Esikoinen

by Maria Peura

Järisyttävä omaelämäkerrallinen romaani siitä, kun oma lapsi sijoitetaan pois kotoa, siitä kun on itse ollut lapsena sijoiltaan.

Kirjailija alkaa kerätä kokoon tarinaa omasta esikoislapsestaan. Lapsesta, jonka pahoinvointi ja käytöshäiriöt johtivat lopulta siihen, että hänet sijoitettiin asumaan laitokseen.

Nyt vasta, kun asiat ovat jo hyvin, uskaltaa äiti sanoittaa oman hätänsä ja syyllisyytensä: Mitä virheitä minä tein, miten minua vastaan rikottiin ja miksi lapseni on joutunut särkymään minun särkymiseni vuoksi?

Maria Peuran romaani on yltiöpäisen rehellinen ja lyyrisen kaunis kuvaus traumojen kehistä, väkivallan vaikutuksista ja mahdollisuudesta valoon, selviytymiseen.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Audiobook, Family

320 pages, Hardcover

Published August 1, 2023

About the author

Maria Peura (s. 1970) julkaisi esikoisromaaninsa On rakkautes ääretön vuonna 2001. Se valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi ja sai Olvi-, Nuori Aleksis- ja Hyvä teko lapselle -palkinnon. Vuonna 2004 häneltä ilmestyi lasten runokokoelma Mimmi Moun ilotaika (Tammi) ja kaksi vuotta myöhemmin hänen toinen romaaninsa Valon reunalla (Teos), joka on julkaistu myös englanniksi. Peuran kolmas romaani Vedenaliset ilmestyi vuonna 2008, ja samana vuonna hän valmistui dramaturgiksi. Vuonna 2010 Peura kirjoitti loistavan tietokirjan kirjoittamisesta, Antaumuksella keskeneräinen on kirja kirjailijan ammatista.

Reviews

[Päivi Metsäniemi · Rating 5 out of 5]

En tiedä miten aloittaisin: kuin nyrkki palleaan, mutta samalla kohottaen, uusia ajatuksia tuoden, ymmärtäen. Autofiktiivinen teos kertoo kirjailijan, hänen esikoislapsensa ja ikääntyvien vanhempiensa tarinan, eikä säästele - tai toisaalta syytä - ketään.

Taiteellisesti ja kirjallisesti aivan käsittämättömän hieno kirja, joka pitää vaikeaa aihetta hienosti koossa ja tuottaa jotain, joka on tavallisesti näitä aiheita kiusaavan sosiaalipornon tuolla puolen. Peuran pohjoinen ulottuvuus kuultaa tekstistä, joka hengittää ja elää ja kiskoo mukaansa. Kirjoittamisen prosessi ja vaikeista asioista kirjoittamisen vaikeus tulevat kauniisti ja tiiviisti kuvattua; tätä on luova prosessi, tätä on kypsyminen.

Hesarin arviossa erinomainen sanoitus. Napakymppi, minusta.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-20000...

[Elisa · Rating 4 out of 5]

Joonatan Tolan omaelämäkerrallisen teossarjan kahden ensimmäisen osan jälkeen luin tämän Maria Peuran viimeisimmän teoksen, jossa hän kertoo oman esikoispoikansa sijoittamisesta laitokseen.

Peura käsittelee taidokkaasti traumaattisten kokemusten ylisukupolvisuutta. Kerronta ei ole mitään suoraviivaisinta proosaa, vaan Peura luo tekstiä omaan lyyriseen tyyliinsä.

Itse pidän tästä hyvin kauniista kerronnan tavasta, koska se tavoittaa ikään kuin muistikuvat sellaisenaan, ajoittain jopa hyvin pelkistettyinä tunnekuvina ja välähdyksinä menneisyydestä. Näistä eri mittaisista fragmenteista koostuu lopulta varsin yhtenäinen kaunokirjallinen kertomus todellisuudessa koetuista elämänvaiheista.

[Readerwhy]

Maria Peuran Esikoinen on omaelämäkerrallinen kuvaus siitä, miten kirjailijan esikoislapsi joutui huostaanotetuksi.

En ole lukenut Peuran kirjoja aiemmin, mutta hajanaista tietoa niiden tematiikasta on korviini tihkunut. Esikoisessa hoivan puute ja näkymättömäksi jääminen paiskautuu lukijan silmille kauniin ja rytmillisesti koukuttavan kielen avustamina.

On äiti, on kertoja, on kirjailija, jonka lapsuudessa monen asian olisi pitänyt mennä toisin. Henkisen ja fyysisen väkivallan kierre kiemurtaa osaksi kertojan aikuista ihmissuhdetta. Mies, jostakin toisesta kulttuurista tullut, purkaa omia traumojaan kertojaan. Mustelmia. Henkisiä ja fyysisiä. Pakeneminen turvakotiin.

