Rakkauksien lokikirja

by Elina Hirvonen

Romaanitrilogian ensimmäisessä osassa rakkauteen liittyvistä keskusteluista muodostuu ihmisten välisten yhteyksien meri.

Maailman rajat sulkeutuvat juuri, kun nainen on ostamassa junalippuja matkustaakseen Madridiin kirjoittamaan romaania rakkaudesta, tapaamaan ystäviään ja kuuntelemaan Nick Caven konserttia. Nainen alkaa keskustella rakkaudesta tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa poikkeustilan hiljentämässä kaupungissa. Lukija pääsee mukaan kävelylle tyhjentyneeseen kaupunkiin ja salakuuntelijan lailla tapaamisiin kahviloihin, baareihin ja palatsiin Tigrisin keskellä. Vastaantulijoiden tarinat painavat jälkensä kertojaan, jonka pohdinnoissa kuultu ja koettu piirtyy kuvaksi liian nopeasti lämpenevästä maailmasta, jonka eri puolilla ihmiset etsivät rakkautta, merkityksiä, toivoa ja iloa.

Rachel Cuskin, Jenny Offilin ja Deborah Levyn kirjallisen tyylin hengessä Elina Hirvonen on kirjoittanut vaikuttavan teoksen läsnäolosta ja kaikesta, mitä voi rakastaa.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Audiobook

227 pages, Hardcover

Published August 1, 2023

About the author

a Finnish writer, journalist and documentary film-maker.

Hirvonen's first novel Että hän muistaisi saman (When I Forgot) was first published in Finland in 2005. It was shortlisted for the Finlandia Prize. An English translation is to be published in November 2007.

Her first documentary feature film, Paradise: Three journeys in this world, is about migration from Africa to Europe. It premiered in Helsinki in 2007. This film also won the first prize in the category 'medium length films' of the Rhodes ecofilms and video arts festival in June 2008

Reviews

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Olen tykännyt kovasti Elina Hirvosen fiktiivisestä tuotannosta, mutta ajatellut aina, että ”se jokin” niistä uupuu, se, joka painaisi kirjat oikeasti mieleen ja houkuttelisi jopa lukemaan uudestaan. Ilahduin, mutta en kauheasti yllättynyt, kun huomasin, että nyt häneltä on julkaistu uusi, autofiktiivinen romaani, trilogian avausosa. Jota tituleerataan Maggie Nelsonin, Rebecca Solnitin ja Deborah Levyn polkuja kulkevaksi. Suomalainen kirjallisuus on toden totta löytänyt tämän hienon kolmikon, ja heidän jälkiään aivan varmasti tullaan seuraamaan nyt ja tulevaisuudessa. En olisi kuitenkaan lähtenyt markkinoinnissa luomaan odotuksia tähän suuntaan - ne eivät toteudu - vaan luottanut siihen, että Hirvosella on jo omat faninsa, jotka haluavat kuulla hänen ääntään. Ja toisaalta painottanut uuden autofiktioäänen syntymää.

Hesarin Jukka Koskelainen on epäreilu ”hämmentyessään” ”mitättömien tapahtumien” (ts. Oikean Elämän) tuomisen tiheiden ja rankkojen jaksojen - väkivalta ja muuten rankka lapsuus, aktivismi - rinnalle. Kriitikko arvelee, että ”joku toinen varmasti arvostaa tätä tyyliä enemmän kuin minä”, minkä luen naiskirjoittamisen ja naislukemisen kritiikkinä. Anteeksi, kun meidän elämässämme tanssitunnit rytmittävät sodanvastaisia mielenosoituksia. Pahoittelen, että muistamme aikuisenakin Kuuman Tanssin Ibizalla, kesken tärkeän aktivismitoiminnan, No oikeasti, ei yhtään anteeksi. Hesari varmaan yritti kovasti laittaessaan miehen arvostelemaan tämän kirjan, mutta olisin saanut enemmän irti kriitikosta, joka olisi osannut asemoida Hirvosen selkeästi ihailemiensa naiskirjoittamista uudistaneisiin kirjailijoihin, vaikkapa edellämainittuihin Nelsoniin, Solnitiin ja Levyyn, tai suomalaisen romaanitaiteen uudistajiin Susanna Hastiin, Tuomas Aitonurmeen, Eeva Turuseen ja Harry Salmenniemeen.

