Ruusulaakso on kova ja häikäisevä kuvaus makeasta elämästä, 1980-luvun Suomen menestyjistä ja kulissien takaisesta armottomasta pelistä. Pinnan alla kuplii niin petos kuin väkivaltakin.
Tuire Talvisilta on menestyvän Ruskatuotteen johtaja ja keulakuva, kaunis, varma, tyylikäs, kova. Hänen sisarensa Laura on paljolti hänen luomuksensa, pukeutuu hänen valitsemiinsa vaatteisiin, meikkaa hänen ohjeittensa mukaan . Tuires on valinnut Lauralle miehenkin: tunnettu taiteilija Kari Pirkkoinsuo on karhunkokoinen ja -tapainen, rakastajanakin.
Talvisiltojen sisarukset pyörivät menestyjien maailmassa, josta haluavat osalliseksi kaikki jotka haluavat näkyä ja olla jotain – taiteilijat, poliitikot, mediaväki, suunnittelijat, galleriaihmiset. Mutta kaikki eivät voi päästä osalliseksi makeasta elämästä – ja voi olla että onnellisimpia ja rikkaimpia ovatkin juuri ne jotka onnistuvat pysymään tästä maailmasta erossa.
Kaari Utrio on neljän vuosikymmenen ajan ollut yksi Suomen suosituimpia kirjailijoita. Hänen historiallisia romaanejaan ja tietokirjojaan lukee koko kansa jo kolmessa polvessa. Utrio korostaa teoksissaan naisen merkitystä ja voimaa, ja samalla vastuuta, yhteiskunnan koossapitävänä tekijänä. Hänen kirjoissaan nousee hämärästä esiin arjen historia ja lapsen historia. Kaari Utrion vaikutus suomalaisen naisen ajatteluun on kenties merkittävämpi kuin kenenkään muun yksityisen ihmisen. Utrion romaaneissa kansamme menneisyys kuvastuu tarkkaan tutkittuna tietona, johon kietoutuvat tarinat, seikkailut, romantiikka ja huumori. Utrion tuotanto on lajissaan ainutlaatuista Suomessa. Viime aikoina kirjallisuuskritiikki on maininnut Utrion Mika Waltarin seuraajana.
Vaikea arvosteltava. Tavallaan ihan kamala, mutta veti sitten kuitenkin alkukankeuden jälkeen. Teoksessa on paljon aika karikatyyrisiä ja inhottavia hahmoja, joita osaa on vaikea erottaa toisistaan samankaltaisen käytöksen vuoksi. Hahmot sekoilevat kuitenkin paikoin viihdyttävästi, paikoin riipaisevasti. Hahmot kasvavat uskottavasti kukin omaan suuntaansa tarinan edetessä. Joka tapauksessa tarinassa oli paljon yhteiskunnan ja ihmisyyden peilejä, ja monenlaista vääryyttä tuli pohditta lukemisen aikana. Ihan kaikkien kohtausten tarpeellisuutta en kuitenkaan allekirjoita. Sisältövaroitukset raa'asta väkivallasta ja seksuaalisesta ynnä muusta hyväksikäytöstä.
Vihdoinkin sain luettua tämän kirjan loppuun saakka. Välillä otti tarina mukaansa, mutta sitten taas lukeminen tihkasi. Vähän samanmoisia sävyjä tässä, kuin historiallisissakin Utrion kirjoissa, vain sävytetty 1980-luvun tapahtumiin