Esikoinen (henkilö) on ihana, nauravainen ja vilkas lapsi, joka teini-iässä ajautuu vääriin porukoihin, joiden kautta avautuu ovi myös huumeiden maailmaan. Kertoja tekee parhaansa, enemmänkin. Se ei riitä. Sosiaalihuollon puuttuminen ei riitä. Tarvitaan suljettu lastenkotiyksikkö tiukkoine sääntöineen.

Peura sanoittaa taiten tilanteen, jossa sen, joka itse on jäänyt vaille pitäisi kyetä antamaan omalle lapselleen. Mistä tieto? Mistä voimat? Mistä selviytymisen mekanismit?

Esikoinen on rankka tarina, johon Peuran lyyrisiä sävyjä saava kieli luo kipeänkauniin valotuksen.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Vihdoin uusi kirja lempikirjailijaltani. Kirjan tyyli sopi tähän ahdistavaan tarinaan todella hyvin ja toi kaiken vielä lähemmäs lukijaa. Tämän luen vielä joskus uudelleen.

[Jaana V · Rating 5 out of 5]

Paikoin raatelevan kipeää tekevä mutta myös lyyrisen kaunis ja tyylikäs omaelämäkerrallinen romaani sukeltaa hienosti ja hallitusti suoraan ihmisyyden syvään päätyyn ja aiheisiin, joista on usein helpompaa vaieta: vanhemmuuteen, parisuhdeväkivaltaan, äiti-lapsi -suhteeseen ja lapsen huostaanottoon.

Tätä romaania ei ollut helppoa lukea, mutta juuri siksi se pitää lukea.


”Yhteys katkeaa, lapseni lähtee kohoamaan, en ole syyllinen enkä syytön. Olin kerran hänen kauttakulkuasemansa, minuunkin hän oli vain sijoitettuna, hetkeksi maailmankaikkeudelta huostaani otettuna. Ei ole enää pintaa, johon syyllisyys voisi tarttua. Minä päästän nyt irti.”

[Antti Aaltonen · Rating 3 out of 5]

Rohkea omakohtainen kertomus siitä, kun asiat eivät oman lapsen kanssa suju suunnitellusti. Mikä merkitys omalla lapsuudella ja suhteella vanhempiin on oman jälkeläisen kasvattamisessa? Ikiaikaista kysymystä Peura kaivelee proosallisesti ja konstailematta. Hieman liika päiväkirjaimaisuus ja metatekstit välillä rikkovat kerronnan väkevyyttä.

[Susanna Rautio · Rating 5 out of 5]

Ostan kirjoja enää harvoin. Tämän kirjan voisin omistaa. Se on taitettukin niin kauniisti, ilmavasti.

Jo tarinan alku sai pulssin kohoamaan. Tiedän tämän kokemuksen ja kauhuntunteen, ehkä sinäkin. Jo alussa ryhdyin Maria Peuran faniksi - mutta mitä ihmettä, en ole lukenutkaan aiemmin häneltä yhtään mitään!

Alun jälkeen tarinan spiraali lähtee pyörimään ja etenee kohti sitä, mistä on vaikeinta kertoa. Tähän tarinaan on kerrottu oma lapsi, hätä, pelko, vanhemman sokeus, rohkeus ja rakkaus ihan alimmaisena. Tähän tarinaan on kerrottu pohjoisen kyläyhteisö sekä vuodenaikojen ja luonnon hulluus.

Kuka toinen kirjoittaa samalla tavalla itselleen läheisimmästä, itseään säästämättä? Samalla tavalla runollisesti, pienin pilkahduksin, mutta valtavalla sanojen voimalla? Vigdis Hjort.

Kirja kaikille trauman kokeneille. Oman elämän tai ylisukupolvisen. Tai niille, jotka uskaltavat ottaa vastaan ja kokea toisen trauman.

Rohkea ja poikkeuksellisen upea. Minusta ihan täydellinen.

[Leeni · Rating 4 out of 5]

Esikoinen on ensimmäinen kirjani Peuralta, mutta se tuskin jää viimeiseksi. Oli jotenkin erityisen miellyttävää, miten lukujen nimet noudattivat kannen typografiaa ja ideaa, jotenkin elokuvallinen lopputulos. Reippaasti etenevä mutta rankka lukukokemus. Minua tosin järkyttivät ennen kaikkea Peuran raskausajan kokemukset, joten loppua kohti kirja tuntui lähinnä valmistautuvan loppumaan. Rohkea kirja vaikeista aiheista, todella monitasoinen. Toisaalta myös sellainen kirja, josta on vähän vaikea keksiä sanottavaa ilman että näytän arvioivan tai kritisoivan oikeiden ihmisten oikeita elämiä. Tykkäsin siitä, miten pojan suostumus tarinalle tuli selkeästi esille. Rankkojen tarinoiden lukijoille.