Itse uppouduin enemmän kuin mielelläni kirjailijan kokemukseen depression läheisyydestä, työstä sen välttämiseksi, lapsuuden ja nuoruuden traumojen ja parempien hetkien nousemisesta aktiivisen muistin käsiteltäväksi. Perheestä, aikuisuudesta, työnteosta. Ja erityisesti maailmankansalaisuudesta ja aktivismista, jotka ovat itselleni vieraita, mutta suunnattomasti kunnioittamiani tapoja olla olemassa. Odotan lisää.

[Elina Mäntylammi · Rating 5 out of 5]

Elina Hirvosen uutuuskirjassa haetaan rakkaustarinoista pelastusta mieltä uhkaavaan pimeyteen. Pimeys käy kannoille pandemian myötä eivätkä maailmanpolitiikan tilanteetkaan juuri iloa tuo. Taustalla häilyy ilmastonmuutos, joka etenee vahvoin askelin.

Paitsi rakkauksista, kirja kertoo ystävistä, joiden kautta piirtyy kartta eletystä elämästä. Tarinasta ei tule ehyt, eikä tietysti voikaan tulla, mutta kyllä siitä syntyy merkittäviä kohtaamisia ja tarkkoja havaintoja ihmisyydestä.

Hirvonen astelee romaanin tyylillä Rachel Cuskin jalanjäljissä, valmiina kuuntelemaan ihmisiä. Hirvosen toimittajatausta tarjoaa kuitenkin vissin eron Cuskiin verrattuna, ja se on maailman parantaminen. Kirjan lukemisen jälkeen ajattelen, kuinka paljon parempi paikka maailma olisi naisten käsissä.

[Lucy_van_pelt · Rating 3 out of 5]

Lähtökohtaisesti rakkaus ei ole teema joka itseäni kauheasti kiinnostelee. Mutta olin kuullut että Hirvonen on hyvä kynäilijä joten päätin antaa tälle mahdollisuuden.

Tää on sellainen kirja, josta monet tulevat pitämään. Siinä on irrallisia pieniä kohtauksia elämästä, jossa rakkaus on pääosassa. Mut ikävä kyllä mä olen pieniin ärsyttäviin epäkohtiin tarttuva epäarmelias lukija joten...

Näköjään lukevan (nais)yleisön ruokahalu hyväosaisiin valkoisiin suomalaisiin naisiin, jotka matkustavat älyttömän paljon (junalla aina!), käyvät punk-klubeilla, ja pohdiskelevat hieman, ei ole hyytynyt. Heillä on paljon ystäviä ympäri maailmaa (ja heitä kutsutaan näissä kaikissa kirjoissa Ystäviksi. Ystäväni sitä ja Ystäväni tätä) ja he itse ovat luovassa työssä. Onko tämä parodiaa? Ehkei sentään, mutta jopa Leonard Cohen löytyy.

Hirvonen kirjoittaa sujuvasti ja varmasti kauniisti. Silti joku lässynlää ja omanapaisuus sekä valkoinen pelastajasyndrooma tässä hiertää. Ei vereslihalle asti, mutta vähän.

Suosittelen kirjaa muille kuin itselleni.

Lukija Anne Saxman on yksi Suomen parhaista, mutta ei sovi tähän kirjaan. Hän on maalais/murrelukija ja tää olisi kaivannut jotain kylmempää ääntä.

