What do you think?
Rate this book
Tavo Margot
„Tavo Margot“ – debiutinis Meri Valkamos romanas, kaipmat sulaukęs ir skaitytojų, ir kritikos pripažinimo. 2021 m. už šį romaną rašytoja apdovanota prestižine Geriausio metų debiuto premija. Tai didelės meilės istorija, pasakojimas apie svajones, išdavystę ir klampų liūną, kurį vadiname atmintimi. Romane labai įtaigiai pasakojama apie VDR, šalį, kurios jau nebėra, apie iliuzijų praradimą, atminties trapumą ir tylėjimo jėgą.
1983 m. suomių žurnalistas Markus Siltanenas su šeima išvyksta dirbti į Rytų Berlyną, tad vos dvejų metukų sulaukusi Vilja ir vyresnis broliukas Matijas auga šeimoje, kurioje žavimasi VDR idealais. Vis dėlto po kelerių metų šeima dėl neaiškių priežasčių staiga palieka VDR ir grįžta į Suomiją. Labai greitai, 1989-aisiais, Europoje vykstant permainoms, griūva Berlyno siena, nelieka ir Vokietijos Demokratinės Respublikos. Tuo pat metu žlunga ir Markaus santuoka.
Daugiau kaip po dvidešimties metų, tvarkydama mirusio tėvo butą, Vilja randa pluoštą laiškų, rašytų moters vardu Margot. Viljos prisiminimai apie šalį, kurioje prabėgo keleri vaikystės metai, nublankę, ji nežino, kodėl tėvai staiga paliko VDR, nes apie tai šeimoje nekalbėta. Mama iki šiol nenori prisiminti tų laikų, todėl Vilja nusprendžia skristi į Berlyną ir susirasti Margot.
Ši kelionė Viljai pamažu atveria šeimos paslaptis, patirtus skaudulius ir visai kitokį tėvo gyvenimą. Kas buvo Margot? O svarbiausia: kas buvo tėvas? Ir koks užauga vaikas, kuriam iš atminties ištrinta tai, kas reikšmingiausia? Kaip gyventi, palaidojus didžiausias svajones?
1983 m. suomių žurnalistas Markus Siltanenas su šeima išvyksta dirbti į Rytų Berlyną, tad vos dvejų metukų sulaukusi Vilja ir vyresnis broliukas Matijas auga šeimoje, kurioje žavimasi VDR idealais. Vis dėlto po kelerių metų šeima dėl neaiškių priežasčių staiga palieka VDR ir grįžta į Suomiją. Labai greitai, 1989-aisiais, Europoje vykstant permainoms, griūva Berlyno siena, nelieka ir Vokietijos Demokratinės Respublikos. Tuo pat metu žlunga ir Markaus santuoka.
Daugiau kaip po dvidešimties metų, tvarkydama mirusio tėvo butą, Vilja randa pluoštą laiškų, rašytų moters vardu Margot. Viljos prisiminimai apie šalį, kurioje prabėgo keleri vaikystės metai, nublankę, ji nežino, kodėl tėvai staiga paliko VDR, nes apie tai šeimoje nekalbėta. Mama iki šiol nenori prisiminti tų laikų, todėl Vilja nusprendžia skristi į Berlyną ir susirasti Margot.
Ši kelionė Viljai pamažu atveria šeimos paslaptis, patirtus skaudulius ir visai kitokį tėvo gyvenimą. Kas buvo Margot? O svarbiausia: kas buvo tėvas? Ir koks užauga vaikas, kuriam iš atminties ištrinta tai, kas reikšmingiausia? Kaip gyventi, palaidojus didžiausias svajones?
400 pages, Hardcover
First published September 7, 2021
158 people are currently reading
2678 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 352 reviews
January 28, 2022
Sinun, Margot vei sujuvasti mukanaan. Lukeminen oli vaivatonta ja parhaimmillaan niin koukuttavaa, että oli vaikea laskea teos käsistään. Oikeastaan tässä oli ihan kaikki kohdallaan, vaikka myskin tuoksua, paljaita oksia ja syviä henkäyksiä oli ehkä minun makuuni liikaa. Mutta kun kaikki muu - henkilökuvaus, historian kuvaus, Berliini, dialogi - toimi. Lukunautintohan tästä tuli.
Meri Valkamaa kiitän kaikista syvimmin siitä, miten hän kuvaa äitinä olemista. Sitä kireyttä ja väsymystä, joka mieleen hiipii, kun voimat ovat ihan loppu ja arki näyttää kiertävän samaa pyykkivuorten, ruuanlaiton ja lasten tunneryöppyjen kehää. Kun itsessä on vielä joku muukin ihminen sisällään kuin äiti. Sellainen ihminen, joka kaipaa sumeaan palvelijan arkeensa joitain omia ajatuksia.
Meri Valkamaa kiitän kaikista syvimmin siitä, miten hän kuvaa äitinä olemista. Sitä kireyttä ja väsymystä, joka mieleen hiipii, kun voimat ovat ihan loppu ja arki näyttää kiertävän samaa pyykkivuorten, ruuanlaiton ja lasten tunneryöppyjen kehää. Kun itsessä on vielä joku muukin ihminen sisällään kuin äiti. Sellainen ihminen, joka kaipaa sumeaan palvelijan arkeensa joitain omia ajatuksia.
March 29, 2022
Alkuun heti kirjan vahvuudet: kaunista tekstiä, hienosti kulkeva juoni ja moniulotteiset hahmot. Hyvä lukuromaani, jota en olisi halunnut laskea käsistäni. DDR:n kuvaus minulle uutta ja kiinnostavaa. Lisäksi yksi tähti lisää jo ihan sen perusteella, että en ole milloinkaan lukenut yhtä osuvaa kuvausta kahden lapsen kotiäidin arjesta. Miksi oikeastaan en? Kaikki kotiarkea pyörittävät ovat niin jumissa pyykkikoneen, unettomien öiden ja sotkujen välissä, etteivät ehdi kirjoittaa, ja sitten kaikki onkin jo muuttunut?
**************
SPOILEREITA
************
Mutta tuo juoni. Mitä aktuaalista minä juuri luin? Lapsiperhe muuttaa Berliiniin. Isä on toimittaja ja äiti kirjailija. Molemmat suunnittelevat tekevänsä töitä, mutta perheen pojan sairastelun takia äiti jumiutuu kotiin neljän seinän sisälle hoitamaan lapsia, väsyy ja turhautuu. Isä puolestaan aloittaa salaisen kaksoiselämän rakastajattarensa kanssa ja alkaa suunnitella varastavansa toisen perheen lapsista, Viljan, äidiltään ja "antavansa" tämän rakastajattarelleen, koska tämä "ei voi" saada lapsia. Salasuhde kestää vuosia ja sinä aikana isä leikkii rakastajattaren ja Viljan kanssa kotia aina, kun mahdollista. Samaan aikaan äiti uurastaa kotona ja vääntäytyy mutkalle löytääkseen pojalleen oikeanlaista hoitoa hänen sairauteensa.
Pikakelaus 30 vuotta tulevaisuuteen. Vilja on aikuinen, perhe on muuttanut Suomeen, vanhemmat ovat eronneet ja isä on kuollut. Vilja saa selville isänsä kaksoiselämän. Rakastajatar on lähettänyt vuosia suhteen päättymisen jälkeen isälle kirjeitä, joissa kertoo odottavansa hänen palaavan Viljan kanssa luokseen. Tätä on kaiketi aktiivisesti suunniteltu ainakin jonkin aikaa. Isä itse ei pääse kirjassa ääneen, joten ei aivan selviä, onko hän ollut juonessa mukana ja aikeissa kaapata Viljan äitinsä luota ulkomaille, vai onko hän vain vedättänyt rakastajatartaan vuosia. Aivan yhtä mulkvisteja vetoja molemmat.
Mitä tekee Vilja saatuaan selville perheensä vaietut salaisuudet? Riitaantuu äitinsä ja veljensä kanssa, kaipailee edelleen kuollutta isäänsä, joka on silti hänen mielestään ihan ykkösvanhempi, ja matkustaa Saksaan etsimään isänsä ex-rakastajatarta. Ja ei suinkaan siksi, että haluaisi sanoa pari valittua sanaa pettäjälle ja potentiaaliselle lapsikaappaajalle, vaan siksi, että haluaa kaiketi tavata hahmon, jota on joskus pitänyt äitinään. Ja tätä pakettia tässä markkinoidaan "vuosisadan rakkaustarinana". Mitä?
Lisäksi aivan erityisen pitkä miinus siitä, että lapsettomuudesta kärsivä nainen esitetään hulluna, joka haluaa vain lapsen hinnalla millä hyvänsä - vaikka sitten jonkun toisen lapsen.
