hiersi se, että kirjassa on paljon verkkotekstimäisen lyhyitä kappaleita. Esimerkiksi pelkästään 1–2 virkkeen mittaisia kappaleita on runsaasti. Painavaa asiaa on ehkä haluttu keventää lyhyillä kappaleilla, mutta se teki lukemisesta välillä vähän töksähtelevää.