[Pekka · Rating 5 out of 5]

Huh, olipas hieno kirja. Ja siis trilogian avausosa, ou jee! Toivottavasti kukaan ei jätä tutustumatta tähän Hesarin nolon arvion takia.

[Tomi · Rating 3 out of 5]

Kiinnostavimmillaan, kun äänessä ovat muut kuin kertoja/Hirvonen itse.

Tai ehkä minulla on hetkeksi mitta täynnä tätä tyylilajia, jossa kerrotaan mitä ollaan luettu (joka on aina Maggie Nelsonia) ja sitten ruoditaan omaa elämää.

Ja näköjään inhoan sitä että ihmisten nimet lyhennetään etukirjaimiksi.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Ihastuin kuuntelemaani kirjailijahaastatteluun, jossa Hirvonen kertoi tästä kirjastaan. Odotukseni olivat korkealla, koska pidin ihmisten kohtaamisista kirjoittamisen ideasta, mutta kirja oli sitten pieni pettymys. Koin tämän rakenteellisesti vaikeaselkoiseksi, sillä pienestä sivumäärästä huolimatta siinä käsiteltiin rakkausteeman lisäksi monenlaista: sotia, koronaa, ilmastokriisiä, naisten asemaa, autofiktiivisiä tarinoita eri ikävaiheilta. Kirjassa oltiin Lähi-Idässä ja Afrikassa, pandemiaa tarkasteltiin Helsingistä käsin. Omien ajatustensa ja keskustelujensa lisäksi kirjailija siteeraa kirjoja ja laulujen sanoituksia. Olisiko vähemmän ollut enemmän? Minulle jäi tästä kirjasta hajanainen olo.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin kovasti tämän kirjan elämää, kohtaamisia ja ajan olemusta pohtivasta otteesta. Kokoaan suurempi kirja! Mukana oli myös paljon samaistumispintaa pimeiden olotilojen kuvauksessa. Odotan innolla seuraavia osia!

Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja (2023)

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Hirvosen kieli ja läpeensä inhimillinen, kirkas ajattelu lumoavat ja lohduttavat. Rakkaudesta(kin) voi näemmä kirjoittaa aina vain tuoreesti ja omaäänisesti. Tässä oli myös paljon esseemäistä palasteltavuutta. Eivät
turhaan vertaa esimerkiksi Cuskiin.
Odotan jo seuraavia osia!

[Tea · Rating 5 out of 5]

Ehkä se koko tähänastinen kirjallisuushistoria jossa kirjoitettiin fiktiivisistä ihmisistä olikin vaan teennäistä pyrkimystä objektiivisuuteen tai johonkin kuvitelmaamme siitä? Ehkä tästä eteenpäin fiktiivisten ihmisten tuominen kirjallisille näyttämöille vaikuttaakin vain höpsöltä vanhanaikaiselta tehokeinolta jonka kohdalla pitää miettiä erikseen, että mitä kirjailija sellaisella tarkoittaa?

Tämä oli erinomaista ja nautinnollista kaunokirjallisuutta. En kaivannut yhtään fiktiivistä ihmistä.

Tästä jäi mieleen monta asiaa, joista yksi erityisesti, koska olen nähnyt siitä niin vähän kaunokirjallisia kuvauksia: mieltymys ja viehtymys väkivaltaa tekevää henkilöä kohtaan. Kylmääviä juttuja.

[Nea · Rating 4 out of 5]

kauniisti kirjoitettu ja täynnä tunnetta

[Maria · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin! Ihanan inspiroivia, lisää ajatuksia herättäviä ajatuksia. Tarinoita. Oivalluksia. Pohdintoja. Oman haavoittuvuuden rohkeaa jakamista. Hesarin arvostelija sanoi että tiheän tarinan välissä on kevyttä jutustelua. Mua se ei häirinnyt. Oli tiheää ja oli leppoisaa. Se on just hyvä. Eihän pelkkä tiheää jaksa eikä sillä olis kontrastia. Ajatuksetkin on välillä nopeita, välillä hitaita, joskus syviä, sitten kepeitä.