**************
SPOILEREITA
************
Mutta tuo juoni. Mitä aktuaalista minä juuri luin? Lapsiperhe muuttaa Berliiniin. Isä on toimittaja ja äiti kirjailija. Molemmat suunnittelevat tekevänsä töitä, mutta perheen pojan sairastelun takia äiti jumiutuu kotiin neljän seinän sisälle hoitamaan lapsia, väsyy ja turhautuu. Isä puolestaan aloittaa salaisen kaksoiselämän rakastajattarensa kanssa ja alkaa suunnitella varastavansa toisen perheen lapsista, Viljan, äidiltään ja "antavansa" tämän rakastajattarelleen, koska tämä "ei voi" saada lapsia. Salasuhde kestää vuosia ja sinä aikana isä leikkii rakastajattaren ja Viljan kanssa kotia aina, kun mahdollista. Samaan aikaan äiti uurastaa kotona ja vääntäytyy mutkalle löytääkseen pojalleen oikeanlaista hoitoa hänen sairauteensa.
Pikakelaus 30 vuotta tulevaisuuteen. Vilja on aikuinen, perhe on muuttanut Suomeen, vanhemmat ovat eronneet ja isä on kuollut. Vilja saa selville isänsä kaksoiselämän. Rakastajatar on lähettänyt vuosia suhteen päättymisen jälkeen isälle kirjeitä, joissa kertoo odottavansa hänen palaavan Viljan kanssa luokseen. Tätä on kaiketi aktiivisesti suunniteltu ainakin jonkin aikaa. Isä itse ei pääse kirjassa ääneen, joten ei aivan selviä, onko hän ollut juonessa mukana ja aikeissa kaapata Viljan äitinsä luota ulkomaille, vai onko hän vain vedättänyt rakastajatartaan vuosia. Aivan yhtä mulkvisteja vetoja molemmat.
Mitä tekee Vilja saatuaan selville perheensä vaietut salaisuudet? Riitaantuu äitinsä ja veljensä kanssa, kaipailee edelleen kuollutta isäänsä, joka on silti hänen mielestään ihan ykkösvanhempi, ja matkustaa Saksaan etsimään isänsä ex-rakastajatarta. Ja ei suinkaan siksi, että haluaisi sanoa pari valittua sanaa pettäjälle ja potentiaaliselle lapsikaappaajalle, vaan siksi, että haluaa kaiketi tavata hahmon, jota on joskus pitänyt äitinään. Ja tätä pakettia tässä markkinoidaan "vuosisadan rakkaustarinana". Mitä?
Lisäksi aivan erityisen pitkä miinus siitä, että lapsettomuudesta kärsivä nainen esitetään hulluna, joka haluaa vain lapsen hinnalla millä hyvänsä - vaikka sitten jonkun toisen lapsen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 25, 2022
Ongelmani oli varmaan liian suuret odotukset. Tätä kirjaa on hehkutettu niin valtavasti, että ehdin kuvitella siitä vaikka mitä ennen kuin ehdin lukea. Ei se huono ole, ei ollenkaan, siksi mietin pitäisikö sille kuitenkin antaa enemmän tähtiä, mutta päätin nyt kuitenkin mennä sen mukaan mitä todella ajattelin. Vähän jopa pelottaa kirjoittaa, mitä todella ajattelin tästä kirjasta, kun niin moni arvostamani ihminen on tätä niin hehkuttanut. Ehkä vaarannan maineeni kirjallisuutta ymmärtävänä, älykkäänä ihmisenä.
Jos on lukenut vaikkapa Svetlana Aleksijevitsin Neuvostoihmisen lopun, jos on katsonut Goodbye Leninin, jos on keskustellut Baijerissa saksalaisten kanssa, ei ole mikään sokkipaljastus, että yksittäisillä ihmisillä on hyviä ja onnellisia muistoja aikakausilta ja yhteiskunnista, joita ei kokonaisuutena voi pitää ollenkaan hyvänä. Ja toisin päin: Ruotsin kansankotiin mahtuu paljon paljon tuskaa, surua ja epäreiluuutta. Etenkin lapsen kokemus on hyvin erilainen kuin aikuisen. Tämä on käsittääkseni ollut tämän keskeinen oivallus monille tätä kirjaa hehkuttaneille: kaikille DDR ei ollutkaan kurjuutta. Tällaisia kokemuksia on kyllä hyvä kuvata, mutta en yhdy väitteeseen, että tämä olisi jotenkin tietoisesti yritetty peittää valtavirran historiankirjoituksessa. Makro- ja mikrotason historiantutkimus keskittyvät eri asioihin ja tuottavat erilaisia näkökulmia samoihinkin asioihin. Ehkä kirjailija ei ole perehtynyt historiantutkimukseen, mutta ihmisten kokemukset jos mitkä ovat jo vuosia olleet trendinä.
Tietoisesta vaikenemisesta ja peittelystä voi syyttää suunnilleen kaikkia kirjan henkilöitä. Siitä vaietaan, mitä ei saa sanottua, mikä on liian monimutkaista ja kipeää. Monet asiat ovat. Vaikka ei tiedä, on tehtävä ratkaisuja, päätettävä asioita. Lapsen osaksi jää aikuisten seuraaminen ja sopeutuminen, koska hänelle selitetään vähiten, ehkä ei ollenkaan. Paikat ja ihmiset ympärillä vaihtuvat, kysymyksille ei ole tilaa. Mieli ei kuitenkaan ohita, vaan päättelee, pyrkii rakentamaan johdonmukaisia tarinoita. Asiat näyttäytyvät lapselle erilaisina kuin aikuiselle, voi käydä vaikka niin, että äiti muuttuu pahikseksi tarinassa, jossa isän rakastaja yrittää ottaa hänen paikkansa. Tämän kuvaaminen on teoksen parasta antia.
Teksti on sujuvaa, minun makuuni ehkä vähän liian lehtikirjoituksen tyylistä.
Jos on lukenut vaikkapa Svetlana Aleksijevitsin Neuvostoihmisen lopun, jos on katsonut Goodbye Leninin, jos on keskustellut Baijerissa saksalaisten kanssa, ei ole mikään sokkipaljastus, että yksittäisillä ihmisillä on hyviä ja onnellisia muistoja aikakausilta ja yhteiskunnista, joita ei kokonaisuutena voi pitää ollenkaan hyvänä. Ja toisin päin: Ruotsin kansankotiin mahtuu paljon paljon tuskaa, surua ja epäreiluuutta. Etenkin lapsen kokemus on hyvin erilainen kuin aikuisen. Tämä on käsittääkseni ollut tämän keskeinen oivallus monille tätä kirjaa hehkuttaneille: kaikille DDR ei ollutkaan kurjuutta. Tällaisia kokemuksia on kyllä hyvä kuvata, mutta en yhdy väitteeseen, että tämä olisi jotenkin tietoisesti yritetty peittää valtavirran historiankirjoituksessa. Makro- ja mikrotason historiantutkimus keskittyvät eri asioihin ja tuottavat erilaisia näkökulmia samoihinkin asioihin. Ehkä kirjailija ei ole perehtynyt historiantutkimukseen, mutta ihmisten kokemukset jos mitkä ovat jo vuosia olleet trendinä.
Tietoisesta vaikenemisesta ja peittelystä voi syyttää suunnilleen kaikkia kirjan henkilöitä. Siitä vaietaan, mitä ei saa sanottua, mikä on liian monimutkaista ja kipeää. Monet asiat ovat. Vaikka ei tiedä, on tehtävä ratkaisuja, päätettävä asioita. Lapsen osaksi jää aikuisten seuraaminen ja sopeutuminen, koska hänelle selitetään vähiten, ehkä ei ollenkaan. Paikat ja ihmiset ympärillä vaihtuvat, kysymyksille ei ole tilaa. Mieli ei kuitenkaan ohita, vaan päättelee, pyrkii rakentamaan johdonmukaisia tarinoita. Asiat näyttäytyvät lapselle erilaisina kuin aikuiselle, voi käydä vaikka niin, että äiti muuttuu pahikseksi tarinassa, jossa isän rakastaja yrittää ottaa hänen paikkansa. Tämän kuvaaminen on teoksen parasta antia.
Teksti on sujuvaa, minun makuuni ehkä vähän liian lehtikirjoituksen tyylistä.
November 22, 2021
Tämän kirjan pääosassa ovat muistaminen ja menneisyys. Sinun, Margot yhdistää henkilökohtaisia muistoja laajempiin, kansallisiin muistamisen kysymyksiin. Kirjan päähenkilö Vilja on nuori nainen, jonka isä kuolee. Isän asunnosta löytyy nippu kirjeitä Margot-nimiseltä naiselta. Viljan äiti ei suostu sanomaan kirjeistä yhtään mitään, joten Viljan on matkustettava takaisin Berliiniin selvittämään, keneltä kirjeet ovat ja penkomaan isänsä taustaa ja omia muistikuviaan.
