Filosofian historian ydinteemat ovat sivistyksen pysyvästi ajankohtaista perustaa - länsimaisen ihmisen maailmankatsomus on rakentunut aineksista, joita filosofian historia syväluotaa. Suurtyössään dosentti Esa Saarinen lähestyy aihettaan epäsovinnaisin, modernein silmin. Filosofian historian klassikot murretaan esiin arvovaltansa alta ja upotetaan osaksi nykyaikaa. Saarisen lennokas, epäakateeminen ja rohkea tyyli piirtää vaikeat filosofiset ongelmat lukijan eteen selkeinä ja ymmärrettävinä. Ajattelun historian ydinteemat paljastuvat hätkähdyttävinä ja haastavina tässä kunnianhimoisessa työssä, joka kattaa filosofian voimahahmot Sokrateesta Marxiin. Esa Saarinen lähestyy aihettaan tunnustettuna filosofina ja tieteentekijänä. Vaikka kirja pyrkii täyttämään tiukat tieteelliset mitat, se ei edellytä filosofisia erikoistietoja. Teoksen loppuun tekijä on laatinut lyhyet luonnehdinnat kirjassa käytetyistä filosofisista käsitteistä.
Saarisen oman esipuheen perusteella Niiniluoto & co. nakittivat Esalle filosofian historian kurssin pyrkimyksenä parantaa hänen ammattitietämystään, minkä pohjalta teos on laadittu. Sisältönsä puolesta teos vaeltelee oivaltavien selvennyksien ja karikatyyristen yksinkertaistusten välimaastossa.
Esa onnistuu käsittelemään jokaisen mainitsemansa filosofin seksielämää ainakin ohimennen, mikä oli ehkä vaikuttavin osa teosta. Hän myös toistuvasti avaa teorioiden merkitystä seksiin liittyvillä esimerkeillä, jotka ovat kuitenkin lähinnä tasoa Eino Leino, eivätkä ne tunnu muuta kuin latteudessaan kiusallisilta: "...jos olet vain idea mielessäni, ja rakastelen kanssasi, niin miten tämä eroaa siitä että tyydytän vain itseäni ajatellessani sinua?".
Henkilökohtaisesti suosittelen teosta mikäli olet kiimainen etkä tiedä filosofiasta mitään.
Opin paljon. Sairaan kiinnostavaa ja itselle uutta, no, kaikista kuuluisista filosofeista, mutta etenkin Augustinuksen, Kantin, Hegelin ja Kierkegaardin luvut selkeyttivät omaa maailmankuvaa valtavasti. Ennen lukemista nämä olivat hyyyyvin tuntemattomia. (Niin kuin olivat muutkin. Mutta nuo erityisesti.)
Kristinuskon vaikutusta ajattelun historiaan käsiteltiin perin pohjin. Kierkegaard ja Nietche kuulostivat muuten niin omituisilta hahmoilta ja suorat lainaukset heidän teoksistaan olivat niin viehättävää proosaa, että olisi hauska lukea näiden omia teoksia ihan kaunokirjallisestakin näkökulmasta.
Toisaalta turhauduin monessa kohtaa massaan — mikä ei ole sinänsä ansaittua. Sitä ei ole liikaa; Esa Saarinen selittää monimutkaiset aiheet juurta jaksain, jotta tavallinen tallaajakin ymmärtää absoluutin ja dialektiikan kaltaisia hämyisiä käsitteitä (jokseenkin).
Ehkä olen vain kärsimätön TikTok-sukupolven lukija, joka ei osaa lukea pitkiä tietokirjoja. Mutta annan tälle silti ”vain” neljä tähteä.
Asiallinen kooste länsimaisen filosofian tähtihetkistä, jonka nimi tosin kuuluisi olla ”Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle, Sokrateesta Nietzscheen”. Ilmeisesti Marxin nimeä on myynnillisistä syistä haluttu korostaa, vaikka olisi ollut hyvin kummallista päättää tämä metafysiikkaa painottava teos filosofiin, jolla ei ollut metafysiikasta juurikaan sanottavaa. Tämän kikkailun vuoksi on kirjan Nietzscheä käsittelevä viimeinen luku nimetty ”epilogiksi”, mitä se ei kuitenkaan ole missään tekstiopillisessa tai muussakaan mielessä. Eipä nimi kuitenkaan kirjaa pahenna, jos ei kirja nimeä.
Loppupäätelmäni on, että länsimainen filosofia saavutti huippunsa Hegelissä, minkä jälkeen se on suistunut suorastaan dramaattisen jyrkkään alamäkeen. 1900-luvun tyhjänpäiväiset angloamerikkalaiset filosofit jäävätkin hyvästä syystä tämän teoksen ulkopuolelle.
