"Vapahtaja ojensi Harrille sytyttimen ja asteli kuntopolulta metsän reunaan. Harrin piti kiertää kiveä monta kertaa ennen kuin sai kipinän syttymään. Tuli leimahti yhtenä pamauksena ja värjäsi hehkullaan ympäröivät kuuset oranssinkeltaisiksi."
Porin Isonmäen kuntoradalta löytyy poltetun miehen ruumis. Uhri on valeltu bensiinillä ja sytytetty tuleen. Epäilyt kohdistuvat nuorisojoukkoon, jonka tiedetään häirinneen syrjäytyneitä aiemminkin. Epäillään, että kiusaaminen on karannut julmasti käsistä. Kun valvontakameraan tallentuu toinen polttomurha, poliisin on pakko ottaa tapaukset tosissaan. Kaduilla liikkuu huhu Vapahtajasta, joka tarjoaa toivottomille ikuista elämää ja vapautusta tuskasta.
Tutkinta vie poliisit syvälle syrjäytyneiden maailmaan: öisille kaduille, huumekämppiin, metsäleireihin, siltojen alle ja yömajoihin. Tutkintaa johtavalla Susanna Mannerilla on salaisuus: hänen poikansa on katujen asukki ja sekaantunut vakaviin rikoksiin. Manner on mahdottoman valinnan edessä: asettaako etusijalle lapsensa vai työnsä?
Arttu Tuominen on kirjoittanut jälleen vahvan yhteiskunnallisen rikosromaanin, jossa Porin kaupunki värivaloineen ja asukkaineen tatuoituu lukijan ihoon. Vapahtaja on lukijoiden rakastaman ja kansainvälistäkin mainetta niittäneen Delta-sarjan 5. osa.
Porissa asuva Arttu Tuominen (s. 1981) luo lain molemmille puolille vahvan äänen, inhimillisen ja tunnistettavan. Delta-sarjan oikeudet on myyty seitsemään maahan, ja dekkareista suunnitellaan myös tv-sarjaa.
tavoilleni HYVIN epätyypillisesti aloitin tän kuuntelun uudelleen loppuun päästyäni. podcast-jaksoja kuuntelen usein uudelleen kun jotain pätkiä menee ohi, ja tällä kertaa kirjalla kävi vähän samoin joidenkin osien kohdalla joten päätin aloittaa uudelleen. kirja oli siis todella hyvä.
enää on vaikea päästä ihan kiinni siihen miten hullaantunut olin sarjan kahdesta ekasta osasta, vaikka hahmoihin koko ajan kiintyykin enemmän. tää oli ehkä mannerin ”oma” kirja, ja hän ei kiinnosta mua kyllä yhtään niin paljoa kuin pääkolmikko. alkaa olla vähän turhan epäuskottavaa (toivottavasti) että kaikilla on joku toinen toistaan isompi rikos piiloteltavanaan.
silti. piti täysin otteessaan, jälleen aivan kauhea ja mukaansatempaava juoni, ja Erään Kaksikon yhteiset pätkät lämmitti sydäntä niin paljon että en kestä.
Taas jälleen tosi hyvä kirja!! Juoni oli mielenkiintoinen, mutta ei vetänyt vertoja 2. ja 4. kirjoihin. En silti arvannu lopputulosta, koska aattelin, että sen on pakko olla se ilmiselvä vaihtoehto XD En selkeesti oo lukenu vielä tarpeeks samantyyppisiä kirjoja, että osaisin ennustaa syyllisiä.
Tällä kertaa keskiössä oli Manner, josta tykkäsin kyllä ja oli aika boss liike häneltä kirjan loppupuolella niin on pakko arvostaa. Tuntu silti, että alun jälkeen keskittyminen Manneriin katos ja Paloviita tuli keskiöön.
Paloviita on kaikista ristiriitaisin hahmo mulle, koska tavallaan sen tekemiset on tosi viihdyttäviä, mut oon niin monesta asiasta ihan eri mieltä, että välillä vaan ärsyttää heh. Ekan kirjan jälkeen oon kuitenkin oppinut tykkäämään myös sen hahmosta.