Vilja on varttunut Itä-Berliinissä, jossa hänen isänsä työskenteli ulkomaankirjeenvaihtajana 1980-luvun alkupuolella. Perheessä Itä-Saksa on ihannevaltio, molemmat vanhemmista uskovat sosialistiseen utopiaan. Perheonni kuitenkin hajosi, Berliinin muurin murtuessa myös Viljan vanhempien avioliitto hajosi. Miksi? Ja kuka kirjeiden Margot oikein on?
Kirja kulkee paitsi 2010-luvulla, myös 1980-luvulla, näyttäen Viljan perheen elämää ja vanhempien ratkaisuja näiden omista näkökulmista. 2010-luvulla näkökulma on yksin Viljan: isä on jo kuollut ja äiti kieltäytyy kategorisesti muistelemasta menneitä. Myös isoveli Matiaksella on jotenkin aivan toisenlainen suhde menneisiin kuin Viljalla. Vilja ei kuitenkaan suostu unohtamaan menneitä ja keskittymään tulevaisuuteen: kun tausta on hukassa, on vaikea tavoittaa tulevaisuuttakaan.
Pikku hiljaa salaisuudet aukeavat Viljalle. Samalla niihin nivoutuu laajempiakin asioita. Lännestä päin näyttää siltä, että Saksojen yhdistyminen oli tosiaan sitä: kahden valtion sulautuminen yhteen. Kaikilla itäsaksalaisilla ei ole asiasta näin ruusuinen kuva. Yhtä lailla kuin Vilja on unohtanut paljon lapsuudestaan, myös itäsaksalaisten on pitänyt unohtaa menneitä. Kirjan ydinkysymys onkin, takakantta siteeraten: kuka ihminen lopulta on, jollei muista omaa menneisyyttään?
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden 2021 parhaalle esikoisteokselle nosti Sinun, Margot -kirjan lukulistalleni. Matka oli onneksi lyhyt, kirja kun löytyi valmiiksi hyllystä katalogilöytönä ja hyvissä ajoin kirjastosta varattuna. Oikein sujuvaa luettavaahan Sinun, Margot kaikin puolin oli, sivumääräänsä joutuisampi. Hyvin kirjoitettu, siis, ja tarinan avautuminen eri aikatasoilla houkutteli jatkamaan lukemista. DDR on myös puitteina raikas, en ole mitenkään kyllästymiseen asti lukenut Itä-Saksaan sijoittuvia romaaneja.
Vankka suositus siis tälle palkitulle esikoisteokselle, minä ainakin viihdyin hyvin kirjan parissa.
Vilja on varttunut Itä-Berliinissä, jossa hänen isänsä työskenteli ulkomaankirjeenvaihtajana 1980-luvun alkupuolella. Perheessä Itä-Saksa on ihannevaltio, molemmat vanhemmista uskovat sosialistiseen utopiaan. Perheonni kuitenkin hajosi, Berliinin muurin murtuessa myös Viljan vanhempien avioliitto hajosi. Miksi? Ja kuka kirjeiden Margot oikein on?
Kirja kulkee paitsi 2010-luvulla, myös 1980-luvulla, näyttäen Viljan perheen elämää ja vanhempien ratkaisuja näiden omista näkökulmista. 2010-luvulla näkökulma on yksin Viljan: isä on jo kuollut ja äiti kieltäytyy kategorisesti muistelemasta menneitä. Myös isoveli Matiaksella on jotenkin aivan toisenlainen suhde menneisiin kuin Viljalla. Vilja ei kuitenkaan suostu unohtamaan menneitä ja keskittymään tulevaisuuteen: kun tausta on hukassa, on vaikea tavoittaa tulevaisuuttakaan.
Pikku hiljaa salaisuudet aukeavat Viljalle. Samalla niihin nivoutuu laajempiakin asioita. Lännestä päin näyttää siltä, että Saksojen yhdistyminen oli tosiaan sitä: kahden valtion sulautuminen yhteen. Kaikilla itäsaksalaisilla ei ole asiasta näin ruusuinen kuva. Yhtä lailla kuin Vilja on unohtanut paljon lapsuudestaan, myös itäsaksalaisten on pitänyt unohtaa menneitä. Kirjan ydinkysymys onkin, takakantta siteeraten: kuka ihminen lopulta on, jollei muista omaa menneisyyttään?
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden 2021 parhaalle esikoisteokselle nosti Sinun, Margot -kirjan lukulistalleni. Matka oli onneksi lyhyt, kirja kun löytyi valmiiksi hyllystä katalogilöytönä ja hyvissä ajoin kirjastosta varattuna. Oikein sujuvaa luettavaahan Sinun, Margot kaikin puolin oli, sivumääräänsä joutuisampi. Hyvin kirjoitettu, siis, ja tarinan avautuminen eri aikatasoilla houkutteli jatkamaan lukemista. DDR on myös puitteina raikas, en ole mitenkään kyllästymiseen asti lukenut Itä-Saksaan sijoittuvia romaaneja.
Vankka suositus siis tälle palkitulle esikoisteokselle, minä ainakin viihdyin hyvin kirjan parissa.
January 7, 2023
Viihteellinen, mutta ei erityisen sykähdyttävä. Tästä jäi ainakin omalla kohdallani puuttumaan sellainen todellinen koskettavuus, vähän kuin romaani olisi pitänyt käsivarren mitan päässä. Nopea luettava joka tapauksessa.
September 7, 2025
Auslandskorrespondent
Nach der Beerdigung ihres Vaters findet Vilja alte Briefe, die ihr Vater mehr als zwanzig Jahre aufbewahrt hatte. Ihre Mutter reagiert abweisen als Vilja fragt, was die Briefe zu bedeuten haben. Wer soll ihren Vater als Erich angeredet haben und unterschrieb mit Margot? Als sie ein Kind war hat Viljas Familie eine zeitlang in Ost-Berlin gewohnt. Noch vor der Wende sind sie wieder zurück in ihre Heimat nach Finnland gezogen. Vilja macht sich auf den Weg nach Berlin, um Spuren ihrer Eltern aufzuspüren. Es ist 2011 und nach der langen Zeit ist es schwierig etwas zu finden. Vilja lässt aber nicht locker.
Eine junge Finnin reist in ihre eigene Vergangenheit und damit auch in die damals noch existierende DDR, von deren Untergang im Jahr der Ankunft 1981 noch nichts zu ahnen war. Markus, Viljas Vater war Journalist bei einer sozialistischen finnischen Zeitung. Er wollte berichten, wie gut es in dem sozialistischen Deutschland läuft. Markus findet schnell Kontakt in Ost-Berlin, seiner Frau Rosa fällt das nicht so leicht, doch auch sie findet eine gute Freundin. Vilja ist zu diesem Zeitpunkt erst zwei Jahre und ihr Bruder Matias vier.
Eine richtig coole Idee ist es, die Wendezeit mal von außen zu betrachten. Eine finnische Autorin, die in ihrer Kindheit tatsächlich in Ost-Berlin lebte, schreibt über eine Kindheit im Osten Deutschlands, über eine Familie, einen Auslandskorrespondenten und verschiedene Bürger der DDR. Es entspinnt sich eine Familiengeschichte, die spannend ist, aber auch einige Rätsel aufgibt. Dazu wird über die damals aktuelle politische Lage berichtet. Die Menschen, die in Ost-Berlin lebten, waren danach recht zufrieden mit ihrem Leben. Aus heutiger Zeit fragt man sich schon, in welchen Kreises sich Menschen aus dem Ausland bewegen durften, auch wenn sie eine sozialistische Einstellung hatten. Die Darstellung wirkt etwas verklärend. Die Geschichte von Viljas Familie ist dagegen, wenn auch manchmal etwas zu ausführlich, so doch grundsätzlich spannend und dramatisch. Ob man dem allen jedoch so folgen kann, wenn man die Wendezeit bewußter erlebt hat, muß man beim Lesen selbst entscheiden. Anstaunten eine tolle Idee, aus der sich eine fesselnde Geschichte entwickelt.
3,5 Sterne
Nach der Beerdigung ihres Vaters findet Vilja alte Briefe, die ihr Vater mehr als zwanzig Jahre aufbewahrt hatte. Ihre Mutter reagiert abweisen als Vilja fragt, was die Briefe zu bedeuten haben. Wer soll ihren Vater als Erich angeredet haben und unterschrieb mit Margot? Als sie ein Kind war hat Viljas Familie eine zeitlang in Ost-Berlin gewohnt. Noch vor der Wende sind sie wieder zurück in ihre Heimat nach Finnland gezogen. Vilja macht sich auf den Weg nach Berlin, um Spuren ihrer Eltern aufzuspüren. Es ist 2011 und nach der langen Zeit ist es schwierig etwas zu finden. Vilja lässt aber nicht locker.
