Espoota piinaa merkkivaatteita, puhelimia ja koruja ryöstelevä nuorisojengi, joka ihailee rikollista elämäntyyliä ja roadman-kulttuuria. Kun yksi jengin jäsenistä surmaa toisen nuoren, Maria Kallion LaNu-jaos saa selvältä näyttävän jutun tutkittavakseen.
Samaan aikaan nuori käsipalloilijanainen ottaa yhteyttä Mariaan. Tyttö on joutunut joukkuetovereidensa ahdistelemaksi, mutta miesvalmentaja on ohittanut asian kiusaantuneena. Myös Marian pomo pitää tyttöjoukkueen sisällä tapahtunutta seksuaalista ahdistelua tulenarkana tapauksena, mutta Maria päättää ottaa sen tutkintaan – siitäkin huolimatta että niskoittelu vaarantaa jaoksen määrärahat. Jälleen kerran Maria joutuu ajamaan pimeään risteykseen tietämättä, millainen vaara häntä siellä odottaa.
Leena Katriina Lehtolainen is a Finnish crime novelist, best known for her series of novels about the policewoman Maria Kallio.
Lehtolainen was born in Vesanto, Northern Savonia. Her first novel was released when she was only 12 years old. She studied literature in Helsinki until 1995 and wrote crime novels from 1993 on. Since about 2007 she has written other genres of books. Her works have been translated into various languages: Spanish, Dutch, Chinese, Lithuanian, Polish, French, Swedish, German, Estonian, Czech.
Man, I don't know.... all these pages and I feel .. nothing. what was that? I have not read any other books from Lehtolainen which may affect to my reading experience but still!
For me there was too many empty spots here and there, like what happed to to coworker who was pregnant? Or Kallio's family, future, relationships? Or Kallio's ex, what was he really doing? So much promising side stories and missions but there isn't really any end for them! Specifically the main side story, sexual harassment: The connection between that and main story is too small. Uggggg!!!!! I WANNA KNOW MORE! MORE ABOUT MAIN STORY, LESS ABOUT SOME RANDOM DETAILS!
I really like the main character, Maria Kallio, and she was the reason why I kept reading. Her observation was stunning.
Olen aina pitänyt Maria Kallio -sarjasta. En osaa kylläkään sanoa milloin luin ensimmäisen Kallio-romaanini, mutta siitä ei ole 30 vuotta. Pimeän risteys on taattu kurkistus tutuksi tulleen Kallion elämään. Hahmot ovat hyvin rakenneltuja, kuvastavat omaa persoonaansa.
Juoni on dekkarille kovin perinteinen, mitä muutakaan voisi olettaa? Aihe on ajankohtainen ja käsittelytapa aivan riittävän tuore. Kaikki toimii varsin mainiosti eikä mikään erityisemmin pistä silmään.
Kirjan lopussa on melkoinen cliffhanger, jonka takia taidan vihata Lehtolaista. Sen tarkemmin mitään paljastamatta, mutta loppu tuntuu melkein henkilökohtaiselta hyökkäykseltä. Kallio-sarjan julkaisutahti on viimeisimpien kohdalla ollut 2-3 vuotta, mutta nythän voitaisiin palata siihen alkuaikojen kirja per vuosi -tahtiin, eikös juu?
Ensimmäinen ajatus kirjan suljettuani oli että saakeli mikä cliffhanger! Ei noin saa tehdä! Mutta eiköhän meillä ole syytä olettaa, että Marian seikkailut jatkuu vielä. Mutta silti! Tiesin arvosteluja luettuani että cliffhanger on luvassa, mutta kuvittelin sitä ihan muuksi, mikä se sitten lopulta oli.
Tykkään Maria Kallio -dekkareissa siitä, miten ajankohtaisia nämä on. Toki joo kun kirja ilmestyi, korona ei enää ole niin mörkö, eikä porukka vakituiseen kulje maskit naamalla, mutta kaikki muistaa sen ajan vielä hyvin. Jotenkin myös tuntuu, että Pimeän risteys oli muutamaa aiempaa Maria Kallio -dekkaria jotenkin... vähemmän raaka? Väkivaltainen toki ja rankka, mutta ei aivan niin raaka.