Oksman on ja pysyy ylivertaisena lempparina. Oon niin ilonen, että sen tarina menee tähän suuntaan! Lindakin oli tässä kirjassa erittäin tykättävä!
Oon surullinen siitä, että enää yksi kirja jäljellä näiden tyyppien kanssa :( säästelen sitä kirjaa vielä hetken, ettei sarja olis ohi.
Sellaiset 4.5 tähteä, aivan huippuhyvä dekkari! Jälleen kerran kaikki elementit toimivat; hahmot, miljöö, dialogi ja juoni. Pidin erityisesti siitä, miten upean synkkä tunnelma tarinan ympärille oli saatu rakennettua. Koska Pori on koti ja niin tuttu paikka, tuntuivat juonikuviot aika hurjilta ja ehkä vähän koettelivat uskottavuuden rajoja, mutta mitäs sitten; kyseessä on kuitenkin fiktiivinen tarina. Pidin Vapahtajassa myös siitä, että kirja oli (tai ainakin lukijalle näyttäytyi) kantaaottavana, mutta ei kuitenkaan sortunut saarnaamaan liikaa. Inhimilliset ihmiskohtalot ja epätäydelliset hahmot jaksavat "oudolla" tavalla ilahduttaa sarjan jokaisessa osassa.
Olen kirjoittanut saman ainakin pariin muuhunkin Delta-sarjan kirjan arvioon, mutta toistetaan; Delta-sarja on parasta mitä kotimaisella dekkarikentällä on pitkiin aikoihin tapahtunut. :)
Tällä kertaa Tuomisen kirja jätti vähän ristiriitaisen jälkimaun. Se, mistä pidin eniten, oli ihmisten inhimillisyyden kuvaaminen ja halu tehdä ymmärrettäväksi sinänsä 'pahaa' ja 'väärää' käytöstä. Kirjan teema sinänsä oli tärkeä, mutta varsinkin alkuosassa koin asunnottomien elämän ja jengien väkivaltaisen toiminnan kuvaamisen turhankin yksityiskohtaiseksi. Myös hypnoosin kuvaaminen kirjan lopussa tuntui irtonaiselta ja oppikirjamaiselta, päälleliimatulta. Lopussa asioiden yhteennivominen sai suhteettoman vähän tilaa verrattuna tuohon ensimmäisen puoliskon raakuuksien kuvailuun. Kritiikistäni huolimatta on taas kerran todettava, että Tuominen osaa kirjoittaa ja parissa päivässähän tämän koukuttavan kirjan kahmaisi. Jatko-osaa odotellaan...
Oon ennättänyt lukea tänä vuonna kaikki tähän mennessä ilmestyneet Delta-sarjan dekkarit ja oon tykännyt niistä jokaisesta! Todella hyvä sarja, hahmot on uskottavia ja inhimillisen rosoisia ja tarinat kaikki sopivan erilaisia ja mielenkiintoisia. Toivottavasti osia tulee vielä lisää!
Jään kaipaamaan Deltalle. Viitososa oli kova suoritus, kaksi päällekkäistä kiinnostavaa rikoskuviota ja taitavasti kuljetetut poliisien yksityiselämän juonet vakuuttavat. Dialogi erinomaista. Poliisityöstä löytyisi varmaan ammattilaiselta paljonkin huomautettavaa, mutta eipä tämä käsikirjaksi olekaan tarkoitettu.
Kovasti mietin tähtien välillä, että meneekö vitoseen vai neloseen eli 4 1/2. Odotettu jatko-osa Delta- sarjaan jatkuu mielenkiintoisella tarinalla syrjäytyneistä ja heitä listivästä vapahtajasta. Tuomisen tyyli kirjoittaa on jouheva ja pitää otteessaan koko kirjan ajan. Pidän siitä, ettei poliisi ole selvästi hyvä vaan voidaan kulkea siinä rajalla tai joskus mennä myös rajan toiselle puolelle. Tässä kirjassa jostakin syystä heti tiesin, kuka tekijä oli, mutta olisi se voinut olla ihan kuka tahansa muukin. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä kirja oli muuten täynnä erilaisia yllätyksiä.