Eine junge Finnin reist in ihre eigene Vergangenheit und damit auch in die damals noch existierende DDR, von deren Untergang im Jahr der Ankunft 1981 noch nichts zu ahnen war. Markus, Viljas Vater war Journalist bei einer sozialistischen finnischen Zeitung. Er wollte berichten, wie gut es in dem sozialistischen Deutschland läuft. Markus findet schnell Kontakt in Ost-Berlin, seiner Frau Rosa fällt das nicht so leicht, doch auch sie findet eine gute Freundin. Vilja ist zu diesem Zeitpunkt erst zwei Jahre und ihr Bruder Matias vier.
Eine richtig coole Idee ist es, die Wendezeit mal von außen zu betrachten. Eine finnische Autorin, die in ihrer Kindheit tatsächlich in Ost-Berlin lebte, schreibt über eine Kindheit im Osten Deutschlands, über eine Familie, einen Auslandskorrespondenten und verschiedene Bürger der DDR. Es entspinnt sich eine Familiengeschichte, die spannend ist, aber auch einige Rätsel aufgibt. Dazu wird über die damals aktuelle politische Lage berichtet. Die Menschen, die in Ost-Berlin lebten, waren danach recht zufrieden mit ihrem Leben. Aus heutiger Zeit fragt man sich schon, in welchen Kreises sich Menschen aus dem Ausland bewegen durften, auch wenn sie eine sozialistische Einstellung hatten. Die Darstellung wirkt etwas verklärend. Die Geschichte von Viljas Familie ist dagegen, wenn auch manchmal etwas zu ausführlich, so doch grundsätzlich spannend und dramatisch. Ob man dem allen jedoch so folgen kann, wenn man die Wendezeit bewußter erlebt hat, muß man beim Lesen selbst entscheiden. Anstaunten eine tolle Idee, aus der sich eine fesselnde Geschichte entwickelt.
3,5 Sterne
March 28, 2022
Huuuh joo, eipä tarvinnut tähän kirjaan pettyä, vaikka odotukset olivat korkealla kaiken ennakkoon kuullun hehkutuksen jälkeen. Tässä oli sopivassa suhteessa kaikkea; historiaa, ihmissuhdedraamaa, vähän mysteeriä ja mielenkiintoista pohdintaa ihmisyydestä. Hahmot olivat taitavasti luotuja, miljöötä kuvailtiin kauniisti ja kieli oli muutenkin upeaa. Toimi äänikirjana loistavasti, Krista Kosonen luki todella hyvin!
February 6, 2022
Hieno romaani, jossa yhdistyy tai ehkä pikemminkin rinnastuu yksilö ja kommunismi poikkeuksellisella tavalla. Teemana muisti ja erityisesti se, miten muistia ja muistoja ja kuvia voidaan manipuloida - perheissä ja valtioissa.
Lisäksi luin teoksesta lapsen roolin kapeutta aikuisten maailmassa, se on teema joka puree ja koskettaa minua. Mutta luulenpa, että tästä löytää kukin lukija itselleen puhuttelevan teeman: puolisoiden välinen rehellisyys, ideologioiden rapistuminen, sisarusten erilainen kasvu, naisen emansipaatio, epookki, DDR-estetiikka, kasari, maailmanparannus, kohtaaminen ja kohtaamattomuus. Että semmonen romaaninjötkäle.
Lisäksi luin teoksesta lapsen roolin kapeutta aikuisten maailmassa, se on teema joka puree ja koskettaa minua. Mutta luulenpa, että tästä löytää kukin lukija itselleen puhuttelevan teeman: puolisoiden välinen rehellisyys, ideologioiden rapistuminen, sisarusten erilainen kasvu, naisen emansipaatio, epookki, DDR-estetiikka, kasari, maailmanparannus, kohtaaminen ja kohtaamattomuus. Että semmonen romaaninjötkäle.
July 23, 2022
Tosi paljon tosi hyvää vähän keskinkertaisesti kirjoitetussa paketissa. Kolme tähteä tuntuu vähältä, mutta en jotenkin lauseen tasolla löyt��nyt tästä mitään ihmeellistä. Maailma ja ihmiset kyllä kiinnosti koko mitan verran.
September 25, 2024
Tää oli hyvä mut myös tosi raivostuttava koska kaikki nää hahmot on niin kykenemättömiä puhumaan asioista suoraan RÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHHHHH VITTU YRITTÄKÄÄ. Mut tää oli hyvin kirjotettu ja teksti soljui hyvin vaikka ajankohta ja näkökulma vaihtui jatkuvasti. JOOJEE
March 24, 2022
Mitä lukemisen iloa! Tarina alkoi ehkä hieman kankeasti, mutta kun kirja veti mukaansa, niin se todellakin teki niin. Vähän liikaa myskin tuoksua, mutta muuten omaan makuun 5/5.
June 13, 2022
Året är 2011 och Vilja har nyligen mist sin far. I samband med att hans lägenhet städas ur hittar hon en bunt brev som får henne att fundera över de år under hennes tidiga barndom när familjen bodde i Östtyskland. Åren som fick hennes föräldrars äktenskap att gå i kras. Vad var det egentligen som hände där, och hur kommer det sig att hon minns så lite?
Det tog lite tid innan jag blev fångad på allvar av den här berättelsen – till en början kändes det som om hypen kring romanen stod i vägen och som om jag personerna i den inte klarade av att väcka mitt intresse på allvar. Men allt eftersom handlingen djupnade och fler pusselbitar föll på plats blev också jag allt mera fast.
Sinun, Margot är en roman jag gärna skulle ha diskuterat i en bokcirkel. Det finns så många frågor av moralisk karaktär att ta ställning till i den – vem gör rätt och vem gör fel, hade saker och ting kunnat bli annorlunda? Skildringen av DDR är på samma sätt komplex – och det drama som spelas upp mellan romanpersonerna i förgrunden får sällskap av en politisk fond där man också gör ödesdigra felval och där människor drömmer om att saker kunde ha utvecklat sig i en annan riktning innan allt var för sent.
Det tog lite tid innan jag blev fångad på allvar av den här berättelsen – till en början kändes det som om hypen kring romanen stod i vägen och som om jag personerna i den inte klarade av att väcka mitt intresse på allvar. Men allt eftersom handlingen djupnade och fler pusselbitar föll på plats blev också jag allt mera fast.
Sinun, Margot är en roman jag gärna skulle ha diskuterat i en bokcirkel. Det finns så många frågor av moralisk karaktär att ta ställning till i den – vem gör rätt och vem gör fel, hade saker och ting kunnat bli annorlunda? Skildringen av DDR är på samma sätt komplex – och det drama som spelas upp mellan romanpersonerna i förgrunden får sällskap av en politisk fond där man också gör ödesdigra felval och där människor drömmer om att saker kunde ha utvecklat sig i en annan riktning innan allt var för sent.
Read
December 26, 2021Vallan mainio joulunpyhien uppoutumisromaani, joka vie lukijansa 1980-luvun DDR:ään, jolloin romaanin päähenkilön Viljan vanhemmat uskoivat suuren sosialistiseen unelmaan ja muuttivat asumaan ihannoimaansa maahan. Menneisyyden lisäksi teoksessa liikutaan 2010-luvulla, jolloin Vilja yrittää selvittää, mitä hänen lapsuudessaan ja perheessään oikeastaan tapahtui.
”On ollut hyväksyttyä puhua DDR:stä vain pahaa Saksojen yhdistymisen jälkeen.”
Romaanissa henkilökohtainen ja poliittinen yhtyvät ja niiden kohtaamisen varjoissa kasvaa kipua täynnä oleva rakkaustarina.
Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että Valkama onnistuu pitämään teoksen rytmin kasassa silloinkin, kun hän luettelee asioita peräkkäin ilman pilkutusta. Ei ihan helppo tehtävä.
En enää yhtään ihmettele, että tästä romaanista on tällä hetkellä Helmet-kirjastoissa yli 4000 varausta.
Romaanissa henkilökohtainen ja poliittinen yhtyvät ja niiden kohtaamisen varjoissa kasvaa kipua täynnä oleva rakkaustarina.
Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että Valkama onnistuu pitämään teoksen rytmin kasassa silloinkin, kun hän luettelee asioita peräkkäin ilman pilkutusta. Ei ihan helppo tehtävä.
En enää yhtään ihmettele, että tästä romaanista on tällä hetkellä Helmet-kirjastoissa yli 4000 varausta.