Hetken pelkäsin, miten kirjassa hyvin sivussa esiintyvälle valkoiselle koiralle kävi, mutta kevytspoileri, koiralle ei tapahdu mitään. Se on ihan kunnossa.
Lehtolainen kirjoittaa ammattimaisesti ja hyvin, mutta rikosjuoni ei tällä kertaa itseäni innostanut (nuorisoväkivalta ja jengit). En myöskään liiemmin perusta cliffhangereistä kirjan lopussa.
Suosikkipoliisini Maria Kallio ratkoo tällä kertaa rikosta, joka tulee hyvin lähelle nykypäivää: rikollista elämäntapaa ihailevia nuorisojengiä kaikenlaisen pahanteon kimpussa. Kaikki tutut Maria Kallio -vahvuudet ovat kehissä nytkin, mitä nyt juoni tuntuu tulevan liiankin lähelle tätä päivää. Tykkään siitä, että Maria vanhenee & miettii uraansa, lapsensa kasvavat ja aikuistuvat, elämä kulkee eteenpäin, poliisin määrärahahaasteet tuntuvat olevan ikuisia. Oon kiintyny Mariaan hirmu isosti.
Mutta voi että, millaisen cliffhangerin Lehtolainen on loppuun rakentanut! Mitenkä perin tässä olis ennen seuraavan ilmestymistä, en tiiä.
Edelleen jaksan innostua kaikista Lehtolaisen dekkareista ja Maria Kallio on yksi suosikkini, minusta on kiva lukea tutuista paikoista. Jälleen kerran Lehtolainen käsittelee hyvin ajankohtaista aihetta, jatkuvasti saa paikallislehdestä lukea merkkivaatteita ryöstelevistä nuorisojengeistä. Toivottavasti näitä kirjoja tuulee vielä lisää!
On ollut kiva viime aikoina seurata myös Maria Kallio TV-sarjaa, nuo vanhat kirjat on sopivasti herätetty henkiin ja tuotu tähän päivään.
🎧 8/2023 Äänikirja 🎧 Lehtolainen Leena, Pimeän risteys: Maria Kallio 16 👍 Helmet 49/2023 Kirja on julkaistu vuonna 2023
Olipa mahtavaa liian monen vuoden tauon jälkeen taas palata Lehtolaisen ja Maria Kallion pariin! Koin romaanin käynnistymisen hieman hitaaksi, mutta sitten juoni tempaisi mukaansa niin, että muistin taas, miksi rakastan dekkareita. Aiheen ajankohtaisuus puhutteli, samoin turvallinen, vahva, tasapainoinen päähenkilö, jollaisia dekkareiden päähenkilöt nykyään harvemmin ovat - sekä syvä lämpö ja inhimillisyys, jolla tarina oli kerrottu. Loppu tuntui mahassa asti.
Maria Kallio on tutusti ja turvallisesti sama, mutta samanaikaisesti aina kehittyvä - nyt jo viisikymppinen aikuistuvien lasten äiti ja ikääntyvän miehen vaimo - ja ajan hermolla oleva. Nyt ratkaistavana jengirikollisuuteen liittyvä vyyhti sekä seksuaalista häirintää koskeva huoli käsipallojoukkueessa. Lopun cliffhanger jättää odottamaan seuraavaa osaa.
Maria Kallio - tarinan juoni ei ole kovin ihmeellinen, mutta tarinassa sivutaan kiinnostavasti monia hyvin ajankohtaisia ilmiöitä. Yksityiselämässä Maria on ikääntynyt suunnilleen samassa tahdissa kanssani ja paljon yhtymäkohtia löytyy. Lopetus on sellainen, että toivottavasti ei kauaa tarvitse odottaa jatkoa Marian tarinaan.