Kirja menee Helmet- lukuhaasteeseen 2024 kohtaan numero 23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja.
Arttu Tuomisen Delta-sarjan viides osa ei jätä sekään kylmäksi. Nuorisojengi häiritsee ns. katujen miehiä ja joitakin heistä mystinen Vapahtaja auttaa sytyttämään tuleen. Tuominen tarttuu taas kirjassaan nykyisyydessä oleviin ilmiöihin ja dekkari kiertyy näiden ilmöiden taakse.
Oikein mainiota ja monipolvista juonenkuljetusta, mutta ei tällä kertaa ihan tajunnanräjäyttävä. Loppuratkaisu oli omaan makuuni vähän turhan ylimaallinen, enkä oikein saanut tunnekokemusta edes rikoksiin liittyen, kun olivat niin kaukana normielämästä.
euraava osa Porin rikospoliisista kertovassa kirjasarjassa. Rappioalkoholisti löytyy kuoliaaksi poltettuna. Tekoa pidetään paikallisen huumeita kauppaavan nuorisojengin tekona, kunnes löytyy toinen ruumis ja tällä kertaa on käytettävissä valvontakameran kuva, jonka mukaan miehen kanssa keskustelee hupparipäinen pitkä hahmo, jonka jälkeen mies kaataa päälleen bensiiniä, jopa juo sitä, ja sytyttää lopulta itse itsensä tuleen. Mitä ihmettä tapahtui? Kadulla liikkuu huhuja “Vapahtajasta”, joka tarjoaa parannuksen alkoholin kiroista tai sitten tekee jotain muuta…Huumekauppa on myös levinnyt vahvasti Porin kaduille ja nuorisojengi, jota aluksi polttosurmista epäiltiin, on nopeaa tahtia muuttumassa järjestäytyneen rikollisen koplaksi, joka levittää paikallisen huumeparoonin maahan tuottamia huumeita. Poliisiyksikön johtajan, Susanna Mannerin, poika on ollut pahasti huumekoukussa ja on joutumassa oikeuteen syksyllä kioskimurroista. Kun rikollispomo alkaa kiristää Mannerta, hän joutuu päättämään asettaako hän etusijalle poikansa vai työnsä. Kirja mene aika jännäksi loppua kohden ja tekijän suhteen kirjailijalla oli ehkä hieman harhautusta, olin oikeastaan täysin varma siitä, että tiesin tekijän, mutta erehdyin. Oikeastaan en edes kirjan lopputapahtumien jälkeen ole ihan varma, että erehdyin, ehkä se aluksi epäilemäni on kumminkin syyllinen… Hypnoosi esitettiin kirjassa täysin epärealistisena taikavoimana, joka ei ainakaan yhtä vaivattomasti ikinä olisi onnistunut, mitä se kirjassa tilanteessa onnistui.
Kirja oli hyvin ja todella visuaalisesti kirjoitettu, kun sarjan aikaisemmatkin osat. Se sisälsi myös aika paljon yhteiskunnallista kommentointia ja kritiikkiä vähäosaisten heikentyneestä asemasta ja byrokratian ja kaiken kirjaamisen kasvusta poliisinkin työssä. Kirja nyökkäsi mukavasti parillakin tavalla Matti Yrjänä Joensuun tuotantoon, jonka kirjoissa myös tämä yhteiskunnallinen aspekti tuotiin esiin tärkeänä osana juonta. Jään odottamaan sarjan jatkoa.