[Mona · Rating 5 out of 5]

Ylisukupolviset traumat on aihe, joka jaksaa kiinnostaa, järkyttää ja havahduttaa minua kerta toisensa jälkeen. Ahmin aiheesta kertovat kirjat aina nopeasti ja tämän erityisen nopeasti. Koska haluan sen loppuvan. Kirjan täydeltä kaikkea mahdollista pelottavaa ja pahaa, sekä niin kipeänkaunista tyylipuhdasta lyriikkaa, että sydän särkyy kerta toisensa jälkeen. Rankka ja ravisteleva lukukokemus.

[Heidi]

Autofiktiivinen tarina Peuran esikoisen huostaanotosta. Jo ennen tarinan lukemista arvata saattoi, että kyse oli erityislapsesta. Diagnoosi tuli vain Peuran esikoisen Ismaelin kannalta vähän liian myöhään – vaikka apua oli haettu jo esikouluiässä. Peura kuvaa erittäin osuvasti, miten hänen omat traumansa ja elämänsä sekä erityislapsen vaativuus johtivat erityislapsen elämänpolkuun ja viimein huostaanottoon. Tämä ei ole mitenkään erityinen tarina nykyäänkään – ikävä kyllä liian usein se ainoa apu mitä tarjotaan, on huostaanotto. Tämä on asia jota jokainen erityislapsen vanhempi joutuu käymään mielessään ja liian usein myös käytännössä läpi. Puhumattakaan lasten nöyryyttämisestä laitoksissa ja pyrkimyksistä pitkiin sijoituksiin voiton tavoittelemiseksi. Tärkeä, raa’an todellinen ja paljon ajatuksia herättävä tarina.

[S · Rating 2 out of 5]

Halusin todella pitää tästä kirjasta: erilaiset äitiyden kokemukset ja tunteet ovat aina kiehtovia, ja tätä teosta oli kehuttu. Aihe oli vaikea ja kiusallinen, oman lapsen joutuminen laitokseen.

Koin tyylin melko raskaaksi ja jossain kohtaa se alkoi puuduttaa, kielikuvia käytettiin niin runsaasti ettei niitä jaksanut enää pysähtyä ihailemaan. Kerronta olisi tarvinnut tasapainotusta, parempaa tapahtumien kulkua.

Myös narratiivi oli melko yksipuolinen, jopa liian kapea, jolloin teos ajautui vähän päiväkirjamaiseen vellontaan. Tässäkin suhteessa kaipasin tasapainoa, selkeämpää juonen kaarta, jotain muuta tarttumapintaa, tai edes kertojan syvempää itsereflektiota. Nyt tuntui, että ajatus traumojen vaikutuksesta omaan äitiyteen jäi tasolle ”traumat vaikuttavat äitiyteen”, ilman kummempia pohdintoja. Olisin kaivannut myös lisää, enemmän esikoisen lapsuudesta. Nyt jäi kuva, että häpeä ja tuska esti kertojaa kertomasta ihan kaikkea. Mutta ehkä se oli tarkoituskin.

Joihinkin kohtiin saattoi kuitenkin samaistua ja tuntea syvää myötätuntoa kertojaa kohtaan.

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Maria Peuran kuudes romaani Esikoinen, kertoi omaelämäkerrallisen tarinan esikoislapsesta. Kirjailijan esikoislapsi huostaanotettiin nuoruudessa. Esikoinen kertoi noista traumaattisista ajoista ja mitä niihin sisältyi. Lisäksi Esikoinen kävi lävitse kirjailijan omia tuntemuksia noilta ajoilta. Nykyisyydessä Maria Peura on huolissaan omista, muistisairaasta ja näkövammaisesta, vanhemmistaan, mutta joskus tilanne oli toinen. Silloin vanhemmat saivat olla hänestä huolissaan.

Maria Peuran Esikoinen vei mukanaan kirjailijan traumaattisiin muistoihin.Tämä tunnelmaltaan tummasävyinen kirja pakahdutti jokaisella sivullaan. Todella hieno kirja kaikessa traagisuudessaan.

[Tiina Mahlamäki · Rating 4 out of 5]

Kun elämässä tapahtuu niin vaikeita ja raskaita asioita, että niiden sanoittaminen on mahdotonta, voi avuksi ottaa poeettisen kielen, metaforat, unet ja luonnon. Tässä Maria Peuran autofiktiivisessä teoksessa on tapahtunut juuri näin. Romaanin keskiössä on hänen lapsensa, Esikoinen, joka otetaan teini-iässä huostaan. Jo sellaisen asian kokeminen ja kertominen ovat raskaita, mutta lisäksi Peura käsittelee vaikeaa ja väkivaltaista suhdettaan lapsen isään, omaa rikkonaista ja rankkaa lapsuuttaan sekä ikääntyviä vanhempiaan. Raskaista aiheista kudottu teos, jonka luettavuutta lisää tapahtumien jakaminen pieniin suupaloihin, ja kuvaukset pohjoisesta luonnosta.