January 2, 2022
Niin hienosti kirjoitettu. Halusin ahmia tän, mutta en pystynyt, sillä halusin nauttia tästä hiljalleen. Ekoista sivuista alkaen olin vaikuttunut ja tiesin, että tuun pitämään tästä. Henkilöhahmot keskinäisine suhteineen ja omine tarinoineen olivat todella vaikuttavia.
August 14, 2022
4,5 tähteä. Mutta koska Goodreadsissa ei voi antaa puolikkaita tähtiä, niin pyöristyy arvosana 5 tähteen. Ja noh, käytännössä 4,5 tähteä tarkoittaa minun kohdallani muutenkin 5 tähteä. En vain tiedä, miksi en koskaan voi suoraan antaa kirjalle täysiä pisteitä. Kai jotenkin ajattelen, että kirjan tulisi olla TÄYDELLINEN, jotta voisin antaa sille 5 tähteä.
Paljon hehkutettujen ja hyvät somearviot saaneet kirjat aina nostavat omat odotukseni vähän turhan korkealle. Huomaan, että kun aloitan sellaisia kirjoja (kuten vaikka tätä Valkaman teosta), niin jos en täysillä rakastakaan kirjaa heti ensisivuilta lähtien, niin huolestun ja koen, että olen jotenkin erilainen kuin muut lukijat. Tämä kirja oli todella hyvä ja lähes kaiken saamansa hehkutuksen arvoinen. Mutta silti olen sitä mieltä, että odotukseni eivät aivan täysin sataprosenttisesti täyttyneet.
Kirjassa käsitellään paljon aiheita ja onhan kirja myös reilusti yli 500-sivuinen. Aiheita on ehkä vähän turhankin paljon ja esimerkiksi DDR:n ja Saksan historiaa olisin kaivannut kirjaan jopa vähän enemmänkin. Joitain aiheita - esimerkiksi Luisen lapsettomuutta aiheuttavaa sairautta, jonka diagnoosia ei taideta suoraan kertoa, mutta jonka ymmärsin olevan endometrioosi - käsitellään, mutta niiden käsittely jää hieman pintaraapaisun tasolle. Tällainen pintaraapaisumainen fiilis tuli myös esimerkiksi siitä, kun Rosa kävi kirjassa homobileissä, mutta tätä teemaa ei sitten sen suuremmin kirjassa käsitelty esimerkiksi sen hetkisten poliittisten näkemysten valossa. Toki näissä bileissä käymiseen oli Rosalla varmasti myös muita syitä.
Valkama kirjoittaa todella kauniisti ja elävästi. Tapahtumapaikat, ruoat, äänet, hajut... Kaiken voi tuntea ja aistia selvästi mielessään ja edessään kirjaa lukiessa. Myös dialogi on hyvinkin onnistunutta ja esimerkiksi eräs kohtaus, jossa Vilja ja tämän äiti Rosa riitelevät, on vaikuttava nimenomaan siksi, että dialogi tekee kohtauksesta niin mieleenpainuvan. Jotenkin äiti-tytär-suhteet kirjallisuudessa ovat mielenkiintoisia ja tykkään lukea niistä, etenkin jos nuo suhteet eivät ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Syynä tähän voi olla se, että oma äitini on minulle maailman tärkein ihminen ja esikuva.
Rosa ja Markus ovat hahmoina ristiriitaisia. Molemmat tekevät itsekkäitä ja huonoja ratkaisuja, mutta en silti voi esimerkiksi vihata Markusta - siitäkin huolimatta, että hän satuttaa useampaa ihmistä ja on suurena tekijänä perheensä rikkoutumisessa. En voi katsella hänen tekojaan läpi sormien tai hyväksyä niitä, mutta jollain tasolla yritän ymmärtää.
Muistia ja perheen hajoamista kuvataan kirjassa todella riipaisevasti ja käsinkosketeltavasti. Taustalla on Itä- ja Länsi-Saksan kiristyvä poliittinen tilanne, mikä toki tuo kirjaan oman jännityselementtinsä.
Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja vaikuttava esikoisteos! Toivon todella, että Meri Valkamalta saadaan pian lisää romaaneja luettavaksi.
Paljon hehkutettujen ja hyvät somearviot saaneet kirjat aina nostavat omat odotukseni vähän turhan korkealle. Huomaan, että kun aloitan sellaisia kirjoja (kuten vaikka tätä Valkaman teosta), niin jos en täysillä rakastakaan kirjaa heti ensisivuilta lähtien, niin huolestun ja koen, että olen jotenkin erilainen kuin muut lukijat. Tämä kirja oli todella hyvä ja lähes kaiken saamansa hehkutuksen arvoinen. Mutta silti olen sitä mieltä, että odotukseni eivät aivan täysin sataprosenttisesti täyttyneet.
Kirjassa käsitellään paljon aiheita ja onhan kirja myös reilusti yli 500-sivuinen. Aiheita on ehkä vähän turhankin paljon ja esimerkiksi DDR:n ja Saksan historiaa olisin kaivannut kirjaan jopa vähän enemmänkin. Joitain aiheita - esimerkiksi Luisen lapsettomuutta aiheuttavaa sairautta, jonka diagnoosia ei taideta suoraan kertoa, mutta jonka ymmärsin olevan endometrioosi - käsitellään, mutta niiden käsittely jää hieman pintaraapaisun tasolle. Tällainen pintaraapaisumainen fiilis tuli myös esimerkiksi siitä, kun Rosa kävi kirjassa homobileissä, mutta tätä teemaa ei sitten sen suuremmin kirjassa käsitelty esimerkiksi sen hetkisten poliittisten näkemysten valossa. Toki näissä bileissä käymiseen oli Rosalla varmasti myös muita syitä.
Valkama kirjoittaa todella kauniisti ja elävästi. Tapahtumapaikat, ruoat, äänet, hajut... Kaiken voi tuntea ja aistia selvästi mielessään ja edessään kirjaa lukiessa. Myös dialogi on hyvinkin onnistunutta ja esimerkiksi eräs kohtaus, jossa Vilja ja tämän äiti Rosa riitelevät, on vaikuttava nimenomaan siksi, että dialogi tekee kohtauksesta niin mieleenpainuvan. Jotenkin äiti-tytär-suhteet kirjallisuudessa ovat mielenkiintoisia ja tykkään lukea niistä, etenkin jos nuo suhteet eivät ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Syynä tähän voi olla se, että oma äitini on minulle maailman tärkein ihminen ja esikuva.
Rosa ja Markus ovat hahmoina ristiriitaisia. Molemmat tekevät itsekkäitä ja huonoja ratkaisuja, mutta en silti voi esimerkiksi vihata Markusta - siitäkin huolimatta, että hän satuttaa useampaa ihmistä ja on suurena tekijänä perheensä rikkoutumisessa. En voi katsella hänen tekojaan läpi sormien tai hyväksyä niitä, mutta jollain tasolla yritän ymmärtää.
Muistia ja perheen hajoamista kuvataan kirjassa todella riipaisevasti ja käsinkosketeltavasti. Taustalla on Itä- ja Länsi-Saksan kiristyvä poliittinen tilanne, mikä toki tuo kirjaan oman jännityselementtinsä.
Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja vaikuttava esikoisteos! Toivon todella, että Meri Valkamalta saadaan pian lisää romaaneja luettavaksi.
January 30, 2022
Kiinnostava lukuromaani kadonneista muistoista ja perhesalaisuuksista. Vilja viettää lapsuutensa 1980 luvun alussa Itä-Berliinissä, missä hänen marksistilainen isänsä kirjoittaa suomalaiseen sosialisti lehteen. Vilja on viisi kun perhe palaa Suomeen ja muistot elämästä DDR:ssä katoavat nopeasti. Isän kuoltua Vilja löytää Margotin lähettämät rakkauskirjeet ja alkaa selvittää mitä hänen perheelleen oikein tapahtui Berliinissä.
Kirjan saama julkisuus saa minut ehkä turhan kriittiseksi, mutta mielestäni Sinun, Margot ei yllä mukavaa lukukokemusta ylemmäs. Jos kyse ei olisi suomalaisesta kirjasta, odottaisin filmatisointia, siihen on hyvät ainekset.
Kiinnostavinta on elämä DDR:ssä. Olin itse 3. Luokalla Tšernobylin onnettomuuden aikaan, silloin siis vielä DDR oli voimissaan!
Viljan perheen tuho on kyllä mielenkiintoinen, mutta jää ulkokohtaiseksi. En koskaan ymmärrä mitä Margot näkee Viljan isässä. Sama koskee kaikkia kirjan henkilöitä. Vilja itse ottaa etäisyyttä koko elämään, mitä ilmeisimmin kadonneiden muistojen ja vaiettuja salaisuuksien takia. On ilmiselvää, ettei perheessä päästä toisen lähelle näin isoja salaisuuksia väistellessä. Ehkäpä ulkokohtaisuus onkin harkittu tyylikeino joka kuvaa Viljan ulkopuolisuutta? Samoin kuin runollinen kieliasu, joka myös etäännyttää lukijaa. Minusta kumpikaan ei toimi kovin hyvin.