Piti palata nostamaan arvosana neljästä viiteen tähteen, erityisen loistavaan tietokirjalle. Esa Saarisen kuvaukset filosofien oivalluksista ovat tiiviitä, valaisevia ja vetäviä. Kirjaa oli valtava ilo lukea, eikä kyseessä ole lainkaan kuivakka tai vaikeaselkoinen opus. Suuri ilo on Saarisen kyky eläytyä innolla ylistämään kunkin filosofin neronleimauksia ja selittää niitä valtavalla innolla. Mieleeni on jäänyt ennen kaikkea Kierkegaardin ajatusten kuvaus, jonka viimeiset paragrafit olivat mitä vaikuttavimpia.
”Eettinen sankari — Sokrates — alistaa itsensä yleiselle, hän hukuttaa itsensä kaikenkattavaan, jokaista sitovaan moraalikoodiin. Tämä eettinen sankari on sosiaalinen ihminen sillä hänet sitoo toisiin tuo olemisen pyhin taso, moraali.
Mutta Kierkegaardin uskonnollisella ihmisellä ei ole edes sitä, ei mitään kilpeä turvanaan, ei ketään kanssakulkijaa. Hän seisoo rotkon reunalla, kaukana järjen tavoittamattomissa — käsitteillä kuvaamattoman etäisyyden päässä. Ei ketään ympärillä, vain rotko suoraan edessä ja sisällä oma intohimo, oma jyskyttävä subjektiivisuus.
Rotkon toisella puolella on Jumala; niin hän uskoo. Ja hänen on hypättävä.”
Sujuvasti etenevä teos, jossa suuresti painottuu systemaattisen metafysiikan ja tieto-opin suurnimet. Onneksi mukaan mahtuivat myös Kierkegaard ja Nietzsche. Nuo luvut olivatkin eniten minun mieleeni. Muuten kirjassa parasta oli filosofien henkilökuvien maalailu. Äänikirjana kuunnellen saattoi allekirjoittanut huomata varsinkin hurjimmissa Hegelpyörityksissä jääneensä ajatuksiinsa eikä tiukimman asian seuraaminen siten aina onnistunut. Voi olla, että jos kirjasta mahdollisimman paljon tahtoo saada irti, se kannattaa lukea. Näin kertailuasenteella kuunneltuna en pannut pahakseni ajatusten harhailua. 2,5*
Aika hyvä tietopaketti länsimaisen tärkeimmistä filosofeista. En voi sanoa, että jaksoin ymmärtää kaikkien filosofien ideoita, mutta tämä kirja valaisi vähän enemmän Hegelin ja Marxin ajattelua
Laaja kattaus filosofeja kuvattuna hyvin ymmärrettävällä kielellä. Vahvasti metafysiikkaan ja epistemologiaan keskittynyt, esimerkiksi estetiikka jää filosofian osa-alueena aivan huomiotta. Heti esipuheen alussa Saarinen toteaa: "Tämä kirja ilmentää sitä uskomustani, että luovuus syntyy yksilöistä — että yksittäiset ihmiset ovat inhimillisen kulttuurin kärki." Tuo lähtökohta on aika pelkistävä ja naiivi ja jättää huomiotta yhteiskunnallisen ja yleisen kulttuurisen ilmapiirin vaikutuksen sekä laajempien filosofisten kehityskulkujen ja vaikutteiden luoman pohjan näidenkin filosofien työlle.
Teos oli hyvä kertaus filosofian äärelle ja filosofien keskeisten ajatusten taustoittamiseen. Erityisen hyvät ja selkeät olivat Kierkegaardia, Marxia ja Nietzscheä käsitelleet kappaleet. Samalla jokainen kappale toi esille eri näkökulmia ja voisi toimia ennakkoluulojen purkajina. Toki olisin itse kaivannut kappaleita tietyistä filosofeista, mutta ymmärrettävästi tässä ollaan jouduttu tekemään rajauksia.
Suositus tälle, jos haluaa tiiviin kattauksen filosofian perusasioista.
Filosofi Esa Saarinen on erinomainen kirjoittaja. Historian kuuluisimpien filosofien harrastama tiedon ja olemassaolon käsiteakrobatia on aiheena vaikea, mutta tästä kuivaltakin vaikuttavasta aiheesta Saarinen kykenee loihtimaan esiin mielenkiintoisia näkökulmia. Hänen eloisat kielikuvansa pitävät lukijan hereillä, minutkin ihan kannesta kanteen. Saarinen on ilmiselvästi innostunut filosofiasta, innostus suorastaan huokuu tekstistä.