[Susanna B · Rating 4 out of 5]

Kirja oli kaivattua terapiaa. Ajatus siitä, että joku on kokenut ja tuntenut samalla tavoin asioita kuin itse, lohduttaa. Suurien vaikeiden asioiden väliin kiertyvät arjen ehkä pienet, mutta niin tärkeät keskustelut ja hetket, jotka tekevät elämästä arvokkaan. Koen, että tämä kirja on kirjoitettu naiselta naisille, mikä on (ainakin itselleni) harvinaista herkkua.

[Kaisa · Rating 3 out of 5]

Sujuvaa, helposti kulkevaa tekstiä, niin kuin Hirvosella aina. Katkelmien sijaan olisin voinut lukea pidempiäkin tarinoita tai tarinaa, ja hyppäys Afganistaniin jäi vähän irrallisiksi. Trilogian eka osa lupaa kuitenkin hyvää jatkoa.

[Raila · Rating 5 out of 5]

Ensi sivuilta kirja kolahti muhun, upposi kuin kaunis puinen veitsi voihin. Kauniita tarinoita, poikkeuksellista haavoittuvaista itsereflektiota aikana, jolloin kaiken tulisi olla täydellistä, mitattavaa ja paras versio itsestään. Arvomaailman tärkeys ja että läheiset ymmärtävät sen ja konkreettisesti, aidosti tukevat .
Ote kirjasta, näöntarkastuksessa:
- Ehkä sinun pitäisi hankkia uudet lasit.
- Ehkä. Mutta en halua.
- Miksi?
- Pehmeät ääriviivat tuntuvat turvallisilta.

[Noora · Rating 2 out of 5]

En ihan saanut otetta Rakkauksien lokikirjasta (2023), vaan kirja tuntui sekalaiselta kokoelmalta erilaisten asioiden siivuja. Kirjassa oli mielenkiintoisia ajatuksia, mutta kokonaisuuden palaset jäivät toisistaan irrallisiksi. Ehkä kirjassa olisi voinut syventyä yhteen tai kahteen teemaan vähän enemmän ja jättää joitain kokonaan pois.

[Mona · Rating 4 out of 5]

Kiroan suhteeni autofiktioon ja ennakkoluuloni sitä kohtaan varsinkin silloin, kun kirjoittaja on aiemmasta tuotannosta tuttu ja alkaa yhtäkkiä suoltaa autofiktiota, jolle ei mielestäni oikein löydy pohjaa tai jonka tarkoitusperiä jatkuvasti epäilen. Tarkoitan tässä trendikkyyttä, markkinointitemppuja ja pyrkimystä luoda itsestä todellisuutta kiinnostavampi yksilö liioiteltujen elämäntapahtumien kautta. No mutta. Jos olisin unohtanut kaiken tämän ja olisin lähtenyt avoimin mielin lukemaan, olisin kenties nauttinut alusta asti. Nyt otti aikansa ennen kuin aivot napsahtavat oikealle taajuudelle, mutta sitten se lähti ❤️ Rakkaus ja sen eri tarinat kaiken keskiössä, ympärillään tämä maailmamme kaikessa realismissaan; on koronaa, masennusta, ilmastonmuutosta, Talebankin ja kaikki. Valoa ja pimeyttä. Merkityksellisyyttä ja päättömyyttä. Jatkuvaa kamppailua ilman juonta, ihan niin kuin elämässä, nyt ja aina.

