Säkenöivä romaani kunnianhimosta, yrityselämän kiemuroista ja mahtavasta liikenaisesta Marimekon takana.
Marimekon perustaja Armi Ratia oli kuuluisa paitsi tinkimättömästä johtamistyylistään, myös oikuistaan ja lukuisista miessuhteistaan, joista tunnetuin oli Urho Kekkonen. Aviomies Viljo Ratia pysyi Armin vierellä korvaamattomana tukijana – kunnes hänen mittansa täyttyi.
Tästä kaikesta Raija Oranen kertoo jäljittelemättömällä tyylillään, värikkäästi ja mukaansatempaavasti. Hän näyttää vaikutusvaltaisen liikenaisen loisteliaan uran, joka vaati ankaraa työtä, ponnistuksia ja paljon samppanjaa. Samalla Armi Ratian tarina läpivalaisee maamme lähihistoriaa pettämättömällä tarkkuudella.
Raija Oranen kasvoi Hyrynsalmen kirkonkylässä metsäteknikko-yrittäjäperheen neljäntenä, nuorimmaisena lapsena ja aloitti opintonsa Helsingin ja Tampereen yliopistoissa ja Yleisradion koulutuksessa 1968. Naimisissa Jyrki Orasen kanssa, lapset Jirimiko 1969 ja Oskari 1974. Ennen vapaaksi kirjailijaksi jättäytymistään Oranen työskenteli toimittajana ja eläkesäätiön asiamiehenä.
Ensimmäinen teos oli 1971 lähetetty televisionäytelmä Kuka parantaa? ja esikoiskirja novellikokoelma Nainen joka söi junassa appelsiinin 1977. Laaja tuotanto käsittää romaaneja, näytelmiä, televisiodraamoja, kuunnelmia, satuja ja erillisiä laulutekstejä. Suurimman yleisön ovat saavuttaneet tv-sarjadraamat Ruusun aika ja Puhtaat valkeat lakanat sekä Maan aamu- ja Palladium-romaanisarjat kuten myös Kaikki Doriksesta ja Sulo tuli taloon -kertomuskokoelmat, joissa kirjailija kuvaa koiria, byrokraatteja, naapureita ja muita naurettavia ilmiöitä.
Orasen tuotannossa keskeisenä teemana on yksilön ja yhteiskunnan kohtaamispinta, historian ja nykyisyyden, raskaan ja keveän, traagisen ja koomisen toisiinsa sulautuminen. Teosten tausta-aineistot ovat laajoja ja tutkimus perusteellista, mutta ilmaisussa on pyritty tanssin kaltaiseen keveyteen ja sulavuuteen. Ihmiskuvat syntyvät paitsi yksilölliseen psykologiaan, myös vankasti yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen ympäristöön sidotuista tutkielmista.
Kun arpoo kaikkea yhden ja viiden tähden välillä, päätyy kolmoseen. Rakastan biofiktiota silloin, kun se on taidokasta ja loppuun asti pohdittua. Tämä ei ollut sitä, vaan tarjosi sen saman muotokuvan Armista, kuin kaikki muutkin. Oikukkaan ja raivostuttavan naisen, jota en olisi välittänyt tuntea ja jota kuitenkin vaikuttuneena arvostan. Mariskoolit ikkunalaudalla ja Unikot paidassa. Ja jokin Orasen kirjoitustyylissä on minua tympinyt aina Ruusun ajoista lähtien olkoonkin, että tämän kirjan kohdalla pidin siitä, että kerronnassa ensimmäinen ja kolmas persoona röyhkeän iloisesti vuorottelevat. Armi Ratia olisi kuitenkin ansainnut vähän enemmän; vähän kekseliäämmän, kunnianhimoisemman ja yhtä omaperäisen ja vaikuttavan teoksen, kuin hän itse oli.
Mielenkiintoista, miten Marimekko ollenkaan on syntynyt, kun johtajaa vie milloin miehet milloin viina… kuvaus rikotun lapsen näyttämisen halusta, taiteilijan tulisieluisuudesta ja totaalisen täydellisestä rahamaailman ymmärtämättömyydestä - ja siitä kaikesta on syntynyt ikoninen vientituote.
Vahva ja väkevä teos kunnianhimoisesta liikenaisesta Armi Maria Ratiasta. Tarina koskettaa, ravistelee, hauskuuttaakin. Päähenkilö on määräilevä ja ärsyttäväkin, mutta kovan kuoren takaa löytyy myös inhimillisyyttä ja herkkyyttä. Rohkeus toteuttaa visiotaan nousee tärkeäksi aiheeksi, Armin päähänpistoja ja päättäväisyyttä voi vain ihailla, vaikka ne välillä älyttömiä ovatkin. Haa!
Aluksi vierastin muun kerronnan välissä käytettyä minä-muotoa, mutta aloin ymmärtää sen merkityksen teoksen edetessä. Raija Oranen on biofiktion mestari, nautin kovasti hänen teostensa lukemisesta.
Oranen on mitä luultavammin värittänyt Kirjan henkilöitä kirjailijan vapaudella, mutta kaikessa lienee kuitenkin totuuden siemen. Kirjassa kuvataan myös Marimekon historiaa, vaikk tämä ei tietokirja olekaan. Tämän kirjan perusteella Armi Ratia on ollut hyvin värikäs persoona. Oranen luo Armista kuvaa päättäväisenä ja määrätietoisena naisena, myös impulsiivisena ja tunteiden ja vaiston varassa toimivana ihmisenä. Ratia loi Marimekon tyhjästä ja menestyi, mutta ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää taloudellisia reaaliteetteja. Tykkäsin kirjasta. Sanoisin, että tämä on yksi parhaista Orasen julkisuuden henkilöistä kirjoittamista teoksista. Melkein herää ajatus lukea tämän jälkeen joku oikea elämänkertateos Armi Ratiasta.
Tarina Marimekon äidistä, ristiriitaisesta naisesta: toisaalta huithapelista alkoholistista, joka oli usein hirviö omille läheisilleen, toisaalta intohimoisesta oman tiensä kulkijasta, taiteilijasta, joka vähät välitti muiden mielipiteistä. Tällainen ja monen muunkinlainen nainen herää elävästi henkiin tämän kirjan sivuilla, kaikkitietävän kertojan lisäksi välillä myös minä-kertojan muodossa.
Biofiktio on erikoinen taiteenlaji. Olen lukenut biofiktiota josta oon pitänyt, mutta yleensä sellaisista henkilöistä joiden elämästä ei tiedetä tarpeeksi biografian kirjoittamiseen. Ratiasta tiedetään.
Mitähän tästä sanoisi? Biofiktio on itselleni vähän vaikea laji- periaatteessa todellisuuteen pohjaava mutta silti fiktiivinen. Etenkin kun kerrotaan värikkäästä ja dramaattisesta persoonasta ja muista julkisuuden henkilöistä, tuntuu vähän jopa ikävältä.