[Riikka · Rating 4 out of 5]

Aihe on niin raastava, että jännitin vähän tähän kirjaan tarttumista. Mielestäni Peuran suuri onnistuminen on tekstin rytmityksessä. Hänen ei tarvitse silotella kovia kokemuksiaan tehdäkseen tekstistä helpommin lähestyttävän. Hän pilkkoo kokemuksestaan niin pieniä palasia, että ulkopuolinen, empaattinen lukija, uskaltaa niihin tarttua. Näin kirjan päähenkilöön uskaltaa samaistua ja antaa tarinan tulla lähelle. Tällä tavalla tuettuna olisin uskaltanut ottaa vastaan vielä yhden napsun terävämpääkin kerrontaa, varsinkin kirjan loppupuolella.

[Julia Donner · Rating 4 out of 5]

Hyökyaalto. Luin kirjan vuorokaudessa, vaikka se olisi ansainnut paljon enemmän aikaa. Aloitettuani en saattanut lopettaa lukemista. Kirja on kivulias, ankara, kaunis ja armollinen matka äitiyteen ja tyttärenä elämiseen, lapsen saamiseen ja omien vanhempien saattelemiseen. Peura ei päästä itseään, eikä lukijaansa helpolla. Kiitos!

[Anna · Rating 4 out of 5]

Kauniisti, liki runollisesti kirjoitettu rankka kertomus vaikeasta vanhemmuudesta. Kivun, huolen ja riittämättömyyden kuvaus, joka ulottuu koskemaan myös kertojaminän vaikeaa suhdetta vanhempiinsa.

Erilaisiin vesiin liittyvä symboliikka sitoo sukupolvien kokemuksia toisiinsa todella taitavasti. Pidin kovasti.

[Kirjis · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä.

Hyvin kirjoitettu, sujuvasti etenevä. Kirja ei kertonut vain lapsen sijoituksesta, kuten takakannen perusteella olisi voinut kuvitella, vaan myös kirjailijan omasta lapsuudesta, vanhempien ikääntymisestä ja kesätalosta. Muutamia kuvauksia pohjoisen luonnosta pidin vähän irrallisina.

[Jukka Häkkinen · Rating 3 out of 5]

Runollista, mielikuvien ja muistojen sävyttämää tekstiä todella rankoista tapahtumista. Monessa kohtaa tämä tempasi todella hyvin mukaansa. Pohdinnat muistoista ja muistamisesta olivat osuvia. Välillä taas etäännyin tarinasta, teksti tuntui jollakin tavalla irralliselta.

[Linda W.]

Huhhuh miten käsittämättömän hieno ja kipeä kirja. Alalla olevana oli mielenkiintoista lukea kokemuksia lastensuojelusta, etenkin kun kokemukset olivat pääosin hyviä. Arvostan Mariaa todella paljon, äitinä, kirjoittajana ja ihmisenä.

[Titta · Rating 3 out of 5]

Tämä oli aika sydäntäsärkevää ja murheellista tarinaa. Kirjoitettu riittävän epämääräisesti, mutta lukijan ei tarvitse kaikkea tietääkään, jos on kyse oikeista henkilöistä. Riittävästi siis, mutta ei liian raadollista jaksaisi lukeakaan.

[Samu · Rating 4 out of 5]

Upea, kuten kaikki mitä Peura tekee. Järkyttävä, kuten kaikki, mitä hänen kynästään lähtee irti. Hieno. Lukiessa itketti koko ajan ja teki mieli pussailla vauvaa.

[Sari · Rating 4 out of 5]

4,5/5

[Eija Toiviala · Rating 3 out of 5]

Liian kaunokirjallinen teos vakavasta aiheesta. Kaipasin rosoisuutta, en kauneutta teeman esittelyssä.

[Anni · Rating 4 out of 5]

Kauhea mutta kaunis. Pysäytti, luikahti vähän kipeästikin jonnekin ihon alle.

[Noora · Rating 4 out of 5]

Repii sydämen auki, kadottaa lukijan matkalla poimiakseen uudelleen kyytiin.

[Raisa O · Rating 4 out of 5]

Teki vaikutuksen, rankka aihe.

[Minna · Rating 4 out of 5]

Puhuttelee, raju kokemus.

[Satu Salminen · Rating 2 out of 5]

Järisyttävä tarina äitestä ja lapsesta ja kun lopulta se pahin tapahtuu lapsi otetaan huostaan.

Teen arvostelua lokakuussa 2025 hirveästi en muista kirjasta siksu vain muutama tähti