[Otso Laxenius · Rating 5 out of 5]

Kirja, joka veti samaan aikaan surulliseksi ja onnelliseksi. Sarja karuja kuvauksia hetken kuvina ja pidempinä kulkuina. Kirja onnistuu elämään monella tasolla ja monessa ajassa niin todentuntuisesti, että lukijana ajoittain luulee olevansa osa tarinaa. Samalla sitä löytää itsensä ja olemuksensa, ja heti kohta sitä ymmärtää olevansa jossain vieraassa. Teos osoittaa saman ilmiön monet kasvot, ja monien ilmiöiden samat kasvot. Rakkaus ei ole looginen matka, vaan joukko erilaisia tarinoita vailla yhteistä suuntaa.

[Lotta · Rating 3 out of 5]

Melkein lopetin kirjan alkupuolella, mutta loppujen lopuksi kiva, että luin sen loppuun. Päähenkilö jäi aika etäiseksi, mutta kirjassa oli monta oivallusta ja kiinnostavaa ihmiskohtaloa. Kirjan kansi on silmää miellyttävä!

[Mika Auramo · Rating 2 out of 5]

Elina Hirvosen romaani ”Rakkauksien lokikirja” ei sytyttänyt ollenkaan. Yleensä silloin, kun kirjailija kirjoittaa oman kirjan kirjoittamisesta ja jossa kovasti samaisen kirjailijan oloinen alter ego toimii minäkertoja juuri tämän samaisen teoksen kirjoittamisesta, teos on enemmän autofiktiota, jossa dokumentatiivisuus on vahvasti läsnä mutta jossa käytetään fiktiolle ominaisia kerronnan keinoja.

Minäkertoja pyrkii antamaan itsestään haavoittuvaisen kuvan, sillä tuleehan tähän mukaan vuoroin nuoruuden elämäntuskaa, itsemurha-aiheita, terapiaa ja parisuhderproblematiikkaakin. Toisaalta viipotetaan eri puolilla maailmaa, kun ollaan jossain filmitapaamisessa tai tekemässä jonkin romaanin käsikirjoitusta ulkomailla ja kohdataan ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Näihin kohtaamisiin liittyykin sitten kirjan tematiikka pääpiirteissään, eli niitä anekdootteja ja koskettavia ja pitkälti täyttymättömiä rakkausunelmia riittää kerrottavaksi jatkosodasta aina nykyiseen Afganistaniin saakka. Tarinoita leimaa tietynlainen fragmentinomaisuus, ja ne ovat kuin minikertomuksia tai sisäkertomuksia, joista iso osa lienee poimittu muista kirjoista ja elokuvistakin.

Toisaalla minäkertoja elää Helsingissä ruuhkavuosiarkeaan, vie lapsia harrastuksiin, käy välillä terapiassa ja tuskailee koronarajoituksia kanssa ja kärsiipä vielä muodikkaasti ilmastoahdistuksestakin. Toisaalta kirja tarjoilee kulttuurirelativismin sävyttämänä länsimaisia arvoja juuri sinne Afganistaniin ja muuallekin maailmaan.

Kirja kompastuu hajanaisuuteen ja yliyrittämiseen, kun mukaan pitää ahtaa kaikkea mahdollista, kun tehdään toisaalta koronapäiväkirjaa, tuskaillaan Amazonin sademetsien tuhoutumista, ilmastoahdistusta, pakolaisaaltoja jne. Yhdessä kohdin kerrotaan tämän lukemani teoksen olevan minäkertojalle ikään kuin synkkien ajatusten karkottamista kirjoittamalla rakkaudesta. Terapialuonteisuus tuleekin monessa kohdin esille, kun eri aikatasoilla risteillään menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden ristiaallokossa. Tavoitteena lienee yrittää ymmärtää nimenomaan näitä kolmea ja niitä availlaankin jotenkin lokikirjamaisesti, kun erilaisia rakkauskertomuksia ripotellaan päiväkirjamaisesti mukaan ajanjaksolle syksystä 2019 syksyyn 2021.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Elina Hirvosen romaanit ovat minulle vieraita; en ole lukenut Hirvoselta muuta kuin Ujuni Ahmedin kanssa kirjoitetun Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin. Se olikin oivallinen kirja, merkittävää kirjallista aktivismia. Rakkauksien lokikirja kiinnosti kuitenkin, kun kuvastossa viitattiin Rachel Cuskin ja Jenny Offillin tuotantoon. Kun kirjan vielä luvataan aloittavan trilogian, väistämättä tulee mieleen Cuskin Ääriviivat-trilogia.