Aina yhtä kotoisaa palata Maria Kallion maailmaan. Lehtolainen ottaa aina hienosti esille ajankohtaisia aiheita ja yhteiskunnan ongelmia. Kirjaa lukiessa tulee sellainen olo, että Maria on elämässä ehkä vähän yksin, vaikka kaikki tärkeät ihmiset ovat ympärillä. Ja loppui sellaiseen koukkuun, etten millään malttaisi odottaa seuraavaa osaa!
Kiva kun Maria Kallio vanhenee. Mutta nykyaika on kamalaa luettavaa, ei yhtään viihdyttävää. Niin kuin jengit ja jengiväkivalta. Ei tällaisista rikoksista jaksa innostua, ei ole niin sellaista whodunnit. Entäs sitten seksuaaliset vähemmistöt ja kiusaaminen. Ei mitään hohdokasta siinäkään. Mutta sen voin sanoa, että kirjan lopetus oli mielenkiintoinen. Todellinen cliffhanger.
Taattua Maria Kalliota ajan hermoilla. Paras lainaus: "Pimeys yllätti joka syksy. Kaikkien nähtyjen marraskuiden jälkeen kuvittelin olevani valmistautunut siihen, kun pilvet tuntuivat olevan kattojen tasolla ja värit muuttuivat päivä päivältä hailakammiksi: keltainen kääntyi ruskeaksi, vihreästä karisi kirkkaus."
Kirjailija on jälleen luonut teoksen,jota luki ahmien eikä millään malttanut laskea käsistään kuin pakosta.Juoni pysyi yllättävänä ja erittäin kiehtovana.Tässä oli kunnon dekkari,jota oli helppoa rakastaa.
Lehtolainen onnistui jälleen luomaan tarinan,johon oli todella helppoa tykästyä.Loppu yllätti ja sen vuoksi toivoo lisää jatkoa.
On hämmentävää, miten hyvin Lehtolainen on kuljettanut Maria Kalliota muuttuvassa maailmassa. Hienosti on kuvattu myös Kallion iän karttuminen ja ajankohtaistettu aihepiiriä. Silti lukija palaa tuttuun ja turvalliseen.
Ajankohtaisia aiheita käsittelevä Lehtolaisen tuorein teos. Tutut henkilöt ja tarinat sitoutuvat hienosti 2020 luvun suomalaiseen yhteiskuntaan. Jatkoa taattuna, sillä viimeiset metrit pääsivät yllättämään ja jättivät lukijan roikkumaan ikävälläkin tavalla.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Nyt ei iskenyt ankeus ja nuorisorikollisuus. Voin myöhemmin yrittää uudelleen, tällä kertaa lukeminen jäi kesken, eikä mieli tehnyt palata kirjan ääreen.
Huh, miten kirja päättyi! Ei ole helppoa olla teini nykyään(kään). Kirjaa lukiessa opin taas paljon poliisin työstä ja nuorten ajattelusta. Juoni piti perinteiseen tyyliin otteessaan loppuun asti.
Kirjan teemat ovat hyvin ajankohtaisia. Juoni alkaa vähän hitaasti, mutta vauhdikkaita käänteitä ja yllätyksiäkin on luvassa. Maria Kallion keski-ikäistymistä on kiinnostava seurata, samoin perhettä ja työtovereita. Monia asioita jää auki, loppu on tyrmäävä vaikka sitäkin ennakoidaan.
Ahhh, Maria Kallio-sarjaan palaamisessa on jotain niin tuttua ja kotoista, ettei samaa fiilistä saa mistään muusta kirjasarjasta <3
Tässäkin sarjan kirjassa tartutaan ajankohtaisiin aiheisiin, kun juonikuviot pyörivät katujengien ja seksuaalisen ahdistelun ympärillä. Itse mysteeri oli aikas simppeli lopulta ja varsinkin kirjan keskivaiheilla tuntui että tarina junnasi aikalailla paikallaan. Tykkäsin kuitenkin tosi paljon hahmoista ja miljöön kuvailu oli myös onnistunutta. Aivan kirjan lopussa oli sellainen koukku, että en malta odottaa jatkoa sarjalle. Pliis, tulisipa seuraava osa nopeasti!!