Kirjan saama julkisuus saa minut ehkä turhan kriittiseksi, mutta mielestäni Sinun, Margot ei yllä mukavaa lukukokemusta ylemmäs. Jos kyse ei olisi suomalaisesta kirjasta, odottaisin filmatisointia, siihen on hyvät ainekset.
Kiinnostavinta on elämä DDR:ssä. Olin itse 3. Luokalla Tšernobylin onnettomuuden aikaan, silloin siis vielä DDR oli voimissaan!
Viljan perheen tuho on kyllä mielenkiintoinen, mutta jää ulkokohtaiseksi. En koskaan ymmärrä mitä Margot näkee Viljan isässä. Sama koskee kaikkia kirjan henkilöitä. Vilja itse ottaa etäisyyttä koko elämään, mitä ilmeisimmin kadonneiden muistojen ja vaiettuja salaisuuksien takia. On ilmiselvää, ettei perheessä päästä toisen lähelle näin isoja salaisuuksia väistellessä. Ehkäpä ulkokohtaisuus onkin harkittu tyylikeino joka kuvaa Viljan ulkopuolisuutta? Samoin kuin runollinen kieliasu, joka myös etäännyttää lukijaa. Minusta kumpikaan ei toimi kovin hyvin.
December 16, 2021
Nojoo ehkä 3,5 tähteä.
Pidin siitä, miten tässä käsiteltiin DDR:ää ja vapauden politiikkaa. Tarina kulki sujuvasti monella aikatasolla ja näkökulmat vaihtelivat siten, että koukkuun jäi. Muistamisen teemasta pidin myös kovasti, ja se teki tästä niin koskettavan.
Mutta oliko tää kuitenkin vähän ennalta-arvattava? Itse jaksoin viimeisen kolmanneksen lähinnä siksi, että halusin lunastaa lälläslää, arvasin -kokemukseni.
Musta tarinallisenkaan romaanin ennalta-arvattavuus ei sinänsä ole väheksyttävä asia, mutta jos ja kun luen tämänkaltaista sukusalaisuudet selväksi -tarinaa, haluan yllättyä. Kieli oli varsin runollista, ja paikoin henkilöt "tunsivat x:n tekevän sisällään y" vähän liian tiuhaan...
Toki romaanilla oli muita avuja. Valkama on selvästi tehnyt valtavasti hienoa taustatyötä, ja välillä oikeasti melkein haistoin Itä-Saksan. Näin kesken lukemisen jopa unta, jossa olin Berliinissä. Tää oli vaikuttava teos.
Pidin siitä, miten tässä käsiteltiin DDR:ää ja vapauden politiikkaa. Tarina kulki sujuvasti monella aikatasolla ja näkökulmat vaihtelivat siten, että koukkuun jäi. Muistamisen teemasta pidin myös kovasti, ja se teki tästä niin koskettavan.
Mutta oliko tää kuitenkin vähän ennalta-arvattava? Itse jaksoin viimeisen kolmanneksen lähinnä siksi, että halusin lunastaa lälläslää, arvasin -kokemukseni.
Musta tarinallisenkaan romaanin ennalta-arvattavuus ei sinänsä ole väheksyttävä asia, mutta jos ja kun luen tämänkaltaista sukusalaisuudet selväksi -tarinaa, haluan yllättyä. Kieli oli varsin runollista, ja paikoin henkilöt "tunsivat x:n tekevän sisällään y" vähän liian tiuhaan...
Toki romaanilla oli muita avuja. Valkama on selvästi tehnyt valtavasti hienoa taustatyötä, ja välillä oikeasti melkein haistoin Itä-Saksan. Näin kesken lukemisen jopa unta, jossa olin Berliinissä. Tää oli vaikuttava teos.
March 7, 2022
Jotenkin odotukset olivat korkealla, kun tätä on joka paikassa hehkutettu paljon. Olihan tämä ihan okei muttei mielestäni mitenkään loistava tai mitään. Hieman hidastempoinen tahti oli koko kirjan ajan vaikka kirjoitus kyllä jossain määrin koko ajan eteni mutta hieman hitaanlaisesti. Joihinkin kirjoihin se sopi mutta en oikein tiedä sopiko tähän. Itse tarina oli ihan okei. Jollain tapaa olisin tahtonut toisenlaisen lopun ja hieman ihmetytti muutama asia kirjassa. DDR:n liittyvä osuus oli ihan mielenkiintoista. Eniten jäi varmasti mieleen se, kuinka kaduilla myytiin vessapaperia, jossa oli erään epäsuositun johtajahenkilön kuva. Kun siis kävi sitä Annea tapaamassa.
Helmet- haasteeseen laitan tämän kohtaan 45. Palkittu esikoisteos.
Helmet- haasteeseen laitan tämän kohtaan 45. Palkittu esikoisteos.
January 11, 2022
Todella koukuttava ja mielenkiintoinen kirja! Loppuun oisin halunnut vielä jonkinlaisen closuren.
June 18, 2023
Olin jo pitemmän aikaa halunnut lukea Meri Valkaman esikoisromaanin "Sinun, Margot" (WSOY, 2021), mutta pääsin käymään tuumasta toimeen vasta nyt, mistä on kiittäminen kirjaston varausjonon pituutta ja vähän hektisempiä elämäntilanteita. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa, sillä olihan tämä suunnilleen niin mainio romaani kuin olin ounastellut!
Romaani kertoo Vilja-nimisestä naisesta ja tämän pyrkimyksestä selvittää DDR:ssa kirjeenvaihtajana työskennnelleen toimittajaisänsä jäämistöstä löytyneiden kirjeiden arvoitus. Kuka mahtoi olla salaperäinen Margot, joka on allekirjoittanut kaikki kaipauksentäyteiset kirjeet?
"Sinun, Margotin" keskeisiä teemoja ovat muistaminen ja unohtaminen, monimutkaiset ihmissuhteet ja monenlaisia tunteita herättävä vanhemmuus, rakkaus ja velvollisuudentunto. Pystyin samaistumaan moniin tilanteisiin. Tarina liikkuu luontevasti kahdessa eri aikatasossa; aika monen muun Goodreads-arvioijan tavoin pidin enemmän DDR-osuuksista, aikuisen Viljan hahmo vähän etäisemmäksi.
Jos pidit tästä, niin otapa lukulistallesi Laura Honkasalon erinomainen Sinun lapsesi eivät ole sinun.
Romaani kertoo Vilja-nimisestä naisesta ja tämän pyrkimyksestä selvittää DDR:ssa kirjeenvaihtajana työskennnelleen toimittajaisänsä jäämistöstä löytyneiden kirjeiden arvoitus. Kuka mahtoi olla salaperäinen Margot, joka on allekirjoittanut kaikki kaipauksentäyteiset kirjeet?
"Sinun, Margotin" keskeisiä teemoja ovat muistaminen ja unohtaminen, monimutkaiset ihmissuhteet ja monenlaisia tunteita herättävä vanhemmuus, rakkaus ja velvollisuudentunto. Pystyin samaistumaan moniin tilanteisiin. Tarina liikkuu luontevasti kahdessa eri aikatasossa; aika monen muun Goodreads-arvioijan tavoin pidin enemmän DDR-osuuksista, aikuisen Viljan hahmo vähän etäisemmäksi.
Jos pidit tästä, niin otapa lukulistallesi Laura Honkasalon erinomainen Sinun lapsesi eivät ole sinun.
October 13, 2021
Meri Valkaman esikoisromaanissa Sinun, Margot tapahtumien kehys on todella kiinnostava: Itä-Saksa ja Itä-Berliini & vuodet ennen muurin murtumista ja Saksojen jälleenyhdistymistä sekä tapahtumat sen jälkeen. Harvoin tulee eteen DDR:ää sivuavia kirjoja. Mieleeni muistuvat vain Jenny Erpenbeckin Päivien loppu ja Mennä, meni mennyt.
Vilja on parivuotias hänen perheensä muuttaessa Itä-Berliiniin 1983. Isä toimii ulkomaankirjeenvaihtajana, isoveli sairastelee paljon ja äiti uupuu lasten kanssa kotona. Vanhempien parisuhde nuutuu uudessa ympäristössä ja arjessa ja isä Markus rakastuu päiväkodin työntekijään Luiseen. Kirjan sivuilla tulee eteen niitä viitteitä, jotka kielivät itäblokin tulevasta romahduksesta: Neuvostoliitossa taloudellisia ongelmia, Kiinassa Tiananmenin verilöyly ja viimeisenä niittinä Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus, jonka vaikutuksia salailtiin väestöltä. Erich Honecker joutuu eroamaan, tilanne on kaoottinen.