Rakkauksien lokikirja on autofiktiivisen oloista kuljeskelua ja poukkoilua aiheesta toiseen. Sen kantavana teema on nimensä mukaisesti rakkaus ja menetelmänä vaeltelu ja keskusteleminen erilaisten maailmalla kohdattujen ihmisten kanssa. Hirvonen on maailmankansalainen ja aktivisti ja elämä vie hänet esimerkiksi keskustelemaan irakilaisten pankkiirien kanssa ja pelastamaan ystäväänsä Kabulista Talebanien valtaannousun jälkeen. Kirja heijastelee myös aikamme kriisejä: koronapandemian ja etäelämän vaiheet mahtuvat siihen, jo mainittu Talebanin nousu ja Ukrainan sodan alku.

Hirvonen on elänyt kirjoittamisen arvoista elämää; se tästä vahvimmin välittyy. Harvalla on tällaista elämänkokemusten kirjoa, josta ammentaa. Tämä maailmanparantaja-aktivistin tulokulma on jotenkin raikkaampi kuin suosittu menestyskirjailija -kulma; sinänsä ymmärrän, jos Hirvosen tapa kirjoittaa joitakin hieman vastakarvaan silittelee. Yhtä lailla ymmärrän, jos joku tästä lumoutuu aivan tyystin.

Minä olen jossain siinä välissä, mutta kallistun enemmän sinne lumoutumisen suuntaan. Kirjassa kuvattu elämäntapa tuntuu vähän vieraalta ja etäiseltä, mutta toisaalta Hirvonen kirjoittaa kyllä hyvin ja sujuvasti, ja nostaa esiin arvokkaita näkökulmia. Aion siis jatkaa trilogian lukemista, jahka myöhemmät osat ilmestyvät.

[Eva Malkki · Rating 3 out of 5]

Eräässä kirjallisuuteen liittyvässä seminaarissa Helsingin v. 2023 kirjamessujen alla tätä teosta kovasti hehkutettiin, joten otin sen lukulistalle, ja taas putosin epähuomiossa autofiktion sudenkuoppaan, ts. erehdyin lukemaan tätä genreä, josta en ollenkaan pidä. Mielestäni on vain tavattoman pitkästyttävää kun kirja koostuu pienistä kirjoittajan elämästä otetuista tuokiokuvista, menemättä yhtään syvemmälle aiheeseen, sekä muiden kirjailijoiden teokista poimituista sitaateista ja "ystävien" suusta poimituista lausahduksista ja kertomuksista. Puhumattakaan siitä, miten jostain syystä minua ärsyttää se, että ihmisiin viitataan ainoastaan nimikirjaimella tai nimellä "ystäväni".

Teoksen tarinoita on ilmeisesti tarkoitus yhdistää rakkauden teema, ja yllä mainitussa seminaarissa mainittiin, että kirja käsittelee masennusta (positiivisella tavalla). Kumpaankaan aiheeseen ei paneuduttu kovinkaan syvällisesti eikä niistä mielestäni sanottu mitään uutta tai kovin kiinnostavaa. Monet "ystäviltä" kuullut, tässä toistetut tarinat olisin hyvin voinut ottaa tai jättää - kenties ne olisivat kiinnostaneet omalta ystävältä kuultuina mutta ei näin, toisen, kolmannen tai neljännen käden kautta.