Taas jälleen kerran taattua laatua Tuomiselta. Manner ei ollut päähenkilönä ihan yhtä kiinnostava kuin vaikkapa Linda tai Oksman, joten hyvä että kirjassa ei keskitytty ihan pelkästään häneen. Tykkään kyllä siitä miten nää Delta-sarjan juonikuviot tasapainottelee realistisen ja överin välillä just sopivan kutkuttavasti. Nauroin myös ääneen kun kerrottiin miten Paloviita ajatteli ruveta kirjailijaksi koska onhan hänellä kuitenkin poliisina niin paljon tietämystä rikosten ratkaisusta, että helppoahan se kirjailijuus on, ei kun kirjottaa vaan, ja miten hän keksi päähenkilöksi vähän vanhemman poliisin jolla on haasteita alkoholinkäytön kanssa, kuinka originelli ajatus! :D
Kelpo kotimainen dekkari. Sujuvakielinen enkä arvannut murhaaja, vaikka se sitten olikin aika ilmeinen ratkaisu. Tapahtumat sijoittuvat Poriin ja tapahtumien keskiössä ovat kodittomat alkoholistit ja toisaalta väkivaltaiset nuorisojengiläiset sekä huumeliigat narkomaaneineen. Mukana tietenkin poliisit. Pidin erityisesti Tuomisen tavasta kuvata kodittomia alkoholisteja lempeästi ja ymmärtäväisesti. Taustalla ajatus, että kenelle tahansa voi tulla romahdus. Ja minä luin kyllä painetun kirjan enkä kuunnellut tätä äänikirjaversiota, mutta kun täältä Goodreadsista ei löytynyt muuta versiota.
Onhan nämä Delta-sarjan kirjat hyviä. Ennen kaikkea ne houkuttavat lukemaan, vaikka osa juonista venyttääkin paikoin uskottavuuden rajoja. Tässä osassa ns. ruumiin tapahtumapaikalle siirryttiin hieman kesken aina kappaleen alussa, joka ainakin minua hämäsi lukijana. (Ja henkilökohtaisesti Paloviidan man-pain oli välillä liikaa, ehkä en vain pidä hahmosta lähtökohtaisesti.)
Kyllä näitä voi suositella ja varsinkin niille, joiden lukemisen aloittaminen ja ylläpitäminen on vaikeaa.
Ehkä 4.6 tähteä. Pidän tästä Delta-sarjasta oikein kovasti, tekisi mieli lukea yhdellä istumalla koko kirja, mutta valitettavasti elämä pakkaa tulemaan väliin. Pidän sopivan erilaisista hahmoista, ns. muuta elämää kuin poliisityötä tulee sopivasti mukaan. Kirja on jossain määrin kantaaottava, mutta ei sinänsä saarnaava. Alkupuolen hyvän petauksen jälkeen loppu tuntuu tulevan vähän yhtäkkiä. Tekijääkään ei arvaa turhan aikaisin.
Luin tämän vain, koska Helmet lukuhaasteessa 2024 piti lukea suomalainen dekkari. Vihaan dekkareita näin yleisesti ottaen. Ärsytti alkaa lukemaan keskeltä sarjaa, mutta löysin tämän kirjan kaupan hyllystä ja vaan hetken mielijohteesta otin munaan.
Kirja oli kuitenkin todella hyvin kirjoitettu, tarina imaisi mukaansa ja Tuomisen teksti maalasi mielikuvia täydellisesti. Aion lukea muutkin sarjan kirjat tämän jälkeen.
3,5 tähteä! En yleensä lue dekkareita, mutta aattelin tarttua tähän kun olin kuullut puhuttavan että on hyvä. Oli viihdyttävä ja luinkin päivässä koko kirjan, mutta mua häiritsee aivan liikaa jos on yhtään mitään epärealistisia juttuja :D Kaikilla poliiseilla sutinaa keskenään ja joku murha tai tappo taustalla heh. Mut silti tykkäsin!
Tää oli eka kirja mitä tästä sarjasta luin, seuraavaksi voiski lukea ekan osan..
Kirja oli hieman tylsä. Jännitystä siinä kyllä oli jonkun verran, enemmän loppua kohti, mutta olisin toivonut sitä lisää paljon enemmän. Kirjan juoni oli hyvin suunniteltu ja lopussa palaset loksahtelevat paikoilleen. Jäin kuitenkin odottamaan jotain enemmän, joten annan kirjalle kaksi tähteä.