Aikuisena Suomessa Vilja ei muista mitään noista muutamasta Berliinin vuodestaan, hänessä on kuin musta aukko. Isän kuoltua 2011 hän haluaa selvittää, kuka on isän jäämistöstä löytyneiden kirjeiden salaperäinen Margot. Selvitystyö vie Viljan Stasin arkistoihin, Berliiniin, ja Unkarin Pripyatiin Tsernobylin raunioille. Lopulta Vilja päätyy Usedomin saarelle, jossa itäsaksalaiset lomailivat ennen romahdusta.
Valkama kertoo Viljan perheen jännärimäistä tarinaa todella vahvalla otteella. Hänen Saksan ja politiikan tuntemuksensa näkyy vakuuttavasti. Itäsaksalaisille muurin murtuminen oli yksi unelma, mutta Saksojen jälleenyhdistyminen ei ole käynyt kivuttomasti. Kun kaikki se, mihin ihmiset olivat ikänsä uskoneet romahti, seurauksena oli henkinen tyhjiö. Erinomainen esikoisteos!
Vilja on parivuotias hänen perheensä muuttaessa Itä-Berliiniin 1983. Isä toimii ulkomaankirjeenvaihtajana, isoveli sairastelee paljon ja äiti uupuu lasten kanssa kotona. Vanhempien parisuhde nuutuu uudessa ympäristössä ja arjessa ja isä Markus rakastuu päiväkodin työntekijään Luiseen. Kirjan sivuilla tulee eteen niitä viitteitä, jotka kielivät itäblokin tulevasta romahduksesta: Neuvostoliitossa taloudellisia ongelmia, Kiinassa Tiananmenin verilöyly ja viimeisenä niittinä Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus, jonka vaikutuksia salailtiin väestöltä. Erich Honecker joutuu eroamaan, tilanne on kaoottinen.
Aikuisena Suomessa Vilja ei muista mitään noista muutamasta Berliinin vuodestaan, hänessä on kuin musta aukko. Isän kuoltua 2011 hän haluaa selvittää, kuka on isän jäämistöstä löytyneiden kirjeiden salaperäinen Margot. Selvitystyö vie Viljan Stasin arkistoihin, Berliiniin, ja Unkarin Pripyatiin Tsernobylin raunioille. Lopulta Vilja päätyy Usedomin saarelle, jossa itäsaksalaiset lomailivat ennen romahdusta.
Valkama kertoo Viljan perheen jännärimäistä tarinaa todella vahvalla otteella. Hänen Saksan ja politiikan tuntemuksensa näkyy vakuuttavasti. Itäsaksalaisille muurin murtuminen oli yksi unelma, mutta Saksojen jälleenyhdistyminen ei ole käynyt kivuttomasti. Kun kaikki se, mihin ihmiset olivat ikänsä uskoneet romahti, seurauksena oli henkinen tyhjiö. Erinomainen esikoisteos!
April 27, 2022
Tämä Helmet-kirjastojen varatuin kirja ja Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon voittanut teos oli minulle pettymys. Ehkä odotukset olivat nousseet kaiken suitsutuksen ja jonotuksen jälkeen liian korkealle?
Sinun, Margot kertoo jaetussa Berliinissä 1980-luvulla asuneen suomalaisperheen tarinan pääasiassa perheen äidin ja tyttären kautta. Tarinaan nivoutuu koko joukko muitakin ihmisiä, joiden henkilöllisyydet ja motiivit paljastuvat tarinan edetessä.
Kirja alkaa kuitenkin tavattoman vaikeasti ja minulla meni hyvän aikaa ennen kuin opin kirjavasta henkilökavalkadista kuka oli kuka ja miten tarinan on tarkoitus edetä. En nähnyt tälle hankaluudelle mitään kaunokirjallista syytä, joten väitän, että alun olisi voinut kirjoittaa selkeämmäksikin.
Toinen asia, mikä vaikeutti lukemistani oli se, että kirja oli aikamoinen kliseiden kokoelma ja dialogi oli ihan koomisen kankeaa paikoitellen. Tapahtumatkin sitä omituisinta koukkua lukuun ottamatta olivat ennustettavia, ja omituinen koukku jäi mielestäni motivoimatta.
Moni on tästä pitänyt, mutta minut Margot jätti haaleaksi.
Sinun, Margot kertoo jaetussa Berliinissä 1980-luvulla asuneen suomalaisperheen tarinan pääasiassa perheen äidin ja tyttären kautta. Tarinaan nivoutuu koko joukko muitakin ihmisiä, joiden henkilöllisyydet ja motiivit paljastuvat tarinan edetessä.
Kirja alkaa kuitenkin tavattoman vaikeasti ja minulla meni hyvän aikaa ennen kuin opin kirjavasta henkilökavalkadista kuka oli kuka ja miten tarinan on tarkoitus edetä. En nähnyt tälle hankaluudelle mitään kaunokirjallista syytä, joten väitän, että alun olisi voinut kirjoittaa selkeämmäksikin.
Toinen asia, mikä vaikeutti lukemistani oli se, että kirja oli aikamoinen kliseiden kokoelma ja dialogi oli ihan koomisen kankeaa paikoitellen. Tapahtumatkin sitä omituisinta koukkua lukuun ottamatta olivat ennustettavia, ja omituinen koukku jäi mielestäni motivoimatta.
Moni on tästä pitänyt, mutta minut Margot jätti haaleaksi.
December 14, 2021
Todella kiehtova ja ahmittava tarina Berliinistä reaalisosialismin ja muurin murtumisen ajoilta, ja salaisuuksien paljastumisesta vuosikymmeniä myöhemmin. Näkökulma on suomalais-saksalainen, ja keskiössä on suomalainen tyttö, Vilja, joka on elänyt varhaislapsuutensa isän töiden vuoksi Itä-Berliinissä. Perhe palaa Suomeen, ja hajoaa, ja isän kuoleman jälkeen Vilja tajuaa ettei tiedäkään, miksi.
Kerronta on suoraa ja konstailematonta, ja kielessä häiritsee ainoastaan joka kerta toistuva teitittelyvirhe, joka jonkun olisi pitänyt ennen kirjan painamista huomata. Te olitte olleet, te olitte ajatelleet - kääk!
Kerronta on suoraa ja konstailematonta, ja kielessä häiritsee ainoastaan joka kerta toistuva teitittelyvirhe, joka jonkun olisi pitänyt ennen kirjan painamista huomata. Te olitte olleet, te olitte ajatelleet - kääk!
April 18, 2022
Ihan melkein viis tähteä! Tää oli mainio, aluksi tuskastuin siitä että en jaksa lukea romaania Markuksen Vaikeasta Valinnasta, sitten tajusin että eihän tää kerro siitä ollenkaan. Mua ilahdutti epätyydyttävien perhesuhteiden kuvaus ja erityisesti sisarusten välinen dynamiikka, vaikka sitä olikin kirjasta vain tosi pieni osuus. Tunsin intensiivisiä tunteita, viimeisen kohtauksen kohdalla suurin piirtein pidätin hengitystä. Nyt haluan perunakeittoa. Sen sijaan en halua kuulla sanaa myski vähään aikaan.
June 8, 2022
Runsas ja melko sujuva Suuri Romaani muistista, rakkaudesta, sosialismista, DDR:sta, lapsuudesta aikuisen suhmuraisten suhteiden jaloissa. Valkama kirjoittaa sujuvaa lukuviihdettä yhdistellen sitä taitavasti suurempiin teemoihin. En hullaantunut, mutta ymmärrän miksi moni muu on tehnyt niin.
July 20, 2024
En berättelse om att förstå sitt förflutna, förstå vart man kommer ifrån, och en berättelse om DDR från insidan, från blicken av att tro på vad som försökte skapas där, till de förvirrande känslorna då systemet kollapsar. Ramberättelsen handlar om brev som en dotter hittar då en far går bort, som visar att han haft en älskarinna. Hon läser breven och försöker få svar på frågorna de ställer, om vem hon var och varför det inte blev dom två, och vilken roll hon själv har i själva kärlekshistorien - i själva verket ganska central. Fram växer en berättelse som både vecklar ut bakåt och berättar framåt, i Viljas själva sökande och om hennes liv nu. Jag tyckte om den här växlingen, och efter det initiala etablerandet av den, var det också lätt att följa med trots att jag lyssnade på boken.