Kuitenkin teoksessa oli muutama hyvin mielenkiintoinen kertomus Irakiin, Syyriaan ja Afganistaniin liittyen. Epilogissa mainitaan että "teos on kirjoitettu kaunokirjallisuuden ehdoilla," mutta tätä en kyllä mitenkään itse nähnyt vaan se tuntui tukevasti autofiktion saralle asemoituneelta. Mieluiten olisin lukenut näistä parista kertomuksesta (yhden tai useamman) kunnollisen kaunokirjallisen, syvällisen teoksen.

Jospa nyt oppisin pysymään kaukana autofiktiosta?

[Lumissa · Rating 3 out of 5]

Yhtäältä äärimmäisen helppolukuista ja sujuvasti kirjoitettua autofiktiota ja toisaalta sitten taas pinnalliseksi jäävä kokoelma merkintöjä elämästä, rakkaudesta, ystävyydestä ja pienistä, kiinnostavista arjen tapahtumista. Olisin kaivannut enemmän ja syvemmin tunnetasolle ulottuvaa analyysia, jotta olisin voinut pitää perusteltuna koko kirjan mittaista kuvausta keskiluokkaisen, kulttuurieliittiin kuuluvan länsimaisen ihmisen maailmantuskasta ja henkisistä ongelmista.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Pidän Hirvosen tavasta kirjoittaa. Kun itsekin olen matkustanut Afrikassa ja kiinnostunut kansainvälisestä politiikasta, viihdyin kirjan parissa hyvin. Vaikka kyse on yksittäisistä tarinoista milloin Suomessa, milloin maailmalla, nuoruudessa tai nykyhetkessä, kokonaisuuden kutoo yhteen sama kokija ja näkijä. Ymmärsin, että tämä on ensimmäinen osa trilogiasta - odotan kiinnostuneena seuraavia!

[Amanda · Rating 4 out of 5]

4.5/5 tähteä

Kaunista ja taas kerran ajatuksia herättävää proosaa Elina Hirvoselta. Sydäntä särkevä ja lämmittävä teos, jossa päästään ihmisyyden ja maailman kauheuden ja kauneuden äärelle.
Myös teoksen muoto oli mielenkiintoinen, herätti ajatuksia ja muistoja myös omista kokemuksista noilta ajoilta ("missä olin ja mitä tein, kun tapahtui X?").

[Heidi · Rating 4 out of 5]

3.5
Tunsin laajan kirjon tunteita tämän äärellä, surusta pelkoon ja turhautumiseen. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan, mutta luotan, että trilogian myöhemmät osat toimivat siihen avaimina. Niin yleensä käy.

[Anni · Rating 3 out of 5]

Luin epäreilusti juuri ennen tätä Emezin Rakas Senthuranin (joka myös taltioi kirjailijan omaa elämää) ja vertailukohta oli vain liian loistava, liian ylivoimainen, että Hirvosen kirja olisi noussut (sille kuuluvaan?) arvoonsa. Harmi koska Hirvosen aiemmat kirjat ovat yksiä lemppareitani.

[KatRi · Rating 4 out of 5]

Rachelcuskmainen, keskusteluista ja elämästä ammentava teos. Aiheina mm. masennus, naisten oikeudet ja ilmastonmuutos. Synkistä aiheista ja maailmantapahtumista (pandemia, viimeaikaiset sodat) huolimatta teksteissä säilyy toivo.

[Suvi · Rating 1 out of 5]

Pienestä koostaaan huolimatta työlästä luettavaa. En saanut tästä oikein minkäänlaista otetta. Kirja oli vähän niin kuin jokaisesta kodista löytyvä sälälaatikko; sekalaista tavaraa epämääräisessä järjestyksessä ilman yhdistävää tekijää.

[Aleksej Fedotov · Rating 4 out of 5]

Hirvonen on tällä teoksella selkeästi jonkin uuden äärellä. Teksti on koskettavaa, terävää ja ajatuksia herättävää. Sanojen rytmi on mukaansatempaava ja herkkää. Odotan innolla trilogian jatkoa!

[Linda W.]

Vau miten hieno kirja.