Saarisen kirjasta saa läpileikkauksen tunnetuimpien länsifilosofien ajattelun tuloksista. Saarisen käsittelyssä ovat Sokrates, Platon, Aristoteles, Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Descartes, Spinoza, Leibniz, Locke, Berkeley, Hume, Kant, Hegel, Kierkegaard, Marx ja Nietzsche. Näiden kuuluisien filosofien ajatuksia pystyin hyvin omaksumaan Saarisen tekstin opastamana, mutta Hegelin kohdalla sivuilla 270-299 alkoi seinä nousta pystyyn. Hegelin pohdiskelut Absoluutista, tietoisuuden kehityksestä ja käsitelogiikasta jäivät minulle sekavaksi käsitevoimisteluksi. Eikö Hegel todella pysty ilmaisemaan itseään selkeämmin? Saarinen toteaa sivulla 286, että Hegelin logiikka on spekulatiivista filosofiaa vaativimmillaan ja pahamaineisimmillaan ja että sitä käsittelevät teokset ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia. En aio väittää vastaan.
Yksi kirjan mielenkiintoinen juonne on jumaluuden tarkastelu. Kirjasta käy hyvin ilmi, kuinka jo Platonin ja Aristoteleen ajatuksista liikkeelle lähtien on filosofiassa yritetty todistaa Jumalan tai jumaluuden olemassaoloa (Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Descartes, Spinoza, Leibniz, Locke, Berkeley). Filosofit ovat hakeneet Jumalasta kulmakiveä ehdottamalleen maailman ja olemassaolon mallille. Ja sitten ovat tietysti ne filosofit, jotka ovat joko yksikäsitteisesti kieltäneet Jumalan olemassaolon tai sitten todenneet, että asia ei ole todistettavissa kumpaankaan suuntaan.
Kirja käsittelee korkealentoisia ja absrakteja asioita lukijaystävällisesti. Kirja pitää miellyttävän tasapainon hankalasti ja helposti ymmärrettävien asioiden välillä, joten kirjaa pystyy lukemaan myös pidempiä jaksoja. Muutamaan muuhun filosofian kirjaan verrattuna tässä kirjassa tuntee harvoin aivojen menevän solmuun asian paljouden ja monimutkaisuuden samanaikaisuudesta. Uusia asioita käsitellään sopivin väliajoin. Paikoin Saarinen käsittelee syvälle meneviä asioita hämmästyttävän ystävällisesti. Esimerkiksi Humen empirismin kohdalla hän kykenee osoittamaan lukijalle, millaista saattaisi olla Humen ajatuksenjuoksun sisällä. Nämä ajatukset tuntunevat intuitiolle vierailta ja itse tuskin uskaltaisin mennä yhtä syvälle tässä ajattelussa ellei Saarinen olisi tukena. Lukiessa syntyy vaikuitelma aivan kuin hän pitelisi lämpimästi kädestä kiinni, kun kirja matkaa tarkastelamaan filosofinerojen ajatuksia niiden loogisiin ääripäihin. Matka ei onneksi pääty joskus epäihmisystävällisiltä tuntuviin käsityksiin maailmasta, vaan Saarinen kuljettaa lukijan turvallisesti takaisin mukavuusalueelle. Aivan fantastinen lukukokemus.
Ilukirjanduse kõrvale meeldib mulle vahel ette võtta ka tihkemat teabekirjandust, niiöelda vahelduse mõttes. Lisaks tundus aeg küps gümnaasiumi filosoofiatundide ülekordamiseks ja nõnda jäigi sõelale Saarineni ülevaatlik kogumik, mis käsitleb filosoofia arengut isikukeskselt, selle tähtsamate esindajate kaudu.
Ülevaade on korralik ja tekst tõepoolest tummine, mul läks selle kõige pisteliselt läbi võtmiseks aega terve suvi. Saarineni käsitlus kõigub parajalt algaja ja edasijõudnu tasemel, ehk läbi häda on võimalik seda lugeda ka esimese kokkupuutena filosoofiaga üldse, kuid asi läheb ladusamalt, kui mõningad baasteadmised on juba alla laotud. Isegi kui kohati läks asi minu jaoks juba liiga metafüüsiliseks, on autori soov siiski filosoofia viimine massidesse.
"Meie ülesanne on sukelduda inimkonna ajalukku, leida üles selle kümme-viisteist kõige hiilgavamat aju ja küsida: mis neil öelda on? Nad räägivad meiega, need inimesed. Nad räägivad nagu sõber tänavanurgal, nagu kallim voodis. Me peame kuulama." Eesmärk on üllas ja mina leian, et autor sai sellega hakkama küll. Julgen huvilistele soovitada.
Varmaan edelleen hinta-laatusuhteessa paras kirja, mitä olen löytänyt (antikvariaatti myi kirjan eurolla) Siinä on jotain taianomaista, kun ihminen kertoo omaäänisesti, elävästi ja mukaansatempaavasti omista intohimon aiheistaan muille ilman pätemisen tarvetta tai ylimielisyyttä. Ainoa, mitä muinoin lukiessa ihmettelin oli filosofien valintaperusteet (miksi vaikkapa Kierkegaard, mutta ei Wittgenstein, Heidegger, Popper...?)