Jag upplever att den tappar i slutet, då det dras ut på vad som verkligen hände i nutida Viljas perspektiv, då läsaren redan vet allt - det finns liksom ingen spänning kvar i det då och blir bara tjatigt. Annars tyckte jag växelverkan var fin, att man för varje kapitel fick veta lite mer som förändrade bilden.
Jag upplever att den tappar i slutet, då det dras ut på vad som verkligen hände i nutida Viljas perspektiv, då läsaren redan vet allt - det finns liksom ingen spänning kvar i det då och blir bara tjatigt. Annars tyckte jag växelverkan var fin, att man för varje kapitel fick veta lite mer som förändrade bilden.
February 7, 2022
ihana.
March 1, 2025
Ei auta, mä pidin tästä tosi paljon. Kiinnostava 1980-luvun Itä-Saksa, raastavaa ihmissuhdedraamaa ja koukuttavasti etenevä juoni. Hyvin kirjoitettu, hyvin taustoitettu, jää mieleen... love it! P.s. myös teatterisovitus tästä oli mainio.
May 25, 2022
Nyt fanfaareja kiitos! Sain luettua kirjan loppuun! Suuresti kehuttu Valkaman Sinun, Margot, oli monella tapaa erinomainen kirja. Eniten miellytti kauniisti eteenpäin soljuva teksti, sekä monisävyinen yhteiskuntakuvaus DDR:stä. Taitavaa tekstiä kotimaisessa kirjallisuudessa tulee vastaan usein, mutta DDR:ssä en ole tainnut ennen päästä kirjojen kautta piipahtamaan, ainakaan näin positiivisessa valossa. Myös äitiys ja rakkaus lasta kohtaan, joka ei ole oma, oli mielenkiintoisesti käsitelty teema.
Kerronta kulkee kahdessa aikatasossa: On 1980-luku ja siellä innokas sosialisti ja perheenisä Markus. Hän muuttaa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Berliinin kirjeenvaihtajaksi tavoitteenaan kertoa positiivisia tarinoita ihailemastaan yhteiskunnasta. Sitten on vuosi 2011, kun tuon miehen tytär Vilja lähtee isän kuoleman jälkeen selvittämään, mitä hänen perheelleen oikein tapahtui noiden Saksan vuosien aikana. Jotain tekemistä asian kanssa on ainakin rakkaudenkipeillä kirjeillä, jotka Vilja on löytänyt isänsä jäämistöistä. Selvästi isällä on siis ollut jonkinlainen salasuhde Berliinissä, ja kirjeiden perusteella nainen näytti rakastaneen ja kaivanneen Viljaa yhtä paljon kuin miestä. Miksi Vilja ei itse muista naisesta mitään, ja miten suhde oikein päättyi? Näihin kysymyksiin vastatakseen Vilja matkustaa takaisin Berliiniin, lapsuutensa maisemiin.
Kieli, yhteiskunta ja äitiysteema olivat Valkaman kirjan vahvuuksia. Sen sijaan Markus oli yksi turhauttavimpia henkilöitä pitkään aikaan. En oikein saanut kiinni, miksi Markus ei voinut edes harkita eroa, vaikka hänen rakkautensa toiseen naiseen teki perheen elämästä sietämätöntä. Ja miksi vaimo ei potkaissut pellolle petollista miehenvätystä heti, kun vuosia kestänyt suhde paljastui hänelle? Miksi hän kohdisti kostonsa syyttömiin? Salarakkaan oma puoliso oli hänkin aikamoinen mysteeri. Kenties kulissit ja kärsimys sen takana pyrkivät heijastelemaan DDR:n kohtaloa, sen yllättävää romahdusta ja täydellistä arvonalennusta, jonka sen asukkaat joutuivat kokemaan. Tästä aiheesta olisin muuten lukenut mielelläni enemmänkin, ilman mitään vertauskuvia. Kenties Valkaman seuraavan kirjan päähenkilö on Itä-Saksan puolustaja, dokumentaristi Ute. Lukisin!
Kerronta kulkee kahdessa aikatasossa: On 1980-luku ja siellä innokas sosialisti ja perheenisä Markus. Hän muuttaa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Berliinin kirjeenvaihtajaksi tavoitteenaan kertoa positiivisia tarinoita ihailemastaan yhteiskunnasta. Sitten on vuosi 2011, kun tuon miehen tytär Vilja lähtee isän kuoleman jälkeen selvittämään, mitä hänen perheelleen oikein tapahtui noiden Saksan vuosien aikana. Jotain tekemistä asian kanssa on ainakin rakkaudenkipeillä kirjeillä, jotka Vilja on löytänyt isänsä jäämistöistä. Selvästi isällä on siis ollut jonkinlainen salasuhde Berliinissä, ja kirjeiden perusteella nainen näytti rakastaneen ja kaivanneen Viljaa yhtä paljon kuin miestä. Miksi Vilja ei itse muista naisesta mitään, ja miten suhde oikein päättyi? Näihin kysymyksiin vastatakseen Vilja matkustaa takaisin Berliiniin, lapsuutensa maisemiin.
Kieli, yhteiskunta ja äitiysteema olivat Valkaman kirjan vahvuuksia. Sen sijaan Markus oli yksi turhauttavimpia henkilöitä pitkään aikaan. En oikein saanut kiinni, miksi Markus ei voinut edes harkita eroa, vaikka hänen rakkautensa toiseen naiseen teki perheen elämästä sietämätöntä. Ja miksi vaimo ei potkaissut pellolle petollista miehenvätystä heti, kun vuosia kestänyt suhde paljastui hänelle? Miksi hän kohdisti kostonsa syyttömiin? Salarakkaan oma puoliso oli hänkin aikamoinen mysteeri. Kenties kulissit ja kärsimys sen takana pyrkivät heijastelemaan DDR:n kohtaloa, sen yllättävää romahdusta ja täydellistä arvonalennusta, jonka sen asukkaat joutuivat kokemaan. Tästä aiheesta olisin muuten lukenut mielelläni enemmänkin, ilman mitään vertauskuvia. Kenties Valkaman seuraavan kirjan päähenkilö on Itä-Saksan puolustaja, dokumentaristi Ute. Lukisin!
December 15, 2022
A book about childhood, memory, and how family members' experiences of the same incidents differ.
The plot moves in two timelines, one in 1980's in which the Siltanen family has recently moved to East Berlin where the father works for a left-wing newspaper, and another in which Vilja, the daughter, returns to Berlin after many years, to figure out what happened in the past.
The author handles the two timelines skillfully and suspense is well built. The viewpoint switches between the different characters and their feelings and motives are all brought to life and believable. The reader feels sympathy for all of them in their struggles.
At the same time, their actions are horribly selfish and unempathic. It underlines their suffering and that their psychological and social capabilities are not enough for less destructive behaviour. Their coping mechanisms vary from ignoring the problem, not speaking, dismissing the need of others to deal with the past, and worst of all, revenge and using others to fulfill unmet needs with no respect of the suffering caused.
The historical setting is also well built and realistic. Did people really smoke so much indoors? 😵 Food, smells, and surroundings all come to life.
Many characters in the book have mixed feelings about the fall of East Germany. They feel abandoned when friends and relatives flee to the West and sad for the failure of the socialist project, yet happy to be relieved from oppressive regime and Stasi control. They also feel that in the unified Germany, East people were considered second class citizens and for example lost jobs to inexperienced Westcomers.
This is the third book about East Germany I have read this year, and all recently published books... Maybe it means that those of us who grew up during the fall of the wall and unification of Germany are beginning to reflect on it.
The plot moves in two timelines, one in 1980's in which the Siltanen family has recently moved to East Berlin where the father works for a left-wing newspaper, and another in which Vilja, the daughter, returns to Berlin after many years, to figure out what happened in the past.
The author handles the two timelines skillfully and suspense is well built. The viewpoint switches between the different characters and their feelings and motives are all brought to life and believable. The reader feels sympathy for all of them in their struggles.
At the same time, their actions are horribly selfish and unempathic. It underlines their suffering and that their psychological and social capabilities are not enough for less destructive behaviour. Their coping mechanisms vary from ignoring the problem, not speaking, dismissing the need of others to deal with the past, and worst of all, revenge and using others to fulfill unmet needs with no respect of the suffering caused.
The historical setting is also well built and realistic. Did people really smoke so much indoors? 😵 Food, smells, and surroundings all come to life.
Many characters in the book have mixed feelings about the fall of East Germany. They feel abandoned when friends and relatives flee to the West and sad for the failure of the socialist project, yet happy to be relieved from oppressive regime and Stasi control. They also feel that in the unified Germany, East people were considered second class citizens and for example lost jobs to inexperienced Westcomers.
This is the third book about East Germany I have read this year, and all recently published books... Maybe it means that those of us who grew up during the fall of the wall and unification of Germany are beginning to reflect on it.
Displaying 1 - 30 of 352 reviews